Monthly Archives: May 2020

Koronakoulu – voitettu vaikeus

Suomen itsenäisyyden aikana lienee opetusjärjestelmä ollut suurimmaksi osaksi suljettuna kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli maan itsenäistyessä, kun sisällissota puhkesi ja sitä seurasi espanjantauti. Toinen kerta oli talvi- ja jatkosodan aikana. Kolmas kerta on nyt korona- pandemian aikana. Asiantuntijat huomauttavat, ettei mikään kriisi muistuta toista. Voimme kuitenkin nähdä, että kriisimme ovat jakautuneet kahteen osaan. Emme vielä voi tietää kuinka koronakriisi (Covid -19) kehittyy, mutta ilmeisesti on olemassa riski toisesta aallosta ja maan talous on jo nyt syvässä lamassa. Tällä voi olla vaikutuksia myös koulutusjärjestelmään, vaikka monet poliitikot nyt korostavat, että emme saa tehdä samoja virheitä kuin 1990-luvun laman aikana, jolloin koulutukseen määrärahoja leikattiin tuntuvasti.
 
Sisällissodan aikaisen kriisin aikana 1918 - 1919 oli tuskin paljon vaihtoehtoja opetuksen sulkemiselle kokonaan. Valitettavasti kaikki kirjastot ovat nyt olleet suljettuna, joten minulla ei ole ollut mahdollisuuksia selvittää silloisia olosuhteita tarkemmin. Sotavuosina 1939 - 1944 suurin osa miesopettajista kutsuttiin armeijaan ja opettajapula oli akuutti. Jonkin verran pystyttiin silloin kuitenkin järjestämään etäopetusta siten, että päivälehdet julkaisivat koulutehtäviä oppilaille. Silloin oppilaita siirrettiin lukuvuoden lopussa seuraavalle luokalle riippumatta heidän tiedoistaan ja lukio-opetukseen osallistuneet opiskelijat valmistuivat ylioppilaaksi ilman ylioppilastutkintoa, jota silloin ei pystytty järjestämään.
 
Koronapandemian aikaisen yhteiskunnan sulkeminen toimi suhteellisen hyvin, ja ohjeet kouluille olivat melko yksiselitteisiä. Silloin kaikki lähikoulutus keskeytettiin Suomessa paitsi esiopetuksessa ja luokissa 1 - 3 ajaksi 18.3 - 13.5.2020. Koululaitoksia kehotettiin sulkemisen aikana ottamaan käyttöön etäopetus verkossa. Oppositiopuolueet olisivat toivoneet vielä ankarampaa sulkemista kuten muutamassa muussa maassa. 
 
Etäopiskelua varten Opetushallitus antoi monikymmensivuiset ohjeet siitä, mitä etäopetuksessa piti ottaa huomioon. Painopiste oli oikeudellisissa olosuhteissa kuten opettajien velvollisuudessa järjestää etäopetusta, oppilashuoltopalveluja, kouluruokailua, ikärajoitukset sosiaalisissa medioissa, valtionosuudet, koulussa leirikouluja ja opintomatkoja varten kerättyjen varojen käytöstä, kokeiden järjestämisestä ym. Kuntien sivistyshallinnon, rehtorien ja opettajien oletettiin järjestävän opetusta parhaalla mahdollisella tavalla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Ohjeiden yhteydessä Opetushallitus laati myös yli 100 kysymystä sisältävän kysymyspatteriston. Sen avulla oli mahdollista saada vastauksia etäopetuksen järjestämistä koskeviin kysymyksiin. 
 
Pienten lastenpedagogiikkaan, opetukseen ja koulutukseen liittyvä täytäntöönpanoasetus tuli alun perin voimaan 18. maaliskuuta 2020. Täytäntöönpanoasetus korvattiin 6. huhtikuuta 2020 uudella samannimisellä asetuksella, joka tuli voimaan 14. huhtikuuta 2020 ja oli voimassa 13. toukokuuta 2020 asti.
 
Sen, että Opetushallitus luopui tarkempien pedagogisten ohjeiden antamisesta voi ymmärtää niin, että viranomailta puuttui riittäviä tietoja parhaasta tavasta reagoida näin odottamattomaan tilanteeseen. Oli varmaan viisasta olla antamatta kokeilemattomia ohjeita vaan toivoa pätevillä opettajilla olevan innovaatiokykyä. Nyt jälkeenpäin toivon, että Opetushallitus kokoaisi kokemuksia opettajien työmenetelmistä. Korona-kriisi tuskinpa on viimeinen kerta kun koulu joutuu toimimaan poikkeusoloissa. Oikeastaan Opetushallituksen olisi pitänyt olla paremmin varustautunut tilanteeseen koska virus- ja muut vaarat ovat jo toistuvasti uhanneet johtaa yhtä dramaattisiin toimenpiteisiin.
 
Kun opetus siirtyi verkkoon saivat opettajat suuren haasteen järjestää opetusta toisella tavalla kuin normaalisti. Osoittautui, että on olemassa suuri ero opettajien ja oppilaiden/opiskelijoiden tietokonetietotaidoissa. On niitä, jotka selviävät melkein kaikesta, kun taas toiset ovat aivan vasta-alkajia ja/tai joillakin on jopa tietotekniikkauhu. 2000-luvulla kokeilin itse lukiossa järjestää tietotekniikkatuetun kielikurssin. Se osoitti, että lukiolaisten valmiudet silloin olivat melko heikkoja. Omat tietoni olivat myös melko rajalliset.
 
Aikuisopetuskin siirtyi etäopetukseen, mutta sillä on tietysti toiset ehdot kuin peruskoulutuksessa tai toisen ja kolmannen asteen opetuksessa. Itse olen pitkään ollut ahkera kieltenopiskelija työväenopistossa. Siksi sain nyt henkilökohtaisia kokemuksia etäopetuksesta kolmella kielikurssilla. Olin vaikuttunut opettajien yrityksistä parhaimman kykynsä mukaan järjestää opetuksensa. Minulle selvisi myös opettajien vaikeudet järjestää tällaista opetusta, puutteet opetusmateriaaleissa ja opiskelijoiden kyvyssä osallistua sellaisiin kursseihin. Ensimmäisten kahden viikon aikana lamaannuin siitä, että koko yhteiskunta suljettiin, niin että otti aikaa päästä mukaan uuteen järjestelmään.
 
Yhdellä kurssilla seurasimme kirjaa. Siellä opettaja helposti pystyi antamaan tehtäviä, pyysi lukemaan eteenpäin ja suorittamaan kirjan tehtäviä, mutta vain harvoin saimme tietää oikeita vastauksia ja käytännössä minulla ei ollut mahdollisuutta kysyä opettajalta, miksi automaattisissa tehtävissä antamani vastaus oli väärä. Meille kerrottiin vain, miltä oikea vastaus kuulostaa. Ongelmana on, että opettajan käyttämä ohjelma ei myöskään aina hyväksynyt kaikkia varmasti oikeita vastauksia. Kielillä kun voi sanoa saman asian oikein useilla eri tavoilla. 
 
Toisella kielikurssilla, jossa opettaja käytti myös kirjaa, opettaja hylkäsi kirjan heti, odottaen oppilaiden alkavan kirjoittaa omia lyhyitä tarinoitaan. Mutta niiden teemoja ei ohjattu mitenkään eikä tekstejä korjattu kielellisesti. 
 
Kolmannella kurssilla opettaja siirtyi käyttämään minulle ennestään tuntematonta Internet-työkalua, docs, jonka avulla kaikki kurssin osallistujat pääsivät kirjoittamaan samalle sivulle. Ongelmana oli, että tekstit jäivät vain yhden lauseen pituisiksi ja Internet-linkkkejä, joihin opettaja viittasi, ei voitu avata tietokoneellani kyseisessä ohjelmassa
 
Vaimoni akvarellikurssilla osallistujat lähettivät kuvia kotona maalaamistaan kuvista, ja kommunikoivat maalaamisen aikana opettajan ja toistensa kanssa, tämä kaikki tehtiin Whatsapp:in kautta.
 
Peruskouluopetuksen osalta olen ymmärtänyt, että monet opettajat ovat vaatineet oppilaita ilmoittautumaan verkossa koulupäivän alussa, jotta opettaja on pystynyt seuraamaan oppilaiden toimintaa. Toinen tapa on ollut, että oppilaat pitivät opintopäiväkirjaa, jossa he ilmoittivat opettajalle järjestelmällisesti opiskeluaikansa ja suorittamansa tehtävät. 
 
Yliopisto-opetuksessa ymmärsin, että melko joustavasti on pystytty siirtämään luentoja verkkoon. Internetin tarjoamia mahdollisuuksia kuunnella luentoja, kun se sopii parhaiten opiskelijoille, tai kuunnella niitä useampia kertoja, jos teksti on ollut vaikeaa kuulla tai ymmärtää, ei kuitenkaan ole aina ymmärretty.
 
On aivan selvää, että koronakriisi on pakottanut koulujärjestelmän ottamaan valtavan askeleen kohti digitalisoituneempaa arkea. Useimmat opettajat ja oppilaat/opiskelijat kokivat että poikkeusjärjestelyt kaikesta huolimatta ovat toimineet hyvin. Kaikki opettajat ovat varmasti oppineet jotain uutta, josta voi olla heille hyötyä tulevaisuudessa. Monet ovat esimerkiksi. oppineet käyttämään erilaisia konferenssiohjelmia, kuten Spotify, Teams, Zoom tai Google Meet. Suurimmat ongelmat lienevät olleet suuret erot opettajien tietokonetaidoissa ja tietokoneohjelmien puutteet. Kunnilla, jotka olivat jo aiemmin investoineet digitalisointiin, oli siitä selvä etu. 
 
Toinen asia on sitten, että henkilökohtainen läsnäolo monessa tilanteessa tuntuu tärkeältä opettajien ja oppilaiden välillä sekä oppilaiden kesken. Monet oppilaat tekevät mielellään ryhmätöitä, ja sitä ei ole ollut helppo järjestää etänä. Mirjam Kalland viittaa Pelastakaa Lapset-järjestön kyselyyn 13-18-vuotiaille. Se fokusoi poikkeusoloihin ja vastauksissa tuli esille, että oppilaat tunsivat itsensä yksinäisemmiksi kuin aikaisemmin, ja että ongelmat perheiden sisällä kasvoivat selvästi kun ei ollut mahdollista käydä ystävien luona. Sitten on tietysti oppilaita, joilta puuttuu hyvät suhteet luokan toisiin oppilaisiin ja jotka siksi ovat jopa nauttineet opiskelusta yksin ilman häiritseviä luokkatovereita.
 
Oma ryhmänsä ovat ne oppilaat/opiskelijat, jotka syystä tai toisesta eivät pysy mukana digitalisointiprosessissa. Huoli niistä oppilaista, jotka ovat joutuneet "näkymättömiksi", oli ehkä yksi tärkeimpiä syitä koulujen uudelleen avaamiseen muutaman viikon ajaksi toukokuussa. On monia oppilaita, joille opettajan oppimateriaalin esittäminen ja konkreettiset ohjeet tehtävien ratkaisemisessa ovat ratkaisevia oppilaan etenemiselle. Opettajille oli annettava mahdollisuus tutkia koulun sulkemisen aiheuttamia ongelmia. Heidän on kyettävä valmistautumaan uuteen tilanteeseen syksyä ajatellen, koska luokat voivat nyt olla tietojen suhteen vielä heterogeenisempia kuin ennen poikkeustilaa. 
 
Digitalisaatio voi tuoda monia etuja mutta se on myös uhka. Tarvitaan enemmän kokemusta jotta löydetään paras mahdollinen yhdistelmä lähi- ja etäopetuksen kesken. Ammatillisessa koulutuksessa on jo aikaisemmin nähty, että digitalisointi taloudellisesti rasittuneina aikoina voi tarkoittaa sitä, että valtiolla tai kunnalla on kiusaus luopua lähiopetuksesta ja siirtää opetus verkkoon vähentääkseen kustannuksia, Tämä vaikuttaa haitallisesti erityisesti heikompiin opiskelijoihin. 
 
Ehkä vakavimmat valitukset koronakoulun aikana ovat koskeneet yhteydenpidon puutetta opettajien ja oppilaiden välillä. Opettajien velvollisuudentunne selviää siitä, että vain muutama opettaja on valittanut heille langetetusta ylimääräisestä työmäärästä, jonka prosessi on aiheuttanut. 
 
