Monthly Archives: July 2020

Palinspelet var ett innovativt läromedel för efterkrigstiden

I Vreta skola i friluftsmuséet Sagalund, Kimito, hittade jag något som jag minns från Seminarieskolan i Ekenäs. Där praktiserade jag under min utbildning till folkskollärare på 1960-talet. Det var Palinspelen. De stod i en bokhylla som en stapel med pappaskar och skivor. Seminarieskolans lärare berömde dessa pedagogiska läggspel såsom mycket användbara och välgjorda. Själv kom jag tyvärr aldrig att använda mig av dem. De fanns inte i den skola där jag undervisade. I den skolan hade jag så små elevgrupper att det inte ansågs nödvändigt att köpa in dem även om de hade ett mycket fördelaktigt pris. Så mycket satte jag mig ändå in i dem att jag såg hur väl utfunderade de var.

Inlärningsspelet har fått namn efter sin upphovsman Hemming Palin. Jag har ännu inte lyckats få några personuppgifter om honom, men han var tydligen en finlandssvensk folkskollärare. Han verkade under kriget då det var lärarbrist och åren efteråt då årsklasserna växte så att antalet elever i klassrummen blev mycket stort. Läraren hade inte då mycken tid till individualisering av undervisningen. För att underlätta situationen utvecklade Palin ett finurligt inlärningskoncept. Det var ursprungligen avsett att underlätta elevernas inlärning av svenskans besvärliga rättskrivning. Han utvecklade också en version för inlärning av grundläggande räknefärdighet. Dessutom utvecklade han en universalversion som kunde användas i vilket ämne som helst.

Staplar med skivor och askar för Palinspelet i Vreta skola. De tillhörande böckerna ligger på pulpetlocken.

Spelet bestod av träningskort, övningsböcker, hålskivor, askar med 24 små rektangulära spelbrickor, en ram i vilken brickorna placerades och en vändskiva med vars hjälp uppgifterna kunde kontrolleras. Spelets princip var mycket enkel. Eleven skulle först träna uppgifterna med träningskorten. De hade uppgiften på ena sidan och lösningen på den andra. Därefter skulle eleven kontrollera sina kunskaper genom att lägga brickorna på rätt plats i ramen. När spelet sedan med hjälp av vändskivan svängdes så att brickornas baksida kom upp skulle man se ett enhetligt mönster. Där mönstret bröts hade eleven inte löst uppgiften rätt. En fördel med Palinspelet var att ett spel i de då stora klasserna kunde sysselsätta upp till tre elever åt gången, men alternativt nyttjas parvis eller för en enskild elev.

Palinspelet handlade om färdighetsträning, som ofta är en förutsättning för riktig insikt. Visst kan man se på en bild eller modell hur en uppgift skall lösas, men först då man själv försöker lösa den får man verklig insikt i relationerna mellan de olika detaljerna. Det är en sak många har fått erfara då de har försökt skruva ihop Ikea-möbler eller motsvarande.

En Palinask med 24 inlärningskort och 24 spelbrickor.

Palinspelet är ett ”hands-on-spel” i motsats till de elektroniska spel som numera är så på modet. Spelet har ursprungligen planerats för elever i årskurserna 3 och 4, men kan nog användas både med yngre och äldre elever. I synnerhet universalmodellen kunde vara mycket användbar. En utmaning med den versionen är att läraren själv måste konstruera uppgifterna och ange förfaringssättet. Det kräver naturligtvis en hel del förberedelsearbete av läraren.

Palinspel fanns nog i nästan alla folkskolor och kanske också i en del grundskolor. Några uppgifter om hur mycket de användes känner jag inte till. De krävde i alla fall att läraren satte sig ordentligt in i den pedagogiska tankegången. Ett faktum som talar för att användningen kanske ändå var mera sporadisk är att stapeln med Palinspel i många skolor står fullständig och hel i ett hörn av klassrummet. Hade de använts flitigt tycker jag att det borde synas på askarna och skivorna. Naturligtvis måste spelet vara helt för att alls kunna användas.

