Monthly Archives: April 2020

Magiska ord är undervisningens nyckel

I Bibeln står att i begynnelsen var Ordet och Ordet var hos Gud. Genom att yttra ordet Ljus skapades ljuset och sedan hela världen. Idag har vi funnit att ordet nog inte kom från ingenstans eller blev givet av Gud. I undervisningen är orden det viktigaste redskapet eftersom orden skapar kunskapen. Det är genom orden som kunskapen kan överföras på en betydelsefull nivå från en person till en annan. Visst kan kunskap också överföras genom att på något sätt visa den, men genom att sätta ord på kunskapen görs den medveten på en betydligt högre plan.

Även om en del ord som vi använder kanske inte ännu har fyllt ett år är orden som fenomen mycket gamla. Ordens betydelse ligger i deras förmåga att ge tanken en skepnad. Genom orden kan tanken överföras till andra. Också djur har tankar, men för dem är en viktig inlärningsmekanismen efterapning. Genom att använda ord görs efterapningen effektivare. Orden skapar begrepp som kan förmedlas. Det är därför ointressant om orden eller tanken kom först. Orden kan också skapa tanken, särskilt i samband med inlärningsprocessen.

Varifrån kommer då dessa ord. Paleantologer, antropologer, arkeologer och lingvister är rätt överens om att de första orden formades redan på de afrikanska savannerna i samband med att människan hade utvecklats från apan. Ordens bakgrund har troligen ett samband med människans primitiva teknologi, börjandes med att människan lärde sig tillverka enkla redskap och behärska elden.

Den första redskapskulturen, Oldowan-kulturen, är kanske 2,6 miljoner år gammal. För kanske en halvmiljon år sedan utvandrade människoarten Homo erectus från Afrika och spred sig i hela den gamla världen. Med sig hade de Oldowan-kulturens teknologi för att tillverka stenverktyg, förmågan att beskriva begrepp med ord och åtminstone i viss utsträckning förmågan att kunna samarbeta inom gruppen. Också för samarbete behövs ord som beskriver medkänsla, vänskap och resurser. Många av dem har en magisk kraft. Tänk bara på ordet ´förlåt´.

Även andra djurarter kan använda verktyg, kommunicera och samarbeta, men bara människan har ett så omfattande register att det ger dem möjlighet att kommunicera om allt som dess kognitiva kapacitet tillåter hen att föreställa sig. Också om det skulle vara så att det skulle ha funnits ett ursprungsspråk liksom djurens läten, är det fullt rimligt att anta att språken har uppstått hos olika grupper oberoende av varandra, då en sådan utveckling, med utgångspunkt i det dagliga livet, blivit “nödvändig” och möjlig. Då har det redan från början funnits en regional variation i lätena.

Det finns åtminstone fem olika teorier om hur språket uppstod, onomatopoetiskt (mjau, vov-vov, pip…), kommunikativt (bla-bla-bla-teorin), från utrop (Wow-teorin), från sångljud (la-la-la-teorin) eller från grymtanden. Felet med alla dessa teorier är att de är lätt motsagda av fakta i språken. En plausibel syn skulle därför vara att språk har uppkommit av olika anledningar och på olika sätt i olika sammanhang och kanske inte bara på ett sätt, utan på flera sätt samtidigt. Dvs. ovannämnda teorier är alla sanna i begränsad utsträckning. Ganska uppenbart är att språk har uppkommit i samband med människliga aktiviteter som triggat kommunikationsbehovet. Då har människans behov, olika element i omgivningen och redskapen spelat en stor roll. Även om språken har uppkommit och utvecklats på olika sätt har de i olika sammanhang mötts och därigenom påverkat varandra.

Ord av särskilt stor betydelse har vandrat från ett språk till ett annat. Sådana ord kan ha gällt mat, redskap, aktiviteter men framförallt det som människorna har upplevt att påverkar och styr deras verksamhet – oförklarliga ”andliga” krafter. Människan har en förmåga som i många avseenden skiljer dem från djuren, nämligen fantasin. Människan kan föreställa sig saker som inte finns konkret. Människan förmår drömma också i vaket tillstånd. Drömmarna är ett resultat av fantasin. Drömmarna är ofta upphovet till människans teknologiska utveckling, under förutsättning att hen kan sätta ord på drömmen. Genom att använda ord kan fantasin få en form som människan kan föreställa sig och behärska åtminstone mentalt.

