Monthly Archives: November 2016

Odert Gripenbergs uppfostringsprinciper

En av de viktigaste förnyarna av uppfostringsprinciperna i början av 1800-talets Finland var Odert Gripenberg. Han ansåg internatundervisning vara den effektivaste uppfostringsmetoden och tänkte då på de bildade klassernas familjer vars barn förväntades bli officerare eller tjänstemän i riket. Han motiverade det med att i ett internat kan eleverna hela tiden vara under lärarnas uppsikt och sysselsatta med ändamålsenlig verksamhet i stället för att bli utsatta för sådana skadliga inflytelser som förekommer utanför skolan. I internatet kan man också undvika att dåliga vanor får inflytande över eleverna. Odert grundade flera skolor, varav den i Björneborg var den mest betydande. Då han blev tvungen att överta ansvaret för släktgodset Woipala i Sääksmäki flyttade han skolan till denna ort och där fick också barnen till gårdsfolket gå i hans skola. Slutligen flyttades Oderts skola till Fredrikshamn då hans yngre bror Sebastian övertog godset. I Fredrikshamn blev skolan en förberedande grundskola för Kadettskolan med en av riket garanterad ekonomi. Senare grundade Odert tillsammans med sin hustru den första realskolan för flickor i Helsingfors, vilket jag har nämnt i en tidigare blogg om hans livsverk.

I Oderts skola undervisades i Pestalozzis anda enligt heuristisk och sokrastisk metod, samtidigt som man hela tiden tog i beaktande elevernas självständiga arbete. Bl.a. matematik studerades utgående från egna problemlösningar. Kroppslig bestraffning hade helt avskaffats, vilket var remarkabelt på denna tid. Särskild uppmärksamhet fästes vid hälsovården: inomhusarbete omväxlade med vistelse ute i frisk luft. I en skrivelse år 1819 till statsrådet Rehbinder föreslog Odert inrättande av en grundutbildning av barnen i Finland. I skrivelsen framhåller han:

Jag anser att barnen behöver fri natur och frisk luft varannan timme för att de inte som barnen i många andra skolor genom att oavbrutet sitta i skolklassrummens ohälsosamma luft skulle få en gulfärgad hud och motta undervisningen med en livlös långsamhet.

En välordnad uppfostran kräver att eleverna oavbrutet är i verksamhet, även utanför undervisningstimmarna t.ex.- med lämpligt handarbete och kroppsövningar.

I Woipala var det lätt att ordna idrottsövningar och lekar. Eleverna fick åka kälkbacke om vintern och om sommaren åka med fyrhjuliga ”vagnar”. En av trädgårdens vallar fick namnet ”kadettvallen”  eftersom eleverna benämndes kadetter. På de stenlagda vallarna var det lätt att ordna sådana krigiska lekar som var lämpliga för blivande officerare. Det var även vanligt med simutfärder till den då närbelägna Vanajavesis strand. Odert planerade att anskaffa idrotts-, gymnastik- och arbetsmaskiner för eleverna att använda på sin fritid.

Inte ens den bästa disciplin förmår uppnå det som en god uppfostringsmetod, skrev Odert. Undervisningen måste hos eleverna väcka deras uppmärksamhet och en sund vetgirighet. Man måste inse att olika läroämnen tilltalar sinnena på olika sätt och att förmågan att inhämta denna kunskap kräver en samverkan av intelligensen, fantasin och minnet. Uteslutande bokläsning eller föreläsning leder inte till ett användbart resultat.  Ju oftare själens förmåga är verksam i inlärningen desto djupare tränger saken in i elevens minne och stannar kvar där. Detta var också en av de teser hans arbetskamrat C.G. von Pfaler 1822 förfäktade inför Åbo domkapitel.

