Suomen itsenäisyyden aikana lienee opetusjärjestelmä ollut suurimmaksi osaksi suljettuna kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli maan itsenäistyessä, kun sisällissota puhkesi ja sitä seurasi espanjantauti. Toinen kerta oli talvi- ja jatkosodan aikana. Kolmas kerta on nyt korona- pandemian aikana. Asiantuntijat huomauttavat, ettei mikään kriisi muistuta toista. Voimme kuitenkin nähdä, että kriisimme ovat jakautuneet kahteen osaan. Emme vielä voi tietää kuinka koronakriisi (Covid -19) kehittyy, mutta ilmeisesti on olemassa riski toisesta aallosta ja maan talous on jo nyt syvässä lamassa. Tällä voi olla vaikutuksia myös koulutusjärjestelmään, vaikka monet poliitikot nyt korostavat, että emme saa tehdä samoja virheitä kuin 1990-luvun laman aikana, jolloin koulutukseen määrärahoja leikattiin tuntuvasti.
Sisällissodan aikaisen kriisin aikana 1918 - 1919 oli tuskin paljon vaihtoehtoja opetuksen sulkemiselle kokonaan. Valitettavasti kaikki kirjastot ovat nyt olleet suljettuna, joten minulla ei ole ollut mahdollisuuksia selvittää silloisia olosuhteita tarkemmin. Sotavuosina 1939 - 1944 suurin osa miesopettajista kutsuttiin armeijaan ja opettajapula oli akuutti. Jonkin verran pystyttiin silloin kuitenkin järjestämään etäopetusta siten, että päivälehdet julkaisivat koulutehtäviä oppilaille. Silloin oppilaita siirrettiin lukuvuoden lopussa seuraavalle luokalle riippumatta heidän tiedoistaan ja lukio-opetukseen osallistuneet opiskelijat valmistuivat ylioppilaaksi ilman ylioppilastutkintoa, jota silloin ei pystytty järjestämään.
Koronapandemian aikaisen yhteiskunnan sulkeminen toimi suhteellisen hyvin, ja ohjeet kouluille olivat melko yksiselitteisiä. Silloin kaikki lähikoulutus keskeytettiin Suomessa paitsi esiopetuksessa ja luokissa 1 - 3 ajaksi 18.3 - 13.5.2020. Koululaitoksia kehotettiin sulkemisen aikana ottamaan käyttöön etäopetus verkossa. Oppositiopuolueet olisivat toivoneet vielä ankarampaa sulkemista kuten muutamassa muussa maassa.
Etäopiskelua varten Opetushallitus antoi monikymmensivuiset ohjeet siitä, mitä etäopetuksessa piti ottaa huomioon. Painopiste oli oikeudellisissa olosuhteissa kuten opettajien velvollisuudessa järjestää etäopetusta, oppilashuoltopalveluja, kouluruokailua, ikärajoitukset sosiaalisissa medioissa, valtionosuudet, koulussa leirikouluja ja opintomatkoja varten kerättyjen varojen käytöstä, kokeiden järjestämisestä ym. Kuntien sivistyshallinnon, rehtorien ja opettajien oletettiin järjestävän opetusta parhaalla mahdollisella tavalla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Ohjeiden yhteydessä Opetushallitus laati myös yli 100 kysymystä sisältävän kysymyspatteriston. Sen avulla oli mahdollista saada vastauksia etäopetuksen järjestämistä koskeviin kysymyksiin.
Pienten lastenpedagogiikkaan, opetukseen ja koulutukseen liittyvä täytäntöönpanoasetus tuli alun perin voimaan 18. maaliskuuta 2020. Täytäntöönpanoasetus korvattiin 6. huhtikuuta 2020 uudella samannimisellä asetuksella, joka tuli voimaan 14. huhtikuuta 2020 ja oli voimassa 13. toukokuuta 2020 asti.
Sen, että Opetushallitus luopui tarkempien pedagogisten ohjeiden antamisesta voi ymmärtää niin, että viranomailta puuttui riittäviä tietoja parhaasta tavasta reagoida näin odottamattomaan tilanteeseen. Oli varmaan viisasta olla antamatta kokeilemattomia ohjeita vaan toivoa pätevillä opettajilla olevan innovaatiokykyä. Nyt jälkeenpäin toivon, että Opetushallitus kokoaisi kokemuksia opettajien työmenetelmistä. Korona-kriisi tuskinpa on viimeinen kerta kun koulu joutuu toimimaan poikkeusoloissa. Oikeastaan Opetushallituksen olisi pitänyt olla paremmin varustautunut tilanteeseen koska virus- ja muut vaarat ovat jo toistuvasti uhanneet johtaa yhtä dramaattisiin toimenpiteisiin.
Kun opetus siirtyi verkkoon saivat opettajat suuren haasteen järjestää opetusta toisella tavalla kuin normaalisti. Osoittautui, että on olemassa suuri ero opettajien ja oppilaiden/opiskelijoiden tietokonetietotaidoissa. On niitä, jotka selviävät melkein kaikesta, kun taas toiset ovat aivan vasta-alkajia ja/tai joillakin on jopa tietotekniikkauhu. 2000-luvulla kokeilin itse lukiossa järjestää tietotekniikkatuetun kielikurssin. Se osoitti, että lukiolaisten valmiudet silloin olivat melko heikkoja. Omat tietoni olivat myös melko rajalliset.
