Palinspelet var ett innovativt läromedel för efterkrigstiden

I Vreta skola i friluftsmuséet Sagalund, Kimito, hittade jag något som jag minns från Seminarieskolan i Ekenäs. Där praktiserade jag under min utbildning till folkskollärare på 1960-talet. Det var Palinspelen. De stod i en bokhylla som en stapel med pappaskar och skivor. Seminarieskolans lärare berömde dessa pedagogiska läggspel såsom mycket användbara och välgjorda. Själv kom jag tyvärr aldrig att använda mig av dem. De fanns inte i den skola där jag undervisade. I den skolan hade jag så små elevgrupper att det inte ansågs nödvändigt att köpa in dem även om de hade ett mycket fördelaktigt pris. Så mycket satte jag mig ändå in i dem att jag såg hur väl utfunderade de var.

Inlärningsspelet har fått namn efter sin upphovsman Hemming Palin. Jag har ännu inte lyckats få några personuppgifter om honom, men han var tydligen en finlandssvensk folkskollärare. Han verkade under kriget då det var lärarbrist och åren efteråt då årsklasserna växte så att antalet elever i klassrummen blev mycket stort. Läraren hade inte då mycken tid till individualisering av undervisningen. För att underlätta situationen utvecklade Palin ett finurligt inlärningskoncept. Det var ursprungligen avsett att underlätta elevernas inlärning av svenskans besvärliga rättskrivning. Han utvecklade också en version för inlärning av grundläggande räknefärdighet. Dessutom utvecklade han en universalversion som kunde användas i vilket ämne som helst.

Staplar med skivor och askar för Palinspelet i Vreta skola. De tillhörande böckerna ligger på pulpetlocken.

Spelet bestod av träningskort, övningsböcker, hålskivor, askar med 24 små rektangulära spelbrickor, en ram i vilken brickorna placerades och en vändskiva med vars hjälp uppgifterna kunde kontrolleras. Spelets princip var mycket enkel. Eleven skulle först träna uppgifterna med träningskorten. De hade uppgiften på ena sidan och lösningen på den andra. Därefter skulle eleven kontrollera sina kunskaper genom att lägga brickorna på rätt plats i ramen. När spelet sedan med hjälp av vändskivan svängdes så att brickornas baksida kom upp skulle man se ett enhetligt mönster. Där mönstret bröts hade eleven inte löst uppgiften rätt. En fördel med Palinspelet var att ett spel i de då stora klasserna kunde sysselsätta upp till tre elever åt gången, men alternativt nyttjas parvis eller för en enskild elev.

Palinspelet handlade om färdighetsträning, som ofta är en förutsättning för riktig insikt. Visst kan man se på en bild eller modell hur en uppgift skall lösas, men först då man själv försöker lösa den får man verklig insikt i relationerna mellan de olika detaljerna. Det är en sak många har fått erfara då de har försökt skruva ihop Ikea-möbler eller motsvarande.

En Palinask med 24 inlärningskort och 24 spelbrickor.

Palinspelet är ett ”hands-on-spel” i motsats till de elektroniska spel som numera är så på modet. Spelet har ursprungligen planerats för elever i årskurserna 3 och 4, men kan nog användas både med yngre och äldre elever. I synnerhet universalmodellen kunde vara mycket användbar. En utmaning med den versionen är att läraren själv måste konstruera uppgifterna och ange förfaringssättet. Det kräver naturligtvis en hel del förberedelsearbete av läraren.

Palinspel fanns nog i nästan alla folkskolor och kanske också i en del grundskolor. Några uppgifter om hur mycket de användes känner jag inte till. De krävde i alla fall att läraren satte sig ordentligt in i den pedagogiska tankegången. Ett faktum som talar för att användningen kanske ändå var mera sporadisk är att stapeln med Palinspel i många skolor står fullständig och hel i ett hörn av klassrummet. Hade de använts flitigt tycker jag att det borde synas på askarna och skivorna. Naturligtvis måste spelet vara helt för att alls kunna användas.

Palinspelet hade ursprungligen konstruerats kring den svenska rättstavningen, vilket begränsade intresset för det i Finland. I svenskan skrivs ju inte å– och ä- ljuden alltid ljudenligt och tj- och sj-ljuden kan skrivas på flera olika sätt beroende på ordets ursprung. På 50- och 60-talet var rättskrivningsövningar mycket viktigare än idag. Nu skriver många elektroniskt och har då tillgång till ett rättstavningsprogram som automatiskt noterar felskrivningar och ger den rätta stavningen i stället. Det här gäller i synnerhet litet viktigare texter som absolut ska vara korrekt stavade.

Vändskiva med instruktioner för Räknespelet.

När ungdomarna nu skriver till varandra på mobilen struntar de ofta i alla rättskrivningsregler och använder sina egna versioner och förkortningar av orden. Det här accentueras också av att skillnaderna mellan ungdomar från olika kulturgrupper på 2000-talet är så mycket större än för ett halvsekel sedan. Det viktiga för dagens ungdomar är därför inte att texten är formellt korrekt, utan att läsarna begriper meningen i budskapet.

Nu på 2000-talet skulle knappast nån komma på tanken att utveckla ett läromedel i form av ett brädspel, även om spel som Afrikas stjärna och Monopol alltjämt har sina anhängare. Brädspel är något som särskilt attraherar barn i årskurserna 1-6 både för att de är så översiktliga, handgripliga och sociala på ett mera konkret sätt än det som sker med elektronikens hjälp.

Emellertid flyttade Hemming Palin till Sverige för att marknaden där är mycket större. Med Palinspelen som huvudprodukt grundade han 1952 företaget SICA-läromedel. Numera har SICA-läromedel samgått med företaget Smartkids, som har engelskpråkigt material. Ännu idag säljer företaget sina produkter också i Finland, men mest lär det vara böcker som går åt.

Palinspelet var ett läromedel som var relativt långt utvecklat jämfört med andra läromedel. Det kanske egentligen var långt före sin tid och därför inte fick den användning det borde ha fått. Läromedel tillkommer för att möta ett specifikt behov. Därför är de också bundna till den tid och miljö i vilka de har skapats. Ingen använder längre bläckpenna utan på sin höjd en kulspetspenna. Jag minns en folkskola på landsorten där läraren hade låst in alla bläckpennorna i en låda och bara lät eleverna skriva med dem vid särskilt utvalda tillfällen, medan det i Tyska skolan där jag arbetade alltid skulle skrivas med bläckpenna för att eleverna skulle lära sig att tänka efter före de satte orden på pappret.

Trots att läromedlen är bundna till den tid och de omständigheter där de har skapats kan de bli långlivade om de modifieras enligt nyare tiders krav. Tänk bara på krittavlan som först nu på 2000-talet har ersatts med elektroniska presentationsmedel såsom smartbord med kontakt till internet eller uppkopplade projektorer där läraren under lektionen kan göra viktiga anteckningar.

Källor:

https://www.sica.se/palin-

infosidahttps://www.tradera.com/item/343953/399025989/palins-universal-laggmedel-palinmetoden-hel-kartong-med-sica-material-60-tal

Martin Gripenberg

Palin-peli on innovatiivinen oppimateriaali sodan jälkeiseltä ajalta

Vretan koulussa, Sagalund nimisessä ulkoilmamuseossa löysin sellaista, jota muistan opiskeluajaltani Tammisaaren kansakouluseminaarin harjoittelukoulusta 1960-luvulla. Se oli pino pahvirasioita ja levyjä – n.k. Palin-pelejä. Harjoittelukoulun opettajat kiittivät niitä erittäin hyödyllisiksi ja hyvin tehdyksi. Valitettavasti en koskaan päässyt käyttämään niitä, koska niitä ei ollut koulussa, jossa itse opetin. Siellä kaikki oppilasryhmät nimittäin olivat hyvin pieniä, kun pelit taas oli suunniteltu kouluihin, jossa luokat olivat niin suuria, että opettajalla ei ollut juuri aikaa ohjata oppilaita yksitellen. Sen verran pääsin kuitenkin tutustumaan peleihin, että huomasin kuinka hyvin ajateltuja ne olivat.

Palin-pelin pino levyjä ja rasioita. Tehtäväkirjat ovat pulpetin päällä.

Toistaiseksi en ole juuri löytänyt tarkempia tietoja pelin keksijästä Hemming Palinistä. Hän oli ilmeisesti suomenruotsalainen kansakoulunopettaja, joka toimi sodan aikana ja sodan jälkeen, kun vuosiluokat kasvoivat hyvin suuriksi. Silloin opettajalla ei ollut paljon aikaa antaa oppilailleen yksilöityä opetusta. Tilanteen helpottamiseksi Palin kehitti nerokkaan oppimiskonseptin. Alun perin sen tarkoituksena oli helpottaa ruotsin kielen vaikean oikeinkirjoituksen oppimista. Ruotsiksi kirjoitetaan o- ja e-änet usein ääntämisestä poikkeavasti. Tj- ja sj-äänet voidaan myös kirjoittaa usealla eri tavalla riippuen sanan alkuperästä. Hän kehitti myös version laskennan alkeita varten. Lisäksi hän kehitti yleisversion, Palin universaalin, jota voidaan käyttää mihin tahansa aineeseen. Peli koostui harjoituskorteista, harjoituskirjoista, rasioista, jossa oli 24 neliskulmaista pientä pelilaattaa, ja reikälevystä sekä kehyksestä, johon laatat piti asettaa. Lisäksi oli kääntölevy, jonka avulla päästiin tarkistamaan kuinka hyvin tehtävä oli suoritettu. Kääntölevylle oli painettu pelin ohjeet erikseen oikeinkirjoitusta, matematiikkaa ja universaalipeliä varten.

Pelin periaate oli hyvin yksinkertainen. Harjoituskorttien avulla oppilas pystyi harjoittelemaan tehtävien ratkaisua. Harjoituskorteilla oli tehtävä toisella puolella ja ratkaisu toisella puolella. Tätä voitiin käyttää sekä yksin että kaksin. Harjoittelun jälkeen oppilas tarkisti oppimistaan laittamalla tehtävälaatat oikeaan paikkaan kehykseen. Kun peli sitten käännettiin kääntölevyn avulla, laattojen takaosasta tuli näkyviin kuvio, joka piti olla yhtenäinen jos kaikki tehtävät oli ratkaistu okiein. Palin-pelin etuna oli, että silloisissa suurissa luokissa yhtä peliä pystyi työstämään jopa kolme oppilasta yhtaikaa, mutta vaihtoehtoisesti peliä voitiin myös käyttää pareittain tai oppilas voi käyttää sitä yksinään.

Palin-rasia tehtäväkortteineen ja pelilaattoineen.

Palin-pelissä oli kyse taitokoulutuksesta, mutta taito on usein edellytys todelliselle oivallukselle. Tietysti jostakin kuvasta voi nähdä, kuinka jokin tehtävä olisi ratkaistavissa, mutta vasta yrittäessään ratkaista tehtävän kuvan eri yksityiskohtien väliset suhteet selviävät. Tämä on jotain, mitä monet ovat kokeneet yrittäessään ruuvata yhteen Ikeahuonekaluja tai vastaavia.

Palin-peli on käsin kosketeltava peli toisin kuin niin muodikkaat elektrooniset pelit. Peli suunniteltiin alun perin luokkien 3 ja 4 oppilaita varten, mutta sitä voivat käyttää myös sekä näitä nuoremmat että vanhemmat oppilaat. Etenkin universaaliversio oli erittäin hyödyllinen. Pelin haasteena on, että universaalimallissa opettajan on itse laadittava tehtävät ja määriteltävä menettely, mikä tietysti vaatii opettajalta paljon valmisteluaikaa, mihin kaikilla opettajilla ei riitä voimia.

Palin-peli löytyi melkein kaikista ruotsinkielisistä kansakouluista ja kenties myös joistakin peruskouluista. Kuinka paljon niitä käytettiin, on vaikea sanoa, koska ne vaativat, että opettaja perehtyi kunnolla niiden ajattelutapaan. Mietin, että se tosiasia. että Palin-pelien pino on monissa kouluissa täydellinen ja ehjä luokkahuoneen nurkassa viittaa siihen, että käyttö oli verrattain satunnaista. Pelejä ehkä hankittiin, koska olivat halpoja ja mielenkiintoisia, mutta opettajilta vaadittava suunnittelutyö teki sen, että ne kuitenkin usein jäivät nurkkaan. Tosin oli välttämätöntä pitää niitä hyvässä kunnoissa, jotta niitä pystyttiin käyttämään.

Yleispelin kääntölevyn ohjeet.

Palin-peli oli rakennettu ruotsinkielen oikeinkirjoituksen oppimista varten, mikä Suomessa luonnollisesti rajoitti kiinnostusta niihin. 50- ja 60-luvuilla oikeinkirjoitusharjoitukset olivat paljon tärkempiä kuin nykyään. Tänä päivänä kirjoitetaan yhä useammin sähköisesti ja oikeinkirjoitusohjelma merkitsee automaattisesti kirjoitusvirheet ja antaa oikean version virheellisen sijaan, joten ei enää ole niin haastavaa laatia tekstiä ilman sen tyyppisiä kirjoitusvirheitä. Tämä koskee erityisesti vähän tärkeämpiä tekstejä, jotka tulisi välttämättömasti kirjoittaa oikein. Kun nuoret nykyään kirjoittavat toisilleen matkapuhelimillaan, he ohittavat usein kaikki okeinkirjoituksen säännöt ja käyttävät sanoihin omia kirjoitusversioitaan ja lyhenteitään. Tämä tulee korostetusti esiin siinä, että eri kulttuuriryhmistä tulevien nuorten väliset erot 2000-luvalla ovat niin paljon suurempia kuin puoli vuosisataa sitten. Tänä päivänä nuorille ei ole niin tärkeää, että teksti on muodollisesti oikein, vaan että lukija ymmärtää viestin merkityksen.

Nykyään tuskin kenellekään tulisi mieleen lautapelin muodossa olevan opetusvälineen ja kehittämistä. vaikkakin sellaisilla peleillä, kuten Afrikan tähti ja Monopoli, on edelleen harrastajia. Lautapelit ovat jotain, joka houkuttelee erityisesti lapsia vuosiluokilla 1-6 koska sellaiset pelit ovat niin selkeitä, käsin kosketeltavia ja sosiaalisia konkreettisemmalla tavalla kuin pelit, joita peltaan elektroniikan avulla.

Hemming Palin muutti kuitenkin Ruotsiin, jossa markkinat ovat paljon suurempia. Siellä hän vuonna 1952 perusti SICA-läromedel nimisen yrityksen, joka perustui Palin-peleihin. Nykyään SICA:n opetusmsteriaaalit on sulautettu Smartskidsiin, jolla on englanninkielistä materiaalia. Yhtiö myy vielä tänäänkin tuotteitaan myös Suomeen, mutta lähinnä kirjoja.

Opetusvälineet syntyvät vastaamaan erityistä tarvetta. Siksi ne ovat sitoutuneet siihen aikaan ja ympäristöön, jossa ne on luotu. Kukaan ei enää käytä mustekynää vaan korkeintaan kuulakärkikynää. Muistan maalaiskansakoulun, jossa opettaja oli lukinnut kaikki mustekynät laatikkoon, josta ne otetiin esiin vain erityisen juhlallisissa tilanteissa, kun taas saksalaisessa koulussa, jossa itse opetin, aina piti käyttää mustekynää kirjoittaessa, koska oppilaiden piti oppia ajattelemaan tarkasti, ennen kuin panivat sanat paperille.

Vaikka opetusmateriaalit heijastaavat niiden luomisaikaa ja sen ajattelutapaa, niiden käyttöikä voi olla pitkä ja ne voi selviytyä asianmukaisilla muutoksilla huolimatta siitä, että alkuperäiset olosuhteet ovat muuttuneet huomattavasti. Ajatellaan vaikkapa liitutaulua, joka on vasta 2000-luvalla korvattu elektronisilla esitysvälineillä, kuten älytaululla, jolla on suora yhteys internetiin tai internetiin kytketyllä projektorilla, jolla opettaja voi myös kirjoittaa siten, että kaikki oppílaat näkevät opettajan tarkoittamat asiat.

Lähteet:

https://www.sica.se/palin-infosida

https://www.traderea.com/item/343953/399025989/palins-universal-laggmedel-palinmetoden-hel-katalog-med-sica-material-60-tal

Martin Gripenberg

Ojämlikheten ökar i utbildningen!

Katariina Salmela-Aro, professor i pedagogik vid Helsingfors universitet, alarmerade i en YLE-artikel 16.6.2020 om att grundskolans mål att utjämna de sociala skillnaderna håller på att förflyktigas av bland annat corona-pandemin. Elevernas skolframgång blir i allt högre grad beroende av föräldrarnas utbildnings- och inkomstnivå.

Länge gick utvecklingen i rätt riktning och med PISA-resultat uppnådde Finland internationella toppositioner i början av 2000-talet. I mätningsmetoden beaktades särskilt skillnaderna mellan de bästa och de sämsta elevresultaten. För Finlands del innebar det att jämlikheten i utbildningssystemet var betydligt högre i Finland än i många andra länder. Sedan rymde förtruppen och de finländska resultaten började sjunka.

År 2015 kunde man skönja en brytning i trenden och 2018 bekräftades att skillnaderna mellan grupperna med de bästa och sämsta eleverna redan var utpräglade. I jämförelse med andra OECD-länder är de finländska resultaten alltjämt bättre än medeltalet, men trenden är att de finländska resultaten snabbt försämras. Ur tabellerna i YLE:s artikel framgår att elevresultaten i läsfärdighet sjunkit med 8 % sedan år 2000, i matematik med 4 % och i naturvetenskap med hela 11 % sedan år 2006.

Salmela-Aro söker en förklaring till de försämrade resultaten i ökade socio-ekonomiska skillnader i samhället, men framhåller att orsakerna inte ännu är helt klarlagda. Jag förmodar att en bakomliggande faktor är den arbetsmarknads- och socialpolitik de senaste regeringarna har bidragit till. Den förefaller att ha medfört att den sociala rörligheten nästan helt har avstannat.

I synnerhet nedstängningen av skolan under corona-utbrottet tycks ha accentuerat denna utveckling. Salmela-Aro framhåller att distansundervisningen har ökat de socioemotionella skillnaderna mellan eleverna. Hon tänker då på elevernas förmåga till självreglering, resiliens (förmågan att hantera förändringar och fortsätta att utvecklas) och sisu. Då klassrummet stängdes blev skolarbetet överraskande helt beroende av elevens förmåga till självdisciplin. De elever som kunde koncentrera sig och organisera sin dag klarade sig rätt bra. Särskilt om eleven hade ett eget rum, lämplig datautrustning och en vuxen som vid behov kunde bistå med hjälp uppstod det knappast några problem.

Begreppet sisu har Salmela-Aro tidigare studerat. Som sisu definierar hon och hennes forskningsgrupp målmedvetenhet, förmåga att skapa en långtidsplan och hålla fast vid den. Deras forskning har visat att det finns ett starkt samband mellan sisu och socioekonomisk bakgrund.

Utbildningsstyrelsen avstod under tiden som skolorna var stängda från att ge anvisningar för ordnandet av distansundervisningen. Således ordnades den på mycket olika sätt beroende på rektorernas och lärarnas uppfattning om situationen. Hon konstaterar att i vissa skolor hölls namnupprop varje skolmorgon och eventuell frånvaro antecknades. I många skolor har eleverna dagligen kunnat få följa med undervisningen per video. Med telefon har de sedan kunnat hålla kontakt med läraren och rapportera sina skoluppgifter och framsteg.

I andra skolor har det varit sämre med kontakterna. Inget namnupprop har företagits, dagens arbetsuppgifter har publicerats tex. på Wilma och eleverna har fått inleda skoldagen enligt förgottfinnande. Sedan folkskolans tid har lärarna i finländska skolor en stor frihet att ordna undervisningen som de önskar eftersom det var en nödvändighet i de isolerade

byskolorna. Därför är det ännu normalt i också stora centraliserade grundskolor att det är en stor skillnad i hur lärarna bedriver sin undervisning. Den gemensamma läroplanen dikterar endast innehållet och målen.

Folkskolan bestod och utvecklades under knappt hundra år, Grundskolan har nu drygt 50 år på nacken. Skolornas antal har emellertid minskat radikalt särskilt på landet. Grundskolans läroplan har under denna tid förnyats flera gånger, senast 2018. Eftersom de finländska elevresultaten har sjunkit inte endast relativt utan också absolut under det senaste decenniet kan man fråga sig om förnyelserna har varit tillräckliga eller om problemen sitter i grundskolans organisation. Skulle det med tanke på elevens rättsskydd tex. vara nödvändigt att skära i lärarnas frihet att själva besluta om hur undervisningen ska genomföras.

Det är allmänt känt att behovet av specialundervisning kontinuerlig har ökat så att då 5 % av eleverna på 1990-talet behövde specialundervisning utgör gruppen på 2920-talet närmare 20 %. Inte heller tillgången på elevvårdstjänster förefaller att kunna möta behoven. Är det möjligen så att den grundskola som byggdes i slutet på 1900-talet inte längre svarar mot det digitala samhällets krav på 2020-talet?

Grundutbildningen med alla sina olika skeden uppfattas numera omfatta allt från dagvård och förskola till gymnasium och yrkesutbildning. Här tycker jag det är motiverat att räkna in andra stadiets utbildning i grundutbildningen då det i regeringsprogrammet eftersträvas samma förutsättningar för andra stadiets utbildning som för grundskolan: gratis utbildning, gratis undervisningsmaterial och motsvarande sociala förmåner samt framförallt obligatoriskt deltagande i studier enligt läroplanen.

Jag tycker det skulle vara hög tid att riksdagen skulle diskutera en förnyelse av grundutbildningen och tillsätta en kommittée för dess uppdatering. Det är möjligt att detta skulle vara en grundläggande förutsättning för att Finlands ekonomi skulle kunna återhämta sig efter corona-krisen. Samhället behöver nya aktörer som många ännu är uteslutna ur det nuvarande systemet. Tyvärr kommer nog ingen kommitté att tillsättas inom en nära framtid eftersom riksdagen har så många andra akuta problem att hantera.

Salmela-Aro tycks föreställa sig att en orsak till de sämre resultaten i PISA-testen är de ökande socio-ekonomiska skillnaderna som den liberala ekonomin har förorsakat med fortsatt urbanisering, strukturomvandling, förändrat arbetskraftsbehov, digitalisering och internationell mobilitet. Familjernas värdestruktur utsätts därigenom för stress och ambivalens på ett annat sätt än förr.