Opetushallitus antoi myös ohjeet siitä, miten piti 14.6. siirtyä takaisin lähiopetukseen. Käytännössä osoittautui kuitenkin, että ohjeita tulkittiin hyvin eri tavalla eri kouluissa. Niinpä jotkut koulut valitsivat suurimman osan opetuksesta siirrettäväksi sisätiloista koulun ulkopuolelle vaikka opettajilta puuttui kokemusta järjestää opetus sillä tavalla. Tämä aiheutti erilaisia ongelmia ja palelevia oppilaita. 
 
Opettajien kontaktit oppilaiden kanssa heikkenevät jollei sitä voida korvata jonkinlaisella digitaalisella kontaktilla kuten Lapissa on kokeiltu Rovaniemen ja erämaakoulujen välillä. Tällaisia varten on runsaasti sopivia ohjelmia. Suuria huolenaiheita ovat puutteet tietokonekannassa ja ”näkymättömäksi” jäävät oppilaat/opiskelijat. Jälkimmäinen ongelma esiintyy myös normaalissa lähiopetuksessa, kun oppilaat jostakin syystä eivät tule kouluun. Sanomalehdessä näin mielipiteen, jonka mukaan nyt ei pidä säästää koulukuraattoreista. Päinvastoin, jotta oppilaiden erot tiedoissa eivät lisääntyisi ennestään, olisi tärkeää lisätä henkilöstöä, joka voi tukea oppilaita opinnoissaan.
 
Lähiopetuksen sulkemista koettiin kansallisena välttömättömyytenä, mutta exit-strategiasta tuli vaikeampi prosessi. Hallituksen tarkoitus oli, että yhteiskunta avattaisiin vähitellen hybridistrategiaa käyttäen: testaamalla, jäljittämällä, eristämällä ja hoivaamalla. Päätös, jonka mukaan peruskoulu 14.5. palasi lähiopetukseen perusteltiin sillä, että koululaiset eivät näytä olevan yhtä suuri riskiryhmä kuin vanhemmat ikäluokat tartunnan levittämisessä. Se, että hallitus silti näki olevan paikallaan kouluissa ohjata käytännöt varovaisemmaksi käsienpesu- ja muilla ohjeilla, luokkien sisääntulo eri aikoina tai eri sisäänkäynneistä, että jokainen luokka syö lounaansa erillään muista luokista, etäisyyden pitämistä oppilaiden välillä koulupäivän aikana jne. on aiheuttanut ironisia kommentteja niiden keskuudesta, jotka olisivat halunneet tiukempia ohjeita myös alimmissa luokissa.
 
Hallituksen päätöksellä palata lähiopetukseen kuntia kiellettiin järjestämästä pelkästään etäopetusta toukokuun viimeisinä viikkoina. Etäopetus lähiopetuksen rinnalla olisi ollut opettajille liian suuri taakka. Perinteisiä koulun päättäjäisiä, jolloin koko koulu olisi ollut läsnä, ei saatu järjestää tartuntariskin takia. Yliopistot, ammatilliset korkeakoulut, lukiot, ammatillinen koulutus, vapaa sivistys päättivät jatkaa etäopetuksella lukukauden loppuun saakka.
 
Exit-strategiasta tuli kiitollinen kohde hallituksen poliittisille vastustajille. Varsinainen yhtenäisyys siitä puuttui. Opettajien ammattiliittokin vastusti koulujen avaamista jo toukokuussa. Vanhempien joukossa oli monia, jotka olivat haluttomia lähettämään lapsiaan lähiopetukseen korona-aikoina. Pian tuli myös raportteja yksittäisistä koronatapauksista kouluissa. Monet, kuten maanviljelijät, pelkäsivät taloudellisia menetyksiä, jos lapset olisivat tuoneet tartunnan ja vanhemmat itse olisivat sairastuneet kylvämisaikana. Monet olisivat mielellään nähneet, että etäopetus olisi jatkunut lukukauden loppuun. Kysely osoitti, että etenkin alueilla, joilla on vähemmän koulutettuja vanhempia, jopa noin 10% vanhemmista vastusti lähiopetuksen aloittamista. Ruotsinkielisten keskuudessa vastustus oli huomattavasti pienempää, ehkä vain 5 %. Vanhempien näkemys heijastui myös oppilaihin, jotka huolestuivat omasta ja vanhempiensa puolesta. Noin 70 000 lasta jäikin tulematta kouluun.
 
Hallituksen päätöstä perustuslakiin viitaten päättää kansalaisoikeuksien palauttamisesta voidaan nähdä rohkeampana päätöksenä kuin jos etäopetusta diktatuurisesti olisi jatkettu viitaten pandemian vaaraan. Asenteen tähän päätökseen on nähty erottavan demokratian kannattajat niistä, jotka hyväksyvät diktatuuriset tavat.
 
Koulu voi joutua kriisiin monesta syystä. Akuutissa kriisitilanteissa on harvoin mahdollista saada koottua tietoa itse kriisistä. Kriisiin vaikuttavat monet eri tekijät, ja seuraukset ilmenevät vasta myöhemmässä vaiheessa. Rehtori Birgitta Ponthin on kirjoittanut kirjan omista kokemuksistaan, kun hänen koulunsa paloi. Ehkä joku rehtori tai opettaja vielä kirjoittaa kirjan siitä, kuinka koronakriisi vaikutti opetukseen hänen omassa koulussaan. Tärkein oppi on kuitenkin, että meidän pitää valmistautua siihen, ettei koulu aina voi toimia suunnitelmiemme mukaan.
 
 
Lähteet:

Huvudstadsbladetin rapportointi opetuksesta koronakriisin aikana:

Ismark Runa(2020) Distansundervisningens avigsidor visar skolans och lärarens betydelse för eleven. HBL 28.4.2020 s. 14

Kalland Mirjam: Experimentet fortsätter, HBL 28.5.2019, s.16.

Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8

Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8

Malmgren Markus: Illusorisk presidentmakt främjar inte demokratin. HBL 9.5.20, s. 21.

Miettinen Petra (2020) HBL bjöd på dagboksskola 1944. HBL 4.4.1920, s. 17.

Sandström Erik (2020) Finlandssvenska lärare splittrade över skolöppningen. HBL 29.4.2020 s. 7.

Sirén Bille (2020) Eleverna tillbaka till klassrummen. HBL 30.4.2020, s. 2.

Törnblom Fanny (2020) Här skriver skolelever om distansundervisningen. HBL 26.4.2020 och 7.5.2020.

Lindström Johanna (2020) Understanding digital distraction : a longitudinal study on disruptive everyday media multitasking among diginatives. Doktorsavhandling inom marknadsföring, Åbo Akademi.

Norberg Isabel (2020) En del elever har svårt med distansundervisningen – rektor: ”Viktigt med öppen dialog mellan skolan och familjerna”. Svenska YLE. Intervju med rektor Nicke Wulff i Braheskolan i Åbo.

Martti Hetemäkis utredning kring Finlands väg ut ur krisen och hur restriktionerna skall luckras upp: Exit- ja jälleenrakennusryhmän 1.vaiheen raportti. Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:12

Ponthin, Birgitta (2017) Plötsligt – en personlig skildring av krishantering i vardagen.

Opetushallituksen ohjeet verkossa ovat ajantasaistettu tilanteen mukaan:: 
https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetustoimi-ja-koronavirus-valmistaudu-poikkeustilanteisiin-etukateen
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/1352020-asti-varhaiskasvatuksen-ja-esiopetuksen-jarjestaminen-poikkeusoloissa
https://www.oph.fi/fi/oppilaan-arviointi-perusopetuksessa-poikkeusolojen-aikana
https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya?themes%5BKoronavirus%5D=Koronavirus&keyword=&page=1

Unicef
https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta/kuntien-hyvat-kaytannot-poikkeusoloissa/
 
 
 


<!-- /* Font Definitions */ @font-face {font-family:"Cambria Math"; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:roman; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} @font-face {font-family:Calibri; panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:swiss; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-469750017 -1073732485 9 0 511 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-unhide:no; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:""; margin-top:0in; margin-right:0in; margin-bottom:8.0pt; margin-left:0in; line-height:107%; mso-pagination:widow-orphan; font-size:11.0pt; font-family:"Calibri",sans-serif; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Calibri; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} a:link, span.MsoHyperlink {mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; color:blue; text-decoration:underline; text-underline:single;} a:visited, span.MsoHyperlinkFollowed {mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; color:#954F72; mso-themecolor:followedhyperlink; text-decoration:underline; text-underline:single;} pre {mso-style-priority:99; mso-style-link:"HTML-esimuotoiltu Char"; margin:0in; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Courier New"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-language:EN-US;} span.HTML-esimuotoiltuChar {mso-style-name:"HTML-esimuotoiltu Char"; mso-style-priority:99; mso-style-unhide:no; mso-style-locked:yes; mso-style-link:HTML-esimuotoiltu; mso-ansi-font-size:10.0pt; mso-bidi-font-size:10.0pt; font-family:"Courier New"; mso-ascii-font-family:"Courier New"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-hansi-font-family:"Courier New"; mso-bidi-font-family:"Courier New";} .MsoChpDefault {mso-style-type:export-only; mso-default-props:yes; font-family:"Calibri",sans-serif; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Calibri; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} .MsoPapDefault {mso-style-type:export-only; margin-bottom:8.0pt; line-height:107%;} @page WordSection1 {size:595.3pt 841.9pt; margin:1.0in 1.0in 1.0in 1.0in; mso-header-margin:.5in; mso-footer-margin:.5in; mso-paper-source:0;} div.WordSection1 {page:WordSection1;} -->
Suomen itsenäisyyden aikana lienee opetusjärjestelmä ollut suurimmaksi osaksi suljettuna kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli maan itsenäistyessä, kun sisällissota puhkesi ja sitä seurasi espanjantauti. Toinen kerta oli talvi- ja jatkosodan aikana. Kolmas kerta on nyt korona- pandemian aikana. Asiantuntijat huomauttavat, ettei mikään kriisi muistuta toista. Voimme kuitenkin nähdä, että kriisimme ovat jakautuneet kahteen osaan. Emme vielä voi tietää kuinka koronakriisi (Covid -19) kehittyy, mutta ilmeisesti on olemassa riski toisesta aallosta ja maan talous on jo nyt syvässä lamassa. Tällä voi olla vaikutuksia myös koulutusjärjestelmään, vaikka monet poliitikot nyt korostavat, että emme saa tehdä samoja virheitä kuin 1990-luvun laman aikana, jolloin koulutukseen määrärahoja leikattiin tuntuvasti.
 
Sisällissodan aikaisen kriisin aikana 1918 - 1919 oli tuskin paljon vaihtoehtoja opetuksen sulkemiselle kokonaan. Valitettavasti kaikki kirjastot ovat nyt olleet suljettuna, joten minulla ei ole ollut mahdollisuuksia selvittää silloisia olosuhteita tarkemmin. Sotavuosina 1939 - 1944 suurin osa miesopettajista kutsuttiin armeijaan ja opettajapula oli akuutti. Jonkin verran pystyttiin silloin kuitenkin järjestämään etäopetusta siten, että päivälehdet julkaisivat koulutehtäviä oppilaille. Silloin oppilaita siirrettiin lukuvuoden lopussa seuraavalle luokalle riippumatta heidän tiedoistaan ja lukio-opetukseen osallistuneet opiskelijat valmistuivat ylioppilaaksi ilman ylioppilastutkintoa, jota silloin ei pystytty järjestämään.
 
Koronapandemian aikaisen yhteiskunnan sulkeminen toimi suhteellisen hyvin, ja ohjeet kouluille olivat melko yksiselitteisiä. Silloin kaikki lähikoulutus keskeytettiin Suomessa paitsi esiopetuksessa ja luokissa 1 - 3 ajaksi 18.3 - 13.5.2020. Koululaitoksia kehotettiin sulkemisen aikana ottamaan käyttöön etäopetus verkossa. Oppositiopuolueet olisivat toivoneet vielä ankarampaa sulkemista kuten muutamassa muussa maassa.
 
Etäopiskelua varten Opetushallitus antoi monikymmensivuiset ohjeet siitä, mitä etäopetuksessa piti ottaa huomioon. Painopiste oli oikeudellisissa olosuhteissa kuten opettajien velvollisuudessa järjestää etäopetusta, oppilashuoltopalveluja, kouluruokailua, ikärajoitukset sosiaalisissa medioissa, valtionosuudet, koulussa leirikouluja ja opintomatkoja varten kerättyjen varojen käytöstä, kokeiden järjestämisestä ym. Kuntien sivistyshallinnon, rehtorien ja opettajien oletettiin järjestävän opetusta parhaalla mahdollisella tavalla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Ohjeiden yhteydessä Opetushallitus laati myös yli 100 kysymystä sisältävän kysymyspatteriston. Sen avulla oli mahdollista saada vastauksia etäopetuksen järjestämistä koskeviin kysymyksiin.
 
