Monthly Archives: June 2020

Ojämlikheten ökar i utbildningen!

Katariina Salmela-Aro, professor i pedagogik vid Helsingfors universitet, alarmerade i en YLE-artikel 16.6.2020 om att grundskolans mål att utjämna de sociala skillnaderna håller på att förflyktigas av bland annat corona-pandemin. Elevernas skolframgång blir i allt högre grad beroende av föräldrarnas utbildnings- och inkomstnivå.

Länge gick utvecklingen i rätt riktning och med PISA-resultat uppnådde Finland internationella toppositioner i början av 2000-talet. I mätningsmetoden beaktades särskilt skillnaderna mellan de bästa och de sämsta elevresultaten. För Finlands del innebar det att jämlikheten i utbildningssystemet var betydligt högre i Finland än i många andra länder. Sedan rymde förtruppen och de finländska resultaten började sjunka.

År 2015 kunde man skönja en brytning i trenden och 2018 bekräftades att skillnaderna mellan grupperna med de bästa och sämsta eleverna redan var utpräglade. I jämförelse med andra OECD-länder är de finländska resultaten alltjämt bättre än medeltalet, men trenden är att de finländska resultaten snabbt försämras. Ur tabellerna i YLE:s artikel framgår att elevresultaten i läsfärdighet sjunkit med 8 % sedan år 2000, i matematik med 4 % och i naturvetenskap med hela 11 % sedan år 2006.

Salmela-Aro söker en förklaring till de försämrade resultaten i ökade socio-ekonomiska skillnader i samhället, men framhåller att orsakerna inte ännu är helt klarlagda. Jag förmodar att en bakomliggande faktor är den arbetsmarknads- och socialpolitik de senaste regeringarna har bidragit till. Den förefaller att ha medfört att den sociala rörligheten nästan helt har avstannat.

I synnerhet nedstängningen av skolan under corona-utbrottet tycks ha accentuerat denna utveckling. Salmela-Aro framhåller att distansundervisningen har ökat de socioemotionella skillnaderna mellan eleverna. Hon tänker då på elevernas förmåga till självreglering, resiliens (förmågan att hantera förändringar och fortsätta att utvecklas) och sisu. Då klassrummet stängdes blev skolarbetet överraskande helt beroende av elevens förmåga till självdisciplin. De elever som kunde koncentrera sig och organisera sin dag klarade sig rätt bra. Särskilt om eleven hade ett eget rum, lämplig datautrustning och en vuxen som vid behov kunde bistå med hjälp uppstod det knappast några problem.

Begreppet sisu har Salmela-Aro tidigare studerat. Som sisu definierar hon och hennes forskningsgrupp målmedvetenhet, förmåga att skapa en långtidsplan och hålla fast vid den. Deras forskning har visat att det finns ett starkt samband mellan sisu och socioekonomisk bakgrund.

Utbildningsstyrelsen avstod under tiden som skolorna var stängda från att ge anvisningar för ordnandet av distansundervisningen. Således ordnades den på mycket olika sätt beroende på rektorernas och lärarnas uppfattning om situationen. Hon konstaterar att i vissa skolor hölls namnupprop varje skolmorgon och eventuell frånvaro antecknades. I många skolor har eleverna dagligen kunnat få följa med undervisningen per video. Med telefon har de sedan kunnat hålla kontakt med läraren och rapportera sina skoluppgifter och framsteg.

I andra skolor har det varit sämre med kontakterna. Inget namnupprop har företagits, dagens arbetsuppgifter har publicerats tex. på Wilma och eleverna har fått inleda skoldagen enligt förgottfinnande. Sedan folkskolans tid har lärarna i finländska skolor en stor frihet att ordna undervisningen som de önskar eftersom det var en nödvändighet i de isolerade

byskolorna. Därför är det ännu normalt i också stora centraliserade grundskolor att det är en stor skillnad i hur lärarna bedriver sin undervisning. Den gemensamma läroplanen dikterar endast innehållet och målen.

Folkskolan bestod och utvecklades under knappt hundra år, Grundskolan har nu drygt 50 år på nacken. Skolornas antal har emellertid minskat radikalt särskilt på landet. Grundskolans läroplan har under denna tid förnyats flera gånger, senast 2018. Eftersom de finländska elevresultaten har sjunkit inte endast relativt utan också absolut under det senaste decenniet kan man fråga sig om förnyelserna har varit tillräckliga eller om problemen sitter i grundskolans organisation. Skulle det med tanke på elevens rättsskydd tex. vara nödvändigt att skära i lärarnas frihet att själva besluta om hur undervisningen ska genomföras.

Det är allmänt känt att behovet av specialundervisning kontinuerlig har ökat så att då 5 % av eleverna på 1990-talet behövde specialundervisning utgör gruppen på 2920-talet närmare 20 %. Inte heller tillgången på elevvårdstjänster förefaller att kunna möta behoven. Är det möjligen så att den grundskola som byggdes i slutet på 1900-talet inte längre svarar mot det digitala samhällets krav på 2020-talet?

Grundutbildningen med alla sina olika skeden uppfattas numera omfatta allt från dagvård och förskola till gymnasium och yrkesutbildning. Här tycker jag det är motiverat att räkna in andra stadiets utbildning i grundutbildningen då det i regeringsprogrammet eftersträvas samma förutsättningar för andra stadiets utbildning som för grundskolan: gratis utbildning, gratis undervisningsmaterial och motsvarande sociala förmåner samt framförallt obligatoriskt deltagande i studier enligt läroplanen.