Palinspelet hade ursprungligen konstruerats kring den svenska rättstavningen, vilket begränsade intresset för det i Finland. I svenskan skrivs ju inte å– och ä- ljuden alltid ljudenligt och tj- och sj-ljuden kan skrivas på flera olika sätt beroende på ordets ursprung. På 50- och 60-talet var rättskrivningsövningar mycket viktigare än idag. Nu skriver många elektroniskt och har då tillgång till ett rättstavningsprogram som automatiskt noterar felskrivningar och ger den rätta stavningen i stället. Det här gäller i synnerhet litet viktigare texter som absolut ska vara korrekt stavade.

Vändskiva med instruktioner för Räknespelet.

När ungdomarna nu skriver till varandra på mobilen struntar de ofta i alla rättskrivningsregler och använder sina egna versioner och förkortningar av orden. Det här accentueras också av att skillnaderna mellan ungdomar från olika kulturgrupper på 2000-talet är så mycket större än för ett halvsekel sedan. Det viktiga för dagens ungdomar är därför inte att texten är formellt korrekt, utan att läsarna begriper meningen i budskapet.

Nu på 2000-talet skulle knappast nån komma på tanken att utveckla ett läromedel i form av ett brädspel, även om spel som Afrikas stjärna och Monopol alltjämt har sina anhängare. Brädspel är något som särskilt attraherar barn i årskurserna 1-6 både för att de är så översiktliga, handgripliga och sociala på ett mera konkret sätt än det som sker med elektronikens hjälp.

Emellertid flyttade Hemming Palin till Sverige för att marknaden där är mycket större. Med Palinspelen som huvudprodukt grundade han 1952 företaget SICA-läromedel. Numera har SICA-läromedel samgått med företaget Smartkids, som har engelskpråkigt material. Ännu idag säljer företaget sina produkter också i Finland, men mest lär det vara böcker som går åt.

Palinspelet var ett läromedel som var relativt långt utvecklat jämfört med andra läromedel. Det kanske egentligen var långt före sin tid och därför inte fick den användning det borde ha fått. Läromedel tillkommer för att möta ett specifikt behov. Därför är de också bundna till den tid och miljö i vilka de har skapats. Ingen använder längre bläckpenna utan på sin höjd en kulspetspenna. Jag minns en folkskola på landsorten där läraren hade låst in alla bläckpennorna i en låda och bara lät eleverna skriva med dem vid särskilt utvalda tillfällen, medan det i Tyska skolan där jag arbetade alltid skulle skrivas med bläckpenna för att eleverna skulle lära sig att tänka efter före de satte orden på pappret.

Trots att läromedlen är bundna till den tid och de omständigheter där de har skapats kan de bli långlivade om de modifieras enligt nyare tiders krav. Tänk bara på krittavlan som först nu på 2000-talet har ersatts med elektroniska presentationsmedel såsom smartbord med kontakt till internet eller uppkopplade projektorer där läraren under lektionen kan göra viktiga anteckningar.

Källor:

https://www.sica.se/palin-

infosidahttps://www.tradera.com/item/343953/399025989/palins-universal-laggmedel-palinmetoden-hel-kartong-med-sica-material-60-tal

Martin Gripenberg

Palin-peli on innovatiivinen oppimateriaali sodan jälkeiseltä ajalta

Vretan koulussa, Sagalund nimisessä ulkoilmamuseossa löysin sellaista, jota muistan opiskeluajaltani Tammisaaren kansakouluseminaarin harjoittelukoulusta 1960-luvulla. Se oli pino pahvirasioita ja levyjä – n.k. Palin-pelejä. Harjoittelukoulun opettajat kiittivät niitä erittäin hyödyllisiksi ja hyvin tehdyksi. Valitettavasti en koskaan päässyt käyttämään niitä, koska niitä ei ollut koulussa, jossa itse opetin. Siellä kaikki oppilasryhmät nimittäin olivat hyvin pieniä, kun pelit taas oli suunniteltu kouluihin, jossa luokat olivat niin suuria, että opettajalla ei ollut juuri aikaa ohjata oppilaita yksitellen. Sen verran pääsin kuitenkin tutustumaan peleihin, että huomasin kuinka hyvin ajateltuja ne olivat.

Palin-pelin pino levyjä ja rasioita. Tehtäväkirjat ovat pulpetin päällä.