Pienten lastenpedagogiikkaan, opetukseen ja koulutukseen liittyvä täytäntöönpanoasetus tuli alun perin voimaan 18. maaliskuuta 2020. Täytäntöönpanoasetus korvattiin 6. huhtikuuta 2020 uudella samannimisellä asetuksella, joka tuli voimaan 14. huhtikuuta 2020 ja oli voimassa 13. toukokuuta 2020 asti.
 
Sen, että Opetushallitus luopui tarkempien pedagogisten ohjeiden antamisesta voi ymmärtää niin, että viranomailta puuttui riittäviä tietoja parhaasta tavasta reagoida näin odottamattomaan tilanteeseen. Oli varmaan viisasta olla antamatta kokeilemattomia ohjeita vaan toivoa pätevillä opettajilla olevan innovaatiokykyä. Nyt jälkeenpäin toivon, että Opetushallitus kokoaisi kokemuksia opettajien työmenetelmistä. Korona-kriisi tuskinpa on viimeinen kerta kun koulu joutuu toimimaan poikkeusoloissa. Oikeastaan Opetushallituksen olisi pitänyt olla paremmin varustautunut tilanteeseen koska virus- ja muut vaarat ovat jo toistuvasti uhanneet johtaa yhtä dramaattisiin toimenpiteisiin.
 
Kun opetus siirtyi verkkoon saivat opettajat suuren haasteen järjestää opetusta toisella tavalla kuin normaalisti. Osoittautui, että on olemassa suuri ero opettajien ja oppilaiden/opiskelijoiden tietokonetietotaidoissa. On niitä, jotka selviävät melkein kaikesta, kun taas toiset ovat aivan vasta-alkajia ja/tai joillakin on jopa tietotekniikkauhu. 2000-luvulla kokeilin itse lukiossa järjestää tietotekniikkatuetun kielikurssin. Se osoitti, että lukiolaisten valmiudet silloin olivat melko heikkoja. Omat tietoni olivat myös melko rajalliset.
 
Aikuisopetuskin siirtyi etäopetukseen, mutta sillä on tietysti toiset ehdot kuin peruskoulutuksessa tai toisen ja kolmannen asteen opetuksessa. Itse olen pitkään ollut ahkera kieltenopiskelija työväenopistossa. Siksi sain nyt henkilökohtaisia kokemuksia etäopetuksesta kolmella kielikurssilla. Olin vaikuttunut opettajien yrityksistä parhaimman kykynsä mukaan järjestää opetuksensa. Minulle selvisi myös opettajien vaikeudet järjestää tällaista opetusta, puutteet opetusmateriaaleissa ja opiskelijoiden kyvyssä osallistua sellaisiin kursseihin. Ensimmäisten kahden viikon aikana lamaannuin siitä, että koko yhteiskunta suljettiin, niin että otti aikaa päästä mukaan uuteen järjestelmään.
 
Yhdellä kurssilla seurasimme kirjaa. Siellä opettaja helposti pystyi antamaan tehtäviä, pyysi lukemaan eteenpäin ja suorittamaan kirjan tehtäviä, mutta vain harvoin saimme tietää oikeita vastauksia ja käytännössä minulla ei ollut mahdollisuutta kysyä opettajalta, miksi automaattisissa tehtävissä antamani vastaus oli väärä. Meille kerrottiin vain, miltä oikea vastaus kuulostaa. Ongelmana on, että opettajan käyttämä ohjelma ei myöskään aina hyväksynyt kaikkia varmasti oikeita vastauksia. Kielillä kun voi sanoa saman asian oikein useilla eri tavoilla.
 
Toisella kielikurssilla, jossa opettaja käytti myös kirjaa, opettaja hylkäsi kirjan heti, odottaen oppilaiden alkavan kirjoittaa omia lyhyitä tarinoitaan. Mutta niiden teemoja ei ohjattu mitenkään eikä tekstejä korjattu kielellisesti.
 
Kolmannella kurssilla opettaja siirtyi käyttämään minulle ennestään tuntematonta Internet-työkalua, docs, jonka avulla kaikki kurssin osallistujat pääsivät kirjoittamaan samalle sivulle. Ongelmana oli, että tekstit jäivät vain yhden lauseen pituisiksi ja Internet-linkkkejä, joihin opettaja viittasi, ei voitu avata tietokoneellani kyseisessä ohjelmassa
 
Vaimoni akvarellikurssilla osallistujat lähettivät kuvia kotona maalaamistaan kuvista, ja kommunikoivat maalaamisen aikana opettajan ja toistensa kanssa, tämä kaikki tehtiin Whatsapp:in kautta.
 
Peruskouluopetuksen osalta olen ymmärtänyt, että monet opettajat ovat vaatineet oppilaita ilmoittautumaan verkossa koulupäivän alussa, jotta opettaja on pystynyt seuraamaan oppilaiden toimintaa. Toinen tapa on ollut, että oppilaat pitivät opintopäiväkirjaa, jossa he ilmoittivat opettajalle järjestelmällisesti opiskeluaikansa ja suorittamansa tehtävät.
 
Yliopisto-opetuksessa ymmärsin, että melko joustavasti on pystytty siirtämään luentoja verkkoon. Internetin tarjoamia mahdollisuuksia kuunnella luentoja, kun se sopii parhaiten opiskelijoille, tai kuunnella niitä useampia kertoja, jos teksti on ollut vaikeaa kuulla tai ymmärtää, ei kuitenkaan ole aina ymmärretty.
 
On aivan selvää, että koronakriisi on pakottanut koulujärjestelmän ottamaan valtavan askeleen kohti digitalisoituneempaa arkea. Useimmat opettajat ja oppilaat/opiskelijat kokivat että poikkeusjärjestelyt kaikesta huolimatta ovat toimineet hyvin. Kaikki opettajat ovat varmasti oppineet jotain uutta, josta voi olla heille hyötyä tulevaisuudessa. Monet ovat esimerkiksi. oppineet käyttämään erilaisia konferenssiohjelmia, kuten Spotify, Teams, Zoom tai Google Meet. Suurimmat ongelmat lienevät olleet suuret erot opettajien tietokonetaidoissa ja tietokoneohjelmien puutteet. Kunnilla, jotka olivat jo aiemmin investoineet digitalisointiin, oli siitä selvä etu.
 
Toinen asia on sitten, että henkilökohtainen läsnäolo monessa tilanteessa tuntuu tärkeältä opettajien ja oppilaiden välillä sekä oppilaiden kesken. Monet oppilaat tekevät mielellään ryhmätöitä, ja sitä ei ole ollut helppo järjestää etänä. Mirjam Kalland viittaa Pelastakaa Lapset-järjestön kyselyyn 13-18-vuotiaille. Se fokusoi poikkeusoloihin ja vastauksissa tuli esille, että oppilaat tunsivat itsensä yksinäisemmiksi kuin aikaisemmin, ja että ongelmat perheiden sisällä kasvoivat selvästi kun ei ollut mahdollista käydä ystävien luona. Sitten on tietysti oppilaita, joilta puuttuu hyvät suhteet luokan toisiin oppilaisiin ja jotka siksi ovat jopa nauttineet opiskelusta yksin ilman häiritseviä luokkatovereita.
 
Oma ryhmänsä ovat ne oppilaat/opiskelijat, jotka syystä tai toisesta eivät pysy mukana digitalisointiprosessissa. Huoli niistä oppilaista, jotka ovat joutuneet "näkymättömiksi", oli ehkä yksi tärkeimpiä syitä koulujen uudelleen avaamiseen muutaman viikon ajaksi toukokuussa. On monia oppilaita, joille opettajan oppimateriaalin esittäminen ja konkreettiset ohjeet tehtävien ratkaisemisessa ovat ratkaisevia oppilaan etenemiselle. Opettajille oli annettava mahdollisuus tutkia koulun sulkemisen aiheuttamia ongelmia. Heidän on kyettävä valmistautumaan uuteen tilanteeseen syksyä ajatellen, koska luokat voivat nyt olla tietojen suhteen vielä heterogeenisempia kuin ennen poikkeustilaa.
 
Digitalisaatio voi tuoda monia etuja mutta se on myös uhka. Tarvitaan enemmän kokemusta jotta löydetään paras mahdollinen yhdistelmä lähi- ja etäopetuksen kesken. Ammatillisessa koulutuksessa on jo aikaisemmin nähty, että digitalisointi taloudellisesti rasittuneina aikoina voi tarkoittaa sitä, että valtiolla tai kunnalla on kiusaus luopua lähiopetuksesta ja siirtää opetus verkkoon vähentääkseen kustannuksia, Tämä vaikuttaa haitallisesti erityisesti heikompiin opiskelijoihin.
 
Ehkä vakavimmat valitukset koronakoulun aikana ovat koskeneet yhteydenpidon puutetta opettajien ja oppilaiden välillä. Opettajien velvollisuudentunne selviää siitä, että vain muutama opettaja on valittanut heille langetetusta ylimääräisestä työmäärästä, jonka prosessi on aiheuttanut.
 
Opetushallitus antoi myös ohjeet siitä, miten piti 14.6. siirtyä takaisin lähiopetukseen. Käytännössä osoittautui kuitenkin, että ohjeita tulkittiin hyvin eri tavalla eri kouluissa. Niinpä jotkut koulut valitsivat suurimman osan opetuksesta siirrettäväksi sisätiloista koulun ulkopuolelle vaikka opettajilta puuttui kokemusta järjestää opetus sillä tavalla. Tämä aiheutti erilaisia ongelmia ja palelevia oppilaita.
 
Opettajien kontaktit oppilaiden kanssa heikkenevät jollei sitä voida korvata jonkinlaisella digitaalisella kontaktilla kuten Lapissa on kokeiltu Rovaniemen ja erämaakoulujen välillä. Tällaisia varten on runsaasti sopivia ohjelmia. Suuria huolenaiheita ovat puutteet tietokonekannassa ja ”näkymättömäksi” jäävät oppilaat/opiskelijat. Jälkimmäinen ongelma esiintyy myös normaalissa lähiopetuksessa, kun oppilaat jostakin syystä eivät tule kouluun. Sanomalehdessä näin mielipiteen, jonka mukaan nyt ei pidä säästää koulukuraattoreista. Päinvastoin, jotta oppilaiden erot tiedoissa eivät lisääntyisi ennestään, olisi tärkeää lisätä henkilöstöä, joka voi tukea oppilaita opinnoissaan.
 
Lähiopetuksen sulkemista koettiin kansallisena välttömättömyytenä, mutta exit-strategiasta tuli vaikeampi prosessi. Hallituksen tarkoitus oli, että yhteiskunta avattaisiin vähitellen hybridistrategiaa käyttäen: testaamalla, jäljittämällä, eristämällä ja hoivaamalla. Päätös, jonka mukaan peruskoulu 14.5. palasi lähiopetukseen perusteltiin sillä, että koululaiset eivät näytä olevan yhtä suuri riskiryhmä kuin vanhemmat ikäluokat tartunnan levittämisessä. Se, että hallitus silti näki olevan paikallaan kouluissa ohjata käytännöt varovaisemmaksi käsienpesu- ja muilla ohjeilla, luokkien sisääntulo eri aikoina tai eri sisäänkäynneistä, että jokainen luokka syö lounaansa erillään muista luokista, etäisyyden pitämistä oppilaiden välillä koulupäivän aikana jne. on aiheuttanut ironisia kommentteja niiden keskuudesta, jotka olisivat halunneet tiukempia ohjeita myös alimmissa luokissa.
 
Hallituksen päätöksellä palata lähiopetukseen kuntia kiellettiin järjestämästä pelkästään etäopetusta toukokuun viimeisinä viikkoina. Etäopetus lähiopetuksen rinnalla olisi ollut opettajille liian suuri taakka. Perinteisiä koulun päättäjäisiä, jolloin koko koulu olisi ollut läsnä, ei saatu järjestää tartuntariskin takia. Yliopistot, ammatilliset korkeakoulut, lukiot, ammatillinen koulutus, vapaa sivistys päättivät jatkaa etäopetuksella lukukauden loppuun saakka.
 