Aikuisopetuskin siirtyi etäopetukseen, mutta sillä on tietysti toiset ehdot kuin peruskoulutuksessa tai toisen ja kolmannen asteen opetuksessa. Itse olen pitkään ollut ahkera kieltenopiskelija työväenopistossa. Siksi sain nyt henkilökohtaisia kokemuksia etäopetuksesta kolmella kielikurssilla. Olin vaikuttunut opettajien yrityksistä parhaimman kykynsä mukaan järjestää opetuksensa. Minulle selvisi myös opettajien vaikeudet järjestää tällaista opetusta, puutteet opetusmateriaaleissa ja opiskelijoiden kyvyssä osallistua sellaisiin kursseihin. Ensimmäisten kahden viikon aikana lamaannuin siitä, että koko yhteiskunta suljettiin, niin että otti aikaa päästä mukaan uuteen järjestelmään.
Yhdellä kurssilla seurasimme kirjaa. Siellä opettaja helposti pystyi antamaan tehtäviä, pyysi lukemaan eteenpäin ja suorittamaan kirjan tehtäviä, mutta vain harvoin saimme tietää oikeita vastauksia ja käytännössä minulla ei ollut mahdollisuutta kysyä opettajalta, miksi automaattisissa tehtävissä antamani vastaus oli väärä. Meille kerrottiin vain, miltä oikea vastaus kuulostaa. Ongelmana on, että opettajan käyttämä ohjelma ei myöskään aina hyväksynyt kaikkia varmasti oikeita vastauksia. Kielillä kun voi sanoa saman asian oikein useilla eri tavoilla.
Toisella kielikurssilla, jossa opettaja käytti myös kirjaa, opettaja hylkäsi kirjan heti, odottaen oppilaiden alkavan kirjoittaa omia lyhyitä tarinoitaan. Mutta niiden teemoja ei ohjattu mitenkään eikä tekstejä korjattu kielellisesti.
Kolmannella kurssilla opettaja siirtyi käyttämään minulle ennestään tuntematonta Internet-työkalua, docs, jonka avulla kaikki kurssin osallistujat pääsivät kirjoittamaan samalle sivulle. Ongelmana oli, että tekstit jäivät vain yhden lauseen pituisiksi ja Internet-linkkkejä, joihin opettaja viittasi, ei voitu avata tietokoneellani kyseisessä ohjelmassa
Vaimoni akvarellikurssilla osallistujat lähettivät kuvia kotona maalaamistaan kuvista, ja kommunikoivat maalaamisen aikana opettajan ja toistensa kanssa, tämä kaikki tehtiin Whatsapp:in kautta.
Peruskouluopetuksen osalta olen ymmärtänyt, että monet opettajat ovat vaatineet oppilaita ilmoittautumaan verkossa koulupäivän alussa, jotta opettaja on pystynyt seuraamaan oppilaiden toimintaa. Toinen tapa on ollut, että oppilaat pitivät opintopäiväkirjaa, jossa he ilmoittivat opettajalle järjestelmällisesti opiskeluaikansa ja suorittamansa tehtävät.
Yliopisto-opetuksessa ymmärsin, että melko joustavasti on pystytty siirtämään luentoja verkkoon. Internetin tarjoamia mahdollisuuksia kuunnella luentoja, kun se sopii parhaiten opiskelijoille, tai kuunnella niitä useampia kertoja, jos teksti on ollut vaikeaa kuulla tai ymmärtää, ei kuitenkaan ole aina ymmärretty.
On aivan selvää, että koronakriisi on pakottanut koulujärjestelmän ottamaan valtavan askeleen kohti digitalisoituneempaa arkea. Useimmat opettajat ja oppilaat/opiskelijat kokivat että poikkeusjärjestelyt kaikesta huolimatta ovat toimineet hyvin. Kaikki opettajat ovat varmasti oppineet jotain uutta, josta voi olla heille hyötyä tulevaisuudessa. Monet ovat esimerkiksi. oppineet käyttämään erilaisia konferenssiohjelmia, kuten Spotify, Teams, Zoom tai Google Meet. Suurimmat ongelmat lienevät olleet suuret erot opettajien tietokonetaidoissa ja tietokoneohjelmien puutteet. Kunnilla, jotka olivat jo aiemmin investoineet digitalisointiin, oli siitä selvä etu.
Toinen asia on sitten, että henkilökohtainen läsnäolo monessa tilanteessa tuntuu tärkeältä opettajien ja oppilaiden välillä sekä oppilaiden kesken. Monet oppilaat tekevät mielellään ryhmätöitä, ja sitä ei ole ollut helppo järjestää etänä. Mirjam Kalland viittaa Pelastakaa Lapset-järjestön kyselyyn 13-18-vuotiaille. Se fokusoi poikkeusoloihin ja vastauksissa tuli esille, että oppilaat tunsivat itsensä yksinäisemmiksi kuin aikaisemmin, ja että ongelmat perheiden sisällä kasvoivat selvästi kun ei ollut mahdollista käydä ystävien luona. Sitten on tietysti oppilaita, joilta puuttuu hyvät suhteet luokan toisiin oppilaisiin ja jotka siksi ovat jopa nauttineet opiskelusta yksin ilman häiritseviä luokkatovereita.
