Monthly Archives: July 2021

Kritiska samhällssynpunkter på skolans historia

Uppfostrans historia och filosofis vårdagar 2021 hölls virtuellt 14-15 juni. Vardera dagen inleddes med en allmän föreläsning. Därefter hölls ett par sessioner vid vilka forskare presenterade sina, idéer, planer eller rön.

Den allmänna föreläsningen (keynotes) på måndagen hölls av Olli-Pekka Moisio från Jyväskylä universitet på finska och på tisdagen av Joesphine Hoegaerts från Helsingfors universitet på engelska. Bägge föreläsningarna handlade om förfördelade samhällsgrupper och i synnerhet Moisio hänvisade mycket till den tidiga utopisten William Morris och det kritiska tänkandet medan Hoegaerts lyfte fram begreppet subalters. Termen namnger och identifierar en befolkning som är socialt, politiskt och geografiskt utesluten från maktens hierarki. Termen har sitt ursprung i forskningen kring kolonialismen.

Moisios rubrik var Utopia, demokratia ja kasvatus. Han hänvisade i sitt föredrag mycket till utopisten William Morris och hans uppfattning om hur kapitalismen påverkar samhället. Han berörde också flera andra utopiska pedagoger såsom Freire och John Dewey och framhöll att barnets underordnade position i undervisningssammanhang inte stöder utvecklingen av ett demokratiskt förhållningssätt i samhället.

Hoegaerts rubrik var Measuring Silence and Letting the Subalters Shout: Attending to Sounds and Voices in History of Education. Hon betonade barnets oförmåga att göra sig verbalt gällande I utbildningssammanhang. Av etablissemanget uppfattas barnens röster ofta bara som oljud. Antonio Gramsci myntade termen subaltern för att identifiera den kulturella hegemonin som utesluter och förskjuter specifika människor och sociala grupper från de socioekonomiska institutionerna i samhället. Barnen kan ses som en sådan grupp menade hon. Det skulle vara nödvändigt att i högre grad lyssna på deras behov i stället för att låta etablissemanget ange ramarna för utbildningen. En stor utmaning är att kunna lyssna till barnens röster.

De fyra temagrupperna handlade om skolhistoria, pedagogisk filosofi, pedagogik och pedagogisk historia. 

Under temat skolhistoria inledde jag med mitt i föregående blogg refererade anförande om att varje skola har en unik historia. Tanken är att då man genom skolordningar har försökt likrikta alla skolor av samma slag blir de ändå olika av olika orsaker.

Matti Roisio och Heli Valtonen talade om organiserandet av utbildningen efter krisen.

Erja Kosonen och Annika Tammela refererade sin undersökning om sångundervisningens betydelse och hur den har utvecklats. De hade gått igenom många av de gamla sångböcker som användes i skolan och visade hur psalmsången har utvecklats genom Orff-musiken till modern skolundervisning i musik.

Under temat pedagogisk filosofi talade Eeva Kallio om den moderna forskningen kring vishet och vad den kan ge utbildningsväsendet.

Henri Pettersson talade om kritiskt tänkande, kritisk pedagogik och arvet från upplysningen. Matti Taneli och Veli-Matti Rissanen tolkade betydelsen av Ciceros och Kants moral för skolfostran.

Esko Harni och Janna Inkeroinen diskuterade vad politisk ekonomikunskap kunde innebära inom utbildningen.

Under temat pedagogik problematiserade Minni Matikainen transformativ inlärning som mål för vuxenutbildningen. Transformativt lärande sägs vara en teori där processen för ”perspektivtransformation” har tre dimensioner: psykologisk (att förstå sig själv), övertygelser (reformera trossystem) och beteendemönster (i livet).

Sari Niukkanen diskuterade förskollärarnas tolkning av barnets rättigheter.                                

Eetu Pikkarainen talade om den finländska pedagogikens teoretiska struktur.

Tyvärr gör en så intensiv dos ofta teoretiska framställningar att lyssnarens uppmärksamhet avtrubbas.

Under temat utbildningshistoria talade Arja Turunen om Förening 9 och den radikala sexualundervisningsrollsideologin i uppfostran.