Exit-strategiasta tuli kiitollinen kohde hallituksen poliittisille vastustajille. Varsinainen yhtenäisyys siitä puuttui. Opettajien ammattiliittokin vastusti koulujen avaamista jo toukokuussa. Vanhempien joukossa oli monia, jotka olivat haluttomia lähettämään lapsiaan lähiopetukseen korona-aikoina. Pian tuli myös raportteja yksittäisistä koronatapauksista kouluissa. Monet, kuten maanviljelijät, pelkäsivät taloudellisia menetyksiä, jos lapset olisivat tuoneet tartunnan ja vanhemmat itse olisivat sairastuneet kylvämisaikana. Monet olisivat mielellään nähneet, että etäopetus olisi jatkunut lukukauden loppuun. Kysely osoitti, että etenkin alueilla, joilla on vähemmän koulutettuja vanhempia, jopa noin 10% vanhemmista vastusti lähiopetuksen aloittamista. Ruotsinkielisten keskuudessa vastustus oli huomattavasti pienempää, ehkä vain 5 %. Vanhempien näkemys heijastui myös oppilaihin, jotka huolestuivat omasta ja vanhempiensa puolesta. Noin 70 000 lasta jäikin tulematta kouluun.
 
Hallituksen päätöstä perustuslakiin viitaten päättää kansalaisoikeuksien palauttamisesta voidaan nähdä rohkeampana päätöksenä kuin jos etäopetusta diktatuurisesti olisi jatkettu viitaten pandemian vaaraan. Asenteen tähän päätökseen on nähty erottavan demokratian kannattajat niistä, jotka hyväksyvät diktatuuriset tavat.
 
Koulu voi joutua kriisiin monesta syystä. Akuutissa kriisitilanteissa on harvoin mahdollista saada koottua tietoa itse kriisistä. Kriisiin vaikuttavat monet eri tekijät, ja seuraukset ilmenevät vasta myöhemmässä vaiheessa. Rehtori Birgitta Ponthin on kirjoittanut kirjan omista kokemuksistaan, kun hänen koulunsa paloi. Ehkä joku rehtori tai opettaja vielä kirjoittaa kirjan siitä, kuinka koronakriisi vaikutti opetukseen hänen omassa koulussaan. Tärkein oppi on kuitenkin, että meidän pitää valmistautua siihen, ettei koulu aina voi toimia suunnitelmiemme mukaan.
 
 
Lähteet:
Huvudstadsbladetin rapportointi opetuksesta koronakriisin aikana:
Ismark Runa(2020) Distansundervisningens avigsidor visar skolans och lärarens betydelse för eleven. HBL 28.4.2020 s. 14
Kalland Mirjam: Experimentet fortsätter, HBL 28.5.2019, s.16.
Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8
Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8
Malmgren Markus: Illusorisk presidentmakt främjar inte demokratin. HBL 9.5.20, s. 21.
Miettinen Petra (2020) HBL bjöd på dagboksskola 1944. HBL 4.4.1920, s. 17.
Sandström Erik (2020) Finlandssvenska lärare splittrade över skolöppningen. HBL 29.4.2020 s. 7.
Sirén Bille (2020) Eleverna tillbaka till klassrummen. HBL 30.4.2020, s. 2.
Törnblom Fanny (2020) Här skriver skolelever om distansundervisningen. HBL 26.4.2020 och 7.5.2020.
Lindström Johanna (2020) Understanding digital distraction : a longitudinal study on disruptive everyday media multitasking among diginatives. Doktorsavhandling inom marknadsföring, Åbo Akademi.
Norberg Isabel (2020) En del elever har svårt med distansundervisningen – rektor: ”Viktigt med öppen dialog mellan skolan och familjerna”. Svenska YLE. Intervju med rektor Nicke Wulff i Braheskolan i Åbo.
Martti Hetemäkis utredning kring Finlands väg ut ur krisen och hur restriktionerna skall luckras upp: Exit- ja jälleenrakennusryhmän 1.vaiheen raportti. Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:12
Ponthin, Birgitta (2017) Plötsligt – en personlig skildring av krishantering i vardagen.
Opetushallituksen ohjeet verkossa ovat ajantasaistettu tilanteen mukaan::
https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetustoimi-ja-koronavirus-valmistaudu-poikkeustilanteisiin-etukateen
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/1352020-asti-varhaiskasvatuksen-ja-esiopetuksen-jarjestaminen-poikkeusoloissa
https://www.oph.fi/fi/oppilaan-arviointi-perusopetuksessa-poikkeusolojen-aikana
https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya?themes%5BKoronavirus%5D=Koronavirus&keyword=&page=1


Unicef
https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta/kuntien-hyvat-kaytannot-poikkeusoloissa/
 
 
 

Coronaskolan – en övervunnen svårighet

Under Finlands självständighetstid torde undervisningsväsendet tre gånger ha stängts ner till största delen. Första gången var vid landets självständighet då inbördeskriget utbröt och efterföljdes av spanska sjukan. Andra gången var under Vinter- och Fortsättningskriget. Tredje gången är nu under corona-pandemin. Experterna konstaterar att ingen kris är den andra lik. Vi kan emellertid se att de kriser vi har haft är tudelade. Hur det blir med coronakrisen (Covid-19) kan vi inte ännu veta, men uppenbarligen finns det en risk för en andra våg och landets ekonomi är redan i en djup corona-depression. Det kan ha konsekvenser också för utbildningsväsendet, trots att många politiker nu framhåller att vi inte får göra samma fel som under den ekonomiska depressionen på 1990-talet då man kraftigt skar i utbildningsanslagen.

Under den första krisen 1918 – 1920 vid inbördeskriget fanns det knappast så många alternativ till att helt upphöra med undervisningen. Tyvärr har alla bibliotek nu varit stängda så det har inte varit möjligt att närmare studera den dåvarande undervisningssituationen. Under krigsåren 1939 – 1944 var de flesta manliga lärare inkallade i armén och lärarbristen akut. Då förekom emellertid i någon utsträckning skola på distans genom att skoluppgifter publicerades i tidningspressen. Vid skolårets slut flyttades elever upp ur klassen oberoende av sina kunskaper och studenter som deltagit i undervisningen dimitterades utan att ha genomgått studentexamen, som då inte kunde ordnas.

Under corona-krisen skedde nedstängningen av samhället relativt väl och anvisningarna var rätt entydiga. Då inställdes all närundervisning i Finland utom i förskolan och årskurserna 1 – 3 från 18.3 – 13.5.2020. Utbildningsinstitutionerna uppmanades under tiden för nedstängningen införa distansundervisning på nätet. Oppositionspartierna hade önskat ännu strängare nedstängning av samhället på samma sätt som i några andra länder.

Utbildningsstyrelsen gav många tiotals sidor med anvisningar för hur undervisningen skulle ordnas under nedstängningen. Tyngdpunkten i anvisningarna låg på de juridiska omständigheter såsom lärarnas skyldighet att genomföra distansundervisning, ordnandet av elevvårdstjänster, skolmåltiderna, åldersgränser i sociala medier, statsandelar, användningen av medel som i skolan insamlats för lägerskola eller skolutfärd, ordnande av prov mm. Kommunernas bildningsväsen, rektorerna och lärarna förväntades ordna den praktiska undervisningen på det sätt som bäst passade i den lokala situationen. I anslutning till anvisningarna uppgjorde Utbildningsstyrelsen också ett frågebatteri med långt över 100 frågor. Genom dem kunde man få svar på olika spörsmål rörande ordnande av distansundervisningen.

Tillämpningsförordningen som berörde småbarnspedagogik, undervisning och utbildning trädde ursprungligen i kraft den 18 mars 2020. Tillämpningsförordningen ersattes den 6 april 2020 av en ny förordning med samma namn som trädde i kraft den 14 april 2020 och som gällde fram till den 13 maj 2020.

Att Utbildningsstyrelsen avstod från att ge närmare pedagogiska anvisningar om distansundervisningen kan förstås så att myndigheten saknade tillräckliga kunskaper om bästa sättet att reagera i en så oväntad situation. Det var säkert klokt att inte komma med oprövade anvisningar utan hoppas på de kompetenta lärarnas innovationsförmåga. Nu efteråt hoppas jag att Utbildningsstyrelsen skulle samla in erfarenheter av lärarnas arbetsmetoder. Corona-krisen är nog inte sista gången skolan måste fungera i undantagsförhållanden. Egentligen borde Utbildningsstyrelsen ha varit bättre förberedd för situationen eftersom virus- och andra hot redan upprepade gånger har riskerat att leda till lika drastiska åtgärder.

Då undervisningen flyttade till nätet fick lärarna en stor utmaning att ordna undervisningen på annat sätt än vanligt. Det visade sig att det finns stora skillnader i lärarnas och elevernas/de studerandes konkreta datakunskaper. Det finns de som klarar av det mesta, medan andra är rena nybörjare och/eller tom. har en skräck för datoriseringen. På 2000-talet prövade jag själv att i ett gymnasium ordna en språkkurs med internetstöd. Den visade att gymnasielevernas beredskap då var rätt skral. Också mina egna kunskaper var mycket begränsade.

Också vuxenundervisningen övergick till distansundervisning, men har naturligtvis andra villkor än grundutbildningen och undervisningen på andra och tredje stadiet. Jag har länge varit en flitig språkstuderande på Arbis. Jag fick därför personlig erfarenhet av distansundervisningen i tre språkkurser. Jag blev imponerad av hur lärarna ansträngde sig att efter bästa förmåga ordna undervisningen. För mig blottades emellertid väldigt tydligt lärarnas svårigheter att organisera sådan undervisning, brister i undervisningsmaterialet och de studerandes förmåga att delta i sådana kurser. Själv blev jag under de första två veckorna så paralyserad av att hela samhället stängdes ned att det tog tid för mig att komma in i det nya systemet.

I en kurs följde vi en bok. Där var det lätt för läraren att ge uppgifter att läsa vidare och utföra bokens uppgifter, men bara sällan fick vi veta de rätta svaren och jag hade i praktiken ingen möjlighet att av läraren få veta varför mitt svar i de automatiska uppgifterna var fel. Vi fick bara veta hur rätt svar skulle lyda. Problemet är att programmet också underkände många säkert korrekta svar. I språk kan man säga samma sak korrekt på flera olika sätt.

I en annan språkkurs där läraren också använde bok frångick läraren genast boken och väntade sig att de studerande skulle börja skriva sina egna korta historier, men temat för dessa styrdes inte på något sätt och läraren korrigerade inte texterna språkligt.

I en tredje kurs övergick läraren till att använda ett för mig obekant internetverktyg, docs, som medger att alla kursdeltagare kan skriva på samma sida. Problemet var att texterna blev bara en mening långa och de internetlänkar läraren hänvisade till inte gick att öppna i min dator i det programmet.

I min hustrus akvarellkurs sände deltagarna in bilder på vad de målat hemma under kurstimmarna, och de kommunicerade med läraren och varandra under målandet, allt hände via appliikationen Whatsapp.

Beträffande grundskoleundervisningen har jag förstått att många lärare har krävt att eleverna anmäler sig på nätet vid skoldagens början så att läraren har kunnat följa upp elevernas aktivitet. Ett annat sätt har varit att eleverna har hållit en studiedagbok där de för läraren regelbundet har redovisat sin studietid och uppgifterna som de har utfört.

Vid universitetsundervisningen har jag förstått att det rätt smidigt har gått att flytta föreläsningarna till nätet. Däremot har man inte alltid kunnat utnyttja de möjligheter nätet medger att lyssna på föreläsningarna då det bäst passar de studerande eller att lyssna på dem flera gånger om texten har varit svår att uppfatta.

Det är helt tydligt att corona-krisen har tvingat undervisningsväsendet att ta ett jättekliv i riktning mot en mera digitaliserad vardag. De flesta lärare och elever/studerande upplevde att undantagsarrangemangen trots allt fungerade bra. Alla lärare har säkert lärt sig något nytt som de kan ha nytta av i framtiden. Man har tex. lärt sig att ta i bruk olika konferensprogram som Spotify, Teams, Zoom och Google Meet. De största problemen torde ha varit den stora skillnaden i lärarnas datakunskaper och bristerna i många dataprogram. De kommuner som redan tidigare hade satsat på digitaliseringen hade en klar fördel.

En annan sak är sedan att personlig närvaro i många situationer känns viktig för relationerna mellan lärare och elev samt elever emellan. Många elever arbetar gärna i grupp och det har inte varit lätt att ordna på distans. Mirjam Kalland hänvisar till Rädda barnens enkät till 13-18 åringarna. Den fokuserade på undantagssituationen och visade att eleverna kände sig mera ensamma än tidigare och att slitningarna inom familjerna tydligt ökade då man inte kunde träffa sina vänner. Sedan finns det förstås elever som inte har så goda relationer till de andra eleverna i sin klass och därför har de tom. njutit av att få studera på egen hand ostörda av stökiga kamrater.