Jag tycker det skulle vara hög tid att riksdagen skulle diskutera en förnyelse av grundutbildningen och tillsätta en kommittée för dess uppdatering. Det är möjligt att detta skulle vara en grundläggande förutsättning för att Finlands ekonomi skulle kunna återhämta sig efter corona-krisen. Samhället behöver nya aktörer som många ännu är uteslutna ur det nuvarande systemet. Tyvärr kommer nog ingen kommitté att tillsättas inom en nära framtid eftersom riksdagen har så många andra akuta problem att hantera.

Salmela-Aro tycks föreställa sig att en orsak till de sämre resultaten i PISA-testen är de ökande socio-ekonomiska skillnaderna som den liberala ekonomin har förorsakat med fortsatt urbanisering, strukturomvandling, förändrat arbetskraftsbehov, digitalisering och internationell mobilitet. Familjernas värdestruktur utsätts därigenom för stress och ambivalens på ett annat sätt än förr.

Lärarkåren har noterat dessa förändringar och bla. startat olika diskussionsforum som väsentligt ökade i betydelse genom nedstängningen av skolan. Suomen opettajien ja kasvattajien foorumi #SOKF som administreras av Jesse Soininen lyfter upp många högaktuella ämnen som bla. klimattraumatisering av elever, digitaliseringen och nedstängningen av skolorna. Här har framförts läraråsikter som att reformen av andra stadiets utbildning borde bromsas så länge man inte kan ge den nuvarande grundutbildningen tillräckliga resurser för att hindra att ojämlikheten ökar.

Det är inte rätt att bara vissa elever har möjligheter till violinlektioner, extra matematikundervisning, ishockeyhobby mm. Det betyder inte att sådant skulle förbjudas de som har råd till det. Allt kan inte skyllas på grundskolan, men det är tydligt att familjerna har mycket olika förmåga att stöda sina barn.

Att specialeleverna har integrerats i normalundervisningen påverkar Finlands PISA-resultat. Genom integrationen ges också de eleverna jämlikare utbildningsmöjligheter trots att integrationen också kan innebära att de eleverna inte alltid får den specialundervisning de skulle behöva. Integrationen kräver klart större resurser än vad som nu anslås för den. Utbildningssystemet kan inte heller ställas till svars för att alla elever inte utnyttjar de möjligheter som erbjuds. Alla föräldrar och elever förstår eller vill inte utnyttja de resurser systemet erbjuder, men det ät något fel på systemet då

föräldrar som redan sliter i sitt anletes svett för att få ihop till de dagliga utgifterna dessutom förväntas bistå sina barn under deras skolgång. Tanken att föräldrarna skulle överta en del av lärarnas uppgift under corona nedstängningen kan ses som en borgerlig uppfattning som inte beaktar att alla föräldrar kanske varken har den tid, ork eller kunskap som skulle behövas. Dessutom utvecklas samhället nu så raskt att det skolan ska lära ut är något helt annat än vad som gällde under föräldrarnas skolgång.

Ett jämlikt utbildningssystem kan inte innebära att alla elever klarar sig lika bra och kommer ut från skolan med bara nior och tior. Problemeleverna behöver mera stöd än vad skolan kan ge dem och stör dessutom de övriga elevernas undervisning. Skillnaderna i elevernas skolresultat beror nog inte bara på corona-våren, utan är följden av de beslut och åtgärder som har vidtagits under tidigare år.

I den svenskspråkiga gruppen Undervisningstips i Svenskfinland (Tidigare ”Distansundervisning i Svenskfinland”) ges både konkreta tips för undervisningen såsom Matematikhungerskolor, LL-bladets undervisningsförslag, Amacing Race-uppgifter, undervisningstips för begåvade elever, Sagoskogsmodellen och Zachariasskolans tips- och modeller för distansundervisning.

Här redogjordes för Linda Mannilas enkätundersökning om man kan sätta likhetstecken mellan distansundervisning och digital kompetens. Enligt den undersökningen upplevde bara omkring hälften av skolorna sig ha god eller utmärkt digital kompetens. Ytterligare presenterades Charlotta Hills synpunkter på skolans behov av en distansstrategi, och mycket mera.

Sådana diskussionforum utgör ett hopp för utbildningsväsendets framtid.

Källor:

Eskonen Hanna, de Fresnes Tulikukka, Pietarinen Eetu: Etäkoulu toi perhetaustan esiin. YLE Uutisvahti 16.6.2020. Koronan jäljet. Peruskoulun pitäisi taata samat lähtökohdat köyhien ja varakkaiden lapsille, mutta repikö korona tasa-arvon kappaleeksi?

Finholm Sonja: Skola på distans föder kreativitet. SFV magasinet 2/2020, s. 14-19.

Suomen opettajien ja kasvattajien foorumi #SOKF Suomen opettajien ja kasvattajien foorumi #SOKF Gruppen är offentlig och har 16081 medlemmar. Gruppen verkar på Facebook och Twitter

Undervisningstips i Svenskfinland. Gruppen är offentlig och har 2784 medlemmar.

Martin Gripenberg

Eriarvoisuus koulutuksessa on kasvamassa!