Niko Noponen om frihetsmössans historia och fostran till medborgare. Jag hade aldrig hört om denna mössa förr men förstår att den har något att göra med de idéer som förfäktades av mösspartiet under Frihetstiden (1700-talet) i Sverige.

Karoliina Puranen talade om disciplin i läroverken och kategoriserande bestraffningspraxis. Anna Niiranen talade om Framtidsfaktorerna: graviditet, mödrar och barndom i den vägledande litteraturen på 1800-talet.

Min uppfattning blev att programmet var mångsidigt, givande och i många avseenden aktuellt. Något överraskad blev jag över det jag upplevde som starkt vänsterideologisk infallsvinkel i flera presentationer. Att det överraskade mig berodde på den starka kontrasten till den rådande konservativa samhällsandan under vilken populistpartierna har rönt rätt stora framgångar de senaste åren. Det borde väl inte ha överraskat mig så mycket då det ju framför allt är klyftan mellan konservativt och radikalt som har vidgats under denna tid.

Nu tydligare än tidigare har den utbildningshistoriska forskningen i Finland övergått från att handhas av skolorna och skoladministrationen till universiteten. Detta har också medfört en förskjutning av fokus från skolans vardag till principiella och filosofiska resonemang om utbildningens uppgifter. Det kan ses som en välkommen utveckling från inkrökt närsynthet till vidare perspektiv.

Martin Gripenberg

Kriittiset yhteiskunnalliset näkemykset koulun historiasta

Kasvatuksen historian ja filosofian kevätpäivät 2021 järjestettiin virtuaalisesti 14.-15.6.2021. Molemmat päivät alkoivat yleisellä luennolla. Päivän aikana pidettiin pari istuntoa, joissa tutkijat esittelivät ideoitaan, suunnitelmiaan tai havaintojaan.

Maanantain yleisluennon (keynotes) piti Olli-Pekka Moisio Jyväskylän yliopistosta suomeksi ja tiistaina Joesphine Hoegaerts Helsingin yliopistosta englanniksi. Molemmat luennot käsittelivät huonossa asemassa olevia yhteiskuntaryhmiä ja erityisesti Moisio viittasi paljon kriittiseen ajatteluun, kun taas Hoegaerts korosti käsitettä subaltern. Termi nimeää ja tunnistaa väestön osaa, joka on sosiaalisesti, poliittisesti ja maantieteellisesti suljettu valtahierarkian ulkopuolelle. Termi juontaa juurensa kolonialismin tutkimuksesta.

Moision otsikkona oli Utopia, demokratia ja kasvatus. Luennollaan hän viittasi paljon utopistiin William Morrisiin ja hänen ajatukseensa siitä, miten kapitalismi vaikuttaa yhteiskuntaan. Hän käsitteli myös useita muita utopistisia opettajia, kuten Freireä ja John Deweytä, ja korosti, että lapsen alisteinen asema opetusympäristössä ei tue demokraattisen lähestymistavan kehittämistä yhteiskunnassa.

Hoegaertin otsikko oli Measuring Silence and Letting the Subalters Shout: Attending to Sounds and Voices in the History of Education. Hän korosti lapsen kyvyttömyyttä puolustaa itseään suullisesti koulutuksen yhteydessä. Päättäjät kokevat lasten äänet usein vain meluksi. Antonio Gramsci kehitti termin subaltern tunnistaakseen kulttuurisen hegemonian, joka sulkee pois ja syrjäyttää tietyt ihmiset ja yhteiskuntaryhmät yhteiskunnan sosioekonomisista instituutioista. Hän väitti, että lapset voidaan nähdä tällaisena ryhmänä. Olisi hyvä kuunnella enemmän heidän tarpeitaan kuin antaa päättäjien asettaa puitteet koulutukselle. Suuri haaste on pystyä kuuntelemaan lasten ääntä.

Päivien neljä työryhmää käsittelivät kouluhistoriaa, kasvatusfilosofiaa, kasvatustiedettä ja kasvatuksen historiaa.

Teemassa kouluhistoria aloitin omalla puheenvuorollani ”Koulun uniikki historia”, jota käsittelin edellisessä blogissani. Sen ydin on, että jokaisella koululla on ainutlaatuinen historia vaikka koulujärjestyksillä pyritään tekemään kaikista samantyyppisistä kouluista samanlaisia.

