Monthly Archives: August 2018

Behövs privatskolor i Finland?

I år har den privata Björneborgs svenska samskola utgett sin tredje matrikel. I den berättas också om skolans historia och de resultat skolan har uppnått.

Matrikeln har varit ett arbetsdrygt jobb. Efter att dataskyddslagen hade renoverats fick uppgifterna från tidigare matriklar användas. Dessa fanns lagrade på diskett, men år 2014 då arbetet inleddes visade det sig omöjligt att få tag på en läsare av disketterna, så att alla uppgifterna måste samlas in på nytt.

I matrikeln ingår också en av förra rektor Clas-Eric Palm författad historisk tillbakablick  över skolans 125-åriga historia. Erik Geber återger uppgifter ur denna i sin artikel om ”Privatskolorna i Finland” som kommer att ingå i Skolhistoriskt Arkiv nr 37, som utkommer hösten 2019.

Undervisningen på svenska i Björneborg går tillbaka till stadens grundande år 1558. Då inledde ett pedagogi sin verksamhet i staden. Med tiden blev den skolan ett lyceum. I slutet av 1800-talet minskade lyceets elever drastiskt då också många svenskspråkiga satte sina barn i den finska skolan, som i motsats till lyceet ledde direkt till universitetsstudier.

Föreningen Bildningens vänner i Björneborg hade under ledning av kommerserådet Wilhelm Rosenlew i många år stött en för läroverket förberedande skola och en fruntimmersskola i staden. Lyceet var en traditionell pojkskola. Då lyceets statsstöd hotades beslöt Bildningens vänner i Björneborg år 1892 att grunda det privata läroverket Björneborgs Svenska Samskola Ab.

Föreningens ordförande kommerserådet Wilhelm Rosenlew begav sig med ansökningshandlingarna med tåg till Helsingfors för att till Senaten inlämna ansökan om att få grunda en fullständig svenskspråkig samskola. Emellertid avled han mitt under resan. Hans svärson, doktor Ernst Schildt, kunde ändå inlämna ansökan och samskolan fick sitt tillstånd.

I matrikeln ingår också texter om skolan och hur före detta elever har upplevt den. Många av eleverna var återflyttare från Sverige. I sitt tal på samskolans 100-årsfest undrade förre eleven, fastighetsjuristen Anders Stening från Stockholm  hur det kommer sig att vår barndoms skola fortfarande efter årtionden har ett så starkt grepp om oss och betyder så mycket för oss. På vilket sätt har skoltiden sått frön som avgörande har påverkat elevernas liv?

Han framhöll att ursprungligen var skolan en institution där en äldre generation fostrade och lärde upp en yngre för livets behov. Skolan blev sedan ett komplement till familjen. När dagens mera extrema kunskapsgivare betonar faktakunskapernas roll i skolan finns det en risk att de glömmer bort den del av fostran som i äldre tider sköttes av familjen.

En av de viktigaste uppgifterna för den goda skolan är alltså att skapa en helhet av de impulser som fostrar och utvecklar barnet. Vetenskapshistorien visar att alla de viktigaste ”sanningarna” har blivit välta över ända. I själva verket är det så att de stora upptäckterna karaktäriseras av att de tillåter sig att bli välta över ända. Han konstaterade att han inte kan minnas att han skulle ha upplevt att hans skola skulle ha varit den bästa i hela världen, men han kände att det var hans skola.

När jag sedan bläddrade igenom matrikeln kunde jag konstatera att det bland de forna eleverna huvudsakligen är helt vanliga människor med varierande livshistorier och ofta en fortsatt utbildning. I varje fall hittade jag inga stora statsmän eller kändisar.

Den här skolan är bara en av otaliga privata svenska skolor som har funnits och alltjämt verkar i Finland. Skillnaden mellan en ”offentlig” skola och en privat är kanske att den offentliga fungerar på majoritetens villkor, medan den privata kan ta i beaktande också olika minoriteters behov. Den privata fungerar som ett komplement till de offentliga ofta också som en föregångare i socialt eller pedagogiskt avseende då de förändringarna inom det offentliga skolväsendet ofta bromsas av en konservativ attityd och trög byråkrati. Utan de privata skolorna skulle åtminstone det svenskspråkiga skolnätet ha blivit mycket glesare och kunskaperna i svenska betydligt sämre utanför svenskbygderna.