Oma ryhmänsä ovat ne oppilaat/opiskelijat, jotka syystä tai toisesta eivät pysy mukana digitalisointiprosessissa. Huoli niistä oppilaista, jotka ovat joutuneet "näkymättömiksi", oli ehkä yksi tärkeimpiä syitä koulujen uudelleen avaamiseen muutaman viikon ajaksi toukokuussa. On monia oppilaita, joille opettajan oppimateriaalin esittäminen ja konkreettiset ohjeet tehtävien ratkaisemisessa ovat ratkaisevia oppilaan etenemiselle. Opettajille oli annettava mahdollisuus tutkia koulun sulkemisen aiheuttamia ongelmia. Heidän on kyettävä valmistautumaan uuteen tilanteeseen syksyä ajatellen, koska luokat voivat nyt olla tietojen suhteen vielä heterogeenisempia kuin ennen poikkeustilaa.
Digitalisaatio voi tuoda monia etuja mutta se on myös uhka. Tarvitaan enemmän kokemusta jotta löydetään paras mahdollinen yhdistelmä lähi- ja etäopetuksen kesken. Ammatillisessa koulutuksessa on jo aikaisemmin nähty, että digitalisointi taloudellisesti rasittuneina aikoina voi tarkoittaa sitä, että valtiolla tai kunnalla on kiusaus luopua lähiopetuksesta ja siirtää opetus verkkoon vähentääkseen kustannuksia, Tämä vaikuttaa haitallisesti erityisesti heikompiin opiskelijoihin.
Ehkä vakavimmat valitukset koronakoulun aikana ovat koskeneet yhteydenpidon puutetta opettajien ja oppilaiden välillä. Opettajien velvollisuudentunne selviää siitä, että vain muutama opettaja on valittanut heille langetetusta ylimääräisestä työmäärästä, jonka prosessi on aiheuttanut.
Opetushallitus antoi myös ohjeet siitä, miten piti 14.6. siirtyä takaisin lähiopetukseen. Käytännössä osoittautui kuitenkin, että ohjeita tulkittiin hyvin eri tavalla eri kouluissa. Niinpä jotkut koulut valitsivat suurimman osan opetuksesta siirrettäväksi sisätiloista koulun ulkopuolelle vaikka opettajilta puuttui kokemusta järjestää opetus sillä tavalla. Tämä aiheutti erilaisia ongelmia ja palelevia oppilaita.
Opettajien kontaktit oppilaiden kanssa heikkenevät jollei sitä voida korvata jonkinlaisella digitaalisella kontaktilla kuten Lapissa on kokeiltu Rovaniemen ja erämaakoulujen välillä. Tällaisia varten on runsaasti sopivia ohjelmia. Suuria huolenaiheita ovat puutteet tietokonekannassa ja ”näkymättömäksi” jäävät oppilaat/opiskelijat. Jälkimmäinen ongelma esiintyy myös normaalissa lähiopetuksessa, kun oppilaat jostakin syystä eivät tule kouluun. Sanomalehdessä näin mielipiteen, jonka mukaan nyt ei pidä säästää koulukuraattoreista. Päinvastoin, jotta oppilaiden erot tiedoissa eivät lisääntyisi ennestään, olisi tärkeää lisätä henkilöstöä, joka voi tukea oppilaita opinnoissaan.
Lähiopetuksen sulkemista koettiin kansallisena välttömättömyytenä, mutta exit-strategiasta tuli vaikeampi prosessi. Hallituksen tarkoitus oli, että yhteiskunta avattaisiin vähitellen hybridistrategiaa käyttäen: testaamalla, jäljittämällä, eristämällä ja hoivaamalla. Päätös, jonka mukaan peruskoulu 14.5. palasi lähiopetukseen perusteltiin sillä, että koululaiset eivät näytä olevan yhtä suuri riskiryhmä kuin vanhemmat ikäluokat tartunnan levittämisessä. Se, että hallitus silti näki olevan paikallaan kouluissa ohjata käytännöt varovaisemmaksi käsienpesu- ja muilla ohjeilla, luokkien sisääntulo eri aikoina tai eri sisäänkäynneistä, että jokainen luokka syö lounaansa erillään muista luokista, etäisyyden pitämistä oppilaiden välillä koulupäivän aikana jne. on aiheuttanut ironisia kommentteja niiden keskuudesta, jotka olisivat halunneet tiukempia ohjeita myös alimmissa luokissa.
Hallituksen päätöksellä palata lähiopetukseen kuntia kiellettiin järjestämästä pelkästään etäopetusta toukokuun viimeisinä viikkoina. Etäopetus lähiopetuksen rinnalla olisi ollut opettajille liian suuri taakka. Perinteisiä koulun päättäjäisiä, jolloin koko koulu olisi ollut läsnä, ei saatu järjestää tartuntariskin takia. Yliopistot, ammatilliset korkeakoulut, lukiot, ammatillinen koulutus, vapaa sivistys päättivät jatkaa etäopetuksella lukukauden loppuun saakka.