Toistaiseksi en ole juuri löytänyt tarkempia tietoja pelin keksijästä Hemming Palinistä. Hän oli ilmeisesti suomenruotsalainen kansakoulunopettaja, joka toimi sodan aikana ja sodan jälkeen, kun vuosiluokat kasvoivat hyvin suuriksi. Silloin opettajalla ei ollut paljon aikaa antaa oppilailleen yksilöityä opetusta. Tilanteen helpottamiseksi Palin kehitti nerokkaan oppimiskonseptin. Alun perin sen tarkoituksena oli helpottaa ruotsin kielen vaikean oikeinkirjoituksen oppimista. Ruotsiksi kirjoitetaan o- ja e-änet usein ääntämisestä poikkeavasti. Tj- ja sj-äänet voidaan myös kirjoittaa usealla eri tavalla riippuen sanan alkuperästä. Hän kehitti myös version laskennan alkeita varten. Lisäksi hän kehitti yleisversion, Palin universaalin, jota voidaan käyttää mihin tahansa aineeseen. Peli koostui harjoituskorteista, harjoituskirjoista, rasioista, jossa oli 24 neliskulmaista pientä pelilaattaa, ja reikälevystä sekä kehyksestä, johon laatat piti asettaa. Lisäksi oli kääntölevy, jonka avulla päästiin tarkistamaan kuinka hyvin tehtävä oli suoritettu. Kääntölevylle oli painettu pelin ohjeet erikseen oikeinkirjoitusta, matematiikkaa ja universaalipeliä varten.

Pelin periaate oli hyvin yksinkertainen. Harjoituskorttien avulla oppilas pystyi harjoittelemaan tehtävien ratkaisua. Harjoituskorteilla oli tehtävä toisella puolella ja ratkaisu toisella puolella. Tätä voitiin käyttää sekä yksin että kaksin. Harjoittelun jälkeen oppilas tarkisti oppimistaan laittamalla tehtävälaatat oikeaan paikkaan kehykseen. Kun peli sitten käännettiin kääntölevyn avulla, laattojen takaosasta tuli näkyviin kuvio, joka piti olla yhtenäinen jos kaikki tehtävät oli ratkaistu okiein. Palin-pelin etuna oli, että silloisissa suurissa luokissa yhtä peliä pystyi työstämään jopa kolme oppilasta yhtaikaa, mutta vaihtoehtoisesti peliä voitiin myös käyttää pareittain tai oppilas voi käyttää sitä yksinään.

Palin-rasia tehtäväkortteineen ja pelilaattoineen.

Palin-pelissä oli kyse taitokoulutuksesta, mutta taito on usein edellytys todelliselle oivallukselle. Tietysti jostakin kuvasta voi nähdä, kuinka jokin tehtävä olisi ratkaistavissa, mutta vasta yrittäessään ratkaista tehtävän kuvan eri yksityiskohtien väliset suhteet selviävät. Tämä on jotain, mitä monet ovat kokeneet yrittäessään ruuvata yhteen Ikeahuonekaluja tai vastaavia.

Palin-peli on käsin kosketeltava peli toisin kuin niin muodikkaat elektrooniset pelit. Peli suunniteltiin alun perin luokkien 3 ja 4 oppilaita varten, mutta sitä voivat käyttää myös sekä näitä nuoremmat että vanhemmat oppilaat. Etenkin universaaliversio oli erittäin hyödyllinen. Pelin haasteena on, että universaalimallissa opettajan on itse laadittava tehtävät ja määriteltävä menettely, mikä tietysti vaatii opettajalta paljon valmisteluaikaa, mihin kaikilla opettajilla ei riitä voimia.

Palin-peli löytyi melkein kaikista ruotsinkielisistä kansakouluista ja kenties myös joistakin peruskouluista. Kuinka paljon niitä käytettiin, on vaikea sanoa, koska ne vaativat, että opettaja perehtyi kunnolla niiden ajattelutapaan. Mietin, että se tosiasia. että Palin-pelien pino on monissa kouluissa täydellinen ja ehjä luokkahuoneen nurkassa viittaa siihen, että käyttö oli verrattain satunnaista. Pelejä ehkä hankittiin, koska olivat halpoja ja mielenkiintoisia, mutta opettajilta vaadittava suunnittelutyö teki sen, että ne kuitenkin usein jäivät nurkkaan. Tosin oli välttämätöntä pitää niitä hyvässä kunnoissa, jotta niitä pystyttiin käyttämään.