En särskild grupp utgör de elever/studerande som av olika orsaker inte hänger med i digitaliseringsprocessen. Omsorgen om de elever som har hamnat ”under lärarens radar” var kanske en av de viktigaste orsakerna till att åter öppna skolorna för några få veckor i maj. Det finns många elever för vilka lärarens presentation av lärostoffet och konkreta handledning vid lösandet av uppgifterna är av avgörande betydelse för elevens framsteg. Nu behövde lärarna ges en möjlighet att undersöka de problem som skolstängningen förorsakade. De måste kunna förbereda sig för den nya situationen i höst då klasserna pga corona-skolan kanske är ännu mera heterogena i kunskapsavseende än före undantagssituationen.

Digitaliseringen kan ge många fördelar, men utgör också ett hot. Det krävs mera erfarenhet för att hitta bästa möjliga kombination av när- och distansundervisning. I yrkesutbildningen har man redan tidigare sett att digitaliseringen under ekonomiskt ansträngda tider kan fresta stat och kommun att ge avkall på närundervisningen och flytta undervisningen ut på nätet för att minska kostnaderna. Emellertid tycks det drabba särskilt de svagare eleverna.

De kanske allvarligaste klagomålen under corona-skolans tid har varit bristerna i kontakten mellan lärare och elev. Lärarnas plikttrogenhet framgår av att under hela denna digitaliseringsprocess bara ett fåtal har klagat på den extra arbetsbörda processen har inneburit.

Utbildningsstyrelsen gav också anvisningar för hur man kan återgå till närundervisning från 14.5. Emellertid visade det sig i praktiken att anvisningarna tolkades mycket olika i olika skolor. Så valde en del skolor att förlägga nästan hela undervisningen utomhus trots att lärarna saknade erfarenhet av att ordna undervisningen på sådant sätt. Det ledde till olika slags problem och frysande elever.

Relationen mellan lärare och elever minskas om den inte kan kompletteras med någon form av digital kontakt så som har provats bla i Lappland mellan Rovaniemi och skolor ute i obygden. Det finns en uppsjö av lämpliga program för sådant. Stora bekymmer är brister i datorparken och elevers/studerandes vilja eller möjlighet att delta i distansundervisning. Frånvaroproblemet finns ju också i närundervisningen, då elever inte dyker upp i skolan av olika orsaker. I tidningen såg jag ett upprop om att nu får man inte spara på skolkuratorerna. För att inte ytterligare öka skillnaderna i elevernas kunskapsmassa skulle det tvärtom vara viktigt att öka personalen som kan stöda eleverna i deras studier.

Nedstängningen av närundervisningen upplevdes som en medborgerlig nödvändighet, men exitstrategin blev en svårare process. Det var regeringens mening att samhället skulle öppnas upp så småningom genom en hybridstrategi: testa, spåra, isolera och vårda. Beslutet om att från 14.5. i grundskolan övergå till normal närundervisning motiverades med att skolbarnen inte har varit utsatta för coronaviruset i lika hög utsträckning som äldre personer. De ansågs inte förorsaka en lika stor smittorisk. Att regeringen ändå ansåg det befogat att i skolorna införa försiktighetsåtgärder som ivrigt handtvättande, att klasserna kommer in i skolan vid olika tidpunkt eller genom olika ingångar, varje klass äter sin skollunch åtskild från andra klasser, avstånd hållas mellan eleverna under skoldagen etc. förorsakade ironiska kommentarer av de som hade önskat en striktare nedstängning med också de lägsta klasserna.

Genom regeringens beslut om att återgå till närundervisning förbjöds kommunerna att ordna enbart distansundervisning de sista veckorna i maj. Distansundervisning parallellt med närundervisningen hade för lärarna blivit en alltför stor belastning. Traditionella skolavslutningar med hela skolan närvarande fick inte ordnas pga smittorisken. Universiteten, yrkeshögskolorna, gymnasierna, yrkesutbildningen, det fria bildningsarbetet och den grundläggande utbildning för vuxna skulle emellertid fortsätta med distansundervisningen till slutet av terminen.

Exitstrategin kom att bli ett tacksamt mål för regeringens politiska motståndare. Någon egentlig enhet om den saknades. Också lärarfacket motsatte sig att skolorna skulle öppna redan i maj. Bland föräldrarna fanns det de som var motvilliga till att sända sina barn till en närundervisning i corona-tider. Det kom snart också rapporter om enstaka corona-fall i skolorna efter återgången till närundervisning. Många såsom jordbrukarna, var rädda för ekonomiska förluster ifall barnen skulle hämta hem viruset och föräldrarna skulle insjuknat för flera veckor under såningssäsongen. En enkät visade att i synnerhet i regioner med lägre utbildade föräldrar var motståndet så stort som omkring 10 % av föräldrarna. Mången hade helst sett att distansundervisningen skulle ha fortsatt terminen till slut. Bland de svenskspråkiga var motståndet kanske bara 5 % av föräldrarna. Föräldrarnas uppfattning återspeglades ofta också bland eleverna, som blev oroliga för sig själva och familjemedlemmarna. Omkring 70 000 elever uteblev från skolan.

Regeringens beslut att med hänvisning till grundlagen fatta beslut om att återupprätta de medborgerliga rättigheterna borde ses som ett modigare beslut än att diktatoriskt inskränka närundervisningen med hänvisning till pandemifaran. Inställningen till det beslutet kan skilja demokratiförespråkare från de som accepterar diktatoriska fasoner.

Här har jag bara kunnat redogöra för en del av erfarenheterna av coronakrisen. Djupare slutsatser kan man knappast dra förrän betydligt senare. Krisen påverkas av många olika faktorer och följdföreteelserna har vi ännu inte sett

Skolan kan råka i kris av många orsaker. En värdefull bok om en akut kris i en enskild skola har skrivits av Birgitta Ponthin, föreståndare i Staffansby skola i Helsingfors. Den skolan drabbades av en förödande eldsvåda. Kanske någon rektor ännu skriver en motsvarande bok om hur coronakrisen inverkade på undervisningen i den egna skolan. Utbildningsstyrelsen borde vara förutseende och sammanställa allmänna anvisningar för vad man ska tänka på i en krissituation och hur kriser kunde lösas. Skolan behöver nog alltid en plan B. Litteratur finns redan tillgänglig. . Den viktigaste lärdomen är ändå att vi måste förbereda oss för att skolan inte alltid kan gå som på räls.

Källor:

Hetemäki Martti: Exit- ja jälleenrakennusryhmän 1.vaiheen raportti. Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:12. Utredning kring Finlands väg ut ur krisen och hur restriktionerna skall luckras upp

Huvudstadsbladets rapportering om undervisningen under coronakrisen:

Ismark Runa(2020) Distansundervisningens avigsidor visar skolans och lärarens betydelse för eleven. HBL 28.4.2020 s. 14

Kalland Mirjam: Experimentet fortsätter, HBL 28.5.2019, s.16.

Kemppainen Elsa (2020) Vardagen i distansskolan: Känns som att vara sin egen chef. HBL 10.4. s.8.

Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8

Malmgren Markus: Illusorisk presidentmakt främjar inte demokratin. HBL 9.5.20, s. 21.

Miettinen Petra (2020) HBL bjöd på dagboksskola 1944. HBL 4.4.1920, s.17, HBL 13.5.2020 s. 5 om att återgå till närundervisningen

Sandström Erik (2020) Finlandssvenska lärare splittrade över skolöppningen. HBL 29.4.2020 s. 7.

Sirén Bille (2020) Eleverna tillbaka till klassrummen. HBL 30.4.2020, s. 2.

Törnblom Fanny (2020) Här skriver skolelever om distansundervisningen. HBL 26.4.2020 och 7.5.2020.

Lindström Johanna (2020) Understanding digital distraction: a longitudinal study on disruptive everyday media multitasking among diginatives, Åbo Akademi. Doktorsavhandling inom marknadsföring om ungdomars användning av sociala nätverk.

Norberg Isabel (2020) En del elever har svårt med distansundervisningen – rektor: ”Viktigt med öppen dialog mellan skolan och familjerna”. Svenska YLE. Intervju med rektor Nicke Wulff i Braheskolan i Åbo.

Ponthin, Birgitta (2017) Plötsligt – en personlig skildring av krishantering i vardagen. Utbildningsstyrelsens anvisningar på nätet har uppdaterats allt eftersom situationen har utvecklats:
https://www.oph.fi/sv/utbildning-och-examina/stod-avvikande-undervisningsarrangemang
https://www.oph.fi/sv/utbildning-och-examina/undervisningsvasendet-och-coronaviruset
https://www.oph.fi/sv/vanliga-fragor?themes%5BCoronaviruset%5D=Coronaviruset

Koronakoulu – voitettu vaikeus

Suomen itsenäisyyden aikana lienee opetusjärjestelmä ollut suurimmaksi osaksi suljettuna kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli maan itsenäistyessä, kun sisällissota puhkesi ja sitä seurasi espanjantauti. Toinen kerta oli talvi- ja jatkosodan aikana. Kolmas kerta on nyt korona- pandemian aikana. Asiantuntijat huomauttavat, ettei mikään kriisi muistuta toista. Voimme kuitenkin nähdä, että kriisimme ovat jakautuneet kahteen osaan. Emme vielä voi tietää kuinka koronakriisi (Covid -19) kehittyy, mutta ilmeisesti on olemassa riski toisesta aallosta ja maan talous on jo nyt syvässä lamassa. Tällä voi olla vaikutuksia myös koulutusjärjestelmään, vaikka monet poliitikot nyt korostavat, että emme saa tehdä samoja virheitä kuin 1990-luvun laman aikana, jolloin koulutukseen määrärahoja leikattiin tuntuvasti.
 
Sisällissodan aikaisen kriisin aikana 1918 - 1919 oli tuskin paljon vaihtoehtoja opetuksen sulkemiselle kokonaan. Valitettavasti kaikki kirjastot ovat nyt olleet suljettuna, joten minulla ei ole ollut mahdollisuuksia selvittää silloisia olosuhteita tarkemmin. Sotavuosina 1939 - 1944 suurin osa miesopettajista kutsuttiin armeijaan ja opettajapula oli akuutti. Jonkin verran pystyttiin silloin kuitenkin järjestämään etäopetusta siten, että päivälehdet julkaisivat koulutehtäviä oppilaille. Silloin oppilaita siirrettiin lukuvuoden lopussa seuraavalle luokalle riippumatta heidän tiedoistaan ja lukio-opetukseen osallistuneet opiskelijat valmistuivat ylioppilaaksi ilman ylioppilastutkintoa, jota silloin ei pystytty järjestämään.
 
Koronapandemian aikaisen yhteiskunnan sulkeminen toimi suhteellisen hyvin, ja ohjeet kouluille olivat melko yksiselitteisiä. Silloin kaikki lähikoulutus keskeytettiin Suomessa paitsi esiopetuksessa ja luokissa 1 - 3 ajaksi 18.3 - 13.5.2020. Koululaitoksia kehotettiin sulkemisen aikana ottamaan käyttöön etäopetus verkossa. Oppositiopuolueet olisivat toivoneet vielä ankarampaa sulkemista kuten muutamassa muussa maassa. 
 
Etäopiskelua varten Opetushallitus antoi monikymmensivuiset ohjeet siitä, mitä etäopetuksessa piti ottaa huomioon. Painopiste oli oikeudellisissa olosuhteissa kuten opettajien velvollisuudessa järjestää etäopetusta, oppilashuoltopalveluja, kouluruokailua, ikärajoitukset sosiaalisissa medioissa, valtionosuudet, koulussa leirikouluja ja opintomatkoja varten kerättyjen varojen käytöstä, kokeiden järjestämisestä ym. Kuntien sivistyshallinnon, rehtorien ja opettajien oletettiin järjestävän opetusta parhaalla mahdollisella tavalla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Ohjeiden yhteydessä Opetushallitus laati myös yli 100 kysymystä sisältävän kysymyspatteriston. Sen avulla oli mahdollista saada vastauksia etäopetuksen järjestämistä koskeviin kysymyksiin. 
 
Pienten lastenpedagogiikkaan, opetukseen ja koulutukseen liittyvä täytäntöönpanoasetus tuli alun perin voimaan 18. maaliskuuta 2020. Täytäntöönpanoasetus korvattiin 6. huhtikuuta 2020 uudella samannimisellä asetuksella, joka tuli voimaan 14. huhtikuuta 2020 ja oli voimassa 13. toukokuuta 2020 asti.
 