Människans förmåga att föreställa sig en verklighet som skiljer sig från den konkret upplevda gav orden makt över människans tankeverksamhet. Den, som innehar de rätta orden, den rätta formeln för ett förhållande upplevdes stå i kontakt med den kraft (makt, väsen, ande), som är verksam. Den som äger orden har således möjlighet att påverka andra människor. Tidigt utformade sig besvärjelsen genom shamanism till ett slags magi med makt över oförklarliga fenomen ibland benämnda demoner.

Magi handlar om att ändra människors verklighetsuppfattning genom att skapa en illusion om att något övernaturligt sker. Magiker kallar sig de som ägnar sig åt magi. Ofta är det bara frågan om någon skickligt utförd illusion. Själva begreppet kommer från persiskans ord magus. Magi syftar till att med “tankens kraft” åstadkomma något, exempelvis flytta och förändra föremål eller få dem att försvinna. Klassiskt är Ali Babas besvärjelse: ”Sesam öppna dig”.

Inom det militära har lösenord länge haft en magisk kraft som kunnat ge tillträde till en stad eller borg och ibland räddat en persons liv. Samma magi använder vi dagligen i våra datorer då vi skriver in lösenord som släpper in ordens ägare i ett dataprogram.

Besvärjelsen är ett uttryck för en animistisk världsåskådning och utgör så att säga dess liturgi. I all sin ofullkomlighet anses den utgöra det ursprungligaste uttrycket för människans religiösa känsla. Ur pedagogisk synvinkel fungerar orden på motsvarandesätt som en dörröppnare till ett fenomen, ett ämne. Varje ord väcker otaliga associationer. Alla ord är inte lika magiska, om man nu ska kalla det magi, den kraft eller makt som orden besitter. Som turist i ett land med ett främmande språk är det nödvändigt att lära sig nyckelorden så att man kan fråga efter hotell, restaurang, vatten, toalett eller museum i de fall de på det främmande språket heter något helt annat. Det är med orden en sångare, en författare eller politiker lyckas trollbinda sin publik. Därför kan det inte vara fel att kalla ordens makt för magisk. I politiken får ordet makt genom ord som ”Jämlikhet, frihet, broderskap”.

Det särskilt kluriska med orden är att de kan förmedla mycket mera än bara öppningen. De kan innehålla en alldeles specifik infallsvinkel, ett förhållningssätt eller ett villkor. Ofta framgår detta av att ordet inte står ensamt eller av att det erhåller en specifik form. I de polyteistiska religionerna har varje gud ett eget namn som syftade på de krafter guden anses behärska. Ett liknande exempel är att alla länder har ett ministerium med uppdrag att ordna landets undervisningsväsen, men namnet på detta ministerium skiljer sig också mellan länder med samma officiella språk, emedan ministeriets uppgifter skiljer sig mellan länderna på grund av att historien och förhållandena är olika.

I undervisningen utgör därför lärarens främsta uppgift att ge eleverna/de studerande de magiska ord som öppnar undervisningsstoffet för dem. Läraren borde särskilt framhålla dessa ord och deras betydelse för undervisningsstoffet. Orden beskriver den begreppsfamilj som skall läras in. Här har jag specifikt undvikit att begränsa mig till ”ordet” eftersom det är förhållandet mellan ”ordet” och andra ord som gör ordet intressant, inte ”ordet” i sig.

Ett exempel på hur stor variationsvidd ett ord kan ha är det i svenskan rätt nyligen införda ordet ”hen”. Hen är ett svenskt könsneutralt personligt neopronomen på samma sätt som orden han och hon. Ordet kan användas då könstillhörigheten är okänd, oväsentlig eller ska otydliggöras på samma sätt som finskans praktiska hän som betyder både hon och han. Till exempel engelska, franska och tyska saknar sådana ord och måste uttrycka det på annat sätt. Ordet hen kan även användas om personer som inte vill kallas han eller hon. Det kan vara ett pronomen för ett tredje kön. I den senare användningen är hen egentligen inte alls könsneutralt enligt Anna-Malin Karlsson, professor i modern svenska. Hen kan också ses som ett uttryck för normkritik. Ordet har fått mycket uppmärksamhet och såväl positiv som negativ kritik.

I en undantagssituation som nu med Corona-viruset måste läraren ofta ersätta det talade ordet med det skrivna, men det minskar nog inte ordens magiska kraft. Litet lustigt i dessa tider är Simon Kirbys syn på språket. Han liknar det vid ett virus eller en parasit som fäster sig på människans hjärna. Språket kan inte existera utan människan och människor som inte har fått ett fullständigt språk utvecklar själv en språkstruktur som binder ihop orden likt en grammatik. Liknande experiment har också utförts med talande robotar. Också de börjar skapa regler för hur orden kan kombineras på ett begripligt sätt.