Lärarkåren har noterat dessa förändringar och bla. startat olika diskussionsforum som väsentligt ökade i betydelse genom nedstängningen av skolan. Suomen opettajien ja kasvattajien foorumi #SOKF som administreras av Jesse Soininen lyfter upp många högaktuella ämnen som bla. klimattraumatisering av elever, digitaliseringen och nedstängningen av skolorna. Här har framförts läraråsikter som att reformen av andra stadiets utbildning borde bromsas så länge man inte kan ge den nuvarande grundutbildningen tillräckliga resurser för att hindra att ojämlikheten ökar.

Det är inte rätt att bara vissa elever har möjligheter till violinlektioner, extra matematikundervisning, ishockeyhobby mm. Det betyder inte att sådant skulle förbjudas de som har råd till det. Allt kan inte skyllas på grundskolan, men det är tydligt att familjerna har mycket olika förmåga att stöda sina barn.

Att specialeleverna har integrerats i normalundervisningen påverkar Finlands PISA-resultat. Genom integrationen ges också de eleverna jämlikare utbildningsmöjligheter trots att integrationen också kan innebära att de eleverna inte alltid får den specialundervisning de skulle behöva. Integrationen kräver klart större resurser än vad som nu anslås för den. Utbildningssystemet kan inte heller ställas till svars för att alla elever inte utnyttjar de möjligheter som erbjuds. Alla föräldrar och elever förstår eller vill inte utnyttja de resurser systemet erbjuder, men det ät något fel på systemet då

föräldrar som redan sliter i sitt anletes svett för att få ihop till de dagliga utgifterna dessutom förväntas bistå sina barn under deras skolgång. Tanken att föräldrarna skulle överta en del av lärarnas uppgift under corona nedstängningen kan ses som en borgerlig uppfattning som inte beaktar att alla föräldrar kanske varken har den tid, ork eller kunskap som skulle behövas. Dessutom utvecklas samhället nu så raskt att det skolan ska lära ut är något helt annat än vad som gällde under föräldrarnas skolgång.

Ett jämlikt utbildningssystem kan inte innebära att alla elever klarar sig lika bra och kommer ut från skolan med bara nior och tior. Problemeleverna behöver mera stöd än vad skolan kan ge dem och stör dessutom de övriga elevernas undervisning. Skillnaderna i elevernas skolresultat beror nog inte bara på corona-våren, utan är följden av de beslut och åtgärder som har vidtagits under tidigare år.

I den svenskspråkiga gruppen Undervisningstips i Svenskfinland (Tidigare ”Distansundervisning i Svenskfinland”) ges både konkreta tips för undervisningen såsom Matematikhungerskolor, LL-bladets undervisningsförslag, Amacing Race-uppgifter, undervisningstips för begåvade elever, Sagoskogsmodellen och Zachariasskolans tips- och modeller för distansundervisning.

Här redogjordes för Linda Mannilas enkätundersökning om man kan sätta likhetstecken mellan distansundervisning och digital kompetens. Enligt den undersökningen upplevde bara omkring hälften av skolorna sig ha god eller utmärkt digital kompetens. Ytterligare presenterades Charlotta Hills synpunkter på skolans behov av en distansstrategi, och mycket mera.

Sådana diskussionforum utgör ett hopp för utbildningsväsendets framtid.

Källor:

Eskonen Hanna, de Fresnes Tulikukka, Pietarinen Eetu: Etäkoulu toi perhetaustan esiin. YLE Uutisvahti 16.6.2020. Koronan jäljet. Peruskoulun pitäisi taata samat lähtökohdat köyhien ja varakkaiden lapsille, mutta repikö korona tasa-arvon kappaleeksi?

Finholm Sonja: Skola på distans föder kreativitet. SFV magasinet 2/2020, s. 14-19.

Suomen opettajien ja kasvattajien foorumi #SOKF Suomen opettajien ja kasvattajien foorumi #SOKF Gruppen är offentlig och har 16081 medlemmar. Gruppen verkar på Facebook och Twitter

Undervisningstips i Svenskfinland. Gruppen är offentlig och har 2784 medlemmar.

Martin Gripenberg

Eriarvoisuus koulutuksessa on kasvamassa!

Katarina Salminen-Aro, Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori, varoitti YLE-artikkelissa 16.6.2020 siitä, että korona-pandemia saattaa monesta syystä repiä kappaleiksi peruskoulun tavoitteen tasoittaa sosiaalisia eroja. Oppilaiden koulumenestys on yhä enemmän riippuvaista vanhempien koulutus- ja tulotasosta.

Pitkän aikaa kehitys meni oikeaan suuntaan ja PISA-tuloksissa Suomi saavutti kansainvälisesti kärkipaikkoja 2000-luvun alkupuolella. Mittausmenetelmässä otetaan erityisesti huomioon erot parhaiden ja huonoimpien oppilaiden tuloksissa. Suomen osalta tämä merkitsi, että koulutuksen tasa-arvo Suomessa oli huomattavasti korkeampi kuin monissa muissa maissa. Sitten etujoukko karkasi ja Suomen tulokset rupesivat laskemaan.

Vuonna 2015 oli trendissä nähtävissä katkeaminen, joka vuonna 2018 vahvistettiin, että erot parhaimpien ja huonoimpien opiskelijaryhmien välillä olivat jo huomattavia. Verrattuna muihin OECD-maihin, suomalaiset tulokset ovat edelleen keskimääräistä parempia, mutta suuntaus on, että suomalaiset tulokset huononevat nopeasti. YLE: n artikkelin taulukot osoittavat, että opiskelijoiden lukutaito on laskenut 8 % vuodesta 2000, matematiikan 4 % ja luonnontieteiden jopa 11 % vuodesta 2006.

Salmela-Aro etsii selitystä tähän kehitykseen lisääntyneistä sosiaalis-taloudellisista eroista yhteiskunnassa, mutta huomauttaa, että syyt tähän eivät vielä ole täysin selvät.

Oletan, että yksi taustalla olevista tekijöistä on työmarkkina- ja sosiaalipolitiikka, johon viimeisimmät hallitukset ovat osallistuneet. Se näyttää johtaneen sosiaalisen liikkuvuuden melkein täydelliseen loppumiseen.

Eritysesti koulun sulkeminen korona-pandemian puhkemisen aikana näyttää korostaneen tätä kehitystä. Salmela-Aro painottaa, että etäopetus on lisännyt oppilaiden emotionaalisia eroja. Hän ajattelee erityisesti oppikaiden kykyä itsehallintaan, resilienssiin (kyky hallita muutoksia ja jatkaa kehittymistään) ja sisuun. Kun luokkahuoneet suljettiin, koulutoiminta tuli yllättäen täysin riippuvaiseksi oppilaiden kyvystä kurinalaisuuteen. Oppilas, joka pystyi keskittymään ja järjestämään päivänsä pärjäsi aika hyvin, varsinkin jos hänellä olin oma huone, sopivat tietokonelaitteet ja aikuinen, joka tarvittaessa pystyi antamaan apua, ongelmia tuskin syntyi.

Salmela-Aro on aiemmin tutkinut käsitettä sisu. Hän ja hänen tutkimusryhmänsä määrittelevät sisun tavoitetietoisuudeksi, kyvyksi luoda pitkän aikavälin suunnitelma ja pitää siitä kiinni. Heidän tutkimuksena on osoittanut, että sisun ja sosioekonomisen taustan välillä on vahva yhteys.

Koulujen sulkemisen aikana Opetushallitus pidättäytyi antamasta ohjeita etäopetuksen järjestämiselle. Siksi se järjestettiin hyvin eri tavoin riippuen rehtorien ja opettajien näkemyksestä tilanteesta. Salmela-Aro toteaa, että joissain kouluissa järjestettiin joka kouluaamu nimenhuuto ja poissaolot rekisteröitiin. Monessa koulussa oppilaat ovat voineet seurata video-opetusta päivittäin. Puhelimella he ovat sitten voineet pitää yhteyttä opettajaan ja kertoa koulutehtävistään ja etenemisestään.

Toisissa kouluissa yhteydet ovat olleet heikompia. Nimenhuutoa ei ole pidetty, päivän tehtävät on julkaistu mm. Wilmassa ja oppilaat ovat saaneet aloittaa koulupäivän oman tahtonsa mukaan.

Kansakouluajalta opettajilla suomalaisissa kouluissa on ollut täysi vapaus järjestää opetus omien ajatustensa mukaan, koska tämä oli välttämättömyys eristetyissä kyläkouluissa. Siksi on nytkin ihan normaalia, että myös suurissa keskitetyissä peruskouluissa esiintyy suuria eroja siinä, kuinka opettajat saattavat toteuttaa opetuksensa. Yhteinen opetussuunnitelma sanelee ainoastaan sisällön ja tavoitteet.

Kansakoulu toimi ja kehittyi vajaa sadan vuoden ajan. Peruskoulu on nyt toiminut runsaan 50 vuoden ajan. Koulujen määrä on tässä ajassa laskenut huimasti erityisesti syrjäseuduilla. Peruskoulun opetussuunnitelma on uusittu useita kertoja sinä aikana, viimeksi vuonna 2018. Koska suomalaisten oppilaiden tulokset ovat heikentyneet paitsi suhteellisesti myös absoluuttisesti viime vuosikymmenen aikana, voi kysyä, ovatko uudistukset olleet riittäviä vai ovatko ongelmat peruskoulun organisaatiossa. Olisiko esim. välttämätöntä kaventaa opettajien vapautta järjestää opetus mielensä mukaan oppilaiden oikeusturvaa ajatellen.

On yleisesti tiedossa, että erityisopetuksen tarve on jatkuvast kasvanut niin, että kun 1990-luvulla 5 % oppilaista tarvitsi erityisopetusta, sitä tarvitsee 2020-luvulla yli 20 %. Oppilashuoltopalvelujen tarjoaminen ei myöskään näytä pystyvän vastaamaan tarpeisiin. Onko mahdollisesti niin, että 1900-luvun lopulla rakennettu peruskoulu ei enää vastaa 2020-luvun digitaalisen yhteiskunnan tarpeisiin?

Peruskoulu eri vaiheineen katsotaan nykyään käsittävän kaiken päivähoidosta ja esiopetukseta lukioon ja ammatilliseen koulutukseen. Mielestäni on perusteltua sisällyttää toisen asteen koulutus perusopetukseen, koska hallituksen ohjelmassa pyritään samoihin ehtoihin toisen asteen koulutuksessa kuin peruskoulussa: ilmainen koulutus, ilmaiset opetusmateriaalit ja vastaavat sosiaaliset edut ja ennen kaikkea pakollinen osallistuminen oppimisessa opetussuunnitelman mukaan.

Mielestäni olisi korkea aika, että eduskunta keskustelisi perusopetuksen uudistamisesta ja nimittäisi komitean sen päivittämistä varten. On mahdollista, että tämä olisi perusedellytys Suomen talouden elpymiselle koronakriisin jälkeen. Yhteiskuntamme tarvitsee sellaisia uusia toimijoita, joista monet nykyisessä järjestelmässä edelleen suljetaan pois. Valitettavasti mitään komiteaa tuskinpa tullaan asettamaan ihan lähiaikoina, koska eduskunnalla on niin paljon muita akuutteja ongelmia käsiteltävänä.

Salmela-Aro näyttää olevan sitä mieltä, että yksi syy heikompiin tulkssiin PISA-testeissä on liberaalitalouden aihettamat kasvavat erot johtuen jatkuvasta kaupunimisesta, rakennemuutoksesta, muuttuvista työvoimatarpeista, digitalisoitumista ja kansainvälisestä liikkuvuudesta. Perheiden arvorakenne altistuu sressille ja ambivalenssille eri tavalla kuin ennen.

Opettajakunta on pannut merkille nämä muutokset ja mm. aloittanut erilaisia keskustelufoorumeita, joiden merkitys kasvoi huomattavasti koulun sulkemisen myötä. Jesse Soinisen hallinnoima Suomen opettajien ja kasvattajien foorumi #SOKF korostaa monia ajankohtaisia aiheita, kuten oppilaiden ilmastotraumatisointia, digitalisointia ja koulujen sulkemista. Tässä on ilmaistu opettajien mielipiteitä mm. siitä, että toisen asteen koulutuksen uudistusta tulisi jarruttaa, niin kauan kun nykyiselle peruskoululle ei ole annettavissa riittäviä resursseja eriarvoisuuden lisääntymisen estämiseksi.

Ei ole oikein, että vain joillakin opiskelijoilla on mahdollisuuksia viulutunteihin, ylimääräisiin matematiikan tunteihin, jääkiekkoharrastuksiin jne. Se ei tarkoita, että sellaiset olisi kiellettävä heiltä, joilla on siihen varaa. Peruskoulua ei voida syyttää kaikesta, mutta on selvää, että perheillä on hyvin erilaiset kyvyt tukea lapsiaan.

Se, että erityisoppilaat on integroitu normaaliin koulutukseen, vaikuttaa Suomen PISA-tuloksiin. Integraation avulla heille tarjotaan parempia koulutusmahdollisuuksia, vaikka integraatio myös saattaa johtaa siihen, että oppilaat eivät aina saa tarvitsemansa erityisopetusta. Integrointi vaatii selvästi enemmän resursseja kuin sille tällä hetkellä on osoitettu.

Koulutusjärjestelmää ei voida myöskään pitää vastuullisena siitä, että kaikki oppilaat eivät hyödynnä tarjottuja mahdollisuuksia. Kaikki vanhemmat ja oppilaat eivät ymmärrä tai halua hyödyntää järjestelmän tarjoamia resursseja, mutta järjestelmässä on jotain vikaa, kun vanhempien, jotka jo kamppailevat otsa hiessä saadakseen rahaa päivittäisiin kuluihinsa odotetaan myös auttavan lapsiaan koulussa. Ajatus siitä, että vanhemmat ottaisivat osan opettajien tehtävistä korona-sulkemisen ajaksi, voi nähdä porvarillisena näkemyksenä, joka ei ota huomioon, että kaikilla vanhemmilla ei ole tarvittavaa aikaa, energiaa tai tietoa. Lisäksi yhteiskunta kehittyy nyt niin nopeasti, että se, mitä koulu opettaa, on jotain täysin erilaista kuin mitä tapahtui vanhempien koulunkäynnin aikana.

Tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä ei voi tarkoittaa, että kaikki oppilaat selviäisivät yhtä hyvin ja pääsevät koulusta vain yhdeksikköjä ja kymppejä todistuksessaan. Ongelmaoppilaat tarvitsevat enemmän tukea, kuin mitä koulu voi heille antaa ja lisäksi he häiritsevät muiden opiskelua. Oppilaiden koulutusten erot eivät riipu vain korona- keväästä, vaan johtuvat p”töksistä ja toimenpiteistä, joita on suoritettu aikaisempina vuosina.

Ruotsinkielisessä ryhmässä Undervisningstips i Svenskfinland (Opetusvinkit ruotsinkielisessä koulussa Suomessa, aiemmin “Etäopetus ruotsinkielisessä koulussa Suomessa”) annetaan sekä konkreettisia opetusvinkkejä, kuten Matematiikanälkäkoulu, LL-bladetin (Helppo-lukea-lehti) opetusehdotuksia, tehtäviä Amazing Race-mallin mukaan, opetusideoita lahjakkaita oppilaita varten, satumetsämalli ja  Zachariaskoulun ideoita ja malleja etäkoulutusta varten.

Keskustelufoorumissa selitetään Linda Mannilan kyselytutkimuksesta siitä, onko etäopetus ja digitaalinen pätevyys yksi ja sama asia? Tutkimuksen mukaan ainoastaan puolet kouluista koki, että heillä on hyvä tai erinomainen digitaalinen kompetenssi. Lisäksi esitettiin Charlotta Hillin näkemyksiä digitaalisen strategian tarpeellisuudesta, ja paljon muuta.

Tällaiset keskustelufoorumit tuovat toivoa koulutusjärjestekmämme tulevaisuutta ajatellen.

Lähteet:

Eskonen Hanna, de Fresnes Tulikukka, Pietarinen Eetu: Etökoulu toi perhetaustan esiin. YLE Uutisvahti 16.6.2020. Koronan jäljet. Peruskoulun pitäisi taata samat lähtökohdat köyhien ja varakkaiden lapsille, mutta repikö korona tasa-arvon kappaleeksi?

Finholm Soja: Skola på distans föder kreativitet. SFV magasinet 2/2000, s. 14-19.

Suomen opettajien ja kasvattajien foorumi #. Ryhmä on julkinen ja sillä oli 16081 jäsentä 26.6.2020. Ryhmä toimii Facebookissa ja Twitterissa.

Undervisningstips i Svensjinland. Ryhmä on julkinen ja sillä oli 2784 jäsentä 26.6.2020.

Martin Gripenberg

Koronakoulu – voitettu vaikeus

Suomen itsenäisyyden aikana lienee opetusjärjestelmä ollut suurimmaksi osaksi suljettuna kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli maan itsenäistyessä, kun sisällissota puhkesi ja sitä seurasi espanjantauti. Toinen kerta oli talvi- ja jatkosodan aikana. Kolmas kerta on nyt korona- pandemian aikana. Asiantuntijat huomauttavat, ettei mikään kriisi muistuta toista. Voimme kuitenkin nähdä, että kriisimme ovat jakautuneet kahteen osaan. Emme vielä voi tietää kuinka koronakriisi (Covid -19) kehittyy, mutta ilmeisesti on olemassa riski toisesta aallosta ja maan talous on jo nyt syvässä lamassa. Tällä voi olla vaikutuksia myös koulutusjärjestelmään, vaikka monet poliitikot nyt korostavat, että emme saa tehdä samoja virheitä kuin 1990-luvun laman aikana, jolloin koulutukseen määrärahoja leikattiin tuntuvasti.
 Koronapandemian aikaisen yhteiskunnan sulkeminen toimi suhteellisen hyvin, ja ohjeet kouluille olivat melko yksiselitteisiä. Silloin kaikki lähikoulutus keskeytettiin Suomessa paitsi esiopetuksessa ja luokissa 1 - 3 ajaksi 18.3 - 13.5.2020. Koululaitoksia kehotettiin sulkemisen aikana ottamaan käyttöön etäopetus verkossa. Oppositiopuolueet olisivat toivoneet vielä ankarampaa sulkemista kuten muutamassa muussa maassa. 
 Etäopiskelua varten Opetushallitus antoi monikymmensivuiset ohjeet siitä, mitä etäopetuksessa piti ottaa huomioon. Painopiste oli oikeudellisissa olosuhteissa kuten opettajien velvollisuudessa järjestää etäopetusta, oppilashuoltopalveluja, kouluruokailua, ikärajoitukset sosiaalisissa medioissa, valtionosuudet, koulussa leirikouluja ja opintomatkoja varten kerättyjen varojen käytöstä, kokeiden järjestämisestä ym. Kuntien sivistyshallinnon, rehtorien ja opettajien oletettiin järjestävän opetusta parhaalla mahdollisella tavalla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Ohjeiden yhteydessä Opetushallitus laati myös yli 100 kysymystä sisältävän kysymyspatteriston. Sen avulla oli mahdollista saada vastauksia etäopetuksen järjestämistä koskeviin kysymyksiin. 
 Pienten lastenpedagogiikkaan, opetukseen ja koulutukseen liittyvä täytäntöönpanoasetus tuli alun perin voimaan 18. maaliskuuta 2020. Täytäntöönpanoasetus korvattiin 6. huhtikuuta 2020 uudella samannimisellä asetuksella, joka tuli voimaan 14. huhtikuuta 2020 ja oli voimassa 13. toukokuuta 2020 asti.
 Sen, että Opetushallitus luopui tarkempien pedagogisten ohjeiden antamisesta voi ymmärtää niin, että viranomailta puuttui riittäviä tietoja parhaasta tavasta reagoida näin odottamattomaan tilanteeseen. Oli varmaan viisasta olla antamatta kokeilemattomia ohjeita vaan toivoa pätevillä opettajilla olevan innovaatiokykyä. Nyt jälkeenpäin toivon, että Opetushallitus kokoaisi kokemuksia opettajien työmenetelmistä. Korona-kriisi tuskinpa on viimeinen kerta kun koulu joutuu toimimaan poikkeusoloissa. Oikeastaan Opetushallituksen olisi pitänyt olla paremmin varustautunut tilanteeseen koska virus- ja muut vaarat ovat jo toistuvasti uhanneet johtaa yhtä dramaattisiin toimenpiteisiin.
 Aikuisopetuskin siirtyi etäopetukseen, mutta sillä on tietysti toiset ehdot kuin peruskoulutuksessa tai toisen ja kolmannen asteen opetuksessa. Itse olen pitkään ollut ahkera kieltenopiskelija työväenopistossa. Siksi sain nyt henkilökohtaisia kokemuksia etäopetuksesta kolmella kielikurssilla. Olin vaikuttunut opettajien yrityksistä parhaimman kykynsä mukaan järjestää opetuksensa. Minulle selvisi myös opettajien vaikeudet järjestää tällaista opetusta, puutteet opetusmateriaaleissa ja opiskelijoiden kyvyssä osallistua sellaisiin kursseihin. Ensimmäisten kahden viikon aikana lamaannuin siitä, että koko yhteiskunta suljettiin, niin että otti aikaa päästä mukaan uuteen järjestelmään.
 Yhdellä kurssilla seurasimme kirjaa. Siellä opettaja helposti pystyi antamaan tehtäviä, pyysi lukemaan eteenpäin ja suorittamaan kirjan tehtäviä, mutta vain harvoin saimme tietää oikeita vastauksia ja käytännössä minulla ei ollut mahdollisuutta kysyä opettajalta, miksi automaattisissa tehtävissä antamani vastaus oli väärä. Meille kerrottiin vain, miltä oikea vastaus kuulostaa. Ongelmana on, että opettajan käyttämä ohjelma ei myöskään aina hyväksynyt kaikkia varmasti oikeita vastauksia. Kielillä kun voi sanoa saman asian oikein useilla eri tavoilla. 
 Toisella kielikurssilla, jossa opettaja käytti myös kirjaa, opettaja hylkäsi kirjan heti, odottaen oppilaiden alkavan kirjoittaa omia lyhyitä tarinoitaan. Mutta niiden teemoja ei ohjattu mitenkään eikä tekstejä korjattu kielellisesti. 
 Kolmannella kurssilla opettaja siirtyi käyttämään minulle ennestään tuntematonta Internet-työkalua, docs, jonka avulla kaikki kurssin osallistujat pääsivät kirjoittamaan samalle sivulle. Ongelmana oli, että tekstit jäivät vain yhden lauseen pituisiksi ja Internet-linkkkejä, joihin opettaja viittasi, ei voitu avata tietokoneellani kyseisessä ohjelmassa
 Vaimoni akvarellikurssilla osallistujat lähettivät kuvia kotona maalaamistaan kuvista, ja kommunikoivat maalaamisen aikana opettajan ja toistensa kanssa, tämä kaikki tehtiin Whatsapp:in kautta.
 Peruskouluopetuksen osalta olen ymmärtänyt, että monet opettajat ovat vaatineet oppilaita ilmoittautumaan verkossa koulupäivän alussa, jotta opettaja on pystynyt seuraamaan oppilaiden toimintaa. Toinen tapa on ollut, että oppilaat pitivät opintopäiväkirjaa, jossa he ilmoittivat opettajalle järjestelmällisesti opiskeluaikansa ja suorittamansa tehtävät. 
 Yliopisto-opetuksessa ymmärsin, että melko joustavasti on pystytty siirtämään luentoja verkkoon. Internetin tarjoamia mahdollisuuksia kuunnella luentoja, kun se sopii parhaiten opiskelijoille, tai kuunnella niitä useampia kertoja, jos teksti on ollut vaikeaa kuulla tai ymmärtää, ei kuitenkaan ole aina ymmärretty.
 On aivan selvää, että koronakriisi on pakottanut koulujärjestelmän ottamaan valtavan askeleen kohti digitalisoituneempaa arkea. Useimmat opettajat ja oppilaat/opiskelijat kokivat että poikkeusjärjestelyt kaikesta huolimatta ovat toimineet hyvin. Kaikki opettajat ovat varmasti oppineet jotain uutta, josta voi olla heille hyötyä tulevaisuudessa. Monet ovat esimerkiksi. oppineet käyttämään erilaisia konferenssiohjelmia, kuten Spotify, Teams, Zoom tai Google Meet. Suurimmat ongelmat lienevät olleet suuret erot opettajien tietokonetaidoissa ja tietokoneohjelmien puutteet. Kunnilla, jotka olivat jo aiemmin investoineet digitalisointiin, oli siitä selvä etu. 
 Toinen asia on sitten, että henkilökohtainen läsnäolo monessa tilanteessa tuntuu tärkeältä opettajien ja oppilaiden välillä sekä oppilaiden kesken. Monet oppilaat tekevät mielellään ryhmätöitä, ja sitä ei ole ollut helppo järjestää etänä. Mirjam Kalland viittaa Pelastakaa Lapset-järjestön kyselyyn 13-18-vuotiaille. Se fokusoi poikkeusoloihin ja vastauksissa tuli esille, että oppilaat tunsivat itsensä yksinäisemmiksi kuin aikaisemmin, ja että ongelmat perheiden sisällä kasvoivat selvästi kun ei ollut mahdollista käydä ystävien luona. Sitten on tietysti oppilaita, joilta puuttuu hyvät suhteet luokan toisiin oppilaisiin ja jotka siksi ovat jopa nauttineet opiskelusta yksin ilman häiritseviä luokkatovereita.
 Oma ryhmänsä ovat ne oppilaat/opiskelijat, jotka syystä tai toisesta eivät pysy mukana digitalisointiprosessissa. Huoli niistä oppilaista, jotka ovat joutuneet "näkymättömiksi", oli ehkä yksi tärkeimpiä syitä koulujen uudelleen avaamiseen muutaman viikon ajaksi toukokuussa. On monia oppilaita, joille opettajan oppimateriaalin esittäminen ja konkreettiset ohjeet tehtävien ratkaisemisessa ovat ratkaisevia oppilaan etenemiselle. Opettajille oli annettava mahdollisuus tutkia koulun sulkemisen aiheuttamia ongelmia. Heidän on kyettävä valmistautumaan uuteen tilanteeseen syksyä ajatellen, koska luokat voivat nyt olla tietojen suhteen vielä heterogeenisempia kuin ennen poikkeustilaa. 
 