Sen, että Opetushallitus luopui tarkempien pedagogisten ohjeiden antamisesta voi ymmärtää niin, että viranomailta puuttui riittäviä tietoja parhaasta tavasta reagoida näin odottamattomaan tilanteeseen. Oli varmaan viisasta olla antamatta kokeilemattomia ohjeita vaan toivoa pätevillä opettajilla olevan innovaatiokykyä. Nyt jälkeenpäin toivon, että Opetushallitus kokoaisi kokemuksia opettajien työmenetelmistä. Korona-kriisi tuskinpa on viimeinen kerta kun koulu joutuu toimimaan poikkeusoloissa. Oikeastaan Opetushallituksen olisi pitänyt olla paremmin varustautunut tilanteeseen koska virus- ja muut vaarat ovat jo toistuvasti uhanneet johtaa yhtä dramaattisiin toimenpiteisiin.
 
Kun opetus siirtyi verkkoon saivat opettajat suuren haasteen järjestää opetusta toisella tavalla kuin normaalisti. Osoittautui, että on olemassa suuri ero opettajien ja oppilaiden/opiskelijoiden tietokonetietotaidoissa. On niitä, jotka selviävät melkein kaikesta, kun taas toiset ovat aivan vasta-alkajia ja/tai joillakin on jopa tietotekniikkauhu. 2000-luvulla kokeilin itse lukiossa järjestää tietotekniikkatuetun kielikurssin. Se osoitti, että lukiolaisten valmiudet silloin olivat melko heikkoja. Omat tietoni olivat myös melko rajalliset.
 
Aikuisopetuskin siirtyi etäopetukseen, mutta sillä on tietysti toiset ehdot kuin peruskoulutuksessa tai toisen ja kolmannen asteen opetuksessa. Itse olen pitkään ollut ahkera kieltenopiskelija työväenopistossa. Siksi sain nyt henkilökohtaisia kokemuksia etäopetuksesta kolmella kielikurssilla. Olin vaikuttunut opettajien yrityksistä parhaimman kykynsä mukaan järjestää opetuksensa. Minulle selvisi myös opettajien vaikeudet järjestää tällaista opetusta, puutteet opetusmateriaaleissa ja opiskelijoiden kyvyssä osallistua sellaisiin kursseihin. Ensimmäisten kahden viikon aikana lamaannuin siitä, että koko yhteiskunta suljettiin, niin että otti aikaa päästä mukaan uuteen järjestelmään.
 
Yhdellä kurssilla seurasimme kirjaa. Siellä opettaja helposti pystyi antamaan tehtäviä, pyysi lukemaan eteenpäin ja suorittamaan kirjan tehtäviä, mutta vain harvoin saimme tietää oikeita vastauksia ja käytännössä minulla ei ollut mahdollisuutta kysyä opettajalta, miksi automaattisissa tehtävissä antamani vastaus oli väärä. Meille kerrottiin vain, miltä oikea vastaus kuulostaa. Ongelmana on, että opettajan käyttämä ohjelma ei myöskään aina hyväksynyt kaikkia varmasti oikeita vastauksia. Kielillä kun voi sanoa saman asian oikein useilla eri tavoilla. 
 
Toisella kielikurssilla, jossa opettaja käytti myös kirjaa, opettaja hylkäsi kirjan heti, odottaen oppilaiden alkavan kirjoittaa omia lyhyitä tarinoitaan. Mutta niiden teemoja ei ohjattu mitenkään eikä tekstejä korjattu kielellisesti. 
 
Kolmannella kurssilla opettaja siirtyi käyttämään minulle ennestään tuntematonta Internet-työkalua, docs, jonka avulla kaikki kurssin osallistujat pääsivät kirjoittamaan samalle sivulle. Ongelmana oli, että tekstit jäivät vain yhden lauseen pituisiksi ja Internet-linkkkejä, joihin opettaja viittasi, ei voitu avata tietokoneellani kyseisessä ohjelmassa
 
Vaimoni akvarellikurssilla osallistujat lähettivät kuvia kotona maalaamistaan kuvista, ja kommunikoivat maalaamisen aikana opettajan ja toistensa kanssa, tämä kaikki tehtiin Whatsapp:in kautta.
 
Peruskouluopetuksen osalta olen ymmärtänyt, että monet opettajat ovat vaatineet oppilaita ilmoittautumaan verkossa koulupäivän alussa, jotta opettaja on pystynyt seuraamaan oppilaiden toimintaa. Toinen tapa on ollut, että oppilaat pitivät opintopäiväkirjaa, jossa he ilmoittivat opettajalle järjestelmällisesti opiskeluaikansa ja suorittamansa tehtävät. 
 
Yliopisto-opetuksessa ymmärsin, että melko joustavasti on pystytty siirtämään luentoja verkkoon. Internetin tarjoamia mahdollisuuksia kuunnella luentoja, kun se sopii parhaiten opiskelijoille, tai kuunnella niitä useampia kertoja, jos teksti on ollut vaikeaa kuulla tai ymmärtää, ei kuitenkaan ole aina ymmärretty.
 
On aivan selvää, että koronakriisi on pakottanut koulujärjestelmän ottamaan valtavan askeleen kohti digitalisoituneempaa arkea. Useimmat opettajat ja oppilaat/opiskelijat kokivat että poikkeusjärjestelyt kaikesta huolimatta ovat toimineet hyvin. Kaikki opettajat ovat varmasti oppineet jotain uutta, josta voi olla heille hyötyä tulevaisuudessa. Monet ovat esimerkiksi. oppineet käyttämään erilaisia konferenssiohjelmia, kuten Spotify, Teams, Zoom tai Google Meet. Suurimmat ongelmat lienevät olleet suuret erot opettajien tietokonetaidoissa ja tietokoneohjelmien puutteet. Kunnilla, jotka olivat jo aiemmin investoineet digitalisointiin, oli siitä selvä etu. 
 
Toinen asia on sitten, että henkilökohtainen läsnäolo monessa tilanteessa tuntuu tärkeältä opettajien ja oppilaiden välillä sekä oppilaiden kesken. Monet oppilaat tekevät mielellään ryhmätöitä, ja sitä ei ole ollut helppo järjestää etänä. Mirjam Kalland viittaa Pelastakaa Lapset-järjestön kyselyyn 13-18-vuotiaille. Se fokusoi poikkeusoloihin ja vastauksissa tuli esille, että oppilaat tunsivat itsensä yksinäisemmiksi kuin aikaisemmin, ja että ongelmat perheiden sisällä kasvoivat selvästi kun ei ollut mahdollista käydä ystävien luona. Sitten on tietysti oppilaita, joilta puuttuu hyvät suhteet luokan toisiin oppilaisiin ja jotka siksi ovat jopa nauttineet opiskelusta yksin ilman häiritseviä luokkatovereita.
 
Oma ryhmänsä ovat ne oppilaat/opiskelijat, jotka syystä tai toisesta eivät pysy mukana digitalisointiprosessissa. Huoli niistä oppilaista, jotka ovat joutuneet "näkymättömiksi", oli ehkä yksi tärkeimpiä syitä koulujen uudelleen avaamiseen muutaman viikon ajaksi toukokuussa. On monia oppilaita, joille opettajan oppimateriaalin esittäminen ja konkreettiset ohjeet tehtävien ratkaisemisessa ovat ratkaisevia oppilaan etenemiselle. Opettajille oli annettava mahdollisuus tutkia koulun sulkemisen aiheuttamia ongelmia. Heidän on kyettävä valmistautumaan uuteen tilanteeseen syksyä ajatellen, koska luokat voivat nyt olla tietojen suhteen vielä heterogeenisempia kuin ennen poikkeustilaa. 
 
Digitalisaatio voi tuoda monia etuja mutta se on myös uhka. Tarvitaan enemmän kokemusta jotta löydetään paras mahdollinen yhdistelmä lähi- ja etäopetuksen kesken. Ammatillisessa koulutuksessa on jo aikaisemmin nähty, että digitalisointi taloudellisesti rasittuneina aikoina voi tarkoittaa sitä, että valtiolla tai kunnalla on kiusaus luopua lähiopetuksesta ja siirtää opetus verkkoon vähentääkseen kustannuksia, Tämä vaikuttaa haitallisesti erityisesti heikompiin opiskelijoihin. 
 
Ehkä vakavimmat valitukset koronakoulun aikana ovat koskeneet yhteydenpidon puutetta opettajien ja oppilaiden välillä. Opettajien velvollisuudentunne selviää siitä, että vain muutama opettaja on valittanut heille langetetusta ylimääräisestä työmäärästä, jonka prosessi on aiheuttanut. 
 
Opetushallitus antoi myös ohjeet siitä, miten piti 14.6. siirtyä takaisin lähiopetukseen. Käytännössä osoittautui kuitenkin, että ohjeita tulkittiin hyvin eri tavalla eri kouluissa. Niinpä jotkut koulut valitsivat suurimman osan opetuksesta siirrettäväksi sisätiloista koulun ulkopuolelle vaikka opettajilta puuttui kokemusta järjestää opetus sillä tavalla. Tämä aiheutti erilaisia ongelmia ja palelevia oppilaita. 
 
Opettajien kontaktit oppilaiden kanssa heikkenevät jollei sitä voida korvata jonkinlaisella digitaalisella kontaktilla kuten Lapissa on kokeiltu Rovaniemen ja erämaakoulujen välillä. Tällaisia varten on runsaasti sopivia ohjelmia. Suuria huolenaiheita ovat puutteet tietokonekannassa ja ”näkymättömäksi” jäävät oppilaat/opiskelijat. Jälkimmäinen ongelma esiintyy myös normaalissa lähiopetuksessa, kun oppilaat jostakin syystä eivät tule kouluun. Sanomalehdessä näin mielipiteen, jonka mukaan nyt ei pidä säästää koulukuraattoreista. Päinvastoin, jotta oppilaiden erot tiedoissa eivät lisääntyisi ennestään, olisi tärkeää lisätä henkilöstöä, joka voi tukea oppilaita opinnoissaan.
 
Lähiopetuksen sulkemista koettiin kansallisena välttömättömyytenä, mutta exit-strategiasta tuli vaikeampi prosessi. Hallituksen tarkoitus oli, että yhteiskunta avattaisiin vähitellen hybridistrategiaa käyttäen: testaamalla, jäljittämällä, eristämällä ja hoivaamalla. Päätös, jonka mukaan peruskoulu 14.5. palasi lähiopetukseen perusteltiin sillä, että koululaiset eivät näytä olevan yhtä suuri riskiryhmä kuin vanhemmat ikäluokat tartunnan levittämisessä. Se, että hallitus silti näki olevan paikallaan kouluissa ohjata käytännöt varovaisemmaksi käsienpesu- ja muilla ohjeilla, luokkien sisääntulo eri aikoina tai eri sisäänkäynneistä, että jokainen luokka syö lounaansa erillään muista luokista, etäisyyden pitämistä oppilaiden välillä koulupäivän aikana jne. on aiheuttanut ironisia kommentteja niiden keskuudesta, jotka olisivat halunneet tiukempia ohjeita myös alimmissa luokissa.
 
Hallituksen päätöksellä palata lähiopetukseen kuntia kiellettiin järjestämästä pelkästään etäopetusta toukokuun viimeisinä viikkoina. Etäopetus lähiopetuksen rinnalla olisi ollut opettajille liian suuri taakka. Perinteisiä koulun päättäjäisiä, jolloin koko koulu olisi ollut läsnä, ei saatu järjestää tartuntariskin takia. Yliopistot, ammatilliset korkeakoulut, lukiot, ammatillinen koulutus, vapaa sivistys päättivät jatkaa etäopetuksella lukukauden loppuun saakka.
 
Exit-strategiasta tuli kiitollinen kohde hallituksen poliittisille vastustajille. Varsinainen yhtenäisyys siitä puuttui. Opettajien ammattiliittokin vastusti koulujen avaamista jo toukokuussa. Vanhempien joukossa oli monia, jotka olivat haluttomia lähettämään lapsiaan lähiopetukseen korona-aikoina. Pian tuli myös raportteja yksittäisistä koronatapauksista kouluissa. Monet, kuten maanviljelijät, pelkäsivät taloudellisia menetyksiä, jos lapset olisivat tuoneet tartunnan ja vanhemmat itse olisivat sairastuneet kylvämisaikana. Monet olisivat mielellään nähneet, että etäopetus olisi jatkunut lukukauden loppuun. Kysely osoitti, että etenkin alueilla, joilla on vähemmän koulutettuja vanhempia, jopa noin 10% vanhemmista vastusti lähiopetuksen aloittamista. Ruotsinkielisten keskuudessa vastustus oli huomattavasti pienempää, ehkä vain 5 %. Vanhempien näkemys heijastui myös oppilaihin, jotka huolestuivat omasta ja vanhempiensa puolesta. Noin 70 000 lasta jäikin tulematta kouluun.
 