 

Källor:

Bibeln: Johannes 1 SV 1917

Hannes, Hanna(2013) ”Transbloggen: En kan använda pronomenet hen!”

Hemsida om magi. http://www.magi.nu/

Johansson, Ivar-Lo (1973) Ordets makt: Historien om språket.

Johansson, Sverker (2019). På spaning efter språkets ursprung.

Kenneally, Christine (2007) The first Word.

Milles, Karin(2013) Hen i Sverige och Finland. Artikel i tidskriften Språkbruk 2/2013

Mellin, Lars (2015) Så föddes vårt vassaste verktyg. Artikel i i tidskriften Språktidningen 2/2015.

Semaw et al. (2003). 2.6-million-year-old stone tools and associated bones from OGS-6 and OGS-7, Gona, Afar, Ethiopia. Journal of Human Evolution 45: 169-177.

Tiele C.P. (1903), Inledning till religionsvetenskapen.

Martin Gripenberg

 

 

 

 

 

Maagiset sanat toimivat opetuksen avaimina

Raamatussa lukee, että alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Sanomalla sana Valo luotiin valo ja sitten koko maailmamme. Tänä päivänä olemme todenneet, että sana ei tullut mistään eikä Jumalalta. Opetuksessa sanat ovat tärkein työkalu, koska niillä luodaan tieto. Tietoa voidaan siirtää sanojen kautta merkittävällä tasolla henkilöltä toiselle. Tietysti tietoa voidaan välittää myös näyttämällä se jollakin tavalla, mutta käyttämällä sanoja tiedon välittämiseen tiedostaminen tapahtuu huomattavasti korkeammalla tasolla.

Vaikka jotkut käyttämistämme sanoista eivät ehkä ole vielä vuodenkaan ikäisiä, sanat ilmiöinä ovat hyvin vanhoja. Sanojen merkitys on niiden kyvyssä kuvata ajatusta. Sanojen kautta ajatus voidaan välittää muille. Eläimillä on myös ajatuksia, mutta niille tärkein oppimismekanismi on matkiminen. Käyttämällä sanoja tehostetaan matkimista. Sanat luovat käsitteitä, joita voidaan välittää. Siksi on merkityksetöntä kumpi tuli ensin, sanat tai ajatukset. Sanat voivat myös luoda ajatuksia, etenkin oppimisprosessin yhteydessä.

Mistä nämä sanat tulevat. Paleantologit, antropologit, arkeologit ja kielitieteilijät ovat yhteisymmärryksessä siitä, että ensimmäiset sanat muodostettiin jo afrikkalaisilla savanneilla ihmisten kehittyessä erilleen apinasta. Sanojen tausta on luultavasti yhteydessä ihmisen primitiiviseen teknologiaan, joka alkaa siitä, että ihminen oppii tekemään yksinkertaisia kivityökaluja ja hallitsemaan tulen.

Ensimmäinen työkalukulttuuri, Oldowan-kulttuuri, on ehkä 2,6 miljoonaa vuotta vanha. Ehkä puoli miljoonaa vuotta sitten ihmislaji Homo erectus lähti levittäytymään Afrikasta koko vanhaan maailmaan. Mukanaan heillä oli Oldowan-kulttuurin tekniikka kivityökalujen valmistukseen, kyky kuvata käsitteitä sanoin sekä tehdä yhteistyötä ainakin jossain määrin ryhmän sisällä. Myös yhteistyöhön tarvitaan sanoja, jotka kuvaavat myötätuntoa, ystävyyttä ja resursseja. Niistä monilla on maaginen voima. Ajattele vain sanaa “anteeksi”.

Myös monet eläinlajit voivat käyttää työkaluja, kommunikoida ja tehdä yhteistyötä, mutta vain ihmisellä on niin kattava rekisteri, että sen avulla hän voi kommunikoida kaikesta, jonka kognitiivisella kyvyllään pystyy kuvittelemaan. Vaikka olisi niin, että oli olemassa yhteinen alkukieli kuten eläinten ääntelyssä, on täysin kohtuullista olettaa, että kielet ovat syntyneet eri ryhmissä toisistaan riippumatta. Täytyy olettaa, että tällainen kehitys lähti siitä, kun se päivittäisessä elämässä tuli “välttämättömäksi” ja mahdolliseksi. Siten on jo alussa ollut alueellinen vaihtelu ääntelyssä.