Digitalisaatio voi tuoda monia etuja mutta se on myös uhka. Tarvitaan enemmän kokemusta jotta löydetään paras mahdollinen yhdistelmä lähi- ja etäopetuksen kesken. Ammatillisessa koulutuksessa on jo aikaisemmin nähty, että digitalisointi taloudellisesti rasittuneina aikoina voi tarkoittaa sitä, että valtiolla tai kunnalla on kiusaus luopua lähiopetuksesta ja siirtää opetus verkkoon vähentääkseen kustannuksia, Tämä vaikuttaa haitallisesti erityisesti heikompiin opiskelijoihin. 
 Ehkä vakavimmat valitukset koronakoulun aikana ovat koskeneet yhteydenpidon puutetta opettajien ja oppilaiden välillä. Opettajien velvollisuudentunne selviää siitä, että vain muutama opettaja on valittanut heille langetetusta ylimääräisestä työmäärästä, jonka prosessi on aiheuttanut. 
 Opetushallitus antoi myös ohjeet siitä, miten piti 14.6. siirtyä takaisin lähiopetukseen. Käytännössä osoittautui kuitenkin, että ohjeita tulkittiin hyvin eri tavalla eri kouluissa. Niinpä jotkut koulut valitsivat suurimman osan opetuksesta siirrettäväksi sisätiloista koulun ulkopuolelle vaikka opettajilta puuttui kokemusta järjestää opetus sillä tavalla. Tämä aiheutti erilaisia ongelmia ja palelevia oppilaita. 
 Opettajien kontaktit oppilaiden kanssa heikkenevät jollei sitä voida korvata jonkinlaisella digitaalisella kontaktilla kuten Lapissa on kokeiltu Rovaniemen ja erämaakoulujen välillä. Tällaisia varten on runsaasti sopivia ohjelmia. Suuria huolenaiheita ovat puutteet tietokonekannassa ja ”näkymättömäksi” jäävät oppilaat/opiskelijat. Jälkimmäinen ongelma esiintyy myös normaalissa lähiopetuksessa, kun oppilaat jostakin syystä eivät tule kouluun. Sanomalehdessä näin mielipiteen, jonka mukaan nyt ei pidä säästää koulukuraattoreista. Päinvastoin, jotta oppilaiden erot tiedoissa eivät lisääntyisi ennestään, olisi tärkeää lisätä henkilöstöä, joka voi tukea oppilaita opinnoissaan.
 Lähiopetuksen sulkemista koettiin kansallisena välttömättömyytenä, mutta exit-strategiasta tuli vaikeampi prosessi. Hallituksen tarkoitus oli, että yhteiskunta avattaisiin vähitellen hybridistrategiaa käyttäen: testaamalla, jäljittämällä, eristämällä ja hoivaamalla. Päätös, jonka mukaan peruskoulu 14.5. palasi lähiopetukseen perusteltiin sillä, että koululaiset eivät näytä olevan yhtä suuri riskiryhmä kuin vanhemmat ikäluokat tartunnan levittämisessä. Se, että hallitus silti näki olevan paikallaan kouluissa ohjata käytännöt varovaisemmaksi käsienpesu- ja muilla ohjeilla, luokkien sisääntulo eri aikoina tai eri sisäänkäynneistä, että jokainen luokka syö lounaansa erillään muista luokista, etäisyyden pitämistä oppilaiden välillä koulupäivän aikana jne. on aiheuttanut ironisia kommentteja niiden keskuudesta, jotka olisivat halunneet tiukempia ohjeita myös alimmissa luokissa.
 Hallituksen päätöksellä palata lähiopetukseen kuntia kiellettiin järjestämästä pelkästään etäopetusta toukokuun viimeisinä viikkoina. Etäopetus lähiopetuksen rinnalla olisi ollut opettajille liian suuri taakka. Perinteisiä koulun päättäjäisiä, jolloin koko koulu olisi ollut läsnä, ei saatu järjestää tartuntariskin takia. Yliopistot, ammatilliset korkeakoulut, lukiot, ammatillinen koulutus, vapaa sivistys päättivät jatkaa etäopetuksella lukukauden loppuun saakka.
 Exit-strategiasta tuli kiitollinen kohde hallituksen poliittisille vastustajille. Varsinainen yhtenäisyys siitä puuttui. Opettajien ammattiliittokin vastusti koulujen avaamista jo toukokuussa. Vanhempien joukossa oli monia, jotka olivat haluttomia lähettämään lapsiaan lähiopetukseen korona-aikoina. Pian tuli myös raportteja yksittäisistä koronatapauksista kouluissa. Monet, kuten maanviljelijät, pelkäsivät taloudellisia menetyksiä, jos lapset olisivat tuoneet tartunnan ja vanhemmat itse olisivat sairastuneet kylvämisaikana. Monet olisivat mielellään nähneet, että etäopetus olisi jatkunut lukukauden loppuun. Kysely osoitti, että etenkin alueilla, joilla on vähemmän koulutettuja vanhempia, jopa noin 10% vanhemmista vastusti lähiopetuksen aloittamista. Ruotsinkielisten keskuudessa vastustus oli huomattavasti pienempää, ehkä vain 5 %. Vanhempien näkemys heijastui myös oppilaihin, jotka huolestuivat omasta ja vanhempiensa puolesta. Noin 70 000 lasta jäikin tulematta kouluun.
 Hallituksen päätöstä perustuslakiin viitaten päättää kansalaisoikeuksien palauttamisesta voidaan nähdä rohkeampana päätöksenä kuin jos etäopetusta diktatuurisesti olisi jatkettu viitaten pandemian vaaraan. Asenteen tähän päätökseen on nähty erottavan demokratian kannattajat niistä, jotka hyväksyvät diktatuuriset tavat.
 Koulu voi joutua kriisiin monesta syystä. Akuutissa kriisitilanteissa on harvoin mahdollista saada koottua tietoa itse kriisistä. Kriisiin vaikuttavat monet eri tekijät, ja seuraukset ilmenevät vasta myöhemmässä vaiheessa. Rehtori Birgitta Ponthin on kirjoittanut kirjan omista kokemuksistaan, kun hänen koulunsa paloi. Ehkä joku rehtori tai opettaja vielä kirjoittaa kirjan siitä, kuinka koronakriisi vaikutti opetukseen hänen omassa koulussaan. Tärkein oppi on kuitenkin, että meidän pitää valmistautua siihen, ettei koulu aina voi toimia suunnitelmiemme mukaan.
 Lähteet:

Huvudstadsbladetin rapportointi opetuksesta koronakriisin aikana:

Ismark Runa(2020) Distansundervisningens avigsidor visar skolans och lärarens betydelse för eleven. HBL 28.4.2020 s. 14

Kalland Mirjam: Experimentet fortsätter, HBL 28.5.2019, s.16.

Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8

Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8

Malmgren Markus: Illusorisk presidentmakt främjar inte demokratin. HBL 9.5.20, s. 21.

Miettinen Petra (2020) HBL bjöd på dagboksskola 1944. HBL 4.4.1920, s. 17.

Sandström Erik (2020) Finlandssvenska lärare splittrade över skolöppningen. HBL 29.4.2020 s. 7.

Sirén Bille (2020) Eleverna tillbaka till klassrummen. HBL 30.4.2020, s. 2.

Törnblom Fanny (2020) Här skriver skolelever om distansundervisningen. HBL 26.4.2020 och 7.5.2020.

Lindström Johanna (2020) Understanding digital distraction : a longitudinal study on disruptive everyday media multitasking among diginatives. Doktorsavhandling inom marknadsföring, Åbo Akademi.

Norberg Isabel (2020) En del elever har svårt med distansundervisningen – rektor: ”Viktigt med öppen dialog mellan skolan och familjerna”. Svenska YLE. Intervju med rektor Nicke Wulff i Braheskolan i Åbo.

Martti Hetemäkis utredning kring Finlands väg ut ur krisen och hur restriktionerna skall luckras upp: Exit- ja jälleenrakennusryhmän 1.vaiheen raportti. Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:12

Ponthin, Birgitta (2017) Plötsligt – en personlig skildring av krishantering i vardagen.

Opetushallituksen ohjeet verkossa ovat ajantasaistettu tilanteen mukaan: 
https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetustoimi-ja-koronavirus-valmistaudu-poikkeustilanteisiin-etukateen
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/1352020-asti-varhaiskasvatuksen-ja-esiopetuksen-jarjestaminen-poikkeusoloissa
https://www.oph.fi/fi/oppilaan-arviointi-perusopetuksessa-poikkeusolojen-aikana
https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya?themes%5BKoronavirus%5D=Koronavirus&keyword=&page=1



Unicef
https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta/kuntien-hyvat-kaytannot-poikkeusoloissa/

Koronakoulu – voitettu vaikeus

Suomen itsenäisyyden aikana lienee opetusjärjestelmä ollut suurimmaksi osaksi suljettuna kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli maan itsenäistyessä, kun sisällissota puhkesi ja sitä seurasi espanjantauti. Toinen kerta oli talvi- ja jatkosodan aikana. Kolmas kerta on nyt korona- pandemian aikana. Asiantuntijat huomauttavat, ettei mikään kriisi muistuta toista. Voimme kuitenkin nähdä, että kriisimme ovat jakautuneet kahteen osaan. Emme vielä voi tietää kuinka koronakriisi (Covid -19) kehittyy, mutta ilmeisesti on olemassa riski toisesta aallosta ja maan talous on jo nyt syvässä lamassa. Tällä voi olla vaikutuksia myös koulutusjärjestelmään, vaikka monet poliitikot nyt korostavat, että emme saa tehdä samoja virheitä kuin 1990-luvun laman aikana, jolloin koulutukseen määrärahoja leikattiin tuntuvasti.
 
Sisällissodan aikaisen kriisin aikana 1918 - 1919 oli tuskin paljon vaihtoehtoja opetuksen sulkemiselle kokonaan. Valitettavasti kaikki kirjastot ovat nyt olleet suljettuna, joten minulla ei ole ollut mahdollisuuksia selvittää silloisia olosuhteita tarkemmin. Sotavuosina 1939 - 1944 suurin osa miesopettajista kutsuttiin armeijaan ja opettajapula oli akuutti. Jonkin verran pystyttiin silloin kuitenkin järjestämään etäopetusta siten, että päivälehdet julkaisivat koulutehtäviä oppilaille. Silloin oppilaita siirrettiin lukuvuoden lopussa seuraavalle luokalle riippumatta heidän tiedoistaan ja lukio-opetukseen osallistuneet opiskelijat valmistuivat ylioppilaaksi ilman ylioppilastutkintoa, jota silloin ei pystytty järjestämään.
 
Koronapandemian aikaisen yhteiskunnan sulkeminen toimi suhteellisen hyvin, ja ohjeet kouluille olivat melko yksiselitteisiä. Silloin kaikki lähikoulutus keskeytettiin Suomessa paitsi esiopetuksessa ja luokissa 1 - 3 ajaksi 18.3 - 13.5.2020. Koululaitoksia kehotettiin sulkemisen aikana ottamaan käyttöön etäopetus verkossa. Oppositiopuolueet olisivat toivoneet vielä ankarampaa sulkemista kuten muutamassa muussa maassa. 
 
Etäopiskelua varten Opetushallitus antoi monikymmensivuiset ohjeet siitä, mitä etäopetuksessa piti ottaa huomioon. Painopiste oli oikeudellisissa olosuhteissa kuten opettajien velvollisuudessa järjestää etäopetusta, oppilashuoltopalveluja, kouluruokailua, ikärajoitukset sosiaalisissa medioissa, valtionosuudet, koulussa leirikouluja ja opintomatkoja varten kerättyjen varojen käytöstä, kokeiden järjestämisestä ym. Kuntien sivistyshallinnon, rehtorien ja opettajien oletettiin järjestävän opetusta parhaalla mahdollisella tavalla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Ohjeiden yhteydessä Opetushallitus laati myös yli 100 kysymystä sisältävän kysymyspatteriston. Sen avulla oli mahdollista saada vastauksia etäopetuksen järjestämistä koskeviin kysymyksiin. 
 
Pienten lastenpedagogiikkaan, opetukseen ja koulutukseen liittyvä täytäntöönpanoasetus tuli alun perin voimaan 18. maaliskuuta 2020. Täytäntöönpanoasetus korvattiin 6. huhtikuuta 2020 uudella samannimisellä asetuksella, joka tuli voimaan 14. huhtikuuta 2020 ja oli voimassa 13. toukokuuta 2020 asti.
 
Sen, että Opetushallitus luopui tarkempien pedagogisten ohjeiden antamisesta voi ymmärtää niin, että viranomailta puuttui riittäviä tietoja parhaasta tavasta reagoida näin odottamattomaan tilanteeseen. Oli varmaan viisasta olla antamatta kokeilemattomia ohjeita vaan toivoa pätevillä opettajilla olevan innovaatiokykyä. Nyt jälkeenpäin toivon, että Opetushallitus kokoaisi kokemuksia opettajien työmenetelmistä. Korona-kriisi tuskinpa on viimeinen kerta kun koulu joutuu toimimaan poikkeusoloissa. Oikeastaan Opetushallituksen olisi pitänyt olla paremmin varustautunut tilanteeseen koska virus- ja muut vaarat ovat jo toistuvasti uhanneet johtaa yhtä dramaattisiin toimenpiteisiin.
 
Kun opetus siirtyi verkkoon saivat opettajat suuren haasteen järjestää opetusta toisella tavalla kuin normaalisti. Osoittautui, että on olemassa suuri ero opettajien ja oppilaiden/opiskelijoiden tietokonetietotaidoissa. On niitä, jotka selviävät melkein kaikesta, kun taas toiset ovat aivan vasta-alkajia ja/tai joillakin on jopa tietotekniikkauhu. 2000-luvulla kokeilin itse lukiossa järjestää tietotekniikkatuetun kielikurssin. Se osoitti, että lukiolaisten valmiudet silloin olivat melko heikkoja. Omat tietoni olivat myös melko rajalliset.
 
Aikuisopetuskin siirtyi etäopetukseen, mutta sillä on tietysti toiset ehdot kuin peruskoulutuksessa tai toisen ja kolmannen asteen opetuksessa. Itse olen pitkään ollut ahkera kieltenopiskelija työväenopistossa. Siksi sain nyt henkilökohtaisia kokemuksia etäopetuksesta kolmella kielikurssilla. Olin vaikuttunut opettajien yrityksistä parhaimman kykynsä mukaan järjestää opetuksensa. Minulle selvisi myös opettajien vaikeudet järjestää tällaista opetusta, puutteet opetusmateriaaleissa ja opiskelijoiden kyvyssä osallistua sellaisiin kursseihin. Ensimmäisten kahden viikon aikana lamaannuin siitä, että koko yhteiskunta suljettiin, niin että otti aikaa päästä mukaan uuteen järjestelmään.
 
Yhdellä kurssilla seurasimme kirjaa. Siellä opettaja helposti pystyi antamaan tehtäviä, pyysi lukemaan eteenpäin ja suorittamaan kirjan tehtäviä, mutta vain harvoin saimme tietää oikeita vastauksia ja käytännössä minulla ei ollut mahdollisuutta kysyä opettajalta, miksi automaattisissa tehtävissä antamani vastaus oli väärä. Meille kerrottiin vain, miltä oikea vastaus kuulostaa. Ongelmana on, että opettajan käyttämä ohjelma ei myöskään aina hyväksynyt kaikkia varmasti oikeita vastauksia. Kielillä kun voi sanoa saman asian oikein useilla eri tavoilla. 
 
Toisella kielikurssilla, jossa opettaja käytti myös kirjaa, opettaja hylkäsi kirjan heti, odottaen oppilaiden alkavan kirjoittaa omia lyhyitä tarinoitaan. Mutta niiden teemoja ei ohjattu mitenkään eikä tekstejä korjattu kielellisesti. 
 
Kolmannella kurssilla opettaja siirtyi käyttämään minulle ennestään tuntematonta Internet-työkalua, docs, jonka avulla kaikki kurssin osallistujat pääsivät kirjoittamaan samalle sivulle. Ongelmana oli, että tekstit jäivät vain yhden lauseen pituisiksi ja Internet-linkkkejä, joihin opettaja viittasi, ei voitu avata tietokoneellani kyseisessä ohjelmassa
 
Vaimoni akvarellikurssilla osallistujat lähettivät kuvia kotona maalaamistaan kuvista, ja kommunikoivat maalaamisen aikana opettajan ja toistensa kanssa, tämä kaikki tehtiin Whatsapp:in kautta.
 
Peruskouluopetuksen osalta olen ymmärtänyt, että monet opettajat ovat vaatineet oppilaita ilmoittautumaan verkossa koulupäivän alussa, jotta opettaja on pystynyt seuraamaan oppilaiden toimintaa. Toinen tapa on ollut, että oppilaat pitivät opintopäiväkirjaa, jossa he ilmoittivat opettajalle järjestelmällisesti opiskeluaikansa ja suorittamansa tehtävät. 
 
Yliopisto-opetuksessa ymmärsin, että melko joustavasti on pystytty siirtämään luentoja verkkoon. Internetin tarjoamia mahdollisuuksia kuunnella luentoja, kun se sopii parhaiten opiskelijoille, tai kuunnella niitä useampia kertoja, jos teksti on ollut vaikeaa kuulla tai ymmärtää, ei kuitenkaan ole aina ymmärretty.
 
On aivan selvää, että koronakriisi on pakottanut koulujärjestelmän ottamaan valtavan askeleen kohti digitalisoituneempaa arkea. Useimmat opettajat ja oppilaat/opiskelijat kokivat että poikkeusjärjestelyt kaikesta huolimatta ovat toimineet hyvin. Kaikki opettajat ovat varmasti oppineet jotain uutta, josta voi olla heille hyötyä tulevaisuudessa. Monet ovat esimerkiksi. oppineet käyttämään erilaisia konferenssiohjelmia, kuten Spotify, Teams, Zoom tai Google Meet. Suurimmat ongelmat lienevät olleet suuret erot opettajien tietokonetaidoissa ja tietokoneohjelmien puutteet. Kunnilla, jotka olivat jo aiemmin investoineet digitalisointiin, oli siitä selvä etu. 
 