Katarina Salminen-Aro, Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori, varoitti YLE-artikkelissa 16.6.2020 siitä, että korona-pandemia saattaa monesta syystä repiä kappaleiksi peruskoulun tavoitteen tasoittaa sosiaalisia eroja. Oppilaiden koulumenestys on yhä enemmän riippuvaista vanhempien koulutus- ja tulotasosta.

Pitkän aikaa kehitys meni oikeaan suuntaan ja PISA-tuloksissa Suomi saavutti kansainvälisesti kärkipaikkoja 2000-luvun alkupuolella. Mittausmenetelmässä otetaan erityisesti huomioon erot parhaiden ja huonoimpien oppilaiden tuloksissa. Suomen osalta tämä merkitsi, että koulutuksen tasa-arvo Suomessa oli huomattavasti korkeampi kuin monissa muissa maissa. Sitten etujoukko karkasi ja Suomen tulokset rupesivat laskemaan.

Vuonna 2015 oli trendissä nähtävissä katkeaminen, joka vuonna 2018 vahvistettiin, että erot parhaimpien ja huonoimpien opiskelijaryhmien välillä olivat jo huomattavia. Verrattuna muihin OECD-maihin, suomalaiset tulokset ovat edelleen keskimääräistä parempia, mutta suuntaus on, että suomalaiset tulokset huononevat nopeasti. YLE: n artikkelin taulukot osoittavat, että opiskelijoiden lukutaito on laskenut 8 % vuodesta 2000, matematiikan 4 % ja luonnontieteiden jopa 11 % vuodesta 2006.

Salmela-Aro etsii selitystä tähän kehitykseen lisääntyneistä sosiaalis-taloudellisista eroista yhteiskunnassa, mutta huomauttaa, että syyt tähän eivät vielä ole täysin selvät.

Oletan, että yksi taustalla olevista tekijöistä on työmarkkina- ja sosiaalipolitiikka, johon viimeisimmät hallitukset ovat osallistuneet. Se näyttää johtaneen sosiaalisen liikkuvuuden melkein täydelliseen loppumiseen.

Eritysesti koulun sulkeminen korona-pandemian puhkemisen aikana näyttää korostaneen tätä kehitystä. Salmela-Aro painottaa, että etäopetus on lisännyt oppilaiden emotionaalisia eroja. Hän ajattelee erityisesti oppikaiden kykyä itsehallintaan, resilienssiin (kyky hallita muutoksia ja jatkaa kehittymistään) ja sisuun. Kun luokkahuoneet suljettiin, koulutoiminta tuli yllättäen täysin riippuvaiseksi oppilaiden kyvystä kurinalaisuuteen. Oppilas, joka pystyi keskittymään ja järjestämään päivänsä pärjäsi aika hyvin, varsinkin jos hänellä olin oma huone, sopivat tietokonelaitteet ja aikuinen, joka tarvittaessa pystyi antamaan apua, ongelmia tuskin syntyi.

Salmela-Aro on aiemmin tutkinut käsitettä sisu. Hän ja hänen tutkimusryhmänsä määrittelevät sisun tavoitetietoisuudeksi, kyvyksi luoda pitkän aikavälin suunnitelma ja pitää siitä kiinni. Heidän tutkimuksena on osoittanut, että sisun ja sosioekonomisen taustan välillä on vahva yhteys.

Koulujen sulkemisen aikana Opetushallitus pidättäytyi antamasta ohjeita etäopetuksen järjestämiselle. Siksi se järjestettiin hyvin eri tavoin riippuen rehtorien ja opettajien näkemyksestä tilanteesta. Salmela-Aro toteaa, että joissain kouluissa järjestettiin joka kouluaamu nimenhuuto ja poissaolot rekisteröitiin. Monessa koulussa oppilaat ovat voineet seurata video-opetusta päivittäin. Puhelimella he ovat sitten voineet pitää yhteyttä opettajaan ja kertoa koulutehtävistään ja etenemisestään.

Toisissa kouluissa yhteydet ovat olleet heikompia. Nimenhuutoa ei ole pidetty, päivän tehtävät on julkaistu mm. Wilmassa ja oppilaat ovat saaneet aloittaa koulupäivän oman tahtonsa mukaan.

Kansakouluajalta opettajilla suomalaisissa kouluissa on ollut täysi vapaus järjestää opetus omien ajatustensa mukaan, koska tämä oli välttämättömyys eristetyissä kyläkouluissa. Siksi on nytkin ihan normaalia, että myös suurissa keskitetyissä peruskouluissa esiintyy suuria eroja siinä, kuinka opettajat saattavat toteuttaa opetuksensa. Yhteinen opetussuunnitelma sanelee ainoastaan sisällön ja tavoitteet.

Kansakoulu toimi ja kehittyi vajaa sadan vuoden ajan. Peruskoulu on nyt toiminut runsaan 50 vuoden ajan. Koulujen määrä on tässä ajassa laskenut huimasti erityisesti syrjäseuduilla. Peruskoulun opetussuunnitelma on uusittu useita kertoja sinä aikana, viimeksi vuonna 2018. Koska suomalaisten oppilaiden tulokset ovat heikentyneet paitsi suhteellisesti myös absoluuttisesti viime vuosikymmenen aikana, voi kysyä, ovatko uudistukset olleet riittäviä vai ovatko ongelmat peruskoulun organisaatiossa. Olisiko esim. välttämätöntä kaventaa opettajien vapautta järjestää opetus mielensä mukaan oppilaiden oikeusturvaa ajatellen.