Exit-strategiasta tuli kiitollinen kohde hallituksen poliittisille vastustajille. Varsinainen yhtenäisyys siitä puuttui. Opettajien ammattiliittokin vastusti koulujen avaamista jo toukokuussa. Vanhempien joukossa oli monia, jotka olivat haluttomia lähettämään lapsiaan lähiopetukseen korona-aikoina. Pian tuli myös raportteja yksittäisistä koronatapauksista kouluissa. Monet, kuten maanviljelijät, pelkäsivät taloudellisia menetyksiä, jos lapset olisivat tuoneet tartunnan ja vanhemmat itse olisivat sairastuneet kylvämisaikana. Monet olisivat mielellään nähneet, että etäopetus olisi jatkunut lukukauden loppuun. Kysely osoitti, että etenkin alueilla, joilla on vähemmän koulutettuja vanhempia, jopa noin 10% vanhemmista vastusti lähiopetuksen aloittamista. Ruotsinkielisten keskuudessa vastustus oli huomattavasti pienempää, ehkä vain 5 %. Vanhempien näkemys heijastui myös oppilaihin, jotka huolestuivat omasta ja vanhempiensa puolesta. Noin 70 000 lasta jäikin tulematta kouluun.
Hallituksen päätöstä perustuslakiin viitaten päättää kansalaisoikeuksien palauttamisesta voidaan nähdä rohkeampana päätöksenä kuin jos etäopetusta diktatuurisesti olisi jatkettu viitaten pandemian vaaraan. Asenteen tähän päätökseen on nähty erottavan demokratian kannattajat niistä, jotka hyväksyvät diktatuuriset tavat.
Koulu voi joutua kriisiin monesta syystä. Akuutissa kriisitilanteissa on harvoin mahdollista saada koottua tietoa itse kriisistä. Kriisiin vaikuttavat monet eri tekijät, ja seuraukset ilmenevät vasta myöhemmässä vaiheessa. Rehtori Birgitta Ponthin on kirjoittanut kirjan omista kokemuksistaan, kun hänen koulunsa paloi. Ehkä joku rehtori tai opettaja vielä kirjoittaa kirjan siitä, kuinka koronakriisi vaikutti opetukseen hänen omassa koulussaan. Tärkein oppi on kuitenkin, että meidän pitää valmistautua siihen, ettei koulu aina voi toimia suunnitelmiemme mukaan.
Lähteet:
Huvudstadsbladetin rapportointi opetuksesta koronakriisin aikana:
Ismark Runa(2020) Distansundervisningens avigsidor visar skolans och lärarens betydelse för eleven. HBL 28.4.2020 s. 14
Kalland Mirjam: Experimentet fortsätter, HBL 28.5.2019, s.16.
Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8
Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8
Malmgren Markus: Illusorisk presidentmakt främjar inte demokratin. HBL 9.5.20, s. 21.
Miettinen Petra (2020) HBL bjöd på dagboksskola 1944. HBL 4.4.1920, s. 17.
Sandström Erik (2020) Finlandssvenska lärare splittrade över skolöppningen. HBL 29.4.2020 s. 7.
Sirén Bille (2020) Eleverna tillbaka till klassrummen. HBL 30.4.2020, s. 2.
Törnblom Fanny (2020) Här skriver skolelever om distansundervisningen. HBL 26.4.2020 och 7.5.2020.
Lindström Johanna (2020) Understanding digital distraction : a longitudinal study on disruptive everyday media multitasking among diginatives. Doktorsavhandling inom marknadsföring, Åbo Akademi.
Norberg Isabel (2020) En del elever har svårt med distansundervisningen – rektor: ”Viktigt med öppen dialog mellan skolan och familjerna”. Svenska YLE. Intervju med rektor Nicke Wulff i Braheskolan i Åbo.
Martti Hetemäkis utredning kring Finlands väg ut ur krisen och hur restriktionerna skall luckras upp: Exit- ja jälleenrakennusryhmän 1.vaiheen raportti. Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:12
Ponthin, Birgitta (2017) Plötsligt – en personlig skildring av krishantering i vardagen.