Toinen asia on sitten, että henkilökohtainen läsnäolo monessa tilanteessa tuntuu tärkeältä opettajien ja oppilaiden välillä sekä oppilaiden kesken. Monet oppilaat tekevät mielellään ryhmätöitä, ja sitä ei ole ollut helppo järjestää etänä. Mirjam Kalland viittaa Pelastakaa Lapset-järjestön kyselyyn 13-18-vuotiaille. Se fokusoi poikkeusoloihin ja vastauksissa tuli esille, että oppilaat tunsivat itsensä yksinäisemmiksi kuin aikaisemmin, ja että ongelmat perheiden sisällä kasvoivat selvästi kun ei ollut mahdollista käydä ystävien luona. Sitten on tietysti oppilaita, joilta puuttuu hyvät suhteet luokan toisiin oppilaisiin ja jotka siksi ovat jopa nauttineet opiskelusta yksin ilman häiritseviä luokkatovereita.
 
Oma ryhmänsä ovat ne oppilaat/opiskelijat, jotka syystä tai toisesta eivät pysy mukana digitalisointiprosessissa. Huoli niistä oppilaista, jotka ovat joutuneet "näkymättömiksi", oli ehkä yksi tärkeimpiä syitä koulujen uudelleen avaamiseen muutaman viikon ajaksi toukokuussa. On monia oppilaita, joille opettajan oppimateriaalin esittäminen ja konkreettiset ohjeet tehtävien ratkaisemisessa ovat ratkaisevia oppilaan etenemiselle. Opettajille oli annettava mahdollisuus tutkia koulun sulkemisen aiheuttamia ongelmia. Heidän on kyettävä valmistautumaan uuteen tilanteeseen syksyä ajatellen, koska luokat voivat nyt olla tietojen suhteen vielä heterogeenisempia kuin ennen poikkeustilaa. 
 
Digitalisaatio voi tuoda monia etuja mutta se on myös uhka. Tarvitaan enemmän kokemusta jotta löydetään paras mahdollinen yhdistelmä lähi- ja etäopetuksen kesken. Ammatillisessa koulutuksessa on jo aikaisemmin nähty, että digitalisointi taloudellisesti rasittuneina aikoina voi tarkoittaa sitä, että valtiolla tai kunnalla on kiusaus luopua lähiopetuksesta ja siirtää opetus verkkoon vähentääkseen kustannuksia, Tämä vaikuttaa haitallisesti erityisesti heikompiin opiskelijoihin. 
 
Ehkä vakavimmat valitukset koronakoulun aikana ovat koskeneet yhteydenpidon puutetta opettajien ja oppilaiden välillä. Opettajien velvollisuudentunne selviää siitä, että vain muutama opettaja on valittanut heille langetetusta ylimääräisestä työmäärästä, jonka prosessi on aiheuttanut. 
 
Opetushallitus antoi myös ohjeet siitä, miten piti 14.6. siirtyä takaisin lähiopetukseen. Käytännössä osoittautui kuitenkin, että ohjeita tulkittiin hyvin eri tavalla eri kouluissa. Niinpä jotkut koulut valitsivat suurimman osan opetuksesta siirrettäväksi sisätiloista koulun ulkopuolelle vaikka opettajilta puuttui kokemusta järjestää opetus sillä tavalla. Tämä aiheutti erilaisia ongelmia ja palelevia oppilaita. 
 
Opettajien kontaktit oppilaiden kanssa heikkenevät jollei sitä voida korvata jonkinlaisella digitaalisella kontaktilla kuten Lapissa on kokeiltu Rovaniemen ja erämaakoulujen välillä. Tällaisia varten on runsaasti sopivia ohjelmia. Suuria huolenaiheita ovat puutteet tietokonekannassa ja ”näkymättömäksi” jäävät oppilaat/opiskelijat. Jälkimmäinen ongelma esiintyy myös normaalissa lähiopetuksessa, kun oppilaat jostakin syystä eivät tule kouluun. Sanomalehdessä näin mielipiteen, jonka mukaan nyt ei pidä säästää koulukuraattoreista. Päinvastoin, jotta oppilaiden erot tiedoissa eivät lisääntyisi ennestään, olisi tärkeää lisätä henkilöstöä, joka voi tukea oppilaita opinnoissaan.
 
Lähiopetuksen sulkemista koettiin kansallisena välttömättömyytenä, mutta exit-strategiasta tuli vaikeampi prosessi. Hallituksen tarkoitus oli, että yhteiskunta avattaisiin vähitellen hybridistrategiaa käyttäen: testaamalla, jäljittämällä, eristämällä ja hoivaamalla. Päätös, jonka mukaan peruskoulu 14.5. palasi lähiopetukseen perusteltiin sillä, että koululaiset eivät näytä olevan yhtä suuri riskiryhmä kuin vanhemmat ikäluokat tartunnan levittämisessä. Se, että hallitus silti näki olevan paikallaan kouluissa ohjata käytännöt varovaisemmaksi käsienpesu- ja muilla ohjeilla, luokkien sisääntulo eri aikoina tai eri sisäänkäynneistä, että jokainen luokka syö lounaansa erillään muista luokista, etäisyyden pitämistä oppilaiden välillä koulupäivän aikana jne. on aiheuttanut ironisia kommentteja niiden keskuudesta, jotka olisivat halunneet tiukempia ohjeita myös alimmissa luokissa.
 
Hallituksen päätöksellä palata lähiopetukseen kuntia kiellettiin järjestämästä pelkästään etäopetusta toukokuun viimeisinä viikkoina. Etäopetus lähiopetuksen rinnalla olisi ollut opettajille liian suuri taakka. Perinteisiä koulun päättäjäisiä, jolloin koko koulu olisi ollut läsnä, ei saatu järjestää tartuntariskin takia. Yliopistot, ammatilliset korkeakoulut, lukiot, ammatillinen koulutus, vapaa sivistys päättivät jatkaa etäopetuksella lukukauden loppuun saakka.
 
Exit-strategiasta tuli kiitollinen kohde hallituksen poliittisille vastustajille. Varsinainen yhtenäisyys siitä puuttui. Opettajien ammattiliittokin vastusti koulujen avaamista jo toukokuussa. Vanhempien joukossa oli monia, jotka olivat haluttomia lähettämään lapsiaan lähiopetukseen korona-aikoina. Pian tuli myös raportteja yksittäisistä koronatapauksista kouluissa. Monet, kuten maanviljelijät, pelkäsivät taloudellisia menetyksiä, jos lapset olisivat tuoneet tartunnan ja vanhemmat itse olisivat sairastuneet kylvämisaikana. Monet olisivat mielellään nähneet, että etäopetus olisi jatkunut lukukauden loppuun. Kysely osoitti, että etenkin alueilla, joilla on vähemmän koulutettuja vanhempia, jopa noin 10% vanhemmista vastusti lähiopetuksen aloittamista. Ruotsinkielisten keskuudessa vastustus oli huomattavasti pienempää, ehkä vain 5 %. Vanhempien näkemys heijastui myös oppilaihin, jotka huolestuivat omasta ja vanhempiensa puolesta. Noin 70 000 lasta jäikin tulematta kouluun.
 
Hallituksen päätöstä perustuslakiin viitaten päättää kansalaisoikeuksien palauttamisesta voidaan nähdä rohkeampana päätöksenä kuin jos etäopetusta diktatuurisesti olisi jatkettu viitaten pandemian vaaraan. Asenteen tähän päätökseen on nähty erottavan demokratian kannattajat niistä, jotka hyväksyvät diktatuuriset tavat.
 
Koulu voi joutua kriisiin monesta syystä. Akuutissa kriisitilanteissa on harvoin mahdollista saada koottua tietoa itse kriisistä. Kriisiin vaikuttavat monet eri tekijät, ja seuraukset ilmenevät vasta myöhemmässä vaiheessa. Rehtori Birgitta Ponthin on kirjoittanut kirjan omista kokemuksistaan, kun hänen koulunsa paloi. Ehkä joku rehtori tai opettaja vielä kirjoittaa kirjan siitä, kuinka koronakriisi vaikutti opetukseen hänen omassa koulussaan. Tärkein oppi on kuitenkin, että meidän pitää valmistautua siihen, ettei koulu aina voi toimia suunnitelmiemme mukaan.
 
 
Lähteet:

Huvudstadsbladetin rapportointi opetuksesta koronakriisin aikana:

Ismark Runa(2020) Distansundervisningens avigsidor visar skolans och lärarens betydelse för eleven. HBL 28.4.2020 s. 14

Kalland Mirjam: Experimentet fortsätter, HBL 28.5.2019, s.16.

Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8

Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8

Malmgren Markus: Illusorisk presidentmakt främjar inte demokratin. HBL 9.5.20, s. 21.

Miettinen Petra (2020) HBL bjöd på dagboksskola 1944. HBL 4.4.1920, s. 17.

Sandström Erik (2020) Finlandssvenska lärare splittrade över skolöppningen. HBL 29.4.2020 s. 7.

Sirén Bille (2020) Eleverna tillbaka till klassrummen. HBL 30.4.2020, s. 2.

Törnblom Fanny (2020) Här skriver skolelever om distansundervisningen. HBL 26.4.2020 och 7.5.2020.

Lindström Johanna (2020) Understanding digital distraction : a longitudinal study on disruptive everyday media multitasking among diginatives. Doktorsavhandling inom marknadsföring, Åbo Akademi.

Norberg Isabel (2020) En del elever har svårt med distansundervisningen – rektor: ”Viktigt med öppen dialog mellan skolan och familjerna”. Svenska YLE. Intervju med rektor Nicke Wulff i Braheskolan i Åbo.

Martti Hetemäkis utredning kring Finlands väg ut ur krisen och hur restriktionerna skall luckras upp: Exit- ja jälleenrakennusryhmän 1.vaiheen raportti. Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:12

Ponthin, Birgitta (2017) Plötsligt – en personlig skildring av krishantering i vardagen.

Opetushallituksen ohjeet verkossa ovat ajantasaistettu tilanteen mukaan:: 
https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetustoimi-ja-koronavirus-valmistaudu-poikkeustilanteisiin-etukateen
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/1352020-asti-varhaiskasvatuksen-ja-esiopetuksen-jarjestaminen-poikkeusoloissa
https://www.oph.fi/fi/oppilaan-arviointi-perusopetuksessa-poikkeusolojen-aikana
https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya?themes%5BKoronavirus%5D=Koronavirus&keyword=&page=1

Unicef
https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta/kuntien-hyvat-kaytannot-poikkeusoloissa/
 
 
 


<!-- /* Font Definitions */ @font-face {font-family:"Cambria Math"; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:roman; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} @font-face {font-family:Calibri; panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:swiss; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-469750017 -1073732485 9 0 511 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-unhide:no; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:""; margin-top:0in; margin-right:0in; margin-bottom:8.0pt; margin-left:0in; line-height:107%; mso-pagination:widow-orphan; font-size:11.0pt; font-family:"Calibri",sans-serif; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Calibri; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} a:link, span.MsoHyperlink {mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; color:blue; text-decoration:underline; text-underline:single;} a:visited, span.MsoHyperlinkFollowed {mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; color:#954F72; mso-themecolor:followedhyperlink; text-decoration:underline; text-underline:single;} pre {mso-style-priority:99; mso-style-link:"HTML-esimuotoiltu Char"; margin:0in; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Courier New"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-language:EN-US;} span.HTML-esimuotoiltuChar {mso-style-name:"HTML-esimuotoiltu Char"; mso-style-priority:99; mso-style-unhide:no; mso-style-locked:yes; mso-style-link:HTML-esimuotoiltu; mso-ansi-font-size:10.0pt; mso-bidi-font-size:10.0pt; font-family:"Courier New"; mso-ascii-font-family:"Courier New"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-hansi-font-family:"Courier New"; mso-bidi-font-family:"Courier New";} .MsoChpDefault {mso-style-type:export-only; mso-default-props:yes; font-family:"Calibri",sans-serif; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Calibri; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} .MsoPapDefault {mso-style-type:export-only; margin-bottom:8.0pt; line-height:107%;} @page WordSection1 {size:595.3pt 841.9pt; margin:1.0in 1.0in 1.0in 1.0in; mso-header-margin:.5in; mso-footer-margin:.5in; mso-paper-source:0;} div.WordSection1 {page:WordSection1;} -->
Suomen itsenäisyyden aikana lienee opetusjärjestelmä ollut suurimmaksi osaksi suljettuna kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli maan itsenäistyessä, kun sisällissota puhkesi ja sitä seurasi espanjantauti. Toinen kerta oli talvi- ja jatkosodan aikana. Kolmas kerta on nyt korona- pandemian aikana. Asiantuntijat huomauttavat, ettei mikään kriisi muistuta toista. Voimme kuitenkin nähdä, että kriisimme ovat jakautuneet kahteen osaan. Emme vielä voi tietää kuinka koronakriisi (Covid -19) kehittyy, mutta ilmeisesti on olemassa riski toisesta aallosta ja maan talous on jo nyt syvässä lamassa. Tällä voi olla vaikutuksia myös koulutusjärjestelmään, vaikka monet poliitikot nyt korostavat, että emme saa tehdä samoja virheitä kuin 1990-luvun laman aikana, jolloin koulutukseen määrärahoja leikattiin tuntuvasti.
 
Sisällissodan aikaisen kriisin aikana 1918 - 1919 oli tuskin paljon vaihtoehtoja opetuksen sulkemiselle kokonaan. Valitettavasti kaikki kirjastot ovat nyt olleet suljettuna, joten minulla ei ole ollut mahdollisuuksia selvittää silloisia olosuhteita tarkemmin. Sotavuosina 1939 - 1944 suurin osa miesopettajista kutsuttiin armeijaan ja opettajapula oli akuutti. Jonkin verran pystyttiin silloin kuitenkin järjestämään etäopetusta siten, että päivälehdet julkaisivat koulutehtäviä oppilaille. Silloin oppilaita siirrettiin lukuvuoden lopussa seuraavalle luokalle riippumatta heidän tiedoistaan ja lukio-opetukseen osallistuneet opiskelijat valmistuivat ylioppilaaksi ilman ylioppilastutkintoa, jota silloin ei pystytty järjestämään.
 
Koronapandemian aikaisen yhteiskunnan sulkeminen toimi suhteellisen hyvin, ja ohjeet kouluille olivat melko yksiselitteisiä. Silloin kaikki lähikoulutus keskeytettiin Suomessa paitsi esiopetuksessa ja luokissa 1 - 3 ajaksi 18.3 - 13.5.2020. Koululaitoksia kehotettiin sulkemisen aikana ottamaan käyttöön etäopetus verkossa. Oppositiopuolueet olisivat toivoneet vielä ankarampaa sulkemista kuten muutamassa muussa maassa.
 
Etäopiskelua varten Opetushallitus antoi monikymmensivuiset ohjeet siitä, mitä etäopetuksessa piti ottaa huomioon. Painopiste oli oikeudellisissa olosuhteissa kuten opettajien velvollisuudessa järjestää etäopetusta, oppilashuoltopalveluja, kouluruokailua, ikärajoitukset sosiaalisissa medioissa, valtionosuudet, koulussa leirikouluja ja opintomatkoja varten kerättyjen varojen käytöstä, kokeiden järjestämisestä ym. Kuntien sivistyshallinnon, rehtorien ja opettajien oletettiin järjestävän opetusta parhaalla mahdollisella tavalla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Ohjeiden yhteydessä Opetushallitus laati myös yli 100 kysymystä sisältävän kysymyspatteriston. Sen avulla oli mahdollista saada vastauksia etäopetuksen järjestämistä koskeviin kysymyksiin.
 
Pienten lastenpedagogiikkaan, opetukseen ja koulutukseen liittyvä täytäntöönpanoasetus tuli alun perin voimaan 18. maaliskuuta 2020. Täytäntöönpanoasetus korvattiin 6. huhtikuuta 2020 uudella samannimisellä asetuksella, joka tuli voimaan 14. huhtikuuta 2020 ja oli voimassa 13. toukokuuta 2020 asti.
 
Sen, että Opetushallitus luopui tarkempien pedagogisten ohjeiden antamisesta voi ymmärtää niin, että viranomailta puuttui riittäviä tietoja parhaasta tavasta reagoida näin odottamattomaan tilanteeseen. Oli varmaan viisasta olla antamatta kokeilemattomia ohjeita vaan toivoa pätevillä opettajilla olevan innovaatiokykyä. Nyt jälkeenpäin toivon, että Opetushallitus kokoaisi kokemuksia opettajien työmenetelmistä. Korona-kriisi tuskinpa on viimeinen kerta kun koulu joutuu toimimaan poikkeusoloissa. Oikeastaan Opetushallituksen olisi pitänyt olla paremmin varustautunut tilanteeseen koska virus- ja muut vaarat ovat jo toistuvasti uhanneet johtaa yhtä dramaattisiin toimenpiteisiin.
 
Kun opetus siirtyi verkkoon saivat opettajat suuren haasteen järjestää opetusta toisella tavalla kuin normaalisti. Osoittautui, että on olemassa suuri ero opettajien ja oppilaiden/opiskelijoiden tietokonetietotaidoissa. On niitä, jotka selviävät melkein kaikesta, kun taas toiset ovat aivan vasta-alkajia ja/tai joillakin on jopa tietotekniikkauhu. 2000-luvulla kokeilin itse lukiossa järjestää tietotekniikkatuetun kielikurssin. Se osoitti, että lukiolaisten valmiudet silloin olivat melko heikkoja. Omat tietoni olivat myös melko rajalliset.
 
Aikuisopetuskin siirtyi etäopetukseen, mutta sillä on tietysti toiset ehdot kuin peruskoulutuksessa tai toisen ja kolmannen asteen opetuksessa. Itse olen pitkään ollut ahkera kieltenopiskelija työväenopistossa. Siksi sain nyt henkilökohtaisia kokemuksia etäopetuksesta kolmella kielikurssilla. Olin vaikuttunut opettajien yrityksistä parhaimman kykynsä mukaan järjestää opetuksensa. Minulle selvisi myös opettajien vaikeudet järjestää tällaista opetusta, puutteet opetusmateriaaleissa ja opiskelijoiden kyvyssä osallistua sellaisiin kursseihin. Ensimmäisten kahden viikon aikana lamaannuin siitä, että koko yhteiskunta suljettiin, niin että otti aikaa päästä mukaan uuteen järjestelmään.
 
Yhdellä kurssilla seurasimme kirjaa. Siellä opettaja helposti pystyi antamaan tehtäviä, pyysi lukemaan eteenpäin ja suorittamaan kirjan tehtäviä, mutta vain harvoin saimme tietää oikeita vastauksia ja käytännössä minulla ei ollut mahdollisuutta kysyä opettajalta, miksi automaattisissa tehtävissä antamani vastaus oli väärä. Meille kerrottiin vain, miltä oikea vastaus kuulostaa. Ongelmana on, että opettajan käyttämä ohjelma ei myöskään aina hyväksynyt kaikkia varmasti oikeita vastauksia. Kielillä kun voi sanoa saman asian oikein useilla eri tavoilla.
 
Toisella kielikurssilla, jossa opettaja käytti myös kirjaa, opettaja hylkäsi kirjan heti, odottaen oppilaiden alkavan kirjoittaa omia lyhyitä tarinoitaan. Mutta niiden teemoja ei ohjattu mitenkään eikä tekstejä korjattu kielellisesti.
 
Kolmannella kurssilla opettaja siirtyi käyttämään minulle ennestään tuntematonta Internet-työkalua, docs, jonka avulla kaikki kurssin osallistujat pääsivät kirjoittamaan samalle sivulle. Ongelmana oli, että tekstit jäivät vain yhden lauseen pituisiksi ja Internet-linkkkejä, joihin opettaja viittasi, ei voitu avata tietokoneellani kyseisessä ohjelmassa
 
Vaimoni akvarellikurssilla osallistujat lähettivät kuvia kotona maalaamistaan kuvista, ja kommunikoivat maalaamisen aikana opettajan ja toistensa kanssa, tämä kaikki tehtiin Whatsapp:in kautta.
 
Peruskouluopetuksen osalta olen ymmärtänyt, että monet opettajat ovat vaatineet oppilaita ilmoittautumaan verkossa koulupäivän alussa, jotta opettaja on pystynyt seuraamaan oppilaiden toimintaa. Toinen tapa on ollut, että oppilaat pitivät opintopäiväkirjaa, jossa he ilmoittivat opettajalle järjestelmällisesti opiskeluaikansa ja suorittamansa tehtävät.
 
Yliopisto-opetuksessa ymmärsin, että melko joustavasti on pystytty siirtämään luentoja verkkoon. Internetin tarjoamia mahdollisuuksia kuunnella luentoja, kun se sopii parhaiten opiskelijoille, tai kuunnella niitä useampia kertoja, jos teksti on ollut vaikeaa kuulla tai ymmärtää, ei kuitenkaan ole aina ymmärretty.
 
On aivan selvää, että koronakriisi on pakottanut koulujärjestelmän ottamaan valtavan askeleen kohti digitalisoituneempaa arkea. Useimmat opettajat ja oppilaat/opiskelijat kokivat että poikkeusjärjestelyt kaikesta huolimatta ovat toimineet hyvin. Kaikki opettajat ovat varmasti oppineet jotain uutta, josta voi olla heille hyötyä tulevaisuudessa. Monet ovat esimerkiksi. oppineet käyttämään erilaisia konferenssiohjelmia, kuten Spotify, Teams, Zoom tai Google Meet. Suurimmat ongelmat lienevät olleet suuret erot opettajien tietokonetaidoissa ja tietokoneohjelmien puutteet. Kunnilla, jotka olivat jo aiemmin investoineet digitalisointiin, oli siitä selvä etu.
 
Toinen asia on sitten, että henkilökohtainen läsnäolo monessa tilanteessa tuntuu tärkeältä opettajien ja oppilaiden välillä sekä oppilaiden kesken. Monet oppilaat tekevät mielellään ryhmätöitä, ja sitä ei ole ollut helppo järjestää etänä. Mirjam Kalland viittaa Pelastakaa Lapset-järjestön kyselyyn 13-18-vuotiaille. Se fokusoi poikkeusoloihin ja vastauksissa tuli esille, että oppilaat tunsivat itsensä yksinäisemmiksi kuin aikaisemmin, ja että ongelmat perheiden sisällä kasvoivat selvästi kun ei ollut mahdollista käydä ystävien luona. Sitten on tietysti oppilaita, joilta puuttuu hyvät suhteet luokan toisiin oppilaisiin ja jotka siksi ovat jopa nauttineet opiskelusta yksin ilman häiritseviä luokkatovereita.
 