On yleisesti tiedossa, että erityisopetuksen tarve on jatkuvast kasvanut niin, että kun 1990-luvulla 5 % oppilaista tarvitsi erityisopetusta, sitä tarvitsee 2020-luvulla yli 20 %. Oppilashuoltopalvelujen tarjoaminen ei myöskään näytä pystyvän vastaamaan tarpeisiin. Onko mahdollisesti niin, että 1900-luvun lopulla rakennettu peruskoulu ei enää vastaa 2020-luvun digitaalisen yhteiskunnan tarpeisiin?

Peruskoulu eri vaiheineen katsotaan nykyään käsittävän kaiken päivähoidosta ja esiopetukseta lukioon ja ammatilliseen koulutukseen. Mielestäni on perusteltua sisällyttää toisen asteen koulutus perusopetukseen, koska hallituksen ohjelmassa pyritään samoihin ehtoihin toisen asteen koulutuksessa kuin peruskoulussa: ilmainen koulutus, ilmaiset opetusmateriaalit ja vastaavat sosiaaliset edut ja ennen kaikkea pakollinen osallistuminen oppimisessa opetussuunnitelman mukaan.

Mielestäni olisi korkea aika, että eduskunta keskustelisi perusopetuksen uudistamisesta ja nimittäisi komitean sen päivittämistä varten. On mahdollista, että tämä olisi perusedellytys Suomen talouden elpymiselle koronakriisin jälkeen. Yhteiskuntamme tarvitsee sellaisia uusia toimijoita, joista monet nykyisessä järjestelmässä edelleen suljetaan pois. Valitettavasti mitään komiteaa tuskinpa tullaan asettamaan ihan lähiaikoina, koska eduskunnalla on niin paljon muita akuutteja ongelmia käsiteltävänä.

Salmela-Aro näyttää olevan sitä mieltä, että yksi syy heikompiin tulkssiin PISA-testeissä on liberaalitalouden aihettamat kasvavat erot johtuen jatkuvasta kaupunimisesta, rakennemuutoksesta, muuttuvista työvoimatarpeista, digitalisoitumista ja kansainvälisestä liikkuvuudesta. Perheiden arvorakenne altistuu sressille ja ambivalenssille eri tavalla kuin ennen.

Opettajakunta on pannut merkille nämä muutokset ja mm. aloittanut erilaisia keskustelufoorumeita, joiden merkitys kasvoi huomattavasti koulun sulkemisen myötä. Jesse Soinisen hallinnoima Suomen opettajien ja kasvattajien foorumi #SOKF korostaa monia ajankohtaisia aiheita, kuten oppilaiden ilmastotraumatisointia, digitalisointia ja koulujen sulkemista. Tässä on ilmaistu opettajien mielipiteitä mm. siitä, että toisen asteen koulutuksen uudistusta tulisi jarruttaa, niin kauan kun nykyiselle peruskoululle ei ole annettavissa riittäviä resursseja eriarvoisuuden lisääntymisen estämiseksi.

Ei ole oikein, että vain joillakin opiskelijoilla on mahdollisuuksia viulutunteihin, ylimääräisiin matematiikan tunteihin, jääkiekkoharrastuksiin jne. Se ei tarkoita, että sellaiset olisi kiellettävä heiltä, joilla on siihen varaa. Peruskoulua ei voida syyttää kaikesta, mutta on selvää, että perheillä on hyvin erilaiset kyvyt tukea lapsiaan.

Se, että erityisoppilaat on integroitu normaaliin koulutukseen, vaikuttaa Suomen PISA-tuloksiin. Integraation avulla heille tarjotaan parempia koulutusmahdollisuuksia, vaikka integraatio myös saattaa johtaa siihen, että oppilaat eivät aina saa tarvitsemansa erityisopetusta. Integrointi vaatii selvästi enemmän resursseja kuin sille tällä hetkellä on osoitettu.

Koulutusjärjestelmää ei voida myöskään pitää vastuullisena siitä, että kaikki oppilaat eivät hyödynnä tarjottuja mahdollisuuksia. Kaikki vanhemmat ja oppilaat eivät ymmärrä tai halua hyödyntää järjestelmän tarjoamia resursseja, mutta järjestelmässä on jotain vikaa, kun vanhempien, jotka jo kamppailevat otsa hiessä saadakseen rahaa päivittäisiin kuluihinsa odotetaan myös auttavan lapsiaan koulussa. Ajatus siitä, että vanhemmat ottaisivat osan opettajien tehtävistä korona-sulkemisen ajaksi, voi nähdä porvarillisena näkemyksenä, joka ei ota huomioon, että kaikilla vanhemmilla ei ole tarvittavaa aikaa, energiaa tai tietoa. Lisäksi yhteiskunta kehittyy nyt niin nopeasti, että se, mitä koulu opettaa, on jotain täysin erilaista kuin mitä tapahtui vanhempien koulunkäynnin aikana.

Tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä ei voi tarkoittaa, että kaikki oppilaat selviäisivät yhtä hyvin ja pääsevät koulusta vain yhdeksikköjä ja kymppejä todistuksessaan. Ongelmaoppilaat tarvitsevat enemmän tukea, kuin mitä koulu voi heille antaa ja lisäksi he häiritsevät muiden opiskelua. Oppilaiden koulutusten erot eivät riipu vain korona- keväästä, vaan johtuvat p”töksistä ja toimenpiteistä, joita on suoritettu aikaisempina vuosina.

Ruotsinkielisessä ryhmässä Undervisningstips i Svenskfinland (Opetusvinkit ruotsinkielisessä koulussa Suomessa, aiemmin “Etäopetus ruotsinkielisessä koulussa Suomessa”) annetaan sekä konkreettisia opetusvinkkejä, kuten Matematiikanälkäkoulu, LL-bladetin (Helppo-lukea-lehti) opetusehdotuksia, tehtäviä Amazing Race-mallin mukaan, opetusideoita lahjakkaita oppilaita varten, satumetsämalli ja  Zachariaskoulun ideoita ja malleja etäkoulutusta varten.

Keskustelufoorumissa selitetään Linda Mannilan kyselytutkimuksesta siitä, onko etäopetus ja digitaalinen pätevyys yksi ja sama asia? Tutkimuksen mukaan ainoastaan puolet kouluista koki, että heillä on hyvä tai erinomainen digitaalinen kompetenssi. Lisäksi esitettiin Charlotta Hillin näkemyksiä digitaalisen strategian tarpeellisuudesta, ja paljon muuta.

Tällaiset keskustelufoorumit tuovat toivoa koulutusjärjestekmämme tulevaisuutta ajatellen.

Lähteet:

Eskonen Hanna, de Fresnes Tulikukka, Pietarinen Eetu: Etökoulu toi perhetaustan esiin. YLE Uutisvahti 16.6.2020. Koronan jäljet. Peruskoulun pitäisi taata samat lähtökohdat köyhien ja varakkaiden lapsille, mutta repikö korona tasa-arvon kappaleeksi?

Finholm Soja: Skola på distans föder kreativitet. SFV magasinet 2/2000, s. 14-19.

Suomen opettajien ja kasvattajien foorumi #. Ryhmä on julkinen ja sillä oli 16081 jäsentä 26.6.2020. Ryhmä toimii Facebookissa ja Twitterissa.

Undervisningstips i Svensjinland. Ryhmä on julkinen ja sillä oli 2784 jäsentä 26.6.2020.