On olemassa ainakin viisi erilaista teoriaa siitä, kuinka kieli sai alkunsa: onomatopoeettisesti (mjau, hau-hau, piip…), kuvailevasti (pälä-pälä-pälä-teoria), huudahduksista (Wow-teoria), lauluäänistä (la-la-la-teoria) tai murahtelusta. Kaikkien näiden teorioiden vika on, että ne ovat jossain määrin ristiriidassa nykyisten kielten ominaisuuksien kanssa. Uskottava näkemys olisi sen vuoksi se, että kielet ovat syntyneet eri syistä ja eri tavoin eri konteksteissa, ei yhdellä ainoalla tavalla, vaan monella eri tavalla samanaikaisesti. Edellä mainitut teoriat saattavat olla totta rajoitetusti. On aivan selvää, että kieli on syntynyt ihmisten toiminnan yhteydessä, joka aiheutti viestinnän tarpeen. Sen lisäksi ihmisten ja ympäristön erilaisilla elementeillä ja työkaluilla on ollut suuri rooli.

Vaikka kielet ovat syntyneet ja kehittyneet eri tavoin, ne ovat tavanneet eri yhteyksissä ja vaikuttaneet siten toisiinsa. Erityisen tärkeät sanat ovat siirtyneet kielestä toiseen. Tällaiset sanat ovat saattaneet koskea ruokaa, työkaluja, toimintoja, mutta ennen kaikkea sitä, jonka ihmiset ovat kokeneet, vaikuttavan ja hallitsevan toimintaansa – selittämättömiä “henkisiä” voimia. Ihmisellä on kyky, joka erottaa heidät monin tavoin eläimistä, nimittäin mielikuvitus. Ihminen voi kuvitella asioita, jotka eivät ole konkreettisesti olemassa. Ihminen pystyy myös unelmoimaan hereillä ollessaan. Unet ovat mielikuvituksen tulosta. Unelmat ovat usein olleet ihmisen teknisen kehityksen lähde, kun he ovat pystyneet ilmaisemaan unelmansa sanoilla. Sanoilla mielikuvitus voi saada muodon, jonka ihminen voi henkisesti hallita.

Ihmisen kyky kuvitella todellisuutta, joka eroaa konkreettisesta kokemuksesta, antoi sanoille vallan ihmisen ajatustoimintaan. Henkilön, jolla on oikeat sanat, -oikea kaava, todettiin olevan yhteydessä voimaan (valtaan, olemukseen, henkeen). Sanojen omistajalla on siten mahdollisuus vaikuttaa muihin ihmisiin. Loitsu kehittyi varhain shamanismin kautta eräänlaiseksi taiaksi, jolla oli valta selittämättömiin ilmiöihin, joita joskus kutsuttiin demoneiksi.

Magian tarkoitus on muuttaa ihmisten todellisuuskäsitystä luomalla illuusion siitä, että tapahtuu jotain yliluonnollista. Maagikot ovat ihmisiä, jotka omistautuvat taikuudelle. Usein kysymyksessä on vain taitavasti suoritettu silmänkääntötemppu. Itse sana tulee persialaisesta magus-sanasta. Magian, -taikuuden tavoitteena on saavuttaa jotain “ajatuksen voimalla”, esimerkiksi esineiden liikuttaminen ja muuttaminen tai katoaminen. Klassikko on Ali Baban loitsu: “Seesam avaudu”.

Sotavoimissa salasanoilla on kauan ollut maaginen voima, joka voi avata pääsyn kaupunkiin tai linnaan ja joskus pelastaa ihmisen hengen. Käytämme päivittäin samaa taikuutta tietokoneissamme, kun kirjoitamme salasanoja, joiden avulla pääsemme johonkin tietokoneohjelmaan.

Loitsu ilmaisee animistista maailmankuvaa ja muodostaa sen liturgian. Kaikessa epätäydellisyydessään sitä pidetään ihmisen uskonnollisen tunteen alkuperäisenä ilmaisuna. Opetuksen kannalta sanat vastaavalla tavalla toimivat oven avaajana ilmiölle, aiheelle. Jokainen sana herättää lukemattomia assosiaatioita. Kaikki sanat eivät ole yhtä maagisia, jos nyt voi puhua sanojen magiikasta,- se voima, joka sanoilla voi olla. Matkailijana maassa, jossa puhutaan vierasta kieltä, on tarpeen oppia avainsanat, jotta voisi kysyä hotellia, ravintolaa, vettä, wc:tä tai museota, jos sillä kielellä käytetään matkailijalle vieraita sanoja. Juuri sanoilla laulaja, kirjailija tai poliitikko onnistuu kiehtomaan yleisönsä. Siksi ei voi olla väärin kutsua sanojen voimaa maagiseksi. Politiikassa sana saa valtaa sellaisten sanojen avulla kuin “Politiikassa sana saa valtaa sellaisten sanojen avulla kuin “Vapaus, tasa-arvo, veljeys”.