Oma ryhmänsä ovat ne oppilaat/opiskelijat, jotka syystä tai toisesta eivät pysy mukana digitalisointiprosessissa. Huoli niistä oppilaista, jotka ovat joutuneet "näkymättömiksi", oli ehkä yksi tärkeimpiä syitä koulujen uudelleen avaamiseen muutaman viikon ajaksi toukokuussa. On monia oppilaita, joille opettajan oppimateriaalin esittäminen ja konkreettiset ohjeet tehtävien ratkaisemisessa ovat ratkaisevia oppilaan etenemiselle. Opettajille oli annettava mahdollisuus tutkia koulun sulkemisen aiheuttamia ongelmia. Heidän on kyettävä valmistautumaan uuteen tilanteeseen syksyä ajatellen, koska luokat voivat nyt olla tietojen suhteen vielä heterogeenisempia kuin ennen poikkeustilaa.
 
Digitalisaatio voi tuoda monia etuja mutta se on myös uhka. Tarvitaan enemmän kokemusta jotta löydetään paras mahdollinen yhdistelmä lähi- ja etäopetuksen kesken. Ammatillisessa koulutuksessa on jo aikaisemmin nähty, että digitalisointi taloudellisesti rasittuneina aikoina voi tarkoittaa sitä, että valtiolla tai kunnalla on kiusaus luopua lähiopetuksesta ja siirtää opetus verkkoon vähentääkseen kustannuksia, Tämä vaikuttaa haitallisesti erityisesti heikompiin opiskelijoihin.
 
Ehkä vakavimmat valitukset koronakoulun aikana ovat koskeneet yhteydenpidon puutetta opettajien ja oppilaiden välillä. Opettajien velvollisuudentunne selviää siitä, että vain muutama opettaja on valittanut heille langetetusta ylimääräisestä työmäärästä, jonka prosessi on aiheuttanut.
 
Opetushallitus antoi myös ohjeet siitä, miten piti 14.6. siirtyä takaisin lähiopetukseen. Käytännössä osoittautui kuitenkin, että ohjeita tulkittiin hyvin eri tavalla eri kouluissa. Niinpä jotkut koulut valitsivat suurimman osan opetuksesta siirrettäväksi sisätiloista koulun ulkopuolelle vaikka opettajilta puuttui kokemusta järjestää opetus sillä tavalla. Tämä aiheutti erilaisia ongelmia ja palelevia oppilaita.
 
Opettajien kontaktit oppilaiden kanssa heikkenevät jollei sitä voida korvata jonkinlaisella digitaalisella kontaktilla kuten Lapissa on kokeiltu Rovaniemen ja erämaakoulujen välillä. Tällaisia varten on runsaasti sopivia ohjelmia. Suuria huolenaiheita ovat puutteet tietokonekannassa ja ”näkymättömäksi” jäävät oppilaat/opiskelijat. Jälkimmäinen ongelma esiintyy myös normaalissa lähiopetuksessa, kun oppilaat jostakin syystä eivät tule kouluun. Sanomalehdessä näin mielipiteen, jonka mukaan nyt ei pidä säästää koulukuraattoreista. Päinvastoin, jotta oppilaiden erot tiedoissa eivät lisääntyisi ennestään, olisi tärkeää lisätä henkilöstöä, joka voi tukea oppilaita opinnoissaan.
 
Lähiopetuksen sulkemista koettiin kansallisena välttömättömyytenä, mutta exit-strategiasta tuli vaikeampi prosessi. Hallituksen tarkoitus oli, että yhteiskunta avattaisiin vähitellen hybridistrategiaa käyttäen: testaamalla, jäljittämällä, eristämällä ja hoivaamalla. Päätös, jonka mukaan peruskoulu 14.5. palasi lähiopetukseen perusteltiin sillä, että koululaiset eivät näytä olevan yhtä suuri riskiryhmä kuin vanhemmat ikäluokat tartunnan levittämisessä. Se, että hallitus silti näki olevan paikallaan kouluissa ohjata käytännöt varovaisemmaksi käsienpesu- ja muilla ohjeilla, luokkien sisääntulo eri aikoina tai eri sisäänkäynneistä, että jokainen luokka syö lounaansa erillään muista luokista, etäisyyden pitämistä oppilaiden välillä koulupäivän aikana jne. on aiheuttanut ironisia kommentteja niiden keskuudesta, jotka olisivat halunneet tiukempia ohjeita myös alimmissa luokissa.
 
Hallituksen päätöksellä palata lähiopetukseen kuntia kiellettiin järjestämästä pelkästään etäopetusta toukokuun viimeisinä viikkoina. Etäopetus lähiopetuksen rinnalla olisi ollut opettajille liian suuri taakka. Perinteisiä koulun päättäjäisiä, jolloin koko koulu olisi ollut läsnä, ei saatu järjestää tartuntariskin takia. Yliopistot, ammatilliset korkeakoulut, lukiot, ammatillinen koulutus, vapaa sivistys päättivät jatkaa etäopetuksella lukukauden loppuun saakka.
 
Exit-strategiasta tuli kiitollinen kohde hallituksen poliittisille vastustajille. Varsinainen yhtenäisyys siitä puuttui. Opettajien ammattiliittokin vastusti koulujen avaamista jo toukokuussa. Vanhempien joukossa oli monia, jotka olivat haluttomia lähettämään lapsiaan lähiopetukseen korona-aikoina. Pian tuli myös raportteja yksittäisistä koronatapauksista kouluissa. Monet, kuten maanviljelijät, pelkäsivät taloudellisia menetyksiä, jos lapset olisivat tuoneet tartunnan ja vanhemmat itse olisivat sairastuneet kylvämisaikana. Monet olisivat mielellään nähneet, että etäopetus olisi jatkunut lukukauden loppuun. Kysely osoitti, että etenkin alueilla, joilla on vähemmän koulutettuja vanhempia, jopa noin 10% vanhemmista vastusti lähiopetuksen aloittamista. Ruotsinkielisten keskuudessa vastustus oli huomattavasti pienempää, ehkä vain 5 %. Vanhempien näkemys heijastui myös oppilaihin, jotka huolestuivat omasta ja vanhempiensa puolesta. Noin 70 000 lasta jäikin tulematta kouluun.
 
Hallituksen päätöstä perustuslakiin viitaten päättää kansalaisoikeuksien palauttamisesta voidaan nähdä rohkeampana päätöksenä kuin jos etäopetusta diktatuurisesti olisi jatkettu viitaten pandemian vaaraan. Asenteen tähän päätökseen on nähty erottavan demokratian kannattajat niistä, jotka hyväksyvät diktatuuriset tavat.
 
Koulu voi joutua kriisiin monesta syystä. Akuutissa kriisitilanteissa on harvoin mahdollista saada koottua tietoa itse kriisistä. Kriisiin vaikuttavat monet eri tekijät, ja seuraukset ilmenevät vasta myöhemmässä vaiheessa. Rehtori Birgitta Ponthin on kirjoittanut kirjan omista kokemuksistaan, kun hänen koulunsa paloi. Ehkä joku rehtori tai opettaja vielä kirjoittaa kirjan siitä, kuinka koronakriisi vaikutti opetukseen hänen omassa koulussaan. Tärkein oppi on kuitenkin, että meidän pitää valmistautua siihen, ettei koulu aina voi toimia suunnitelmiemme mukaan.
 
 
Lähteet:
Huvudstadsbladetin rapportointi opetuksesta koronakriisin aikana:
Ismark Runa(2020) Distansundervisningens avigsidor visar skolans och lärarens betydelse för eleven. HBL 28.4.2020 s. 14
Kalland Mirjam: Experimentet fortsätter, HBL 28.5.2019, s.16.
Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8
Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8
Malmgren Markus: Illusorisk presidentmakt främjar inte demokratin. HBL 9.5.20, s. 21.
Miettinen Petra (2020) HBL bjöd på dagboksskola 1944. HBL 4.4.1920, s. 17.
Sandström Erik (2020) Finlandssvenska lärare splittrade över skolöppningen. HBL 29.4.2020 s. 7.
Sirén Bille (2020) Eleverna tillbaka till klassrummen. HBL 30.4.2020, s. 2.
Törnblom Fanny (2020) Här skriver skolelever om distansundervisningen. HBL 26.4.2020 och 7.5.2020.
Lindström Johanna (2020) Understanding digital distraction : a longitudinal study on disruptive everyday media multitasking among diginatives. Doktorsavhandling inom marknadsföring, Åbo Akademi.
Norberg Isabel (2020) En del elever har svårt med distansundervisningen – rektor: ”Viktigt med öppen dialog mellan skolan och familjerna”. Svenska YLE. Intervju med rektor Nicke Wulff i Braheskolan i Åbo.
Martti Hetemäkis utredning kring Finlands väg ut ur krisen och hur restriktionerna skall luckras upp: Exit- ja jälleenrakennusryhmän 1.vaiheen raportti. Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:12
Ponthin, Birgitta (2017) Plötsligt – en personlig skildring av krishantering i vardagen.
Opetushallituksen ohjeet verkossa ovat ajantasaistettu tilanteen mukaan::
https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetustoimi-ja-koronavirus-valmistaudu-poikkeustilanteisiin-etukateen
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/1352020-asti-varhaiskasvatuksen-ja-esiopetuksen-jarjestaminen-poikkeusoloissa
https://www.oph.fi/fi/oppilaan-arviointi-perusopetuksessa-poikkeusolojen-aikana
https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya?themes%5BKoronavirus%5D=Koronavirus&keyword=&page=1


Unicef
https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta/kuntien-hyvat-kaytannot-poikkeusoloissa/
 
 
 

Coronaskolan – en övervunnen svårighet

Under Finlands självständighetstid torde undervisningsväsendet tre gånger ha stängts ner till största delen. Första gången var vid landets självständighet då inbördeskriget utbröt och efterföljdes av spanska sjukan. Andra gången var under Vinter- och Fortsättningskriget. Tredje gången är nu under corona-pandemin. Experterna konstaterar att ingen kris är den andra lik. Vi kan emellertid se att de kriser vi har haft är tudelade. Hur det blir med coronakrisen (Covid-19) kan vi inte ännu veta, men uppenbarligen finns det en risk för en andra våg och landets ekonomi är redan i en djup corona-depression. Det kan ha konsekvenser också för utbildningsväsendet, trots att många politiker nu framhåller att vi inte får göra samma fel som under den ekonomiska depressionen på 1990-talet då man kraftigt skar i utbildningsanslagen.

Under den första krisen 1918 – 1920 vid inbördeskriget fanns det knappast så många alternativ till att helt upphöra med undervisningen. Tyvärr har alla bibliotek nu varit stängda så det har inte varit möjligt att närmare studera den dåvarande undervisningssituationen. Under krigsåren 1939 – 1944 var de flesta manliga lärare inkallade i armén och lärarbristen akut. Då förekom emellertid i någon utsträckning skola på distans genom att skoluppgifter publicerades i tidningspressen. Vid skolårets slut flyttades elever upp ur klassen oberoende av sina kunskaper och studenter som deltagit i undervisningen dimitterades utan att ha genomgått studentexamen, som då inte kunde ordnas.

Under corona-krisen skedde nedstängningen av samhället relativt väl och anvisningarna var rätt entydiga. Då inställdes all närundervisning i Finland utom i förskolan och årskurserna 1 – 3 från 18.3 – 13.5.2020. Utbildningsinstitutionerna uppmanades under tiden för nedstängningen införa distansundervisning på nätet. Oppositionspartierna hade önskat ännu strängare nedstängning av samhället på samma sätt som i några andra länder.

Utbildningsstyrelsen gav många tiotals sidor med anvisningar för hur undervisningen skulle ordnas under nedstängningen. Tyngdpunkten i anvisningarna låg på de juridiska omständigheter såsom lärarnas skyldighet att genomföra distansundervisning, ordnandet av elevvårdstjänster, skolmåltiderna, åldersgränser i sociala medier, statsandelar, användningen av medel som i skolan insamlats för lägerskola eller skolutfärd, ordnande av prov mm. Kommunernas bildningsväsen, rektorerna och lärarna förväntades ordna den praktiska undervisningen på det sätt som bäst passade i den lokala situationen. I anslutning till anvisningarna uppgjorde Utbildningsstyrelsen också ett frågebatteri med långt över 100 frågor. Genom dem kunde man få svar på olika spörsmål rörande ordnande av distansundervisningen.

Tillämpningsförordningen som berörde småbarnspedagogik, undervisning och utbildning trädde ursprungligen i kraft den 18 mars 2020. Tillämpningsförordningen ersattes den 6 april 2020 av en ny förordning med samma namn som trädde i kraft den 14 april 2020 och som gällde fram till den 13 maj 2020.

Att Utbildningsstyrelsen avstod från att ge närmare pedagogiska anvisningar om distansundervisningen kan förstås så att myndigheten saknade tillräckliga kunskaper om bästa sättet att reagera i en så oväntad situation. Det var säkert klokt att inte komma med oprövade anvisningar utan hoppas på de kompetenta lärarnas innovationsförmåga. Nu efteråt hoppas jag att Utbildningsstyrelsen skulle samla in erfarenheter av lärarnas arbetsmetoder. Corona-krisen är nog inte sista gången skolan måste fungera i undantagsförhållanden. Egentligen borde Utbildningsstyrelsen ha varit bättre förberedd för situationen eftersom virus- och andra hot redan upprepade gånger har riskerat att leda till lika drastiska åtgärder.

Då undervisningen flyttade till nätet fick lärarna en stor utmaning att ordna undervisningen på annat sätt än vanligt. Det visade sig att det finns stora skillnader i lärarnas och elevernas/de studerandes konkreta datakunskaper. Det finns de som klarar av det mesta, medan andra är rena nybörjare och/eller tom. har en skräck för datoriseringen. På 2000-talet prövade jag själv att i ett gymnasium ordna en språkkurs med internetstöd. Den visade att gymnasielevernas beredskap då var rätt skral. Också mina egna kunskaper var mycket begränsade.

Också vuxenundervisningen övergick till distansundervisning, men har naturligtvis andra villkor än grundutbildningen och undervisningen på andra och tredje stadiet. Jag har länge varit en flitig språkstuderande på Arbis. Jag fick därför personlig erfarenhet av distansundervisningen i tre språkkurser. Jag blev imponerad av hur lärarna ansträngde sig att efter bästa förmåga ordna undervisningen. För mig blottades emellertid väldigt tydligt lärarnas svårigheter att organisera sådan undervisning, brister i undervisningsmaterialet och de studerandes förmåga att delta i sådana kurser. Själv blev jag under de första två veckorna så paralyserad av att hela samhället stängdes ned att det tog tid för mig att komma in i det nya systemet.

I en kurs följde vi en bok. Där var det lätt för läraren att ge uppgifter att läsa vidare och utföra bokens uppgifter, men bara sällan fick vi veta de rätta svaren och jag hade i praktiken ingen möjlighet att av läraren få veta varför mitt svar i de automatiska uppgifterna var fel. Vi fick bara veta hur rätt svar skulle lyda. Problemet är att programmet också underkände många säkert korrekta svar. I språk kan man säga samma sak korrekt på flera olika sätt.

I en annan språkkurs där läraren också använde bok frångick läraren genast boken och väntade sig att de studerande skulle börja skriva sina egna korta historier, men temat för dessa styrdes inte på något sätt och läraren korrigerade inte texterna språkligt.

I en tredje kurs övergick läraren till att använda ett för mig obekant internetverktyg, docs, som medger att alla kursdeltagare kan skriva på samma sida. Problemet var att texterna blev bara en mening långa och de internetlänkar läraren hänvisade till inte gick att öppna i min dator i det programmet.

I min hustrus akvarellkurs sände deltagarna in bilder på vad de målat hemma under kurstimmarna, och de kommunicerade med läraren och varandra under målandet, allt hände via appliikationen Whatsapp.

Beträffande grundskoleundervisningen har jag förstått att många lärare har krävt att eleverna anmäler sig på nätet vid skoldagens början så att läraren har kunnat följa upp elevernas aktivitet. Ett annat sätt har varit att eleverna har hållit en studiedagbok där de för läraren regelbundet har redovisat sin studietid och uppgifterna som de har utfört.

Vid universitetsundervisningen har jag förstått att det rätt smidigt har gått att flytta föreläsningarna till nätet. Däremot har man inte alltid kunnat utnyttja de möjligheter nätet medger att lyssna på föreläsningarna då det bäst passar de studerande eller att lyssna på dem flera gånger om texten har varit svår att uppfatta.

Det är helt tydligt att corona-krisen har tvingat undervisningsväsendet att ta ett jättekliv i riktning mot en mera digitaliserad vardag. De flesta lärare och elever/studerande upplevde att undantagsarrangemangen trots allt fungerade bra. Alla lärare har säkert lärt sig något nytt som de kan ha nytta av i framtiden. Man har tex. lärt sig att ta i bruk olika konferensprogram som Spotify, Teams, Zoom och Google Meet. De största problemen torde ha varit den stora skillnaden i lärarnas datakunskaper och bristerna i många dataprogram. De kommuner som redan tidigare hade satsat på digitaliseringen hade en klar fördel.

En annan sak är sedan att personlig närvaro i många situationer känns viktig för relationerna mellan lärare och elev samt elever emellan. Många elever arbetar gärna i grupp och det har inte varit lätt att ordna på distans. Mirjam Kalland hänvisar till Rädda barnens enkät till 13-18 åringarna. Den fokuserade på undantagssituationen och visade att eleverna kände sig mera ensamma än tidigare och att slitningarna inom familjerna tydligt ökade då man inte kunde träffa sina vänner. Sedan finns det förstås elever som inte har så goda relationer till de andra eleverna i sin klass och därför har de tom. njutit av att få studera på egen hand ostörda av stökiga kamrater.

En särskild grupp utgör de elever/studerande som av olika orsaker inte hänger med i digitaliseringsprocessen. Omsorgen om de elever som har hamnat ”under lärarens radar” var kanske en av de viktigaste orsakerna till att åter öppna skolorna för några få veckor i maj. Det finns många elever för vilka lärarens presentation av lärostoffet och konkreta handledning vid lösandet av uppgifterna är av avgörande betydelse för elevens framsteg. Nu behövde lärarna ges en möjlighet att undersöka de problem som skolstängningen förorsakade. De måste kunna förbereda sig för den nya situationen i höst då klasserna pga corona-skolan kanske är ännu mera heterogena i kunskapsavseende än före undantagssituationen.

Digitaliseringen kan ge många fördelar, men utgör också ett hot. Det krävs mera erfarenhet för att hitta bästa möjliga kombination av när- och distansundervisning. I yrkesutbildningen har man redan tidigare sett att digitaliseringen under ekonomiskt ansträngda tider kan fresta stat och kommun att ge avkall på närundervisningen och flytta undervisningen ut på nätet för att minska kostnaderna. Emellertid tycks det drabba särskilt de svagare eleverna.

De kanske allvarligaste klagomålen under corona-skolans tid har varit bristerna i kontakten mellan lärare och elev. Lärarnas plikttrogenhet framgår av att under hela denna digitaliseringsprocess bara ett fåtal har klagat på den extra arbetsbörda processen har inneburit.

Utbildningsstyrelsen gav också anvisningar för hur man kan återgå till närundervisning från 14.5. Emellertid visade det sig i praktiken att anvisningarna tolkades mycket olika i olika skolor. Så valde en del skolor att förlägga nästan hela undervisningen utomhus trots att lärarna saknade erfarenhet av att ordna undervisningen på sådant sätt. Det ledde till olika slags problem och frysande elever.

Relationen mellan lärare och elever minskas om den inte kan kompletteras med någon form av digital kontakt så som har provats bla i Lappland mellan Rovaniemi och skolor ute i obygden. Det finns en uppsjö av lämpliga program för sådant. Stora bekymmer är brister i datorparken och elevers/studerandes vilja eller möjlighet att delta i distansundervisning. Frånvaroproblemet finns ju också i närundervisningen, då elever inte dyker upp i skolan av olika orsaker. I tidningen såg jag ett upprop om att nu får man inte spara på skolkuratorerna. För att inte ytterligare öka skillnaderna i elevernas kunskapsmassa skulle det tvärtom vara viktigt att öka personalen som kan stöda eleverna i deras studier.

Nedstängningen av närundervisningen upplevdes som en medborgerlig nödvändighet, men exitstrategin blev en svårare process. Det var regeringens mening att samhället skulle öppnas upp så småningom genom en hybridstrategi: testa, spåra, isolera och vårda. Beslutet om att från 14.5. i grundskolan övergå till normal närundervisning motiverades med att skolbarnen inte har varit utsatta för coronaviruset i lika hög utsträckning som äldre personer. De ansågs inte förorsaka en lika stor smittorisk. Att regeringen ändå ansåg det befogat att i skolorna införa försiktighetsåtgärder som ivrigt handtvättande, att klasserna kommer in i skolan vid olika tidpunkt eller genom olika ingångar, varje klass äter sin skollunch åtskild från andra klasser, avstånd hållas mellan eleverna under skoldagen etc. förorsakade ironiska kommentarer av de som hade önskat en striktare nedstängning med också de lägsta klasserna.

Genom regeringens beslut om att återgå till närundervisning förbjöds kommunerna att ordna enbart distansundervisning de sista veckorna i maj. Distansundervisning parallellt med närundervisningen hade för lärarna blivit en alltför stor belastning. Traditionella skolavslutningar med hela skolan närvarande fick inte ordnas pga smittorisken. Universiteten, yrkeshögskolorna, gymnasierna, yrkesutbildningen, det fria bildningsarbetet och den grundläggande utbildning för vuxna skulle emellertid fortsätta med distansundervisningen till slutet av terminen.

Exitstrategin kom att bli ett tacksamt mål för regeringens politiska motståndare. Någon egentlig enhet om den saknades. Också lärarfacket motsatte sig att skolorna skulle öppna redan i maj. Bland föräldrarna fanns det de som var motvilliga till att sända sina barn till en närundervisning i corona-tider. Det kom snart också rapporter om enstaka corona-fall i skolorna efter återgången till närundervisning. Många såsom jordbrukarna, var rädda för ekonomiska förluster ifall barnen skulle hämta hem viruset och föräldrarna skulle insjuknat för flera veckor under såningssäsongen. En enkät visade att i synnerhet i regioner med lägre utbildade föräldrar var motståndet så stort som omkring 10 % av föräldrarna. Mången hade helst sett att distansundervisningen skulle ha fortsatt terminen till slut. Bland de svenskspråkiga var motståndet kanske bara 5 % av föräldrarna. Föräldrarnas uppfattning återspeglades ofta också bland eleverna, som blev oroliga för sig själva och familjemedlemmarna. Omkring 70 000 elever uteblev från skolan.