Opetushallituksen ohjeet verkossa ovat ajantasaistettu tilanteen mukaan::
https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetustoimi-ja-koronavirus-valmistaudu-poikkeustilanteisiin-etukateen
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/1352020-asti-varhaiskasvatuksen-ja-esiopetuksen-jarjestaminen-poikkeusoloissa
https://www.oph.fi/fi/oppilaan-arviointi-perusopetuksessa-poikkeusolojen-aikana
https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya?themes%5BKoronavirus%5D=Koronavirus&keyword=&page=1
Unicef
https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta/kuntien-hyvat-kaytannot-poikkeusoloissa/
<!-- /* Font Definitions */ @font-face {font-family:"Cambria Math"; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:roman; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} @font-face {font-family:Calibri; panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:swiss; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-469750017 -1073732485 9 0 511 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-unhide:no; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:""; margin-top:0in; margin-right:0in; margin-bottom:8.0pt; margin-left:0in; line-height:107%; mso-pagination:widow-orphan; font-size:11.0pt; font-family:"Calibri",sans-serif; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Calibri; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} a:link, span.MsoHyperlink {mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; color:blue; text-decoration:underline; text-underline:single;} a:visited, span.MsoHyperlinkFollowed {mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; color:#954F72; mso-themecolor:followedhyperlink; text-decoration:underline; text-underline:single;} pre {mso-style-priority:99; mso-style-link:"HTML-esimuotoiltu Char"; margin:0in; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Courier New"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-language:EN-US;} span.HTML-esimuotoiltuChar {mso-style-name:"HTML-esimuotoiltu Char"; mso-style-priority:99; mso-style-unhide:no; mso-style-locked:yes; mso-style-link:HTML-esimuotoiltu; mso-ansi-font-size:10.0pt; mso-bidi-font-size:10.0pt; font-family:"Courier New"; mso-ascii-font-family:"Courier New"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-hansi-font-family:"Courier New"; mso-bidi-font-family:"Courier New";} .MsoChpDefault {mso-style-type:export-only; mso-default-props:yes; font-family:"Calibri",sans-serif; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Calibri; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} .MsoPapDefault {mso-style-type:export-only; margin-bottom:8.0pt; line-height:107%;} @page WordSection1 {size:595.3pt 841.9pt; margin:1.0in 1.0in 1.0in 1.0in; mso-header-margin:.5in; mso-footer-margin:.5in; mso-paper-source:0;} div.WordSection1 {page:WordSection1;} --> Suomen itsenäisyyden aikana lienee opetusjärjestelmä ollut suurimmaksi osaksi suljettuna kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli maan itsenäistyessä, kun sisällissota puhkesi ja sitä seurasi espanjantauti. Toinen kerta oli talvi- ja jatkosodan aikana. Kolmas kerta on nyt korona- pandemian aikana. Asiantuntijat huomauttavat, ettei mikään kriisi muistuta toista. Voimme kuitenkin nähdä, että kriisimme ovat jakautuneet kahteen osaan. Emme vielä voi tietää kuinka koronakriisi (Covid -19) kehittyy, mutta ilmeisesti on olemassa riski toisesta aallosta ja maan talous on jo nyt syvässä lamassa. Tällä voi olla vaikutuksia myös koulutusjärjestelmään, vaikka monet poliitikot nyt korostavat, että emme saa tehdä samoja virheitä kuin 1990-luvun laman aikana, jolloin koulutukseen määrärahoja leikattiin tuntuvasti. Sisällissodan aikaisen kriisin aikana 1918 - 1919 oli tuskin paljon vaihtoehtoja opetuksen sulkemiselle kokonaan. Valitettavasti kaikki kirjastot ovat nyt olleet suljettuna, joten minulla ei ole ollut mahdollisuuksia selvittää silloisia olosuhteita tarkemmin. Sotavuosina 1939 - 1944 suurin osa miesopettajista kutsuttiin armeijaan ja opettajapula oli akuutti. Jonkin verran pystyttiin silloin kuitenkin järjestämään etäopetusta siten, että päivälehdet julkaisivat koulutehtäviä oppilaille. Silloin oppilaita siirrettiin lukuvuoden lopussa seuraavalle luokalle riippumatta heidän tiedoistaan ja lukio-opetukseen osallistuneet opiskelijat valmistuivat ylioppilaaksi ilman ylioppilastutkintoa, jota silloin ei pystytty järjestämään. Koronapandemian aikaisen yhteiskunnan sulkeminen toimi suhteellisen hyvin, ja ohjeet kouluille olivat melko yksiselitteisiä. Silloin kaikki lähikoulutus keskeytettiin Suomessa paitsi esiopetuksessa ja luokissa 1 - 3 ajaksi 18.3 - 13.5.2020. Koululaitoksia kehotettiin sulkemisen aikana ottamaan käyttöön etäopetus verkossa. Oppositiopuolueet olisivat toivoneet