Sanat ovat siinä mielessä ovelia, että ne pystyvät ilmaisemaan paljon enemmän kuin avauksen ilmiöön. Niihin voi liittyä omalaatuinen näkökulma, suhtautumistapa tai ehto. Usein tämä ilmenee siitä, ettei sana seiso yksinään, tai se saa erityisen muodon. Politeistisissä uskonnoissa jokaisella jumalalla on oma nimi, joka viittaa niihin voimiin, joita kyseisen jumalan katsotaan hallitsevan. Samankaltainen esimerkki on, että kaikissa maissa on ministeriö, jonka tehtävänä on järjestää maan koulutusjärjestelmä, mutta nimi eroaa maitten välillä, vaikka mailla olisi sama virallinen kieli. Ministeriön tehtävät nimittäin eroavat, koska maiden historia ja olosuhteet ovat erilaisia.

Siksi opetuksessa opettajan ensisijainen tehtävä on antaa oppilaille / opiskelijoille ne maagiset sanat, jotka avaavat heille oven opetusmateriaaliin. Opettajan tulisi erityisesti painottaa näitä sanoja ja niiden merkitystä opetusmateriaalia varten. Sanat kuvaavat opittavia käsiteperheitä. Tässä välttelen nimenomaan rajoittamasta itseäni “sanaan”, koska sanan suhde muihin sanoihin on se mikä tekee siitä mielenkiintoisen, ei itse “sana”.

Esimerkki siitä, kuinka laaja sanan vaihteluväli voi olla. Ruotsin kielellä on melko hiljattain käyttöön otettu sana hen. Sana on ruotsinkielinen sukupuolineutraali henkilökohtainen uuspronomini, jota käytetään melkein samalla tavalla kuin hon ja han. Sanaa voidaan käyttää, kun sukupuoleen kuuluminen on tuntematonta, merkityksetöntä tai halutaan tehdä epäselväksi samalla tavalla kuin suomenkielen käytännöllinen sana hän. Sanaa hen voidaan käyttää myös ihmisistä, jotka eivät halua kutsua itseänsä hon tai han –merkityksillä. Se voi olla pronomini kolmannelle sukupuolelle. Esimerkiksi englannin, ranskan ja saksan kielistä puuttuu tällaista sanaa, ja heidän on ilmaistava asia toisin. Viimeksi mainitussa merkityksessä nykyruotsinkielen professorin Anna-Malin Karlssonin mukaan sana hen ei ole lainkaan sukupuolineutraali. Sitä voidaan sen sijaan pitää normikritiikin ilmaisuna. Siksi tämä sana on saanut paljon huomiota, ja sekä positiivista että kielteistä kritiikkiä.

Poikkeustilanteessa, kuten nyt Corona-viruksen aikana, opettajan on usein korvattava puhuttu sana kirjoitetulla, mutta se ei tietenkään vähennä sanojen maagista merkitystä. Hieman hauska näinä aikoina on Simon Kirbyn näkemys kielestä. Hän näkee sen viruksena tai loisena, joka tarttuu ihmisen päähän. Kieli ei voi olla olemassa ilman ihmistä, ja ihmiset, joille ei ole annettu täydellistä kieltä, kehittävät kielirakenteen, joka sitoo sanat yhteen, kuten kieliopin. Samankaltaisia kokeita on tehty myös puhuvilla robotteilla. Nekin ovat alkaneet luoda sääntöjä siitä, kuinka sanat voidaan yhdistää ymmärrettävästi.

 

Lähteet:

Hannes, Hanna(2013) ”Transbloggen: En kan använda pronomenet hen!”

Kotisivuja maagiasta:

http://www.magi.nu/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taikuus_(yliluonnollinen)

Johansson, Ivar-Lo (1973) Ordets makt: Historien om språket.

Johansson, Sverker (2019). På spaning efter språkets ursprung.

Milles, Karin (2013) Hen i Sverige och Finland. Artikkeli julkaisussa Språkbruk 2/2013

Mellin, Lars (2015) Så föddes vårt vassaste verktyg. Artikkeli julkaisussa Språktidningen 2/2015.

Raamattu (1992) Johannes 1 (KR92)

Semaw et al. (2003). 2.6-million-year-old stone tools and associated bones from OGS-6 and OGS-7, Gona, Afar, Ethiopia. Journal of Human Evolution 45: 169-177.

Tiele C.P. (1903), Inledning till religionsvetenskapen.

 

Martin Gripenberg