Regeringens beslut att med hänvisning till grundlagen fatta beslut om att återupprätta de medborgerliga rättigheterna borde ses som ett modigare beslut än att diktatoriskt inskränka närundervisningen med hänvisning till pandemifaran. Inställningen till det beslutet kan skilja demokratiförespråkare från de som accepterar diktatoriska fasoner.

Här har jag bara kunnat redogöra för en del av erfarenheterna av coronakrisen. Djupare slutsatser kan man knappast dra förrän betydligt senare. Krisen påverkas av många olika faktorer och följdföreteelserna har vi ännu inte sett

Skolan kan råka i kris av många orsaker. En värdefull bok om en akut kris i en enskild skola har skrivits av Birgitta Ponthin, föreståndare i Staffansby skola i Helsingfors. Den skolan drabbades av en förödande eldsvåda. Kanske någon rektor ännu skriver en motsvarande bok om hur coronakrisen inverkade på undervisningen i den egna skolan. Utbildningsstyrelsen borde vara förutseende och sammanställa allmänna anvisningar för vad man ska tänka på i en krissituation och hur kriser kunde lösas. Skolan behöver nog alltid en plan B. Litteratur finns redan tillgänglig. . Den viktigaste lärdomen är ändå att vi måste förbereda oss för att skolan inte alltid kan gå som på räls.

Källor:

Hetemäki Martti: Exit- ja jälleenrakennusryhmän 1.vaiheen raportti. Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:12. Utredning kring Finlands väg ut ur krisen och hur restriktionerna skall luckras upp

Huvudstadsbladets rapportering om undervisningen under coronakrisen:

Ismark Runa(2020) Distansundervisningens avigsidor visar skolans och lärarens betydelse för eleven. HBL 28.4.2020 s. 14

Kalland Mirjam: Experimentet fortsätter, HBL 28.5.2019, s.16.

Kemppainen Elsa (2020) Vardagen i distansskolan: Känns som att vara sin egen chef. HBL 10.4. s.8.

Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8

Malmgren Markus: Illusorisk presidentmakt främjar inte demokratin. HBL 9.5.20, s. 21.

Miettinen Petra (2020) HBL bjöd på dagboksskola 1944. HBL 4.4.1920, s.17, HBL 13.5.2020 s. 5 om att återgå till närundervisningen

Sandström Erik (2020) Finlandssvenska lärare splittrade över skolöppningen. HBL 29.4.2020 s. 7.

Sirén Bille (2020) Eleverna tillbaka till klassrummen. HBL 30.4.2020, s. 2.

Törnblom Fanny (2020) Här skriver skolelever om distansundervisningen. HBL 26.4.2020 och 7.5.2020.

Lindström Johanna (2020) Understanding digital distraction: a longitudinal study on disruptive everyday media multitasking among diginatives, Åbo Akademi. Doktorsavhandling inom marknadsföring om ungdomars användning av sociala nätverk.

Norberg Isabel (2020) En del elever har svårt med distansundervisningen – rektor: ”Viktigt med öppen dialog mellan skolan och familjerna”. Svenska YLE. Intervju med rektor Nicke Wulff i Braheskolan i Åbo.

Ponthin, Birgitta (2017) Plötsligt – en personlig skildring av krishantering i vardagen. Utbildningsstyrelsens anvisningar på nätet har uppdaterats allt eftersom situationen har utvecklats:
https://www.oph.fi/sv/utbildning-och-examina/stod-avvikande-undervisningsarrangemang
https://www.oph.fi/sv/utbildning-och-examina/undervisningsvasendet-och-coronaviruset
https://www.oph.fi/sv/vanliga-fragor?themes%5BCoronaviruset%5D=Coronaviruset

Koronakoulu – voitettu vaikeus

Suomen itsenäisyyden aikana lienee opetusjärjestelmä ollut suurimmaksi osaksi suljettuna kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli maan itsenäistyessä, kun sisällissota puhkesi ja sitä seurasi espanjantauti. Toinen kerta oli talvi- ja jatkosodan aikana. Kolmas kerta on nyt korona- pandemian aikana. Asiantuntijat huomauttavat, ettei mikään kriisi muistuta toista. Voimme kuitenkin nähdä, että kriisimme ovat jakautuneet kahteen osaan. Emme vielä voi tietää kuinka koronakriisi (Covid -19) kehittyy, mutta ilmeisesti on olemassa riski toisesta aallosta ja maan talous on jo nyt syvässä lamassa. Tällä voi olla vaikutuksia myös koulutusjärjestelmään, vaikka monet poliitikot nyt korostavat, että emme saa tehdä samoja virheitä kuin 1990-luvun laman aikana, jolloin koulutukseen määrärahoja leikattiin tuntuvasti.
 
Sisällissodan aikaisen kriisin aikana 1918 - 1919 oli tuskin paljon vaihtoehtoja opetuksen sulkemiselle kokonaan. Valitettavasti kaikki kirjastot ovat nyt olleet suljettuna, joten minulla ei ole ollut mahdollisuuksia selvittää silloisia olosuhteita tarkemmin. Sotavuosina 1939 - 1944 suurin osa miesopettajista kutsuttiin armeijaan ja opettajapula oli akuutti. Jonkin verran pystyttiin silloin kuitenkin järjestämään etäopetusta siten, että päivälehdet julkaisivat koulutehtäviä oppilaille. Silloin oppilaita siirrettiin lukuvuoden lopussa seuraavalle luokalle riippumatta heidän tiedoistaan ja lukio-opetukseen osallistuneet opiskelijat valmistuivat ylioppilaaksi ilman ylioppilastutkintoa, jota silloin ei pystytty järjestämään.
 
Koronapandemian aikaisen yhteiskunnan sulkeminen toimi suhteellisen hyvin, ja ohjeet kouluille olivat melko yksiselitteisiä. Silloin kaikki lähikoulutus keskeytettiin Suomessa paitsi esiopetuksessa ja luokissa 1 - 3 ajaksi 18.3 - 13.5.2020. Koululaitoksia kehotettiin sulkemisen aikana ottamaan käyttöön etäopetus verkossa. Oppositiopuolueet olisivat toivoneet vielä ankarampaa sulkemista kuten muutamassa muussa maassa. 
 
Etäopiskelua varten Opetushallitus antoi monikymmensivuiset ohjeet siitä, mitä etäopetuksessa piti ottaa huomioon. Painopiste oli oikeudellisissa olosuhteissa kuten opettajien velvollisuudessa järjestää etäopetusta, oppilashuoltopalveluja, kouluruokailua, ikärajoitukset sosiaalisissa medioissa, valtionosuudet, koulussa leirikouluja ja opintomatkoja varten kerättyjen varojen käytöstä, kokeiden järjestämisestä ym. Kuntien sivistyshallinnon, rehtorien ja opettajien oletettiin järjestävän opetusta parhaalla mahdollisella tavalla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Ohjeiden yhteydessä Opetushallitus laati myös yli 100 kysymystä sisältävän kysymyspatteriston. Sen avulla oli mahdollista saada vastauksia etäopetuksen järjestämistä koskeviin kysymyksiin. 
 
Pienten lastenpedagogiikkaan, opetukseen ja koulutukseen liittyvä täytäntöönpanoasetus tuli alun perin voimaan 18. maaliskuuta 2020. Täytäntöönpanoasetus korvattiin 6. huhtikuuta 2020 uudella samannimisellä asetuksella, joka tuli voimaan 14. huhtikuuta 2020 ja oli voimassa 13. toukokuuta 2020 asti.
 
Sen, että Opetushallitus luopui tarkempien pedagogisten ohjeiden antamisesta voi ymmärtää niin, että viranomailta puuttui riittäviä tietoja parhaasta tavasta reagoida näin odottamattomaan tilanteeseen. Oli varmaan viisasta olla antamatta kokeilemattomia ohjeita vaan toivoa pätevillä opettajilla olevan innovaatiokykyä. Nyt jälkeenpäin toivon, että Opetushallitus kokoaisi kokemuksia opettajien työmenetelmistä. Korona-kriisi tuskinpa on viimeinen kerta kun koulu joutuu toimimaan poikkeusoloissa. Oikeastaan Opetushallituksen olisi pitänyt olla paremmin varustautunut tilanteeseen koska virus- ja muut vaarat ovat jo toistuvasti uhanneet johtaa yhtä dramaattisiin toimenpiteisiin.
 
Kun opetus siirtyi verkkoon saivat opettajat suuren haasteen järjestää opetusta toisella tavalla kuin normaalisti. Osoittautui, että on olemassa suuri ero opettajien ja oppilaiden/opiskelijoiden tietokonetietotaidoissa. On niitä, jotka selviävät melkein kaikesta, kun taas toiset ovat aivan vasta-alkajia ja/tai joillakin on jopa tietotekniikkauhu. 2000-luvulla kokeilin itse lukiossa järjestää tietotekniikkatuetun kielikurssin. Se osoitti, että lukiolaisten valmiudet silloin olivat melko heikkoja. Omat tietoni olivat myös melko rajalliset.
 
Aikuisopetuskin siirtyi etäopetukseen, mutta sillä on tietysti toiset ehdot kuin peruskoulutuksessa tai toisen ja kolmannen asteen opetuksessa. Itse olen pitkään ollut ahkera kieltenopiskelija työväenopistossa. Siksi sain nyt henkilökohtaisia kokemuksia etäopetuksesta kolmella kielikurssilla. Olin vaikuttunut opettajien yrityksistä parhaimman kykynsä mukaan järjestää opetuksensa. Minulle selvisi myös opettajien vaikeudet järjestää tällaista opetusta, puutteet opetusmateriaaleissa ja opiskelijoiden kyvyssä osallistua sellaisiin kursseihin. Ensimmäisten kahden viikon aikana lamaannuin siitä, että koko yhteiskunta suljettiin, niin että otti aikaa päästä mukaan uuteen järjestelmään.
 
Yhdellä kurssilla seurasimme kirjaa. Siellä opettaja helposti pystyi antamaan tehtäviä, pyysi lukemaan eteenpäin ja suorittamaan kirjan tehtäviä, mutta vain harvoin saimme tietää oikeita vastauksia ja käytännössä minulla ei ollut mahdollisuutta kysyä opettajalta, miksi automaattisissa tehtävissä antamani vastaus oli väärä. Meille kerrottiin vain, miltä oikea vastaus kuulostaa. Ongelmana on, että opettajan käyttämä ohjelma ei myöskään aina hyväksynyt kaikkia varmasti oikeita vastauksia. Kielillä kun voi sanoa saman asian oikein useilla eri tavoilla. 
 
Toisella kielikurssilla, jossa opettaja käytti myös kirjaa, opettaja hylkäsi kirjan heti, odottaen oppilaiden alkavan kirjoittaa omia lyhyitä tarinoitaan. Mutta niiden teemoja ei ohjattu mitenkään eikä tekstejä korjattu kielellisesti. 
 
Kolmannella kurssilla opettaja siirtyi käyttämään minulle ennestään tuntematonta Internet-työkalua, docs, jonka avulla kaikki kurssin osallistujat pääsivät kirjoittamaan samalle sivulle. Ongelmana oli, että tekstit jäivät vain yhden lauseen pituisiksi ja Internet-linkkkejä, joihin opettaja viittasi, ei voitu avata tietokoneellani kyseisessä ohjelmassa
 
Vaimoni akvarellikurssilla osallistujat lähettivät kuvia kotona maalaamistaan kuvista, ja kommunikoivat maalaamisen aikana opettajan ja toistensa kanssa, tämä kaikki tehtiin Whatsapp:in kautta.
 
Peruskouluopetuksen osalta olen ymmärtänyt, että monet opettajat ovat vaatineet oppilaita ilmoittautumaan verkossa koulupäivän alussa, jotta opettaja on pystynyt seuraamaan oppilaiden toimintaa. Toinen tapa on ollut, että oppilaat pitivät opintopäiväkirjaa, jossa he ilmoittivat opettajalle järjestelmällisesti opiskeluaikansa ja suorittamansa tehtävät. 
 
Yliopisto-opetuksessa ymmärsin, että melko joustavasti on pystytty siirtämään luentoja verkkoon. Internetin tarjoamia mahdollisuuksia kuunnella luentoja, kun se sopii parhaiten opiskelijoille, tai kuunnella niitä useampia kertoja, jos teksti on ollut vaikeaa kuulla tai ymmärtää, ei kuitenkaan ole aina ymmärretty.
 
On aivan selvää, että koronakriisi on pakottanut koulujärjestelmän ottamaan valtavan askeleen kohti digitalisoituneempaa arkea. Useimmat opettajat ja oppilaat/opiskelijat kokivat että poikkeusjärjestelyt kaikesta huolimatta ovat toimineet hyvin. Kaikki opettajat ovat varmasti oppineet jotain uutta, josta voi olla heille hyötyä tulevaisuudessa. Monet ovat esimerkiksi. oppineet käyttämään erilaisia konferenssiohjelmia, kuten Spotify, Teams, Zoom tai Google Meet. Suurimmat ongelmat lienevät olleet suuret erot opettajien tietokonetaidoissa ja tietokoneohjelmien puutteet. Kunnilla, jotka olivat jo aiemmin investoineet digitalisointiin, oli siitä selvä etu. 
 
Toinen asia on sitten, että henkilökohtainen läsnäolo monessa tilanteessa tuntuu tärkeältä opettajien ja oppilaiden välillä sekä oppilaiden kesken. Monet oppilaat tekevät mielellään ryhmätöitä, ja sitä ei ole ollut helppo järjestää etänä. Mirjam Kalland viittaa Pelastakaa Lapset-järjestön kyselyyn 13-18-vuotiaille. Se fokusoi poikkeusoloihin ja vastauksissa tuli esille, että oppilaat tunsivat itsensä yksinäisemmiksi kuin aikaisemmin, ja että ongelmat perheiden sisällä kasvoivat selvästi kun ei ollut mahdollista käydä ystävien luona. Sitten on tietysti oppilaita, joilta puuttuu hyvät suhteet luokan toisiin oppilaisiin ja jotka siksi ovat jopa nauttineet opiskelusta yksin ilman häiritseviä luokkatovereita.
 
Oma ryhmänsä ovat ne oppilaat/opiskelijat, jotka syystä tai toisesta eivät pysy mukana digitalisointiprosessissa. Huoli niistä oppilaista, jotka ovat joutuneet "näkymättömiksi", oli ehkä yksi tärkeimpiä syitä koulujen uudelleen avaamiseen muutaman viikon ajaksi toukokuussa. On monia oppilaita, joille opettajan oppimateriaalin esittäminen ja konkreettiset ohjeet tehtävien ratkaisemisessa ovat ratkaisevia oppilaan etenemiselle. Opettajille oli annettava mahdollisuus tutkia koulun sulkemisen aiheuttamia ongelmia. Heidän on kyettävä valmistautumaan uuteen tilanteeseen syksyä ajatellen, koska luokat voivat nyt olla tietojen suhteen vielä heterogeenisempia kuin ennen poikkeustilaa. 
 
Digitalisaatio voi tuoda monia etuja mutta se on myös uhka. Tarvitaan enemmän kokemusta jotta löydetään paras mahdollinen yhdistelmä lähi- ja etäopetuksen kesken. Ammatillisessa koulutuksessa on jo aikaisemmin nähty, että digitalisointi taloudellisesti rasittuneina aikoina voi tarkoittaa sitä, että valtiolla tai kunnalla on kiusaus luopua lähiopetuksesta ja siirtää opetus verkkoon vähentääkseen kustannuksia, Tämä vaikuttaa haitallisesti erityisesti heikompiin opiskelijoihin. 
 
Ehkä vakavimmat valitukset koronakoulun aikana ovat koskeneet yhteydenpidon puutetta opettajien ja oppilaiden välillä. Opettajien velvollisuudentunne selviää siitä, että vain muutama opettaja on valittanut heille langetetusta ylimääräisestä työmäärästä, jonka prosessi on aiheuttanut. 
 
Opetushallitus antoi myös ohjeet siitä, miten piti 14.6. siirtyä takaisin lähiopetukseen. Käytännössä osoittautui kuitenkin, että ohjeita tulkittiin hyvin eri tavalla eri kouluissa. Niinpä jotkut koulut valitsivat suurimman osan opetuksesta siirrettäväksi sisätiloista koulun ulkopuolelle vaikka opettajilta puuttui kokemusta järjestää opetus sillä tavalla. Tämä aiheutti erilaisia ongelmia ja palelevia oppilaita. 
 
Opettajien kontaktit oppilaiden kanssa heikkenevät jollei sitä voida korvata jonkinlaisella digitaalisella kontaktilla kuten Lapissa on kokeiltu Rovaniemen ja erämaakoulujen välillä. Tällaisia varten on runsaasti sopivia ohjelmia. Suuria huolenaiheita ovat puutteet tietokonekannassa ja ”näkymättömäksi” jäävät oppilaat/opiskelijat. Jälkimmäinen ongelma esiintyy myös normaalissa lähiopetuksessa, kun oppilaat jostakin syystä eivät tule kouluun. Sanomalehdessä näin mielipiteen, jonka mukaan nyt ei pidä säästää koulukuraattoreista. Päinvastoin, jotta oppilaiden erot tiedoissa eivät lisääntyisi ennestään, olisi tärkeää lisätä henkilöstöä, joka voi tukea oppilaita opinnoissaan.
 
Lähiopetuksen sulkemista koettiin kansallisena välttömättömyytenä, mutta exit-strategiasta tuli vaikeampi prosessi. Hallituksen tarkoitus oli, että yhteiskunta avattaisiin vähitellen hybridistrategiaa käyttäen: testaamalla, jäljittämällä, eristämällä ja hoivaamalla. Päätös, jonka mukaan peruskoulu 14.5. palasi lähiopetukseen perusteltiin sillä, että koululaiset eivät näytä olevan yhtä suuri riskiryhmä kuin vanhemmat ikäluokat tartunnan levittämisessä. Se, että hallitus silti näki olevan paikallaan kouluissa ohjata käytännöt varovaisemmaksi käsienpesu- ja muilla ohjeilla, luokkien sisääntulo eri aikoina tai eri sisäänkäynneistä, että jokainen luokka syö lounaansa erillään muista luokista, etäisyyden pitämistä oppilaiden välillä koulupäivän aikana jne. on aiheuttanut ironisia kommentteja niiden keskuudesta, jotka olisivat halunneet tiukempia ohjeita myös alimmissa luokissa.
 
Hallituksen päätöksellä palata lähiopetukseen kuntia kiellettiin järjestämästä pelkästään etäopetusta toukokuun viimeisinä viikkoina. Etäopetus lähiopetuksen rinnalla olisi ollut opettajille liian suuri taakka. Perinteisiä koulun päättäjäisiä, jolloin koko koulu olisi ollut läsnä, ei saatu järjestää tartuntariskin takia. Yliopistot, ammatilliset korkeakoulut, lukiot, ammatillinen koulutus, vapaa sivistys päättivät jatkaa etäopetuksella lukukauden loppuun saakka.
 
Exit-strategiasta tuli kiitollinen kohde hallituksen poliittisille vastustajille. Varsinainen yhtenäisyys siitä puuttui. Opettajien ammattiliittokin vastusti koulujen avaamista jo toukokuussa. Vanhempien joukossa oli monia, jotka olivat haluttomia lähettämään lapsiaan lähiopetukseen korona-aikoina. Pian tuli myös raportteja yksittäisistä koronatapauksista kouluissa. Monet, kuten maanviljelijät, pelkäsivät taloudellisia menetyksiä, jos lapset olisivat tuoneet tartunnan ja vanhemmat itse olisivat sairastuneet kylvämisaikana. Monet olisivat mielellään nähneet, että etäopetus olisi jatkunut lukukauden loppuun. Kysely osoitti, että etenkin alueilla, joilla on vähemmän koulutettuja vanhempia, jopa noin 10% vanhemmista vastusti lähiopetuksen aloittamista. Ruotsinkielisten keskuudessa vastustus oli huomattavasti pienempää, ehkä vain 5 %. Vanhempien näkemys heijastui myös oppilaihin, jotka huolestuivat omasta ja vanhempiensa puolesta. Noin 70 000 lasta jäikin tulematta kouluun.
 
Hallituksen päätöstä perustuslakiin viitaten päättää kansalaisoikeuksien palauttamisesta voidaan nähdä rohkeampana päätöksenä kuin jos etäopetusta diktatuurisesti olisi jatkettu viitaten pandemian vaaraan. Asenteen tähän päätökseen on nähty erottavan demokratian kannattajat niistä, jotka hyväksyvät diktatuuriset tavat.
 
Koulu voi joutua kriisiin monesta syystä. Akuutissa kriisitilanteissa on harvoin mahdollista saada koottua tietoa itse kriisistä. Kriisiin vaikuttavat monet eri tekijät, ja seuraukset ilmenevät vasta myöhemmässä vaiheessa. Rehtori Birgitta Ponthin on kirjoittanut kirjan omista kokemuksistaan, kun hänen koulunsa paloi. Ehkä joku rehtori tai opettaja vielä kirjoittaa kirjan siitä, kuinka koronakriisi vaikutti opetukseen hänen omassa koulussaan. Tärkein oppi on kuitenkin, että meidän pitää valmistautua siihen, ettei koulu aina voi toimia suunnitelmiemme mukaan.
 
 
Lähteet:

Huvudstadsbladetin rapportointi opetuksesta koronakriisin aikana:

Ismark Runa(2020) Distansundervisningens avigsidor visar skolans och lärarens betydelse för eleven. HBL 28.4.2020 s. 14

Kalland Mirjam: Experimentet fortsätter, HBL 28.5.2019, s.16.

Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8

Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8

Malmgren Markus: Illusorisk presidentmakt främjar inte demokratin. HBL 9.5.20, s. 21.

Miettinen Petra (2020) HBL bjöd på dagboksskola 1944. HBL 4.4.1920, s. 17.

Sandström Erik (2020) Finlandssvenska lärare splittrade över skolöppningen. HBL 29.4.2020 s. 7.

Sirén Bille (2020) Eleverna tillbaka till klassrummen. HBL 30.4.2020, s. 2.

Törnblom Fanny (2020) Här skriver skolelever om distansundervisningen. HBL 26.4.2020 och 7.5.2020.

Lindström Johanna (2020) Understanding digital distraction : a longitudinal study on disruptive everyday media multitasking among diginatives. Doktorsavhandling inom marknadsföring, Åbo Akademi.