Hallituksen päätöstä perustuslakiin viitaten päättää kansalaisoikeuksien palauttamisesta voidaan nähdä rohkeampana päätöksenä kuin jos etäopetusta diktatuurisesti olisi jatkettu viitaten pandemian vaaraan. Asenteen tähän päätökseen on nähty erottavan demokratian kannattajat niistä, jotka hyväksyvät diktatuuriset tavat.
 
Koulu voi joutua kriisiin monesta syystä. Akuutissa kriisitilanteissa on harvoin mahdollista saada koottua tietoa itse kriisistä. Kriisiin vaikuttavat monet eri tekijät, ja seuraukset ilmenevät vasta myöhemmässä vaiheessa. Rehtori Birgitta Ponthin on kirjoittanut kirjan omista kokemuksistaan, kun hänen koulunsa paloi. Ehkä joku rehtori tai opettaja vielä kirjoittaa kirjan siitä, kuinka koronakriisi vaikutti opetukseen hänen omassa koulussaan. Tärkein oppi on kuitenkin, että meidän pitää valmistautua siihen, ettei koulu aina voi toimia suunnitelmiemme mukaan.
 
 
Lähteet:

Huvudstadsbladetin rapportointi opetuksesta koronakriisin aikana:

Ismark Runa(2020) Distansundervisningens avigsidor visar skolans och lärarens betydelse för eleven. HBL 28.4.2020 s. 14

Kalland Mirjam: Experimentet fortsätter, HBL 28.5.2019, s.16.

Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8

Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8

Malmgren Markus: Illusorisk presidentmakt främjar inte demokratin. HBL 9.5.20, s. 21.

Miettinen Petra (2020) HBL bjöd på dagboksskola 1944. HBL 4.4.1920, s. 17.

Sandström Erik (2020) Finlandssvenska lärare splittrade över skolöppningen. HBL 29.4.2020 s. 7.

Sirén Bille (2020) Eleverna tillbaka till klassrummen. HBL 30.4.2020, s. 2.

Törnblom Fanny (2020) Här skriver skolelever om distansundervisningen. HBL 26.4.2020 och 7.5.2020.

Lindström Johanna (2020) Understanding digital distraction : a longitudinal study on disruptive everyday media multitasking among diginatives. Doktorsavhandling inom marknadsföring, Åbo Akademi.

Norberg Isabel (2020) En del elever har svårt med distansundervisningen – rektor: ”Viktigt med öppen dialog mellan skolan och familjerna”. Svenska YLE. Intervju med rektor Nicke Wulff i Braheskolan i Åbo.

Martti Hetemäkis utredning kring Finlands väg ut ur krisen och hur restriktionerna skall luckras upp: Exit- ja jälleenrakennusryhmän 1.vaiheen raportti. Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:12

Ponthin, Birgitta (2017) Plötsligt – en personlig skildring av krishantering i vardagen.

Opetushallituksen ohjeet verkossa ovat ajantasaistettu tilanteen mukaan:: 
https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetustoimi-ja-koronavirus-valmistaudu-poikkeustilanteisiin-etukateen
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/1352020-asti-varhaiskasvatuksen-ja-esiopetuksen-jarjestaminen-poikkeusoloissa
https://www.oph.fi/fi/oppilaan-arviointi-perusopetuksessa-poikkeusolojen-aikana
https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya?themes%5BKoronavirus%5D=Koronavirus&keyword=&page=1

Unicef
https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta/kuntien-hyvat-kaytannot-poikkeusoloissa/
 
 
 


<!-- /* Font Definitions */ @font-face {font-family:"Cambria Math"; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:roman; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} @font-face {font-family:Calibri; panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:swiss; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-469750017 -1073732485 9 0 511 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-unhide:no; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:""; margin-top:0in; margin-right:0in; margin-bottom:8.0pt; margin-left:0in; line-height:107%; mso-pagination:widow-orphan; font-size:11.0pt; font-family:"Calibri",sans-serif; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Calibri; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} a:link, span.MsoHyperlink {mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; color:blue; text-decoration:underline; text-underline:single;} a:visited, span.MsoHyperlinkFollowed {mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; color:#954F72; mso-themecolor:followedhyperlink; text-decoration:underline; text-underline:single;} pre {mso-style-priority:99; mso-style-link:"HTML-esimuotoiltu Char"; margin:0in; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Courier New"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-language:EN-US;} span.HTML-esimuotoiltuChar {mso-style-name:"HTML-esimuotoiltu Char"; mso-style-priority:99; mso-style-unhide:no; mso-style-locked:yes; mso-style-link:HTML-esimuotoiltu; mso-ansi-font-size:10.0pt; mso-bidi-font-size:10.0pt; font-family:"Courier New"; mso-ascii-font-family:"Courier New"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-hansi-font-family:"Courier New"; mso-bidi-font-family:"Courier New";} .MsoChpDefault {mso-style-type:export-only; mso-default-props:yes; font-family:"Calibri",sans-serif; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Calibri; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} .MsoPapDefault {mso-style-type:export-only; margin-bottom:8.0pt; line-height:107%;} @page WordSection1 {size:595.3pt 841.9pt; margin:1.0in 1.0in 1.0in 1.0in; mso-header-margin:.5in; mso-footer-margin:.5in; mso-paper-source:0;} div.WordSection1 {page:WordSection1;} -->
Suomen itsenäisyyden aikana lienee opetusjärjestelmä ollut suurimmaksi osaksi suljettuna kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli maan itsenäistyessä, kun sisällissota puhkesi ja sitä seurasi espanjantauti. Toinen kerta oli talvi- ja jatkosodan aikana. Kolmas kerta on nyt korona- pandemian aikana. Asiantuntijat huomauttavat, ettei mikään kriisi muistuta toista. Voimme kuitenkin nähdä, että kriisimme ovat jakautuneet kahteen osaan. Emme vielä voi tietää kuinka koronakriisi (Covid -19) kehittyy, mutta ilmeisesti on olemassa riski toisesta aallosta ja maan talous on jo nyt syvässä lamassa. Tällä voi olla vaikutuksia myös koulutusjärjestelmään, vaikka monet poliitikot nyt korostavat, että emme saa tehdä samoja virheitä kuin 1990-luvun laman aikana, jolloin koulutukseen määrärahoja leikattiin tuntuvasti.
 
Sisällissodan aikaisen kriisin aikana 1918 - 1919 oli tuskin paljon vaihtoehtoja opetuksen sulkemiselle kokonaan. Valitettavasti kaikki kirjastot ovat nyt olleet suljettuna, joten minulla ei ole ollut mahdollisuuksia selvittää silloisia olosuhteita tarkemmin. Sotavuosina 1939 - 1944 suurin osa miesopettajista kutsuttiin armeijaan ja opettajapula oli akuutti. Jonkin verran pystyttiin silloin kuitenkin järjestämään etäopetusta siten, että päivälehdet julkaisivat koulutehtäviä oppilaille. Silloin oppilaita siirrettiin lukuvuoden lopussa seuraavalle luokalle riippumatta heidän tiedoistaan ja lukio-opetukseen osallistuneet opiskelijat valmistuivat ylioppilaaksi ilman ylioppilastutkintoa, jota silloin ei pystytty järjestämään.
 
Koronapandemian aikaisen yhteiskunnan sulkeminen toimi suhteellisen hyvin, ja ohjeet kouluille olivat melko yksiselitteisiä. Silloin kaikki lähikoulutus keskeytettiin Suomessa paitsi esiopetuksessa ja luokissa 1 - 3 ajaksi 18.3 - 13.5.2020. Koululaitoksia kehotettiin sulkemisen aikana ottamaan käyttöön etäopetus verkossa. Oppositiopuolueet olisivat toivoneet vielä ankarampaa sulkemista kuten muutamassa muussa maassa.
 
Etäopiskelua varten Opetushallitus antoi monikymmensivuiset ohjeet siitä, mitä etäopetuksessa piti ottaa huomioon. Painopiste oli oikeudellisissa olosuhteissa kuten opettajien velvollisuudessa järjestää etäopetusta, oppilashuoltopalveluja, kouluruokailua, ikärajoitukset sosiaalisissa medioissa, valtionosuudet, koulussa leirikouluja ja opintomatkoja varten kerättyjen varojen käytöstä, kokeiden järjestämisestä ym. Kuntien sivistyshallinnon, rehtorien ja opettajien oletettiin järjestävän opetusta parhaalla mahdollisella tavalla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Ohjeiden yhteydessä Opetushallitus laati myös yli 100 kysymystä sisältävän kysymyspatteriston. Sen avulla oli mahdollista saada vastauksia etäopetuksen järjestämistä koskeviin kysymyksiin.
 
Pienten lastenpedagogiikkaan, opetukseen ja koulutukseen liittyvä täytäntöönpanoasetus tuli alun perin voimaan 18. maaliskuuta 2020. Täytäntöönpanoasetus korvattiin 6. huhtikuuta 2020 uudella samannimisellä asetuksella, joka tuli voimaan 14. huhtikuuta 2020 ja oli voimassa 13. toukokuuta 2020 asti.
 
Sen, että Opetushallitus luopui tarkempien pedagogisten ohjeiden antamisesta voi ymmärtää niin, että viranomailta puuttui riittäviä tietoja parhaasta tavasta reagoida näin odottamattomaan tilanteeseen. Oli varmaan viisasta olla antamatta kokeilemattomia ohjeita vaan toivoa pätevillä opettajilla olevan innovaatiokykyä. Nyt jälkeenpäin toivon, että Opetushallitus kokoaisi kokemuksia opettajien työmenetelmistä. Korona-kriisi tuskinpa on viimeinen kerta kun koulu joutuu toimimaan poikkeusoloissa. Oikeastaan Opetushallituksen olisi pitänyt olla paremmin varustautunut tilanteeseen koska virus- ja muut vaarat ovat jo toistuvasti uhanneet johtaa yhtä dramaattisiin toimenpiteisiin.
 
Kun opetus siirtyi verkkoon saivat opettajat suuren haasteen järjestää opetusta toisella tavalla kuin normaalisti. Osoittautui, että on olemassa suuri ero opettajien ja oppilaiden/opiskelijoiden tietokonetietotaidoissa. On niitä, jotka selviävät melkein kaikesta, kun taas toiset ovat aivan vasta-alkajia ja/tai joillakin on jopa tietotekniikkauhu. 2000-luvulla kokeilin itse lukiossa järjestää tietotekniikkatuetun kielikurssin. Se osoitti, että lukiolaisten valmiudet silloin olivat melko heikkoja. Omat tietoni olivat myös melko rajalliset.
 
Aikuisopetuskin siirtyi etäopetukseen, mutta sillä on tietysti toiset ehdot kuin peruskoulutuksessa tai toisen ja kolmannen asteen opetuksessa. Itse olen pitkään ollut ahkera kieltenopiskelija työväenopistossa. Siksi sain nyt henkilökohtaisia kokemuksia etäopetuksesta kolmella kielikurssilla. Olin vaikuttunut opettajien yrityksistä parhaimman kykynsä mukaan järjestää opetuksensa. Minulle selvisi myös opettajien vaikeudet järjestää tällaista opetusta, puutteet opetusmateriaaleissa ja opiskelijoiden kyvyssä osallistua sellaisiin kursseihin. Ensimmäisten kahden viikon aikana lamaannuin siitä, että koko yhteiskunta suljettiin, niin että otti aikaa päästä mukaan uuteen järjestelmään.
 
Yhdellä kurssilla seurasimme kirjaa. Siellä opettaja helposti pystyi antamaan tehtäviä, pyysi lukemaan eteenpäin ja suorittamaan kirjan tehtäviä, mutta vain harvoin saimme tietää oikeita vastauksia ja käytännössä minulla ei ollut mahdollisuutta kysyä opettajalta, miksi automaattisissa tehtävissä antamani vastaus oli väärä. Meille kerrottiin vain, miltä oikea vastaus kuulostaa. Ongelmana on, että opettajan käyttämä ohjelma ei myöskään aina hyväksynyt kaikkia varmasti oikeita vastauksia. Kielillä kun voi sanoa saman asian oikein useilla eri tavoilla.
 
Toisella kielikurssilla, jossa opettaja käytti myös kirjaa, opettaja hylkäsi kirjan heti, odottaen oppilaiden alkavan kirjoittaa omia lyhyitä tarinoitaan. Mutta niiden teemoja ei ohjattu mitenkään eikä tekstejä korjattu kielellisesti.
 