Yleispelin kääntölevyn ohjeet.

Palin-peli oli rakennettu ruotsinkielen oikeinkirjoituksen oppimista varten, mikä Suomessa luonnollisesti rajoitti kiinnostusta niihin. 50- ja 60-luvuilla oikeinkirjoitusharjoitukset olivat paljon tärkempiä kuin nykyään. Tänä päivänä kirjoitetaan yhä useammin sähköisesti ja oikeinkirjoitusohjelma merkitsee automaattisesti kirjoitusvirheet ja antaa oikean version virheellisen sijaan, joten ei enää ole niin haastavaa laatia tekstiä ilman sen tyyppisiä kirjoitusvirheitä. Tämä koskee erityisesti vähän tärkeämpiä tekstejä, jotka tulisi välttämättömasti kirjoittaa oikein. Kun nuoret nykyään kirjoittavat toisilleen matkapuhelimillaan, he ohittavat usein kaikki okeinkirjoituksen säännöt ja käyttävät sanoihin omia kirjoitusversioitaan ja lyhenteitään. Tämä tulee korostetusti esiin siinä, että eri kulttuuriryhmistä tulevien nuorten väliset erot 2000-luvalla ovat niin paljon suurempia kuin puoli vuosisataa sitten. Tänä päivänä nuorille ei ole niin tärkeää, että teksti on muodollisesti oikein, vaan että lukija ymmärtää viestin merkityksen.

Nykyään tuskin kenellekään tulisi mieleen lautapelin muodossa olevan opetusvälineen ja kehittämistä. vaikkakin sellaisilla peleillä, kuten Afrikan tähti ja Monopoli, on edelleen harrastajia. Lautapelit ovat jotain, joka houkuttelee erityisesti lapsia vuosiluokilla 1-6 koska sellaiset pelit ovat niin selkeitä, käsin kosketeltavia ja sosiaalisia konkreettisemmalla tavalla kuin pelit, joita peltaan elektroniikan avulla.

Hemming Palin muutti kuitenkin Ruotsiin, jossa markkinat ovat paljon suurempia. Siellä hän vuonna 1952 perusti SICA-läromedel nimisen yrityksen, joka perustui Palin-peleihin. Nykyään SICA:n opetusmsteriaaalit on sulautettu Smartskidsiin, jolla on englanninkielistä materiaalia. Yhtiö myy vielä tänäänkin tuotteitaan myös Suomeen, mutta lähinnä kirjoja.

Opetusvälineet syntyvät vastaamaan erityistä tarvetta. Siksi ne ovat sitoutuneet siihen aikaan ja ympäristöön, jossa ne on luotu. Kukaan ei enää käytä mustekynää vaan korkeintaan kuulakärkikynää. Muistan maalaiskansakoulun, jossa opettaja oli lukinnut kaikki mustekynät laatikkoon, josta ne otetiin esiin vain erityisen juhlallisissa tilanteissa, kun taas saksalaisessa koulussa, jossa itse opetin, aina piti käyttää mustekynää kirjoittaessa, koska oppilaiden piti oppia ajattelemaan tarkasti, ennen kuin panivat sanat paperille.

Vaikka opetusmateriaalit heijastaavat niiden luomisaikaa ja sen ajattelutapaa, niiden käyttöikä voi olla pitkä ja ne voi selviytyä asianmukaisilla muutoksilla huolimatta siitä, että alkuperäiset olosuhteet ovat muuttuneet huomattavasti. Ajatellaan vaikkapa liitutaulua, joka on vasta 2000-luvalla korvattu elektronisilla esitysvälineillä, kuten älytaululla, jolla on suora yhteys internetiin tai internetiin kytketyllä projektorilla, jolla opettaja voi myös kirjoittaa siten, että kaikki oppílaat näkevät opettajan tarkoittamat asiat.

Lähteet:

https://www.sica.se/palin-infosida

https://www.traderea.com/item/343953/399025989/palins-universal-laggmedel-palinmetoden-hel-katalog-med-sica-material-60-tal

Martin Gripenberg