Matti Roisio ja Heli Valtonen puhuivat koulutuksen järjestämisestä kriisin jälkeen.  Erja Kosonen ja Annika Tammela kertoivat tutkimuksestaan laulamisen tärkeydestä ja sen kehittymisestä. He olivat käyneet läpi monia vanhoja koulussa käytettyjä laulukirjoja ja osoittivat kuinka virsilaulusta on Orff-musiikin kautta kehittynyt moderni musiikinopetus.

Pedagogisen filosofian teeman alla Eeva Kallio puhui modernista viisauden tutkimuksesta ja siitä, mitä se voi tuoda koulutusjärjestelmälle.

Henri Pettersson puhui kriittisestä ajattelusta, kriittisestä pedagogiikasta ja valaistumisen perinnöstä.

Matti Taneli ja Veli-Matti Rissanen tulkitsivat Ciceron ja Kantin moraalin merkitystä koulunkäynnille.

Esko Harni ja Janna Inkeroinen keskustelivat siitä, mitä poliittisen talouden koulutusosaaminen voi tarkoittaa.

Pedagogiikan teeman alla Minni Matikainen puhui aiheesta “Transformatiivisen oppimisen problematisointi aikuiskoulutuksen tavoitteena”. Transformatiivinen oppiminen on pedagoginen teoria, jonka on kehittänyt amerikkalainen sosiologi Jack Mezirow. Teoriana se tarkoittaa, että “perspektiivimuunnoksen” prosessilla on kolme ulottuvuutta: psykologiset (muutokset itsensä ymmärtämisessä), vakaumukselliset (uskomusjärjestelmien uudistus) ja käyttäytymismallit (elämäntavan muutokset).

Sari Niukkanen keskusteli esikoulunopettajien tulkinnasta koskien lasten oikeuksia.

Eetu Pikkarainen puhui suomalaisen pedagogiikan teoreettisesta rakenteesta. Valitettavasti kuuntelijan keskittymiskyky herpaantuu niin monen teoreettisen esityksen jälkeen vaikka teema olisi kuinka kiinnostava.

Koulutushistorian teeman aikana Arja Turunen puhui kansalaisena yhdistyksestä 9 ja radikaalin seksivalistusideologian kasvatuksesta.

Niko Noponen puhui vapausmyssyn historiasta ja sen puolueen kasvatusajatuksista. En ollut kuullut tällaisesta myssystä aikaisemmin, mutta ymmärrän sen liittyvän jotenkin niihin ajatuksiin, joita myssypuolue puolusti Ruotsissa Vapausaikana (1700-luku).

Karoliina Puranen puhui oppikoulujen kurinalaistavista ja kategorisoivista rangaistuskäytänteistä.

Anna Niiranen puhui tulevaisuuden tekijöistä: raskaudesta, äideistä ja lapsuudesta 1800-luvun ohjaavassa kirjallisuudessa.

Näkemykseni on, että ohjelma oli monipuolinen, palkitseva ja monessa suhteessa ajankohtainen. Hieman yllättynyt olin siitä, mitä koin vahvana vasemmistolaisena ideologiana useissa esityksissä. Se, että tämä yllätti minut, johtui jyrkästä vastakohdasta vallitsevalle konservatiiviselle sosiaaliselle hengelle, jossa populistiset puolueet ovat viime vuosina menestyneet aika hyvin. Sen ei ehkä olisi pitänyt yllättää minua niin paljon, koska ennen kaikkea konservatiivien ja radikaalien välinen kuilu on kasvanut tänä aikana.

Nyt aiempaa selvemmin koulutushistorian tutkimus Suomessa on siirtynyt kouluista ja kouluhallinnosta yliopistojen hoidettavaksi. Tämä on johtanut myös painopisteen siirtymiseen koulun arjesta periaatteellisiin ja filosofiseen päättelyyn koulutuksen tehtävistä. Tämä voidaan nähdä tervetulleena kehityksenä sisäänpäin lämpenevästä lähinäköisyydestä laajempiin perspektiiveihin.

Martin Gripenberg