Norberg Isabel (2020) En del elever har svårt med distansundervisningen – rektor: ”Viktigt med öppen dialog mellan skolan och familjerna”. Svenska YLE. Intervju med rektor Nicke Wulff i Braheskolan i Åbo.

Martti Hetemäkis utredning kring Finlands väg ut ur krisen och hur restriktionerna skall luckras upp: Exit- ja jälleenrakennusryhmän 1.vaiheen raportti. Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:12

Ponthin, Birgitta (2017) Plötsligt – en personlig skildring av krishantering i vardagen.

Opetushallituksen ohjeet verkossa ovat ajantasaistettu tilanteen mukaan:: 
https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetustoimi-ja-koronavirus-valmistaudu-poikkeustilanteisiin-etukateen
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/1352020-asti-varhaiskasvatuksen-ja-esiopetuksen-jarjestaminen-poikkeusoloissa
https://www.oph.fi/fi/oppilaan-arviointi-perusopetuksessa-poikkeusolojen-aikana
https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya?themes%5BKoronavirus%5D=Koronavirus&keyword=&page=1

Unicef
https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta/kuntien-hyvat-kaytannot-poikkeusoloissa/
 
 
 


<!-- /* Font Definitions */ @font-face {font-family:"Cambria Math"; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:roman; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} @font-face {font-family:Calibri; panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:swiss; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-469750017 -1073732485 9 0 511 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-unhide:no; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:""; margin-top:0in; margin-right:0in; margin-bottom:8.0pt; margin-left:0in; line-height:107%; mso-pagination:widow-orphan; font-size:11.0pt; font-family:"Calibri",sans-serif; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Calibri; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} a:link, span.MsoHyperlink {mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; color:blue; text-decoration:underline; text-underline:single;} a:visited, span.MsoHyperlinkFollowed {mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; color:#954F72; mso-themecolor:followedhyperlink; text-decoration:underline; text-underline:single;} pre {mso-style-priority:99; mso-style-link:"HTML-esimuotoiltu Char"; margin:0in; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Courier New"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-language:EN-US;} span.HTML-esimuotoiltuChar {mso-style-name:"HTML-esimuotoiltu Char"; mso-style-priority:99; mso-style-unhide:no; mso-style-locked:yes; mso-style-link:HTML-esimuotoiltu; mso-ansi-font-size:10.0pt; mso-bidi-font-size:10.0pt; font-family:"Courier New"; mso-ascii-font-family:"Courier New"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-hansi-font-family:"Courier New"; mso-bidi-font-family:"Courier New";} .MsoChpDefault {mso-style-type:export-only; mso-default-props:yes; font-family:"Calibri",sans-serif; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Calibri; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} .MsoPapDefault {mso-style-type:export-only; margin-bottom:8.0pt; line-height:107%;} @page WordSection1 {size:595.3pt 841.9pt; margin:1.0in 1.0in 1.0in 1.0in; mso-header-margin:.5in; mso-footer-margin:.5in; mso-paper-source:0;} div.WordSection1 {page:WordSection1;} -->
Suomen itsenäisyyden aikana lienee opetusjärjestelmä ollut suurimmaksi osaksi suljettuna kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli maan itsenäistyessä, kun sisällissota puhkesi ja sitä seurasi espanjantauti. Toinen kerta oli talvi- ja jatkosodan aikana. Kolmas kerta on nyt korona- pandemian aikana. Asiantuntijat huomauttavat, ettei mikään kriisi muistuta toista. Voimme kuitenkin nähdä, että kriisimme ovat jakautuneet kahteen osaan. Emme vielä voi tietää kuinka koronakriisi (Covid -19) kehittyy, mutta ilmeisesti on olemassa riski toisesta aallosta ja maan talous on jo nyt syvässä lamassa. Tällä voi olla vaikutuksia myös koulutusjärjestelmään, vaikka monet poliitikot nyt korostavat, että emme saa tehdä samoja virheitä kuin 1990-luvun laman aikana, jolloin koulutukseen määrärahoja leikattiin tuntuvasti.
 
Sisällissodan aikaisen kriisin aikana 1918 - 1919 oli tuskin paljon vaihtoehtoja opetuksen sulkemiselle kokonaan. Valitettavasti kaikki kirjastot ovat nyt olleet suljettuna, joten minulla ei ole ollut mahdollisuuksia selvittää silloisia olosuhteita tarkemmin. Sotavuosina 1939 - 1944 suurin osa miesopettajista kutsuttiin armeijaan ja opettajapula oli akuutti. Jonkin verran pystyttiin silloin kuitenkin järjestämään etäopetusta siten, että päivälehdet julkaisivat koulutehtäviä oppilaille. Silloin oppilaita siirrettiin lukuvuoden lopussa seuraavalle luokalle riippumatta heidän tiedoistaan ja lukio-opetukseen osallistuneet opiskelijat valmistuivat ylioppilaaksi ilman ylioppilastutkintoa, jota silloin ei pystytty järjestämään.
 
Koronapandemian aikaisen yhteiskunnan sulkeminen toimi suhteellisen hyvin, ja ohjeet kouluille olivat melko yksiselitteisiä. Silloin kaikki lähikoulutus keskeytettiin Suomessa paitsi esiopetuksessa ja luokissa 1 - 3 ajaksi 18.3 - 13.5.2020. Koululaitoksia kehotettiin sulkemisen aikana ottamaan käyttöön etäopetus verkossa. Oppositiopuolueet olisivat toivoneet vielä ankarampaa sulkemista kuten muutamassa muussa maassa.
 
Etäopiskelua varten Opetushallitus antoi monikymmensivuiset ohjeet siitä, mitä etäopetuksessa piti ottaa huomioon. Painopiste oli oikeudellisissa olosuhteissa kuten opettajien velvollisuudessa järjestää etäopetusta, oppilashuoltopalveluja, kouluruokailua, ikärajoitukset sosiaalisissa medioissa, valtionosuudet, koulussa leirikouluja ja opintomatkoja varten kerättyjen varojen käytöstä, kokeiden järjestämisestä ym. Kuntien sivistyshallinnon, rehtorien ja opettajien oletettiin järjestävän opetusta parhaalla mahdollisella tavalla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Ohjeiden yhteydessä Opetushallitus laati myös yli 100 kysymystä sisältävän kysymyspatteriston. Sen avulla oli mahdollista saada vastauksia etäopetuksen järjestämistä koskeviin kysymyksiin.
 
Pienten lastenpedagogiikkaan, opetukseen ja koulutukseen liittyvä täytäntöönpanoasetus tuli alun perin voimaan 18. maaliskuuta 2020. Täytäntöönpanoasetus korvattiin 6. huhtikuuta 2020 uudella samannimisellä asetuksella, joka tuli voimaan 14. huhtikuuta 2020 ja oli voimassa 13. toukokuuta 2020 asti.
 
Sen, että Opetushallitus luopui tarkempien pedagogisten ohjeiden antamisesta voi ymmärtää niin, että viranomailta puuttui riittäviä tietoja parhaasta tavasta reagoida näin odottamattomaan tilanteeseen. Oli varmaan viisasta olla antamatta kokeilemattomia ohjeita vaan toivoa pätevillä opettajilla olevan innovaatiokykyä. Nyt jälkeenpäin toivon, että Opetushallitus kokoaisi kokemuksia opettajien työmenetelmistä. Korona-kriisi tuskinpa on viimeinen kerta kun koulu joutuu toimimaan poikkeusoloissa. Oikeastaan Opetushallituksen olisi pitänyt olla paremmin varustautunut tilanteeseen koska virus- ja muut vaarat ovat jo toistuvasti uhanneet johtaa yhtä dramaattisiin toimenpiteisiin.
 
Kun opetus siirtyi verkkoon saivat opettajat suuren haasteen järjestää opetusta toisella tavalla kuin normaalisti. Osoittautui, että on olemassa suuri ero opettajien ja oppilaiden/opiskelijoiden tietokonetietotaidoissa. On niitä, jotka selviävät melkein kaikesta, kun taas toiset ovat aivan vasta-alkajia ja/tai joillakin on jopa tietotekniikkauhu. 2000-luvulla kokeilin itse lukiossa järjestää tietotekniikkatuetun kielikurssin. Se osoitti, että lukiolaisten valmiudet silloin olivat melko heikkoja. Omat tietoni olivat myös melko rajalliset.
 
Aikuisopetuskin siirtyi etäopetukseen, mutta sillä on tietysti toiset ehdot kuin peruskoulutuksessa tai toisen ja kolmannen asteen opetuksessa. Itse olen pitkään ollut ahkera kieltenopiskelija työväenopistossa. Siksi sain nyt henkilökohtaisia kokemuksia etäopetuksesta kolmella kielikurssilla. Olin vaikuttunut opettajien yrityksistä parhaimman kykynsä mukaan järjestää opetuksensa. Minulle selvisi myös opettajien vaikeudet järjestää tällaista opetusta, puutteet opetusmateriaaleissa ja opiskelijoiden kyvyssä osallistua sellaisiin kursseihin. Ensimmäisten kahden viikon aikana lamaannuin siitä, että koko yhteiskunta suljettiin, niin että otti aikaa päästä mukaan uuteen järjestelmään.
 
Yhdellä kurssilla seurasimme kirjaa. Siellä opettaja helposti pystyi antamaan tehtäviä, pyysi lukemaan eteenpäin ja suorittamaan kirjan tehtäviä, mutta vain harvoin saimme tietää oikeita vastauksia ja käytännössä minulla ei ollut mahdollisuutta kysyä opettajalta, miksi automaattisissa tehtävissä antamani vastaus oli väärä. Meille kerrottiin vain, miltä oikea vastaus kuulostaa. Ongelmana on, että opettajan käyttämä ohjelma ei myöskään aina hyväksynyt kaikkia varmasti oikeita vastauksia. Kielillä kun voi sanoa saman asian oikein useilla eri tavoilla.
 
Toisella kielikurssilla, jossa opettaja käytti myös kirjaa, opettaja hylkäsi kirjan heti, odottaen oppilaiden alkavan kirjoittaa omia lyhyitä tarinoitaan. Mutta niiden teemoja ei ohjattu mitenkään eikä tekstejä korjattu kielellisesti.
 
Kolmannella kurssilla opettaja siirtyi käyttämään minulle ennestään tuntematonta Internet-työkalua, docs, jonka avulla kaikki kurssin osallistujat pääsivät kirjoittamaan samalle sivulle. Ongelmana oli, että tekstit jäivät vain yhden lauseen pituisiksi ja Internet-linkkkejä, joihin opettaja viittasi, ei voitu avata tietokoneellani kyseisessä ohjelmassa
 
Vaimoni akvarellikurssilla osallistujat lähettivät kuvia kotona maalaamistaan kuvista, ja kommunikoivat maalaamisen aikana opettajan ja toistensa kanssa, tämä kaikki tehtiin Whatsapp:in kautta.
 
Peruskouluopetuksen osalta olen ymmärtänyt, että monet opettajat ovat vaatineet oppilaita ilmoittautumaan verkossa koulupäivän alussa, jotta opettaja on pystynyt seuraamaan oppilaiden toimintaa. Toinen tapa on ollut, että oppilaat pitivät opintopäiväkirjaa, jossa he ilmoittivat opettajalle järjestelmällisesti opiskeluaikansa ja suorittamansa tehtävät.
 
Yliopisto-opetuksessa ymmärsin, että melko joustavasti on pystytty siirtämään luentoja verkkoon. Internetin tarjoamia mahdollisuuksia kuunnella luentoja, kun se sopii parhaiten opiskelijoille, tai kuunnella niitä useampia kertoja, jos teksti on ollut vaikeaa kuulla tai ymmärtää, ei kuitenkaan ole aina ymmärretty.
 
On aivan selvää, että koronakriisi on pakottanut koulujärjestelmän ottamaan valtavan askeleen kohti digitalisoituneempaa arkea. Useimmat opettajat ja oppilaat/opiskelijat kokivat että poikkeusjärjestelyt kaikesta huolimatta ovat toimineet hyvin. Kaikki opettajat ovat varmasti oppineet jotain uutta, josta voi olla heille hyötyä tulevaisuudessa. Monet ovat esimerkiksi. oppineet käyttämään erilaisia konferenssiohjelmia, kuten Spotify, Teams, Zoom tai Google Meet. Suurimmat ongelmat lienevät olleet suuret erot opettajien tietokonetaidoissa ja tietokoneohjelmien puutteet. Kunnilla, jotka olivat jo aiemmin investoineet digitalisointiin, oli siitä selvä etu.
 
Toinen asia on sitten, että henkilökohtainen läsnäolo monessa tilanteessa tuntuu tärkeältä opettajien ja oppilaiden välillä sekä oppilaiden kesken. Monet oppilaat tekevät mielellään ryhmätöitä, ja sitä ei ole ollut helppo järjestää etänä. Mirjam Kalland viittaa Pelastakaa Lapset-järjestön kyselyyn 13-18-vuotiaille. Se fokusoi poikkeusoloihin ja vastauksissa tuli esille, että oppilaat tunsivat itsensä yksinäisemmiksi kuin aikaisemmin, ja että ongelmat perheiden sisällä kasvoivat selvästi kun ei ollut mahdollista käydä ystävien luona. Sitten on tietysti oppilaita, joilta puuttuu hyvät suhteet luokan toisiin oppilaisiin ja jotka siksi ovat jopa nauttineet opiskelusta yksin ilman häiritseviä luokkatovereita.
 
Oma ryhmänsä ovat ne oppilaat/opiskelijat, jotka syystä tai toisesta eivät pysy mukana digitalisointiprosessissa. Huoli niistä oppilaista, jotka ovat joutuneet "näkymättömiksi", oli ehkä yksi tärkeimpiä syitä koulujen uudelleen avaamiseen muutaman viikon ajaksi toukokuussa. On monia oppilaita, joille opettajan oppimateriaalin esittäminen ja konkreettiset ohjeet tehtävien ratkaisemisessa ovat ratkaisevia oppilaan etenemiselle. Opettajille oli annettava mahdollisuus tutkia koulun sulkemisen aiheuttamia ongelmia. Heidän on kyettävä valmistautumaan uuteen tilanteeseen syksyä ajatellen, koska luokat voivat nyt olla tietojen suhteen vielä heterogeenisempia kuin ennen poikkeustilaa.
 
Digitalisaatio voi tuoda monia etuja mutta se on myös uhka. Tarvitaan enemmän kokemusta jotta löydetään paras mahdollinen yhdistelmä lähi- ja etäopetuksen kesken. Ammatillisessa koulutuksessa on jo aikaisemmin nähty, että digitalisointi taloudellisesti rasittuneina aikoina voi tarkoittaa sitä, että valtiolla tai kunnalla on kiusaus luopua lähiopetuksesta ja siirtää opetus verkkoon vähentääkseen kustannuksia, Tämä vaikuttaa haitallisesti erityisesti heikompiin opiskelijoihin.
 
Ehkä vakavimmat valitukset koronakoulun aikana ovat koskeneet yhteydenpidon puutetta opettajien ja oppilaiden välillä. Opettajien velvollisuudentunne selviää siitä, että vain muutama opettaja on valittanut heille langetetusta ylimääräisestä työmäärästä, jonka prosessi on aiheuttanut.
 
Opetushallitus antoi myös ohjeet siitä, miten piti 14.6. siirtyä takaisin lähiopetukseen. Käytännössä osoittautui kuitenkin, että ohjeita tulkittiin hyvin eri tavalla eri kouluissa. Niinpä jotkut koulut valitsivat suurimman osan opetuksesta siirrettäväksi sisätiloista koulun ulkopuolelle vaikka opettajilta puuttui kokemusta järjestää opetus sillä tavalla. Tämä aiheutti erilaisia ongelmia ja palelevia oppilaita.
 
Opettajien kontaktit oppilaiden kanssa heikkenevät jollei sitä voida korvata jonkinlaisella digitaalisella kontaktilla kuten Lapissa on kokeiltu Rovaniemen ja erämaakoulujen välillä. Tällaisia varten on runsaasti sopivia ohjelmia. Suuria huolenaiheita ovat puutteet tietokonekannassa ja ”näkymättömäksi” jäävät oppilaat/opiskelijat. Jälkimmäinen ongelma esiintyy myös normaalissa lähiopetuksessa, kun oppilaat jostakin syystä eivät tule kouluun. Sanomalehdessä näin mielipiteen, jonka mukaan nyt ei pidä säästää koulukuraattoreista. Päinvastoin, jotta oppilaiden erot tiedoissa eivät lisääntyisi ennestään, olisi tärkeää lisätä henkilöstöä, joka voi tukea oppilaita opinnoissaan.
 
Lähiopetuksen sulkemista koettiin kansallisena välttömättömyytenä, mutta exit-strategiasta tuli vaikeampi prosessi. Hallituksen tarkoitus oli, että yhteiskunta avattaisiin vähitellen hybridistrategiaa käyttäen: testaamalla, jäljittämällä, eristämällä ja hoivaamalla. Päätös, jonka mukaan peruskoulu 14.5. palasi lähiopetukseen perusteltiin sillä, että koululaiset eivät näytä olevan yhtä suuri riskiryhmä kuin vanhemmat ikäluokat tartunnan levittämisessä. Se, että hallitus silti näki olevan paikallaan kouluissa ohjata käytännöt varovaisemmaksi käsienpesu- ja muilla ohjeilla, luokkien sisääntulo eri aikoina tai eri sisäänkäynneistä, että jokainen luokka syö lounaansa erillään muista luokista, etäisyyden pitämistä oppilaiden välillä koulupäivän aikana jne. on aiheuttanut ironisia kommentteja niiden keskuudesta, jotka olisivat halunneet tiukempia ohjeita myös alimmissa luokissa.
 
Hallituksen päätöksellä palata lähiopetukseen kuntia kiellettiin järjestämästä pelkästään etäopetusta toukokuun viimeisinä viikkoina. Etäopetus lähiopetuksen rinnalla olisi ollut opettajille liian suuri taakka. Perinteisiä koulun päättäjäisiä, jolloin koko koulu olisi ollut läsnä, ei saatu järjestää tartuntariskin takia. Yliopistot, ammatilliset korkeakoulut, lukiot, ammatillinen koulutus, vapaa sivistys päättivät jatkaa etäopetuksella lukukauden loppuun saakka.
 
Exit-strategiasta tuli kiitollinen kohde hallituksen poliittisille vastustajille. Varsinainen yhtenäisyys siitä puuttui. Opettajien ammattiliittokin vastusti koulujen avaamista jo toukokuussa. Vanhempien joukossa oli monia, jotka olivat haluttomia lähettämään lapsiaan lähiopetukseen korona-aikoina. Pian tuli myös raportteja yksittäisistä koronatapauksista kouluissa. Monet, kuten maanviljelijät, pelkäsivät taloudellisia menetyksiä, jos lapset olisivat tuoneet tartunnan ja vanhemmat itse olisivat sairastuneet kylvämisaikana. Monet olisivat mielellään nähneet, että etäopetus olisi jatkunut lukukauden loppuun. Kysely osoitti, että etenkin alueilla, joilla on vähemmän koulutettuja vanhempia, jopa noin 10% vanhemmista vastusti lähiopetuksen aloittamista. Ruotsinkielisten keskuudessa vastustus oli huomattavasti pienempää, ehkä vain 5 %. Vanhempien näkemys heijastui myös oppilaihin, jotka huolestuivat omasta ja vanhempiensa puolesta. Noin 70 000 lasta jäikin tulematta kouluun.
 
Hallituksen päätöstä perustuslakiin viitaten päättää kansalaisoikeuksien palauttamisesta voidaan nähdä rohkeampana päätöksenä kuin jos etäopetusta diktatuurisesti olisi jatkettu viitaten pandemian vaaraan. Asenteen tähän päätökseen on nähty erottavan demokratian kannattajat niistä, jotka hyväksyvät diktatuuriset tavat.
 
Koulu voi joutua kriisiin monesta syystä. Akuutissa kriisitilanteissa on harvoin mahdollista saada koottua tietoa itse kriisistä. Kriisiin vaikuttavat monet eri tekijät, ja seuraukset ilmenevät vasta myöhemmässä vaiheessa. Rehtori Birgitta Ponthin on kirjoittanut kirjan omista kokemuksistaan, kun hänen koulunsa paloi. Ehkä joku rehtori tai opettaja vielä kirjoittaa kirjan siitä, kuinka koronakriisi vaikutti opetukseen hänen omassa koulussaan. Tärkein oppi on kuitenkin, että meidän pitää valmistautua siihen, ettei koulu aina voi toimia suunnitelmiemme mukaan.
 
 
Lähteet:
Huvudstadsbladetin rapportointi opetuksesta koronakriisin aikana:
Ismark Runa(2020) Distansundervisningens avigsidor visar skolans och lärarens betydelse för eleven. HBL 28.4.2020 s. 14
Kalland Mirjam: Experimentet fortsätter, HBL 28.5.2019, s.16.
Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8
Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8
Malmgren Markus: Illusorisk presidentmakt främjar inte demokratin. HBL 9.5.20, s. 21.
Miettinen Petra (2020) HBL bjöd på dagboksskola 1944. HBL 4.4.1920, s. 17.
Sandström Erik (2020) Finlandssvenska lärare splittrade över skolöppningen. HBL 29.4.2020 s. 7.
Sirén Bille (2020) Eleverna tillbaka till klassrummen. HBL 30.4.2020, s. 2.
Törnblom Fanny (2020) Här skriver skolelever om distansundervisningen. HBL 26.4.2020 och 7.5.2020.
Lindström Johanna (2020) Understanding digital distraction : a longitudinal study on disruptive everyday media multitasking among diginatives. Doktorsavhandling inom marknadsföring, Åbo Akademi.
Norberg Isabel (2020) En del elever har svårt med distansundervisningen – rektor: ”Viktigt med öppen dialog mellan skolan och familjerna”. Svenska YLE. Intervju med rektor Nicke Wulff i Braheskolan i Åbo.
Martti Hetemäkis utredning kring Finlands väg ut ur krisen och hur restriktionerna skall luckras upp: Exit- ja jälleenrakennusryhmän 1.vaiheen raportti. Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:12
Ponthin, Birgitta (2017) Plötsligt – en personlig skildring av krishantering i vardagen.
Opetushallituksen ohjeet verkossa ovat ajantasaistettu tilanteen mukaan::
https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetustoimi-ja-koronavirus-valmistaudu-poikkeustilanteisiin-etukateen
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/1352020-asti-varhaiskasvatuksen-ja-esiopetuksen-jarjestaminen-poikkeusoloissa
https://www.oph.fi/fi/oppilaan-arviointi-perusopetuksessa-poikkeusolojen-aikana
https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya?themes%5BKoronavirus%5D=Koronavirus&keyword=&page=1


Unicef
https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta/kuntien-hyvat-kaytannot-poikkeusoloissa/
 
 
 

Magiska ord är undervisningens nyckel

I Bibeln står att i begynnelsen var Ordet och Ordet var hos Gud. Genom att yttra ordet Ljus skapades ljuset och sedan hela världen. Idag har vi funnit att ordet nog inte kom från ingenstans eller blev givet av Gud. I undervisningen är orden det viktigaste redskapet eftersom orden skapar kunskapen. Det är genom orden som kunskapen kan överföras på en betydelsefull nivå från en person till en annan. Visst kan kunskap också överföras genom att på något sätt visa den, men genom att sätta ord på kunskapen görs den medveten på en betydligt högre plan.