Kolmannella kurssilla opettaja siirtyi käyttämään minulle ennestään tuntematonta Internet-työkalua, docs, jonka avulla kaikki kurssin osallistujat pääsivät kirjoittamaan samalle sivulle. Ongelmana oli, että tekstit jäivät vain yhden lauseen pituisiksi ja Internet-linkkkejä, joihin opettaja viittasi, ei voitu avata tietokoneellani kyseisessä ohjelmassa
 
Vaimoni akvarellikurssilla osallistujat lähettivät kuvia kotona maalaamistaan kuvista, ja kommunikoivat maalaamisen aikana opettajan ja toistensa kanssa, tämä kaikki tehtiin Whatsapp:in kautta.
 
Peruskouluopetuksen osalta olen ymmärtänyt, että monet opettajat ovat vaatineet oppilaita ilmoittautumaan verkossa koulupäivän alussa, jotta opettaja on pystynyt seuraamaan oppilaiden toimintaa. Toinen tapa on ollut, että oppilaat pitivät opintopäiväkirjaa, jossa he ilmoittivat opettajalle järjestelmällisesti opiskeluaikansa ja suorittamansa tehtävät.
 
Yliopisto-opetuksessa ymmärsin, että melko joustavasti on pystytty siirtämään luentoja verkkoon. Internetin tarjoamia mahdollisuuksia kuunnella luentoja, kun se sopii parhaiten opiskelijoille, tai kuunnella niitä useampia kertoja, jos teksti on ollut vaikeaa kuulla tai ymmärtää, ei kuitenkaan ole aina ymmärretty.
 
On aivan selvää, että koronakriisi on pakottanut koulujärjestelmän ottamaan valtavan askeleen kohti digitalisoituneempaa arkea. Useimmat opettajat ja oppilaat/opiskelijat kokivat että poikkeusjärjestelyt kaikesta huolimatta ovat toimineet hyvin. Kaikki opettajat ovat varmasti oppineet jotain uutta, josta voi olla heille hyötyä tulevaisuudessa. Monet ovat esimerkiksi. oppineet käyttämään erilaisia konferenssiohjelmia, kuten Spotify, Teams, Zoom tai Google Meet. Suurimmat ongelmat lienevät olleet suuret erot opettajien tietokonetaidoissa ja tietokoneohjelmien puutteet. Kunnilla, jotka olivat jo aiemmin investoineet digitalisointiin, oli siitä selvä etu.
 
Toinen asia on sitten, että henkilökohtainen läsnäolo monessa tilanteessa tuntuu tärkeältä opettajien ja oppilaiden välillä sekä oppilaiden kesken. Monet oppilaat tekevät mielellään ryhmätöitä, ja sitä ei ole ollut helppo järjestää etänä. Mirjam Kalland viittaa Pelastakaa Lapset-järjestön kyselyyn 13-18-vuotiaille. Se fokusoi poikkeusoloihin ja vastauksissa tuli esille, että oppilaat tunsivat itsensä yksinäisemmiksi kuin aikaisemmin, ja että ongelmat perheiden sisällä kasvoivat selvästi kun ei ollut mahdollista käydä ystävien luona. Sitten on tietysti oppilaita, joilta puuttuu hyvät suhteet luokan toisiin oppilaisiin ja jotka siksi ovat jopa nauttineet opiskelusta yksin ilman häiritseviä luokkatovereita.
 
Oma ryhmänsä ovat ne oppilaat/opiskelijat, jotka syystä tai toisesta eivät pysy mukana digitalisointiprosessissa. Huoli niistä oppilaista, jotka ovat joutuneet "näkymättömiksi", oli ehkä yksi tärkeimpiä syitä koulujen uudelleen avaamiseen muutaman viikon ajaksi toukokuussa. On monia oppilaita, joille opettajan oppimateriaalin esittäminen ja konkreettiset ohjeet tehtävien ratkaisemisessa ovat ratkaisevia oppilaan etenemiselle. Opettajille oli annettava mahdollisuus tutkia koulun sulkemisen aiheuttamia ongelmia. Heidän on kyettävä valmistautumaan uuteen tilanteeseen syksyä ajatellen, koska luokat voivat nyt olla tietojen suhteen vielä heterogeenisempia kuin ennen poikkeustilaa.
 
Digitalisaatio voi tuoda monia etuja mutta se on myös uhka. Tarvitaan enemmän kokemusta jotta löydetään paras mahdollinen yhdistelmä lähi- ja etäopetuksen kesken. Ammatillisessa koulutuksessa on jo aikaisemmin nähty, että digitalisointi taloudellisesti rasittuneina aikoina voi tarkoittaa sitä, että valtiolla tai kunnalla on kiusaus luopua lähiopetuksesta ja siirtää opetus verkkoon vähentääkseen kustannuksia, Tämä vaikuttaa haitallisesti erityisesti heikompiin opiskelijoihin.
 
Ehkä vakavimmat valitukset koronakoulun aikana ovat koskeneet yhteydenpidon puutetta opettajien ja oppilaiden välillä. Opettajien velvollisuudentunne selviää siitä, että vain muutama opettaja on valittanut heille langetetusta ylimääräisestä työmäärästä, jonka prosessi on aiheuttanut.
 
Opetushallitus antoi myös ohjeet siitä, miten piti 14.6. siirtyä takaisin lähiopetukseen. Käytännössä osoittautui kuitenkin, että ohjeita tulkittiin hyvin eri tavalla eri kouluissa. Niinpä jotkut koulut valitsivat suurimman osan opetuksesta siirrettäväksi sisätiloista koulun ulkopuolelle vaikka opettajilta puuttui kokemusta järjestää opetus sillä tavalla. Tämä aiheutti erilaisia ongelmia ja palelevia oppilaita.
 
Opettajien kontaktit oppilaiden kanssa heikkenevät jollei sitä voida korvata jonkinlaisella digitaalisella kontaktilla kuten Lapissa on kokeiltu Rovaniemen ja erämaakoulujen välillä. Tällaisia varten on runsaasti sopivia ohjelmia. Suuria huolenaiheita ovat puutteet tietokonekannassa ja ”näkymättömäksi” jäävät oppilaat/opiskelijat. Jälkimmäinen ongelma esiintyy myös normaalissa lähiopetuksessa, kun oppilaat jostakin syystä eivät tule kouluun. Sanomalehdessä näin mielipiteen, jonka mukaan nyt ei pidä säästää koulukuraattoreista. Päinvastoin, jotta oppilaiden erot tiedoissa eivät lisääntyisi ennestään, olisi tärkeää lisätä henkilöstöä, joka voi tukea oppilaita opinnoissaan.
 
Lähiopetuksen sulkemista koettiin kansallisena välttömättömyytenä, mutta exit-strategiasta tuli vaikeampi prosessi. Hallituksen tarkoitus oli, että yhteiskunta avattaisiin vähitellen hybridistrategiaa käyttäen: testaamalla, jäljittämällä, eristämällä ja hoivaamalla. Päätös, jonka mukaan peruskoulu 14.5. palasi lähiopetukseen perusteltiin sillä, että koululaiset eivät näytä olevan yhtä suuri riskiryhmä kuin vanhemmat ikäluokat tartunnan levittämisessä. Se, että hallitus silti näki olevan paikallaan kouluissa ohjata käytännöt varovaisemmaksi käsienpesu- ja muilla ohjeilla, luokkien sisääntulo eri aikoina tai eri sisäänkäynneistä, että jokainen luokka syö lounaansa erillään muista luokista, etäisyyden pitämistä oppilaiden välillä koulupäivän aikana jne. on aiheuttanut ironisia kommentteja niiden keskuudesta, jotka olisivat halunneet tiukempia ohjeita myös alimmissa luokissa.
 
Hallituksen päätöksellä palata lähiopetukseen kuntia kiellettiin järjestämästä pelkästään etäopetusta toukokuun viimeisinä viikkoina. Etäopetus lähiopetuksen rinnalla olisi ollut opettajille liian suuri taakka. Perinteisiä koulun päättäjäisiä, jolloin koko koulu olisi ollut läsnä, ei saatu järjestää tartuntariskin takia. Yliopistot, ammatilliset korkeakoulut, lukiot, ammatillinen koulutus, vapaa sivistys päättivät jatkaa etäopetuksella lukukauden loppuun saakka.
 
Exit-strategiasta tuli kiitollinen kohde hallituksen poliittisille vastustajille. Varsinainen yhtenäisyys siitä puuttui. Opettajien ammattiliittokin vastusti koulujen avaamista jo toukokuussa. Vanhempien joukossa oli monia, jotka olivat haluttomia lähettämään lapsiaan lähiopetukseen korona-aikoina. Pian tuli myös raportteja yksittäisistä koronatapauksista kouluissa. Monet, kuten maanviljelijät, pelkäsivät taloudellisia menetyksiä, jos lapset olisivat tuoneet tartunnan ja vanhemmat itse olisivat sairastuneet kylvämisaikana. Monet olisivat mielellään nähneet, että etäopetus olisi jatkunut lukukauden loppuun. Kysely osoitti, että etenkin alueilla, joilla on vähemmän koulutettuja vanhempia, jopa noin 10% vanhemmista vastusti lähiopetuksen aloittamista. Ruotsinkielisten keskuudessa vastustus oli huomattavasti pienempää, ehkä vain 5 %. Vanhempien näkemys heijastui myös oppilaihin, jotka huolestuivat omasta ja vanhempiensa puolesta. Noin 70 000 lasta jäikin tulematta kouluun.
 
Hallituksen päätöstä perustuslakiin viitaten päättää kansalaisoikeuksien palauttamisesta voidaan nähdä rohkeampana päätöksenä kuin jos etäopetusta diktatuurisesti olisi jatkettu viitaten pandemian vaaraan. Asenteen tähän päätökseen on nähty erottavan demokratian kannattajat niistä, jotka hyväksyvät diktatuuriset tavat.
 
Koulu voi joutua kriisiin monesta syystä. Akuutissa kriisitilanteissa on harvoin mahdollista saada koottua tietoa itse kriisistä. Kriisiin vaikuttavat monet eri tekijät, ja seuraukset ilmenevät vasta myöhemmässä vaiheessa. Rehtori Birgitta Ponthin on kirjoittanut kirjan omista kokemuksistaan, kun hänen koulunsa paloi. Ehkä joku rehtori tai opettaja vielä kirjoittaa kirjan siitä, kuinka koronakriisi vaikutti opetukseen hänen omassa koulussaan. Tärkein oppi on kuitenkin, että meidän pitää valmistautua siihen, ettei koulu aina voi toimia suunnitelmiemme mukaan.
 
 
Lähteet:
Huvudstadsbladetin rapportointi opetuksesta koronakriisin aikana:
Ismark Runa(2020) Distansundervisningens avigsidor visar skolans och lärarens betydelse för eleven. HBL 28.4.2020 s. 14
Kalland Mirjam: Experimentet fortsätter, HBL 28.5.2019, s.16.
Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8
Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8
Malmgren Markus: Illusorisk presidentmakt främjar inte demokratin. HBL 9.5.20, s. 21.
Miettinen Petra (2020) HBL bjöd på dagboksskola 1944. HBL 4.4.1920, s. 17.
Sandström Erik (2020) Finlandssvenska lärare splittrade över skolöppningen. HBL 29.4.2020 s. 7.
Sirén Bille (2020) Eleverna tillbaka till klassrummen. HBL 30.4.2020, s. 2.
Törnblom Fanny (2020) Här skriver skolelever om distansundervisningen. HBL 26.4.2020 och 7.5.2020.
Lindström Johanna (2020) Understanding digital distraction : a longitudinal study on disruptive everyday media multitasking among diginatives. Doktorsavhandling inom marknadsföring, Åbo Akademi.
Norberg Isabel (2020) En del elever har svårt med distansundervisningen – rektor: ”Viktigt med öppen dialog mellan skolan och familjerna”. Svenska YLE. Intervju med rektor Nicke Wulff i Braheskolan i Åbo.
Martti Hetemäkis utredning kring Finlands väg ut ur krisen och hur restriktionerna skall luckras upp: Exit- ja jälleenrakennusryhmän 1.vaiheen raportti. Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:12
Ponthin, Birgitta (2017) Plötsligt – en personlig skildring av krishantering i vardagen.
Opetushallituksen ohjeet verkossa ovat ajantasaistettu tilanteen mukaan::
https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetustoimi-ja-koronavirus-valmistaudu-poikkeustilanteisiin-etukateen
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/1352020-asti-varhaiskasvatuksen-ja-esiopetuksen-jarjestaminen-poikkeusoloissa
https://www.oph.fi/fi/oppilaan-arviointi-perusopetuksessa-poikkeusolojen-aikana
https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya?themes%5BKoronavirus%5D=Koronavirus&keyword=&page=1


Unicef
https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta/kuntien-hyvat-kaytannot-poikkeusoloissa/