I Björneborg var skoldagen 1814 uppdelad på följande sätt – notera dock att antalet timmar per dag sedan minskades betydligt i Woipala:

7.00 undervisning

8.30 frukost (lärare och elever vid samma bord)

9.00-13.00 lektioner med 10 minuters raster

13.00 middag

14.00 lektioner med raster

17.30 måltid, varefter möjligen ännu en lektion (man kan anta att åtminstone denna utelämnats i Woipala)

19.00 motion och lekar varefter aftonvard

I språkundervisningen var det mest väsentliga att eleverna blev vana vid att tala det främmande språket.

I matematiken skulle eleverna åskådligt uppfatta grundtalen 1-10. Först efter detta inleddes huvudräkning med hela tal och bråktal.  Syftet med geometriundervisningen var att utveckla elevernas tänkande och observationsförmåga. Egen insikt var den effektivaste inlärningen.

Geografi, naturalhistoria och historia bildade ett slags kontinuum. Odert märkte, att då man kopplar dessa ämnen genom tillämpningar kommer politiken som för övrigt intresserade eleverna väldigt litet att skapa ett ökat intresse för den politiska geografin.

Om man jämför Oderts uppfostringsprinciper med Cygnaeus principer för folkskolan kan man konstatera stora likheter. Om man däremot jämför dem med grundskolans finner man att många av av dem har utelämnats på vägen. Vart har Oderts tanke på att eleverna ska lära sig under fysisk rörelse utomhus eller framhållandet av förmågan att tala i språkundervisningen försvunnit? Till all lycka har helhetsundervisningen där olika läroämnen kopplas fått uppleva en viss renässans. Emellertid måste man hålla i minnet att Oderts skolor inte var riktigt hela folkets skola utan där gick främst elever från välbeställda familjer, vilket gör att grundskolan har litet annorlunda utmaningar. Själv är jag dock av den meningen att hans principer inte borde förkastas enbart av den orsaken, utan gruppstorleken borde bestämmas så att de kan genomföras. Jag utesluter inte heller möjligheten av att man skulle tillåta privata skolor där friare undervisningsprinciper kunde tillåtas.

Källor:

Denna text bygger på Kuujos text om Odert Gripenbergs uppfostringsprinciper citerad ur Kari Rydmans skrift Woipalan (Johannesbergin) kartano Gripenbergin aikana 1783-1842 sekä Odert ja Sebastian Gripenbergin merkitys Sääksmäen koulujen alkuhistoriassa. Valkeakosken kulttuuritoimisto 2008.

Kuujo E. O. (1955) Odert Gripenbergin internaattikoulu 1812-1822. Historiallinen arkisto 55. Helsinki 1955.

 

 

Odert Gripenbergin kasvatusperiaatteet

Suomen 1800-luvun alun merkittävimmän kasvatustieteen uudistajan Odert Gripenbergin mielestä internaattiopetus oli tehokkain kasvatuksen muoto. Tällaisessa koulumuodossa oppilaat voivat – opettajan silmällä pidon alaisina – olla koko ajan ja keskeytyksettä tarkoituksenmukaisessa toiminnassa, eivätkä ulkomaailman turmelus tai jo omaksutut huonot tavat pääse vaikuttamaan oppilaisiin. Odert perusti useita kouluja, joista Porin koulu oli merkittävin. Ottaessaan vastuun sukukartanostaan Voipaalasta Sääksmäessä koulu siirrettiin sinne ja lopuksi Haminaan kadettikoulun alakouluksi.  Koulu oli alussa lähinnä tunnettujen perheiden poikien koulu, mutta Sääksmäessä myös talolaisten pojat otettiin kouluun. Myöhemmin Odert perusti vaimonsa kanssa ensimmäisen tyttöjen reaalikoulun Helsinkiin kuten aikaisemmassa blogissa olen selittänyt.