Den privata skolan har sällan en ekonomisk bakgrund utan problem, vilket kräver en större sammanhållning och beredskap av upprätthållare, lärare, personal och elever att kämpa för just den skolans existens och framgång. Den skolan upplevs som vår skola – en stämning som av en engagerad lärarkår också kan skapas i en kommunal eller statlig skola.

Det offentliga upplevs emellertid ha en skyldighet att ställa en god utbildning till elevernas förfogande. Som förälder och elev känner man sig därför mycket mera kräsen och kritisk till den service som en offentlig skola erbjuder. De privata lider ofta större brist på resurser för utrymmen och verksamhet, vilket föranleder både större aktivitet och flera innovationer för att lösa problemen.

De statliga och kommunala skolornas offentliga finansiering kan också medföra en fokusering på skolans yttre omständigheter såsom skolhus, utrustning och lärarnas formella kompetens framom genuina skolupplevelser och lärarpersonligheter, som sätter sig i elevernas minne för hela livet. Det här kanske är något att tänka på nu då skolan går in i en för många diffus digitalisering där lärarens roll ibland reduceras till elevernas rena uppdragsgivares och undervisningen ersätts av perfekt, opersonlig digital teknik utan uppenbara mänskliga drag.

Martin Gripenberg

Källa: Björneborgs svenska samskola 1892-2017

Björneborg

Tarvitaanko Suomessa yksityisiä kouluja?

Tänä vuonna on Porin yksityinen ruotsinkielinen yhteiskoulu (Björneborgs svenska samskola) julkaissut kolmannen oppilasluettelonsa. Siinä kerrotaan myös koulun historiasta ja saavutetuista tuloksista.

Tietojen kerääminen koulun entisiltä oppilailta on ollut hämmästyttävän työlästä. Sen jälkeen, kun tietosuojalaki oli korjattu, saatiin lupa käyttää aikaisempien oppilasluetteloiden tietoja. Ne oli tallennettu levykkeille. Vuonna 2014 kun niitä haluttiin hyödyntää, osoittautui kuitenkin mahdottomaksi löytää levykkeiden lukijaa. Siksi kaikki tiedot jouduttiin keräämään uudestaan.

Matrikkelissa on myös entisen rehtorin Clas-Eric Palmin kertaus koulun 125-vuotiaasta historiasta. Erik Geber toistaa siitä tietoja artikkelissaan ”Yksityiskoulut Suomessa”, joka tulee sisältymään Ruotsinkielisen kouluhistoriallisen seuran vuonna 2019 ilmestyvään julkaisuun ”Skolhistoriskt Arkiv 37”.

Ruotsinkielisen koulutuksen historia Porissa alkaa tavallaan siitä, kun kaupunki perustettiin vuonna 1558. Silloin aloitti myös pedagoogia. Pedagoogia muutettiin aika myöten lyseoksi. 1800-luvun loppupuolella tähän ruotsinkieliseen lyseoon tuli puute oppilaista, koska ruotsinkielisetkin perheet laittoivat lapsensa uuteen suomenkieliseen kouluun, joka ruotsinkielisen lyseon vastakohdaksi johti yliopisto-opiskeluihin.

Porissa toimi ruotsinkielinen yhdistys Sivistyksen ystävät (Bildningens vänner i Björneborg), joka jo monen vuoden ajan oli tukenut ruotsinkielisen naisten koulun ja lyseoon valmistavan koulun. Lyseo oli perinteinen poikakoulu.  Kun lyseon valtionapu tuli uhatuksi yhdistys päätti vuonna 1892 perustaa kaupunkiin osakeyhtiön, jonka tehtäväksi tuli ruotsinkielisen oppikoulun, Björneborgs svenska samskola Ab:n, ylläpitäminen.

Yhdistyksen puheenjohtaja kauppaneuvos Wilhelm Rosenlew lähti junalla Helsinkiin jättämään perustamisanomuksen Senaatille. Matkan aikana hän kuitenkin kuoli. Mutta hänen vävynsä, tohtori Ernst Schildt, onnistui jättämään hakemuksen ja yhteiskoulu sai lupansa.

Matrikkelissa on myös tekstejä siitä, kuinka entiset oppilaat kokivat koulun. Oppilaista suuri osa oli Ruotsista palanneita maahanmuuttajia. Puheessaan koulun 100-vuotisjuhlassa entinen oppilas, kiinteistöjuristi Anders Stening Tukholmasta ihmetteli, kuinka lapsuutemme koululla edelleen on niin vahva ote meistä ja merkitsee meille niin paljon. Kuinka kouluaika on kylvänyt siemeniä, jotka ovat vaikuttaneet ratkaisevasti oppilaiden elämään?