vielä ankarampaa sulkemista kuten muutamassa muussa maassa. Etäopiskelua varten Opetushallitus antoi monikymmensivuiset ohjeet siitä, mitä etäopetuksessa piti ottaa huomioon. Painopiste oli oikeudellisissa olosuhteissa kuten opettajien velvollisuudessa järjestää etäopetusta, oppilashuoltopalveluja, kouluruokailua, ikärajoitukset sosiaalisissa medioissa, valtionosuudet, koulussa leirikouluja ja opintomatkoja varten kerättyjen varojen käytöstä, kokeiden järjestämisestä ym. Kuntien sivistyshallinnon, rehtorien ja opettajien oletettiin järjestävän opetusta parhaalla mahdollisella tavalla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Ohjeiden yhteydessä Opetushallitus laati myös yli 100 kysymystä sisältävän kysymyspatteriston. Sen avulla oli mahdollista saada vastauksia etäopetuksen järjestämistä koskeviin kysymyksiin. Pienten lastenpedagogiikkaan, opetukseen ja koulutukseen liittyvä täytäntöönpanoasetus tuli alun perin voimaan 18. maaliskuuta 2020. Täytäntöönpanoasetus korvattiin 6. huhtikuuta 2020 uudella samannimisellä asetuksella, joka tuli voimaan 14. huhtikuuta 2020 ja oli voimassa 13. toukokuuta 2020 asti. Sen, että Opetushallitus luopui tarkempien pedagogisten ohjeiden antamisesta voi ymmärtää niin, että viranomailta puuttui riittäviä tietoja parhaasta tavasta reagoida näin odottamattomaan tilanteeseen. Oli varmaan viisasta olla antamatta kokeilemattomia ohjeita vaan toivoa pätevillä opettajilla olevan innovaatiokykyä. Nyt jälkeenpäin toivon, että Opetushallitus kokoaisi kokemuksia opettajien työmenetelmistä. Korona-kriisi tuskinpa on viimeinen kerta kun koulu joutuu toimimaan poikkeusoloissa. Oikeastaan Opetushallituksen olisi pitänyt olla paremmin varustautunut tilanteeseen koska virus- ja muut vaarat ovat jo toistuvasti uhanneet johtaa yhtä dramaattisiin toimenpiteisiin. Kun opetus siirtyi verkkoon saivat opettajat suuren haasteen järjestää opetusta toisella tavalla kuin normaalisti. Osoittautui, että on olemassa suuri ero opettajien ja oppilaiden/opiskelijoiden tietokonetietotaidoissa. On niitä, jotka selviävät melkein kaikesta, kun taas toiset ovat aivan vasta-alkajia ja/tai joillakin on jopa tietotekniikkauhu. 2000-luvulla kokeilin itse lukiossa järjestää tietotekniikkatuetun kielikurssin. Se osoitti, että lukiolaisten valmiudet silloin olivat melko heikkoja. Omat tietoni olivat myös melko rajalliset. Aikuisopetuskin siirtyi etäopetukseen, mutta sillä on tietysti toiset ehdot kuin peruskoulutuksessa tai toisen ja kolmannen asteen opetuksessa. Itse olen pitkään ollut ahkera kieltenopiskelija työväenopistossa. Siksi sain nyt henkilökohtaisia kokemuksia etäopetuksesta kolmella kielikurssilla. Olin vaikuttunut opettajien yrityksistä parhaimman kykynsä mukaan järjestää opetuksensa. Minulle selvisi myös opettajien vaikeudet järjestää tällaista opetusta, puutteet opetusmateriaaleissa ja opiskelijoiden kyvyssä osallistua sellaisiin kursseihin. Ensimmäisten kahden viikon aikana lamaannuin siitä, että koko yhteiskunta suljettiin, niin että otti aikaa päästä mukaan uuteen järjestelmään. Yhdellä kurssilla seurasimme kirjaa. Siellä opettaja helposti pystyi antamaan tehtäviä, pyysi lukemaan eteenpäin ja suorittamaan kirjan tehtäviä, mutta vain harvoin saimme tietää oikeita vastauksia ja käytännössä minulla ei ollut mahdollisuutta kysyä opettajalta, miksi automaattisissa tehtävissä antamani vastaus oli väärä. Meille kerrottiin vain, miltä oikea vastaus kuulostaa. Ongelmana on, että opettajan käyttämä ohjelma ei myöskään aina hyväksynyt kaikkia varmasti oikeita vastauksia. Kielillä kun voi sanoa saman asian oikein useilla eri tavoilla. Toisella kielikurssilla, jossa opettaja käytti myös kirjaa, opettaja hylkäsi kirjan heti, odottaen oppilaiden alkavan kirjoittaa omia lyhyitä tarinoitaan. Mutta niiden teemoja ei ohjattu mitenkään eikä tekstejä korjattu kielellisesti. Kolmannella kurssilla opettaja siirtyi käyttämään minulle ennestään tuntematonta Internet-työkalua, docs, jonka avulla kaikki kurssin osallistujat pääsivät kirjoittamaan samalle sivulle. Ongelmana oli, että tekstit jäivät vain yhden lauseen pituisiksi ja Internet-linkkkejä, joihin opettaja viittasi, ei voitu avata tietokoneellani kyseisessä ohjelmassa Vaimoni akvarellikurssilla osallistujat lähettivät kuvia kotona maalaamistaan kuvista, ja kommunikoivat maalaamisen aikana opettajan ja toistensa kanssa, tämä kaikki tehtiin Whatsapp:in kautta. Peruskouluopetuksen osalta olen ymmärtänyt, että monet opettajat ovat vaatineet oppilaita ilmoittautumaan verkossa koulupäivän alussa, jotta opettaja on pystynyt seuraamaan oppilaiden toimintaa. Toinen tapa on ollut, että oppilaat pitivät opintopäiväkirjaa, jossa he ilmoittivat opettajalle järjestelmällisesti opiskeluaikansa ja suorittamansa tehtävät. Yliopisto-opetuksessa ymmärsin, että