Även om en del ord som vi använder kanske inte ännu har fyllt ett år är orden som fenomen mycket gamla. Ordens betydelse ligger i deras förmåga att ge tanken en skepnad. Genom orden kan tanken överföras till andra. Också djur har tankar, men för dem är en viktig inlärningsmekanismen efterapning. Genom att använda ord görs efterapningen effektivare. Orden skapar begrepp som kan förmedlas. Det är därför ointressant om orden eller tanken kom först. Orden kan också skapa tanken, särskilt i samband med inlärningsprocessen.

Varifrån kommer då dessa ord. Paleantologer, antropologer, arkeologer och lingvister är rätt överens om att de första orden formades redan på de afrikanska savannerna i samband med att människan hade utvecklats från apan. Ordens bakgrund har troligen ett samband med människans primitiva teknologi, börjandes med att människan lärde sig tillverka enkla redskap och behärska elden.

Den första redskapskulturen, Oldowan-kulturen, är kanske 2,6 miljoner år gammal. För kanske en halvmiljon år sedan utvandrade människoarten Homo erectus från Afrika och spred sig i hela den gamla världen. Med sig hade de Oldowan-kulturens teknologi för att tillverka stenverktyg, förmågan att beskriva begrepp med ord och åtminstone i viss utsträckning förmågan att kunna samarbeta inom gruppen. Också för samarbete behövs ord som beskriver medkänsla, vänskap och resurser. Många av dem har en magisk kraft. Tänk bara på ordet ´förlåt´.

Även andra djurarter kan använda verktyg, kommunicera och samarbeta, men bara människan har ett så omfattande register att det ger dem möjlighet att kommunicera om allt som dess kognitiva kapacitet tillåter hen att föreställa sig. Också om det skulle vara så att det skulle ha funnits ett ursprungsspråk liksom djurens läten, är det fullt rimligt att anta att språken har uppstått hos olika grupper oberoende av varandra, då en sådan utveckling, med utgångspunkt i det dagliga livet, blivit “nödvändig” och möjlig. Då har det redan från början funnits en regional variation i lätena.

Det finns åtminstone fem olika teorier om hur språket uppstod, onomatopoetiskt (mjau, vov-vov, pip…), kommunikativt (bla-bla-bla-teorin), från utrop (Wow-teorin), från sångljud (la-la-la-teorin) eller från grymtanden. Felet med alla dessa teorier är att de är lätt motsagda av fakta i språken. En plausibel syn skulle därför vara att språk har uppkommit av olika anledningar och på olika sätt i olika sammanhang och kanske inte bara på ett sätt, utan på flera sätt samtidigt. Dvs. ovannämnda teorier är alla sanna i begränsad utsträckning. Ganska uppenbart är att språk har uppkommit i samband med människliga aktiviteter som triggat kommunikationsbehovet. Då har människans behov, olika element i omgivningen och redskapen spelat en stor roll. Även om språken har uppkommit och utvecklats på olika sätt har de i olika sammanhang mötts och därigenom påverkat varandra.

Ord av särskilt stor betydelse har vandrat från ett språk till ett annat. Sådana ord kan ha gällt mat, redskap, aktiviteter men framförallt det som människorna har upplevt att påverkar och styr deras verksamhet – oförklarliga ”andliga” krafter. Människan har en förmåga som i många avseenden skiljer dem från djuren, nämligen fantasin. Människan kan föreställa sig saker som inte finns konkret. Människan förmår drömma också i vaket tillstånd. Drömmarna är ett resultat av fantasin. Drömmarna är ofta upphovet till människans teknologiska utveckling, under förutsättning att hen kan sätta ord på drömmen. Genom att använda ord kan fantasin få en form som människan kan föreställa sig och behärska åtminstone mentalt.

Människans förmåga att föreställa sig en verklighet som skiljer sig från den konkret upplevda gav orden makt över människans tankeverksamhet. Den, som innehar de rätta orden, den rätta formeln för ett förhållande upplevdes stå i kontakt med den kraft (makt, väsen, ande), som är verksam. Den som äger orden har således möjlighet att påverka andra människor. Tidigt utformade sig besvärjelsen genom shamanism till ett slags magi med makt över oförklarliga fenomen ibland benämnda demoner.

Magi handlar om att ändra människors verklighetsuppfattning genom att skapa en illusion om att något övernaturligt sker. Magiker kallar sig de som ägnar sig åt magi. Ofta är det bara frågan om någon skickligt utförd illusion. Själva begreppet kommer från persiskans ord magus. Magi syftar till att med “tankens kraft” åstadkomma något, exempelvis flytta och förändra föremål eller få dem att försvinna. Klassiskt är Ali Babas besvärjelse: ”Sesam öppna dig”.

Inom det militära har lösenord länge haft en magisk kraft som kunnat ge tillträde till en stad eller borg och ibland räddat en persons liv. Samma magi använder vi dagligen i våra datorer då vi skriver in lösenord som släpper in ordens ägare i ett dataprogram.

Besvärjelsen är ett uttryck för en animistisk världsåskådning och utgör så att säga dess liturgi. I all sin ofullkomlighet anses den utgöra det ursprungligaste uttrycket för människans religiösa känsla. Ur pedagogisk synvinkel fungerar orden på motsvarandesätt som en dörröppnare till ett fenomen, ett ämne. Varje ord väcker otaliga associationer. Alla ord är inte lika magiska, om man nu ska kalla det magi, den kraft eller makt som orden besitter. Som turist i ett land med ett främmande språk är det nödvändigt att lära sig nyckelorden så att man kan fråga efter hotell, restaurang, vatten, toalett eller museum i de fall de på det främmande språket heter något helt annat. Det är med orden en sångare, en författare eller politiker lyckas trollbinda sin publik. Därför kan det inte vara fel att kalla ordens makt för magisk. I politiken får ordet makt genom ord som ”Jämlikhet, frihet, broderskap”.

Det särskilt kluriska med orden är att de kan förmedla mycket mera än bara öppningen. De kan innehålla en alldeles specifik infallsvinkel, ett förhållningssätt eller ett villkor. Ofta framgår detta av att ordet inte står ensamt eller av att det erhåller en specifik form. I de polyteistiska religionerna har varje gud ett eget namn som syftade på de krafter guden anses behärska. Ett liknande exempel är att alla länder har ett ministerium med uppdrag att ordna landets undervisningsväsen, men namnet på detta ministerium skiljer sig också mellan länder med samma officiella språk, emedan ministeriets uppgifter skiljer sig mellan länderna på grund av att historien och förhållandena är olika.

I undervisningen utgör därför lärarens främsta uppgift att ge eleverna/de studerande de magiska ord som öppnar undervisningsstoffet för dem. Läraren borde särskilt framhålla dessa ord och deras betydelse för undervisningsstoffet. Orden beskriver den begreppsfamilj som skall läras in. Här har jag specifikt undvikit att begränsa mig till ”ordet” eftersom det är förhållandet mellan ”ordet” och andra ord som gör ordet intressant, inte ”ordet” i sig.

Ett exempel på hur stor variationsvidd ett ord kan ha är det i svenskan rätt nyligen införda ordet ”hen”. Hen är ett svenskt könsneutralt personligt neopronomen på samma sätt som orden han och hon. Ordet kan användas då könstillhörigheten är okänd, oväsentlig eller ska otydliggöras på samma sätt som finskans praktiska hän som betyder både hon och han. Till exempel engelska, franska och tyska saknar sådana ord och måste uttrycka det på annat sätt. Ordet hen kan även användas om personer som inte vill kallas han eller hon. Det kan vara ett pronomen för ett tredje kön. I den senare användningen är hen egentligen inte alls könsneutralt enligt Anna-Malin Karlsson, professor i modern svenska. Hen kan också ses som ett uttryck för normkritik. Ordet har fått mycket uppmärksamhet och såväl positiv som negativ kritik.

I en undantagssituation som nu med Corona-viruset måste läraren ofta ersätta det talade ordet med det skrivna, men det minskar nog inte ordens magiska kraft. Litet lustigt i dessa tider är Simon Kirbys syn på språket. Han liknar det vid ett virus eller en parasit som fäster sig på människans hjärna. Språket kan inte existera utan människan och människor som inte har fått ett fullständigt språk utvecklar själv en språkstruktur som binder ihop orden likt en grammatik. Liknande experiment har också utförts med talande robotar. Också de börjar skapa regler för hur orden kan kombineras på ett begripligt sätt.

 

Källor:

Bibeln: Johannes 1 SV 1917

Hannes, Hanna(2013) ”Transbloggen: En kan använda pronomenet hen!”

Hemsida om magi. http://www.magi.nu/

Johansson, Ivar-Lo (1973) Ordets makt: Historien om språket.

Johansson, Sverker (2019). På spaning efter språkets ursprung.

Kenneally, Christine (2007) The first Word.

Milles, Karin(2013) Hen i Sverige och Finland. Artikel i tidskriften Språkbruk 2/2013

Mellin, Lars (2015) Så föddes vårt vassaste verktyg. Artikel i i tidskriften Språktidningen 2/2015.

Semaw et al. (2003). 2.6-million-year-old stone tools and associated bones from OGS-6 and OGS-7, Gona, Afar, Ethiopia. Journal of Human Evolution 45: 169-177.

Tiele C.P. (1903), Inledning till religionsvetenskapen.

Martin Gripenberg

 

 

 

 

 

Maagiset sanat toimivat opetuksen avaimina

Raamatussa lukee, että alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Sanomalla sana Valo luotiin valo ja sitten koko maailmamme. Tänä päivänä olemme todenneet, että sana ei tullut mistään eikä Jumalalta. Opetuksessa sanat ovat tärkein työkalu, koska niillä luodaan tieto. Tietoa voidaan siirtää sanojen kautta merkittävällä tasolla henkilöltä toiselle. Tietysti tietoa voidaan välittää myös näyttämällä se jollakin tavalla, mutta käyttämällä sanoja tiedon välittämiseen tiedostaminen tapahtuu huomattavasti korkeammalla tasolla.

Vaikka jotkut käyttämistämme sanoista eivät ehkä ole vielä vuodenkaan ikäisiä, sanat ilmiöinä ovat hyvin vanhoja. Sanojen merkitys on niiden kyvyssä kuvata ajatusta. Sanojen kautta ajatus voidaan välittää muille. Eläimillä on myös ajatuksia, mutta niille tärkein oppimismekanismi on matkiminen. Käyttämällä sanoja tehostetaan matkimista. Sanat luovat käsitteitä, joita voidaan välittää. Siksi on merkityksetöntä kumpi tuli ensin, sanat tai ajatukset. Sanat voivat myös luoda ajatuksia, etenkin oppimisprosessin yhteydessä.

Mistä nämä sanat tulevat. Paleantologit, antropologit, arkeologit ja kielitieteilijät ovat yhteisymmärryksessä siitä, että ensimmäiset sanat muodostettiin jo afrikkalaisilla savanneilla ihmisten kehittyessä erilleen apinasta. Sanojen tausta on luultavasti yhteydessä ihmisen primitiiviseen teknologiaan, joka alkaa siitä, että ihminen oppii tekemään yksinkertaisia kivityökaluja ja hallitsemaan tulen.

Ensimmäinen työkalukulttuuri, Oldowan-kulttuuri, on ehkä 2,6 miljoonaa vuotta vanha. Ehkä puoli miljoonaa vuotta sitten ihmislaji Homo erectus lähti levittäytymään Afrikasta koko vanhaan maailmaan. Mukanaan heillä oli Oldowan-kulttuurin tekniikka kivityökalujen valmistukseen, kyky kuvata käsitteitä sanoin sekä tehdä yhteistyötä ainakin jossain määrin ryhmän sisällä. Myös yhteistyöhön tarvitaan sanoja, jotka kuvaavat myötätuntoa, ystävyyttä ja resursseja. Niistä monilla on maaginen voima. Ajattele vain sanaa “anteeksi”.

Myös monet eläinlajit voivat käyttää työkaluja, kommunikoida ja tehdä yhteistyötä, mutta vain ihmisellä on niin kattava rekisteri, että sen avulla hän voi kommunikoida kaikesta, jonka kognitiivisella kyvyllään pystyy kuvittelemaan. Vaikka olisi niin, että oli olemassa yhteinen alkukieli kuten eläinten ääntelyssä, on täysin kohtuullista olettaa, että kielet ovat syntyneet eri ryhmissä toisistaan riippumatta. Täytyy olettaa, että tällainen kehitys lähti siitä, kun se päivittäisessä elämässä tuli “välttämättömäksi” ja mahdolliseksi. Siten on jo alussa ollut alueellinen vaihtelu ääntelyssä.

On olemassa ainakin viisi erilaista teoriaa siitä, kuinka kieli sai alkunsa: onomatopoeettisesti (mjau, hau-hau, piip…), kuvailevasti (pälä-pälä-pälä-teoria), huudahduksista (Wow-teoria), lauluäänistä (la-la-la-teoria) tai murahtelusta. Kaikkien näiden teorioiden vika on, että ne ovat jossain määrin ristiriidassa nykyisten kielten ominaisuuksien kanssa. Uskottava näkemys olisi sen vuoksi se, että kielet ovat syntyneet eri syistä ja eri tavoin eri konteksteissa, ei yhdellä ainoalla tavalla, vaan monella eri tavalla samanaikaisesti. Edellä mainitut teoriat saattavat olla totta rajoitetusti. On aivan selvää, että kieli on syntynyt ihmisten toiminnan yhteydessä, joka aiheutti viestinnän tarpeen. Sen lisäksi ihmisten ja ympäristön erilaisilla elementeillä ja työkaluilla on ollut suuri rooli.

Vaikka kielet ovat syntyneet ja kehittyneet eri tavoin, ne ovat tavanneet eri yhteyksissä ja vaikuttaneet siten toisiinsa. Erityisen tärkeät sanat ovat siirtyneet kielestä toiseen. Tällaiset sanat ovat saattaneet koskea ruokaa, työkaluja, toimintoja, mutta ennen kaikkea sitä, jonka ihmiset ovat kokeneet, vaikuttavan ja hallitsevan toimintaansa – selittämättömiä “henkisiä” voimia. Ihmisellä on kyky, joka erottaa heidät monin tavoin eläimistä, nimittäin mielikuvitus. Ihminen voi kuvitella asioita, jotka eivät ole konkreettisesti olemassa. Ihminen pystyy myös unelmoimaan hereillä ollessaan. Unet ovat mielikuvituksen tulosta. Unelmat ovat usein olleet ihmisen teknisen kehityksen lähde, kun he ovat pystyneet ilmaisemaan unelmansa sanoilla. Sanoilla mielikuvitus voi saada muodon, jonka ihminen voi henkisesti hallita.

Ihmisen kyky kuvitella todellisuutta, joka eroaa konkreettisesta kokemuksesta, antoi sanoille vallan ihmisen ajatustoimintaan. Henkilön, jolla on oikeat sanat, -oikea kaava, todettiin olevan yhteydessä voimaan (valtaan, olemukseen, henkeen). Sanojen omistajalla on siten mahdollisuus vaikuttaa muihin ihmisiin. Loitsu kehittyi varhain shamanismin kautta eräänlaiseksi taiaksi, jolla oli valta selittämättömiin ilmiöihin, joita joskus kutsuttiin demoneiksi.

Magian tarkoitus on muuttaa ihmisten todellisuuskäsitystä luomalla illuusion siitä, että tapahtuu jotain yliluonnollista. Maagikot ovat ihmisiä, jotka omistautuvat taikuudelle. Usein kysymyksessä on vain taitavasti suoritettu silmänkääntötemppu. Itse sana tulee persialaisesta magus-sanasta. Magian, -taikuuden tavoitteena on saavuttaa jotain “ajatuksen voimalla”, esimerkiksi esineiden liikuttaminen ja muuttaminen tai katoaminen. Klassikko on Ali Baban loitsu: “Seesam avaudu”.

Sotavoimissa salasanoilla on kauan ollut maaginen voima, joka voi avata pääsyn kaupunkiin tai linnaan ja joskus pelastaa ihmisen hengen. Käytämme päivittäin samaa taikuutta tietokoneissamme, kun kirjoitamme salasanoja, joiden avulla pääsemme johonkin tietokoneohjelmaan.

Loitsu ilmaisee animistista maailmankuvaa ja muodostaa sen liturgian. Kaikessa epätäydellisyydessään sitä pidetään ihmisen uskonnollisen tunteen alkuperäisenä ilmaisuna. Opetuksen kannalta sanat vastaavalla tavalla toimivat oven avaajana ilmiölle, aiheelle. Jokainen sana herättää lukemattomia assosiaatioita. Kaikki sanat eivät ole yhtä maagisia, jos nyt voi puhua sanojen magiikasta,- se voima, joka sanoilla voi olla. Matkailijana maassa, jossa puhutaan vierasta kieltä, on tarpeen oppia avainsanat, jotta voisi kysyä hotellia, ravintolaa, vettä, wc:tä tai museota, jos sillä kielellä käytetään matkailijalle vieraita sanoja. Juuri sanoilla laulaja, kirjailija tai poliitikko onnistuu kiehtomaan yleisönsä. Siksi ei voi olla väärin kutsua sanojen voimaa maagiseksi. Politiikassa sana saa valtaa sellaisten sanojen avulla kuin “Politiikassa sana saa valtaa sellaisten sanojen avulla kuin “Vapaus, tasa-arvo, veljeys”.

Sanat ovat siinä mielessä ovelia, että ne pystyvät ilmaisemaan paljon enemmän kuin avauksen ilmiöön. Niihin voi liittyä omalaatuinen näkökulma, suhtautumistapa tai ehto. Usein tämä ilmenee siitä, ettei sana seiso yksinään, tai se saa erityisen muodon. Politeistisissä uskonnoissa jokaisella jumalalla on oma nimi, joka viittaa niihin voimiin, joita kyseisen jumalan katsotaan hallitsevan. Samankaltainen esimerkki on, että kaikissa maissa on ministeriö, jonka tehtävänä on järjestää maan koulutusjärjestelmä, mutta nimi eroaa maitten välillä, vaikka mailla olisi sama virallinen kieli. Ministeriön tehtävät nimittäin eroavat, koska maiden historia ja olosuhteet ovat erilaisia.

Siksi opetuksessa opettajan ensisijainen tehtävä on antaa oppilaille / opiskelijoille ne maagiset sanat, jotka avaavat heille oven opetusmateriaaliin. Opettajan tulisi erityisesti painottaa näitä sanoja ja niiden merkitystä opetusmateriaalia varten. Sanat kuvaavat opittavia käsiteperheitä. Tässä välttelen nimenomaan rajoittamasta itseäni “sanaan”, koska sanan suhde muihin sanoihin on se mikä tekee siitä mielenkiintoisen, ei itse “sana”.

Esimerkki siitä, kuinka laaja sanan vaihteluväli voi olla. Ruotsin kielellä on melko hiljattain käyttöön otettu sana hen. Sana on ruotsinkielinen sukupuolineutraali henkilökohtainen uuspronomini, jota käytetään melkein samalla tavalla kuin hon ja han. Sanaa voidaan käyttää, kun sukupuoleen kuuluminen on tuntematonta, merkityksetöntä tai halutaan tehdä epäselväksi samalla tavalla kuin suomenkielen käytännöllinen sana hän. Sanaa hen voidaan käyttää myös ihmisistä, jotka eivät halua kutsua itseänsä hon tai han –merkityksillä. Se voi olla pronomini kolmannelle sukupuolelle. Esimerkiksi englannin, ranskan ja saksan kielistä puuttuu tällaista sanaa, ja heidän on ilmaistava asia toisin. Viimeksi mainitussa merkityksessä nykyruotsinkielen professorin Anna-Malin Karlssonin mukaan sana hen ei ole lainkaan sukupuolineutraali. Sitä voidaan sen sijaan pitää normikritiikin ilmaisuna. Siksi tämä sana on saanut paljon huomiota, ja sekä positiivista että kielteistä kritiikkiä.

Poikkeustilanteessa, kuten nyt Corona-viruksen aikana, opettajan on usein korvattava puhuttu sana kirjoitetulla, mutta se ei tietenkään vähennä sanojen maagista merkitystä. Hieman hauska näinä aikoina on Simon Kirbyn näkemys kielestä. Hän näkee sen viruksena tai loisena, joka tarttuu ihmisen päähän. Kieli ei voi olla olemassa ilman ihmistä, ja ihmiset, joille ei ole annettu täydellistä kieltä, kehittävät kielirakenteen, joka sitoo sanat yhteen, kuten kieliopin. Samankaltaisia kokeita on tehty myös puhuvilla robotteilla. Nekin ovat alkaneet luoda sääntöjä siitä, kuinka sanat voidaan yhdistää ymmärrettävästi.

 

Lähteet:

Hannes, Hanna(2013) ”Transbloggen: En kan använda pronomenet hen!”

Kotisivuja maagiasta:

http://www.magi.nu/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taikuus_(yliluonnollinen)

Johansson, Ivar-Lo (1973) Ordets makt: Historien om språket.

Johansson, Sverker (2019). På spaning efter språkets ursprung.

Milles, Karin (2013) Hen i Sverige och Finland. Artikkeli julkaisussa Språkbruk 2/2013

Mellin, Lars (2015) Så föddes vårt vassaste verktyg. Artikkeli julkaisussa Språktidningen 2/2015.

Raamattu (1992) Johannes 1 (KR92)

Semaw et al. (2003). 2.6-million-year-old stone tools and associated bones from OGS-6 and OGS-7, Gona, Afar, Ethiopia. Journal of Human Evolution 45: 169-177.

Tiele C.P. (1903), Inledning till religionsvetenskapen.

 

Martin Gripenberg