Martin Gripenberg

Koronakoulu – voitettu vaikeus

Suomen itsenäisyyden aikana lienee opetusjärjestelmä ollut suurimmaksi osaksi suljettuna kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli maan itsenäistyessä, kun sisällissota puhkesi ja sitä seurasi espanjantauti. Toinen kerta oli talvi- ja jatkosodan aikana. Kolmas kerta on nyt korona- pandemian aikana. Asiantuntijat huomauttavat, ettei mikään kriisi muistuta toista. Voimme kuitenkin nähdä, että kriisimme ovat jakautuneet kahteen osaan. Emme vielä voi tietää kuinka koronakriisi (Covid -19) kehittyy, mutta ilmeisesti on olemassa riski toisesta aallosta ja maan talous on jo nyt syvässä lamassa. Tällä voi olla vaikutuksia myös koulutusjärjestelmään, vaikka monet poliitikot nyt korostavat, että emme saa tehdä samoja virheitä kuin 1990-luvun laman aikana, jolloin koulutukseen määrärahoja leikattiin tuntuvasti.
 Koronapandemian aikaisen yhteiskunnan sulkeminen toimi suhteellisen hyvin, ja ohjeet kouluille olivat melko yksiselitteisiä. Silloin kaikki lähikoulutus keskeytettiin Suomessa paitsi esiopetuksessa ja luokissa 1 - 3 ajaksi 18.3 - 13.5.2020. Koululaitoksia kehotettiin sulkemisen aikana ottamaan käyttöön etäopetus verkossa. Oppositiopuolueet olisivat toivoneet vielä ankarampaa sulkemista kuten muutamassa muussa maassa. 
 Etäopiskelua varten Opetushallitus antoi monikymmensivuiset ohjeet siitä, mitä etäopetuksessa piti ottaa huomioon. Painopiste oli oikeudellisissa olosuhteissa kuten opettajien velvollisuudessa järjestää etäopetusta, oppilashuoltopalveluja, kouluruokailua, ikärajoitukset sosiaalisissa medioissa, valtionosuudet, koulussa leirikouluja ja opintomatkoja varten kerättyjen varojen käytöstä, kokeiden järjestämisestä ym. Kuntien sivistyshallinnon, rehtorien ja opettajien oletettiin järjestävän opetusta parhaalla mahdollisella tavalla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Ohjeiden yhteydessä Opetushallitus laati myös yli 100 kysymystä sisältävän kysymyspatteriston. Sen avulla oli mahdollista saada vastauksia etäopetuksen järjestämistä koskeviin kysymyksiin. 
 Pienten lastenpedagogiikkaan, opetukseen ja koulutukseen liittyvä täytäntöönpanoasetus tuli alun perin voimaan 18. maaliskuuta 2020. Täytäntöönpanoasetus korvattiin 6. huhtikuuta 2020 uudella samannimisellä asetuksella, joka tuli voimaan 14. huhtikuuta 2020 ja oli voimassa 13. toukokuuta 2020 asti.
 Sen, että Opetushallitus luopui tarkempien pedagogisten ohjeiden antamisesta voi ymmärtää niin, että viranomailta puuttui riittäviä tietoja parhaasta tavasta reagoida näin odottamattomaan tilanteeseen. Oli varmaan viisasta olla antamatta kokeilemattomia ohjeita vaan toivoa pätevillä opettajilla olevan innovaatiokykyä. Nyt jälkeenpäin toivon, että Opetushallitus kokoaisi kokemuksia opettajien työmenetelmistä. Korona-kriisi tuskinpa on viimeinen kerta kun koulu joutuu toimimaan poikkeusoloissa. Oikeastaan Opetushallituksen olisi pitänyt olla paremmin varustautunut tilanteeseen koska virus- ja muut vaarat ovat jo toistuvasti uhanneet johtaa yhtä dramaattisiin toimenpiteisiin.
 Aikuisopetuskin siirtyi etäopetukseen, mutta sillä on tietysti toiset ehdot kuin peruskoulutuksessa tai toisen ja kolmannen asteen opetuksessa. Itse olen pitkään ollut ahkera kieltenopiskelija työväenopistossa. Siksi sain nyt henkilökohtaisia kokemuksia etäopetuksesta kolmella kielikurssilla. Olin vaikuttunut opettajien yrityksistä parhaimman kykynsä mukaan järjestää opetuksensa. Minulle selvisi myös opettajien vaikeudet järjestää tällaista opetusta, puutteet opetusmateriaaleissa ja opiskelijoiden kyvyssä osallistua sellaisiin kursseihin. Ensimmäisten kahden viikon aikana lamaannuin siitä, että koko yhteiskunta suljettiin, niin että otti aikaa päästä mukaan uuteen järjestelmään.
 Yhdellä kurssilla seurasimme kirjaa. Siellä opettaja helposti pystyi antamaan tehtäviä, pyysi lukemaan eteenpäin ja suorittamaan kirjan tehtäviä, mutta vain harvoin saimme tietää oikeita vastauksia ja käytännössä minulla ei ollut mahdollisuutta kysyä opettajalta, miksi automaattisissa tehtävissä antamani vastaus oli väärä. Meille kerrottiin vain, miltä oikea vastaus kuulostaa. Ongelmana on, että opettajan käyttämä ohjelma ei myöskään aina hyväksynyt kaikkia varmasti oikeita vastauksia. Kielillä kun voi sanoa saman asian oikein useilla eri tavoilla. 
 Toisella kielikurssilla, jossa opettaja käytti myös kirjaa, opettaja hylkäsi kirjan heti, odottaen oppilaiden alkavan kirjoittaa omia lyhyitä tarinoitaan. Mutta niiden teemoja ei ohjattu mitenkään eikä tekstejä korjattu kielellisesti. 
 Kolmannella kurssilla opettaja siirtyi käyttämään minulle ennestään tuntematonta Internet-työkalua, docs, jonka avulla kaikki kurssin osallistujat pääsivät kirjoittamaan samalle sivulle. Ongelmana oli, että tekstit jäivät vain yhden lauseen pituisiksi ja Internet-linkkkejä, joihin opettaja viittasi, ei voitu avata tietokoneellani kyseisessä ohjelmassa
 Vaimoni akvarellikurssilla osallistujat lähettivät kuvia kotona maalaamistaan kuvista, ja kommunikoivat maalaamisen aikana opettajan ja toistensa kanssa, tämä kaikki tehtiin Whatsapp:in kautta.
 Peruskouluopetuksen osalta olen ymmärtänyt, että monet opettajat ovat vaatineet oppilaita ilmoittautumaan verkossa koulupäivän alussa, jotta opettaja on pystynyt seuraamaan oppilaiden toimintaa. Toinen tapa on ollut, että oppilaat pitivät opintopäiväkirjaa, jossa he ilmoittivat opettajalle järjestelmällisesti opiskeluaikansa ja suorittamansa tehtävät. 
 Yliopisto-opetuksessa ymmärsin, että melko joustavasti on pystytty siirtämään luentoja verkkoon. Internetin tarjoamia mahdollisuuksia kuunnella luentoja, kun se sopii parhaiten opiskelijoille, tai kuunnella niitä useampia kertoja, jos teksti on ollut vaikeaa kuulla tai ymmärtää, ei kuitenkaan ole aina ymmärretty.
 On aivan selvää, että koronakriisi on pakottanut koulujärjestelmän ottamaan valtavan askeleen kohti digitalisoituneempaa arkea. Useimmat opettajat ja oppilaat/opiskelijat kokivat että poikkeusjärjestelyt kaikesta huolimatta ovat toimineet hyvin. Kaikki opettajat ovat varmasti oppineet jotain uutta, josta voi olla heille hyötyä tulevaisuudessa. Monet ovat esimerkiksi. oppineet käyttämään erilaisia konferenssiohjelmia, kuten Spotify, Teams, Zoom tai Google Meet. Suurimmat ongelmat lienevät olleet suuret erot opettajien tietokonetaidoissa ja tietokoneohjelmien puutteet. Kunnilla, jotka olivat jo aiemmin investoineet digitalisointiin, oli siitä selvä etu. 
 Toinen asia on sitten, että henkilökohtainen läsnäolo monessa tilanteessa tuntuu tärkeältä opettajien ja oppilaiden välillä sekä oppilaiden kesken. Monet oppilaat tekevät mielellään ryhmätöitä, ja sitä ei ole ollut helppo järjestää etänä. Mirjam Kalland viittaa Pelastakaa Lapset-järjestön kyselyyn 13-18-vuotiaille. Se fokusoi poikkeusoloihin ja vastauksissa tuli esille, että oppilaat tunsivat itsensä yksinäisemmiksi kuin aikaisemmin, ja että ongelmat perheiden sisällä kasvoivat selvästi kun ei ollut mahdollista käydä ystävien luona. Sitten on tietysti oppilaita, joilta puuttuu hyvät suhteet luokan toisiin oppilaisiin ja jotka siksi ovat jopa nauttineet opiskelusta yksin ilman häiritseviä luokkatovereita.
 Oma ryhmänsä ovat ne oppilaat/opiskelijat, jotka syystä tai toisesta eivät pysy mukana digitalisointiprosessissa. Huoli niistä oppilaista, jotka ovat joutuneet "näkymättömiksi", oli ehkä yksi tärkeimpiä syitä koulujen uudelleen avaamiseen muutaman viikon ajaksi toukokuussa. On monia oppilaita, joille opettajan oppimateriaalin esittäminen ja konkreettiset ohjeet tehtävien ratkaisemisessa ovat ratkaisevia oppilaan etenemiselle. Opettajille oli annettava mahdollisuus tutkia koulun sulkemisen aiheuttamia ongelmia. Heidän on kyettävä valmistautumaan uuteen tilanteeseen syksyä ajatellen, koska luokat voivat nyt olla tietojen suhteen vielä heterogeenisempia kuin ennen poikkeustilaa. 
 