melko joustavasti on pystytty siirtämään luentoja verkkoon. Internetin tarjoamia mahdollisuuksia kuunnella luentoja, kun se sopii parhaiten opiskelijoille, tai kuunnella niitä useampia kertoja, jos teksti on ollut vaikeaa kuulla tai ymmärtää, ei kuitenkaan ole aina ymmärretty. On aivan selvää, että koronakriisi on pakottanut koulujärjestelmän ottamaan valtavan askeleen kohti digitalisoituneempaa arkea. Useimmat opettajat ja oppilaat/opiskelijat kokivat että poikkeusjärjestelyt kaikesta huolimatta ovat toimineet hyvin. Kaikki opettajat ovat varmasti oppineet jotain uutta, josta voi olla heille hyötyä tulevaisuudessa. Monet ovat esimerkiksi. oppineet käyttämään erilaisia konferenssiohjelmia, kuten Spotify, Teams, Zoom tai Google Meet. Suurimmat ongelmat lienevät olleet suuret erot opettajien tietokonetaidoissa ja tietokoneohjelmien puutteet. Kunnilla, jotka olivat jo aiemmin investoineet digitalisointiin, oli siitä selvä etu. Toinen asia on sitten, että henkilökohtainen läsnäolo monessa tilanteessa tuntuu tärkeältä opettajien ja oppilaiden välillä sekä oppilaiden kesken. Monet oppilaat tekevät mielellään ryhmätöitä, ja sitä ei ole ollut helppo järjestää etänä. Mirjam Kalland viittaa Pelastakaa Lapset-järjestön kyselyyn 13-18-vuotiaille. Se fokusoi poikkeusoloihin ja vastauksissa tuli esille, että oppilaat tunsivat itsensä yksinäisemmiksi kuin aikaisemmin, ja että ongelmat perheiden sisällä kasvoivat selvästi kun ei ollut mahdollista käydä ystävien luona. Sitten on tietysti oppilaita, joilta puuttuu hyvät suhteet luokan toisiin oppilaisiin ja jotka siksi ovat jopa nauttineet opiskelusta yksin ilman häiritseviä luokkatovereita. Oma ryhmänsä ovat ne oppilaat/opiskelijat, jotka syystä tai toisesta eivät pysy mukana digitalisointiprosessissa. Huoli niistä oppilaista, jotka ovat joutuneet "näkymättömiksi", oli ehkä yksi tärkeimpiä syitä koulujen uudelleen avaamiseen muutaman viikon ajaksi toukokuussa. On monia oppilaita, joille opettajan oppimateriaalin esittäminen ja konkreettiset ohjeet tehtävien ratkaisemisessa ovat ratkaisevia oppilaan etenemiselle. Opettajille oli annettava mahdollisuus tutkia koulun sulkemisen aiheuttamia ongelmia. Heidän on kyettävä valmistautumaan uuteen tilanteeseen syksyä ajatellen, koska luokat voivat nyt olla tietojen suhteen vielä heterogeenisempia kuin ennen poikkeustilaa. Digitalisaatio voi tuoda monia etuja mutta se on myös uhka. Tarvitaan enemmän kokemusta jotta löydetään paras mahdollinen yhdistelmä lähi- ja etäopetuksen kesken. Ammatillisessa koulutuksessa on jo aikaisemmin nähty, että digitalisointi taloudellisesti rasittuneina aikoina voi tarkoittaa sitä, että valtiolla tai kunnalla on kiusaus luopua lähiopetuksesta ja siirtää opetus verkkoon vähentääkseen kustannuksia, Tämä vaikuttaa haitallisesti erityisesti heikompiin opiskelijoihin. Ehkä vakavimmat valitukset koronakoulun aikana ovat koskeneet yhteydenpidon puutetta opettajien ja oppilaiden välillä. Opettajien velvollisuudentunne selviää siitä, että vain muutama opettaja on valittanut heille langetetusta ylimääräisestä työmäärästä, jonka prosessi on aiheuttanut. Opetushallitus antoi myös ohjeet siitä, miten piti 14.6. siirtyä takaisin lähiopetukseen. Käytännössä osoittautui kuitenkin, että ohjeita tulkittiin hyvin eri tavalla eri kouluissa. Niinpä jotkut koulut valitsivat suurimman osan opetuksesta siirrettäväksi sisätiloista koulun ulkopuolelle vaikka opettajilta puuttui kokemusta järjestää opetus sillä tavalla. Tämä aiheutti erilaisia ongelmia ja palelevia oppilaita. Opettajien kontaktit oppilaiden kanssa heikkenevät jollei sitä voida korvata jonkinlaisella digitaalisella kontaktilla kuten Lapissa on kokeiltu Rovaniemen ja erämaakoulujen välillä. Tällaisia varten on runsaasti sopivia ohjelmia. Suuria huolenaiheita ovat puutteet tietokonekannassa ja ”näkymättömäksi” jäävät oppilaat/opiskelijat. Jälkimmäinen ongelma esiintyy myös normaalissa lähiopetuksessa, kun oppilaat jostakin syystä eivät tule kouluun. Sanomalehdessä näin mielipiteen, jonka mukaan nyt ei pidä säästää koulukuraattoreista. Päinvastoin, jotta oppilaiden erot tiedoissa eivät lisääntyisi ennestään, olisi tärkeää lisätä henkilöstöä, joka voi tukea oppilaita opinnoissaan. Lähiopetuksen sulkemista koettiin kansallisena välttömättömyytenä, mutta exit-strategiasta tuli vaikeampi prosessi. Hallituksen tarkoitus oli, että yhteiskunta avattaisiin vähitellen hybridistrategiaa käyttäen: testaamalla, jäljittämällä, eristämällä ja hoivaamalla. Päätös, jonka mukaan peruskoulu 14.5. palasi lähiopetukseen perusteltiin sillä, että koululaiset eivät näytä olevan yhtä suuri riskiryhmä kuin vanhemmat ikäluokat tartunnan levittämisessä. Se, että hallitus silti näki olevan paikallaan kouluissa ohjata käytännöt varovaisemmaksi käsienpesu- ja muilla ohjeilla, luokkien