Steningin mielestä koulu oli alun perin instituutio, jossa vanhempi sukupolvi kasvatti ja opetti nuorempia elämän tarpeita varten. Koulusta tuli siten perhettä täydentävä toimija. Kun tämän päivän faktapainotteiset tiedonvälittäjät painottavat tosiseikkojen roolia koulun opetuksessa, on vaarana, että he kokonaan unohtavat sen osan kasvatuksesta, jonka perhe aikaisemmin hoiti.

Hyvän koulun tärkeimpiin tehtäviin kuuluu luoda kokonaisuus niistä vaikutteista, jotka kasvattavat ja kehittävät lasta. Tiedonhistoria osoittaa, että kaikki tärkeimmät ”totuudet” on kaadettu ylösalaisin. Oikeastaan on niin, että suurten keksintöjen ominaisuuksiin kuuluu, että ne sallivat ylösalaisin-kaatamisen. Hän totesi, ettei muista kokeneensa kouluaan maailman parhaimmaksi, mutta tunsi sen omaksi koulukseen.

Kun selailin oppilasluetteloa, jossa kerrottiin myös oppilaiden elämänhistoriasta, totesin, että entisistä oppilaista löytyy pääosin ihan tavallisia ihmisiä erilaisilla elämäntarinoilla, joihin useasti kuului myös jatkokoulutusta. Kuitenkaan en löytänyt yhtään suurta valtionmiestä tai muulla tavalla erittäin tunnettua ihmistä.

Tämä koulu on vain eräs lukuisista yksityiskouluista, jotka ovat toimineet tai edelleen toimivat Suomessa. Ero ”yleisen” koulun ja yksityisen koulun välillä on ehkä se, että yleinen koulu toimii enemmistön ehdoilla, kun taas yksityinen pystyy ottamaan huomioon eri vähemmistöjen tarpeita. Yksityinen koulu täydentää sillä lailla yleistä koulua ja saattaa toimia edelläkävijänä sosiaalisesti tai pedagogisesti, mitä julkisen koululaitoksen konservatiivinen suhtautuminen ja byrokratia usein jarruttaa. Ilman yksityisiä kouluja ainakin ruotsinkielinen kouluverkko olisi huomattavasti harvempi ja ruotsin kielen taito huomattavasti huonompi ruotsinkielisten seutujen ulkopuolella.

Yksityisellä koululla on harvemmin taloudellisesti ongelmaton tausta, mikä vaatii suurempaa yhteishenkeä ja valmiutta ylläpitäjien, opettajien, henkilökunnan ja oppilaiden puolelta taistella juuri tämän koulun olemassaolosta ja menestyksestä. Tätä koulua koetaan meidän kouluna – tunnelma, jonka sitoutunut opettajakunta voi luoda myös kunnalliseen tai valtiolliseen kouluun.

Julkisella koululla koetaan kuitenkin olevan velvollisuus asettaa hyvää koulutusta oppilaiden käytettäväksi. Vanhemmat ja oppilaat tuntuvat huomattavasti nirsommilta ja kriittisimmiltä sitä palvelua kohtaan, jonka julkinen koulu tarjoaa. Yksityinen koulu kärsii usein resurssipulasta tiloja ja toimintaa varten. Tämä aiheuttaa sekä suurempaa aktiivisuutta että innovatiivisuutta ongelmien ratkaisemiseksi.

Valtiollisten ja kunnallisten koulujen yleinen rahoitus voi myös aiheuttaa huomion siirtämistä koulun ulkoisiin seikkoihin kuten koulutaloon, varustukseen ja opettajien muodolliseen pätevyyteen aitojen kouluelämysten ja opettajapersoonallisuuksien sijasta, jotka jäävät oppilaan mieleen koko elämäksi. Tätä pitäisi ehkä ajatella nyt kun koulut ovat siirtymässä epämääräiseen digitalisaatioon, jossa opettajan rooli saattaa vähentyä oppilaiden puhtaaksi toimeksiantajaksi ja opetus taloudellisista syistä halutaan korvata täydellisellä henkilöttömällä tekniikalla ilman sellaisilla inhimillisiä ominaisuuksia, joiden merkitys on ollut niin suuri nimenomaan yksityisissä kouluissa.

Martin Gripenberg

Lähde: Björneborgs svenska samskola 1892-2017