Digitalisaatio voi tuoda monia etuja mutta se on myös uhka. Tarvitaan enemmän kokemusta jotta löydetään paras mahdollinen yhdistelmä lähi- ja etäopetuksen kesken. Ammatillisessa koulutuksessa on jo aikaisemmin nähty, että digitalisointi taloudellisesti rasittuneina aikoina voi tarkoittaa sitä, että valtiolla tai kunnalla on kiusaus luopua lähiopetuksesta ja siirtää opetus verkkoon vähentääkseen kustannuksia, Tämä vaikuttaa haitallisesti erityisesti heikompiin opiskelijoihin. 
 Ehkä vakavimmat valitukset koronakoulun aikana ovat koskeneet yhteydenpidon puutetta opettajien ja oppilaiden välillä. Opettajien velvollisuudentunne selviää siitä, että vain muutama opettaja on valittanut heille langetetusta ylimääräisestä työmäärästä, jonka prosessi on aiheuttanut. 
 Opetushallitus antoi myös ohjeet siitä, miten piti 14.6. siirtyä takaisin lähiopetukseen. Käytännössä osoittautui kuitenkin, että ohjeita tulkittiin hyvin eri tavalla eri kouluissa. Niinpä jotkut koulut valitsivat suurimman osan opetuksesta siirrettäväksi sisätiloista koulun ulkopuolelle vaikka opettajilta puuttui kokemusta järjestää opetus sillä tavalla. Tämä aiheutti erilaisia ongelmia ja palelevia oppilaita. 
 Opettajien kontaktit oppilaiden kanssa heikkenevät jollei sitä voida korvata jonkinlaisella digitaalisella kontaktilla kuten Lapissa on kokeiltu Rovaniemen ja erämaakoulujen välillä. Tällaisia varten on runsaasti sopivia ohjelmia. Suuria huolenaiheita ovat puutteet tietokonekannassa ja ”näkymättömäksi” jäävät oppilaat/opiskelijat. Jälkimmäinen ongelma esiintyy myös normaalissa lähiopetuksessa, kun oppilaat jostakin syystä eivät tule kouluun. Sanomalehdessä näin mielipiteen, jonka mukaan nyt ei pidä säästää koulukuraattoreista. Päinvastoin, jotta oppilaiden erot tiedoissa eivät lisääntyisi ennestään, olisi tärkeää lisätä henkilöstöä, joka voi tukea oppilaita opinnoissaan.
 Lähiopetuksen sulkemista koettiin kansallisena välttömättömyytenä, mutta exit-strategiasta tuli vaikeampi prosessi. Hallituksen tarkoitus oli, että yhteiskunta avattaisiin vähitellen hybridistrategiaa käyttäen: testaamalla, jäljittämällä, eristämällä ja hoivaamalla. Päätös, jonka mukaan peruskoulu 14.5. palasi lähiopetukseen perusteltiin sillä, että koululaiset eivät näytä olevan yhtä suuri riskiryhmä kuin vanhemmat ikäluokat tartunnan levittämisessä. Se, että hallitus silti näki olevan paikallaan kouluissa ohjata käytännöt varovaisemmaksi käsienpesu- ja muilla ohjeilla, luokkien sisääntulo eri aikoina tai eri sisäänkäynneistä, että jokainen luokka syö lounaansa erillään muista luokista, etäisyyden pitämistä oppilaiden välillä koulupäivän aikana jne. on aiheuttanut ironisia kommentteja niiden keskuudesta, jotka olisivat halunneet tiukempia ohjeita myös alimmissa luokissa.
 Hallituksen päätöksellä palata lähiopetukseen kuntia kiellettiin järjestämästä pelkästään etäopetusta toukokuun viimeisinä viikkoina. Etäopetus lähiopetuksen rinnalla olisi ollut opettajille liian suuri taakka. Perinteisiä koulun päättäjäisiä, jolloin koko koulu olisi ollut läsnä, ei saatu järjestää tartuntariskin takia. Yliopistot, ammatilliset korkeakoulut, lukiot, ammatillinen koulutus, vapaa sivistys päättivät jatkaa etäopetuksella lukukauden loppuun saakka.
 Exit-strategiasta tuli kiitollinen kohde hallituksen poliittisille vastustajille. Varsinainen yhtenäisyys siitä puuttui. Opettajien ammattiliittokin vastusti koulujen avaamista jo toukokuussa. Vanhempien joukossa oli monia, jotka olivat haluttomia lähettämään lapsiaan lähiopetukseen korona-aikoina. Pian tuli myös raportteja yksittäisistä koronatapauksista kouluissa. Monet, kuten maanviljelijät, pelkäsivät taloudellisia menetyksiä, jos lapset olisivat tuoneet tartunnan ja vanhemmat itse olisivat sairastuneet kylvämisaikana. Monet olisivat mielellään nähneet, että etäopetus olisi jatkunut lukukauden loppuun. Kysely osoitti, että etenkin alueilla, joilla on vähemmän koulutettuja vanhempia, jopa noin 10% vanhemmista vastusti lähiopetuksen aloittamista. Ruotsinkielisten keskuudessa vastustus oli huomattavasti pienempää, ehkä vain 5 %. Vanhempien näkemys heijastui myös oppilaihin, jotka huolestuivat omasta ja vanhempiensa puolesta. Noin 70 000 lasta jäikin tulematta kouluun.
 Hallituksen päätöstä perustuslakiin viitaten päättää kansalaisoikeuksien palauttamisesta voidaan nähdä rohkeampana päätöksenä kuin jos etäopetusta diktatuurisesti olisi jatkettu viitaten pandemian vaaraan. Asenteen tähän päätökseen on nähty erottavan demokratian kannattajat niistä, jotka hyväksyvät diktatuuriset tavat.
 Koulu voi joutua kriisiin monesta syystä. Akuutissa kriisitilanteissa on harvoin mahdollista saada koottua tietoa itse kriisistä. Kriisiin vaikuttavat monet eri tekijät, ja seuraukset ilmenevät vasta myöhemmässä vaiheessa. Rehtori Birgitta Ponthin on kirjoittanut kirjan omista kokemuksistaan, kun hänen koulunsa paloi. Ehkä joku rehtori tai opettaja vielä kirjoittaa kirjan siitä, kuinka koronakriisi vaikutti opetukseen hänen omassa koulussaan. Tärkein oppi on kuitenkin, että meidän pitää valmistautua siihen, ettei koulu aina voi toimia suunnitelmiemme mukaan.
 Lähteet:

Huvudstadsbladetin rapportointi opetuksesta koronakriisin aikana:

Ismark Runa(2020) Distansundervisningens avigsidor visar skolans och lärarens betydelse för eleven. HBL 28.4.2020 s. 14

Kalland Mirjam: Experimentet fortsätter, HBL 28.5.2019, s.16.

Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8

Kemppainen Elsa (2020) Elever har fått nog av distansundervisningen. HBL 28.4.2020, s.8

Malmgren Markus: Illusorisk presidentmakt främjar inte demokratin. HBL 9.5.20, s. 21.

Miettinen Petra (2020) HBL bjöd på dagboksskola 1944. HBL 4.4.1920, s. 17.

Sandström Erik (2020) Finlandssvenska lärare splittrade över skolöppningen. HBL 29.4.2020 s. 7.

Sirén Bille (2020) Eleverna tillbaka till klassrummen. HBL 30.4.2020, s. 2.

Törnblom Fanny (2020) Här skriver skolelever om distansundervisningen. HBL 26.4.2020 och 7.5.2020.

Lindström Johanna (2020) Understanding digital distraction : a longitudinal study on disruptive everyday media multitasking among diginatives. Doktorsavhandling inom marknadsföring, Åbo Akademi.

Norberg Isabel (2020) En del elever har svårt med distansundervisningen – rektor: ”Viktigt med öppen dialog mellan skolan och familjerna”. Svenska YLE. Intervju med rektor Nicke Wulff i Braheskolan i Åbo.

Martti Hetemäkis utredning kring Finlands väg ut ur krisen och hur restriktionerna skall luckras upp: Exit- ja jälleenrakennusryhmän 1.vaiheen raportti. Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:12

Ponthin, Birgitta (2017) Plötsligt – en personlig skildring av krishantering i vardagen.

Opetushallituksen ohjeet verkossa ovat ajantasaistettu tilanteen mukaan: 
https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetustoimi-ja-koronavirus-valmistaudu-poikkeustilanteisiin-etukateen
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/1352020-asti-varhaiskasvatuksen-ja-esiopetuksen-jarjestaminen-poikkeusoloissa
https://www.oph.fi/fi/oppilaan-arviointi-perusopetuksessa-poikkeusolojen-aikana
https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya?themes%5BKoronavirus%5D=Koronavirus&keyword=&page=1



Unicef
https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta/kuntien-hyvat-kaytannot-poikkeusoloissa/