sisääntulo eri aikoina tai eri sisäänkäynneistä, että jokainen luokka syö lounaansa erillään muista luokista, etäisyyden pitämistä oppilaiden välillä koulupäivän aikana jne. on aiheuttanut ironisia kommentteja niiden keskuudesta, jotka olisivat halunneet tiukempia ohjeita myös alimmissa luokissa. Hallituksen päätöksellä palata lähiopetukseen kuntia kiellettiin järjestämästä pelkästään etäopetusta toukokuun viimeisinä viikkoina. Etäopetus lähiopetuksen rinnalla olisi ollut opettajille liian suuri taakka. Perinteisiä koulun päättäjäisiä, jolloin koko koulu olisi ollut läsnä, ei saatu järjestää tartuntariskin takia. Yliopistot, ammatilliset korkeakoulut, lukiot, ammatillinen koulutus, vapaa sivistys päättivät jatkaa etäopetuksella lukukauden loppuun saakka. Exit-strategiasta tuli kiitollinen kohde hallituksen poliittisille vastustajille. Varsinainen yhtenäisyys siitä puuttui. Opettajien ammattiliittokin vastusti koulujen avaamista jo toukokuussa. Vanhempien joukossa oli monia, jotka olivat haluttomia lähettämään lapsiaan lähiopetukseen korona-aikoina. Pian tuli myös raportteja yksittäisistä koronatapauksista kouluissa. Monet, kuten maanviljelijät, pelkäsivät taloudellisia menetyksiä, jos lapset olisivat tuoneet tartunnan ja vanhemmat itse olisivat sairastuneet kylvämisaikana. Monet olisivat mielellään nähneet, että etäopetus olisi jatkunut lukukauden loppuun. Kysely osoitti, että etenkin alueilla, joilla on vähemmän koulutettuja vanhempia, jopa noin 10% vanhemmista vastusti lähiopetuksen aloittamista. Ruotsinkielisten keskuudessa vastustus oli huomattavasti pienempää, ehkä vain 5 %. Vanhempien näkemys heijastui myös oppilaihin, jotka huolestuivat omasta ja vanhempiensa puolesta. Noin 70 000 lasta jäikin tulematta kouluun. Hallituksen päätöstä perustuslakiin viitaten päättää kansalaisoikeuksien palauttamisesta voidaan nähdä rohkeampana päätöksenä kuin jos etäopetusta diktatuurisesti olisi jatkettu viitaten pandemian vaaraan. Asenteen tähän päätökseen on nähty erottavan demokratian kannattajat niistä, jotka hyväksyvät diktatuuriset tavat. Koulu voi joutua kriisiin monesta syystä. Akuutissa kriisitilanteissa on harvoin mahdollista saada koottua tietoa itse kriisistä. Kriisiin vaikuttavat monet eri tekijät, ja seuraukset ilmenevät vasta myöhemmässä vaiheessa. Rehtori Birgitta Ponthin on kirjoittanut kirjan omista kokemuksistaan, kun hänen koulunsa paloi. Ehkä joku rehtori tai opettaja vielä kirjoittaa kirjan siitä, kuinka koronakriisi vaikutti opetukseen hänen omassa koulussaan. Tärkein oppi on kuitenkin, että meidän pitää valmistautua siihen, ettei koulu aina voi toimia suunnitelmiemme mukaan. Lähteet: Huvudstadsbladetin rapportointi opetuksesta koronakriisin aikana: Ismark Runa(2020) Distansundervisningens avigsidor visar skolans och lärarens betydelse för eleven. HBL 28.4.2020 s. 14 Kalland Mirjam: Experimentet fortsätter, HBL 28.5.2019, s.16. Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8 Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8 Malmgren Markus: Illusorisk presidentmakt främjar inte demokratin. HBL 9.5.20, s. 21. Miettinen Petra (2020) HBL bjöd på dagboksskola 1944. HBL 4.4.1920, s. 17. Sandström Erik (2020) Finlandssvenska lärare splittrade över skolöppningen. HBL 29.4.2020 s. 7. Sirén Bille (2020) Eleverna tillbaka till klassrummen. HBL 30.4.2020, s. 2. Törnblom Fanny (2020) Här skriver skolelever om distansundervisningen. HBL 26.4.2020 och 7.5.2020. Lindström Johanna (2020) Understanding digital distraction : a longitudinal study on disruptive everyday media multitasking among diginatives. Doktorsavhandling inom marknadsföring, Åbo Akademi. Norberg Isabel (2020) En del elever har svårt med distansundervisningen – rektor: ”Viktigt med öppen dialog mellan skolan och familjerna”. Svenska YLE. Intervju med rektor Nicke Wulff i Braheskolan i Åbo. Martti Hetemäkis utredning kring Finlands väg ut ur krisen och hur restriktionerna skall luckras upp: Exit- ja jälleenrakennusryhmän 1.vaiheen raportti. Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:12 Ponthin, Birgitta (2017) Plötsligt – en personlig skildring av krishantering i vardagen. Opetushallituksen ohjeet verkossa ovat ajantasaistettu tilanteen mukaan:: https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetustoimi-ja-koronavirus-valmistaudu-poikkeustilanteisiin-etukateen https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/1352020-asti-varhaiskasvatuksen-ja-esiopetuksen-jarjestaminen-poikkeusoloissa https://www.oph.fi/fi/oppilaan-arviointi-perusopetuksessa-poikkeusolojen-aikana https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya?themes%5BKoronavirus%5D=Koronavirus&keyword=&page=1 Unicef https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta/kuntien-hyvat-kaytannot-poikkeusoloissa/