Odertin koulussa opetusta annettiin Pestalozzin hengessä, heuristisen ja sokraattisen metodin mukaan, ottamalla kaikessa huomioon oppilaitten itsetoiminta. Muun muassa matematiikkaa opiskeltiin itse ratkaistujen probleemien avulla. Ruumiillinen rangaistus oli kokonaan poistettu, mikä oli erikoista tähän aikaan. Erityistä huomiota kiinnitettiin terveydenhoitoon: työ sisällä ja oleskelu vapaassa ilmassa lomitettiin toisiinsa. Vuonna 1819 valtioneuvos Rehbinderille lähettämässä ehdotuksessaan Suomen perusopetuksen aloittamisesta Odert kirjoitti:

”Vapaata luontoa ja raitista ilmaa oppilaat minun käsitykseni mukaan tarvitsevat joka toinen tunti, etteivät he yhtämittaa paikallaan istumalla kouluhuoneiston epäterveellisessä ilmassa saisi samanlaista kellertävää ihoa kuin nuoriso muissa kouluissa, ja elottomalla hitaudella ottaisi vastaan opetusta.

Hyvin järjestetty kasvatus vaatii, että oppilaat lakkaamatta ovat toiminnassa, myöskin oppituntien ulkopuolella, kuten sopivissa käsitöissä, ruumiinharjoituksissa y.m. ”

Voipaalassa oli helppo järjestää urheiluleikkejä. Mäkeä laskettiin talvella kelkalla, kesällä nelipyöräisillä ”vaunuilla”. Puutarhan penkereistä joku sai nimekseen ”kadettivalli” – oppilaita näet kutsuttiin yleisesti kadeteiksi, ja kivipenkereillä voitiin helposti järjestää sotaisia leikkejä. Myös uintiretket tuolloin lähellä sijainneeseen Vanajan rantaan olivat yleisiä. Voipaalaan Odert suunnitteli hankkivansa liikunta-, voimistelu- ja työskentelylaitteita oppilaiden vapaa-aikoina käytettäväksi.

Parhainkaan kuri ei pysty siihen, mihin hyvä metodi, kirjoitti Odert. Opetuksen täytyy herättää oppilaissa tarkkaavaisuutta ja tervettä tiedonhalua. Piti käsittää, että eri oppiaineet vetoavat aistiin eri tavoin, ja niiden omaksuminen edellyttää älyn, mielikuvituksen ja muistin yhteistoimintaa. Pelkkä kirjanluku tai luento ei tuota kelvollista tulosta. Mitä useammin sielun kyky on opittaessa toiminnassa, sitä syvemmin asia painuu mieleen ja pysyy siellä. Tämä oli eräs teeseistä, joita myös hänen työtoverinsa C.G. von Pfaler 1822 puolusti Turun tuomiokapitulissa.

Koulupäivä oli Porissa 1814 seuraavanlainen – huomattakoon kuitenkin, että Voipaalassa tuntien päivittäisistä määrää ilmeisesti oli selvästi vähennetty:

7.00 opetusta

8.30 aamiainen (opettajat ja oppilaat samassa pöydässä)

9.00-13.00 oppitunteja 10 minuutin välitunnein

13.00 päivällinen

14.00 oppitunteja, väliajoin

17.30 ateria, jonka jälkeen ehkä oppitunti (voi olettaa, että ainakin tämä oli Voipaalassa jätetty pois)

19.00 liikuntaa ja leikkejä, lopuksi iltapala

Kielten opetuksessa olennaista oli, että oppilaat tottuivat puhumaan vierasta kieltä.

Matematiikassa oppilaiden tuli oppia havainnollisesti tajuamaan perusluvut 1-10. Sen jälkeen vasta aloitettiin päässälasku kokonais- ja murtolukua käyttäen. Geometrian opetuksen tarkoitus oli kehittää ajattelua ja huomiokykyä. Itse oivaltaminen oli Odertin mielestätehokkainta oppimista.

Maantieto, luonnonhistoria ja historia muodostivat eräänlaisen jatkumon. Odert huomasi, että kytkemällä nämä eri asiat soveltavalla tavalla yhteen, politiikasta muuten niin vähän kiinnostuneet oppilaat innostuivat myös valtiolliseen maantietoon.

Jos vertaa Odertin kasvatusperaatteita Cygnauksen kansakoulun periaatteisiin voi paljon samanlaisuutta huomata. Sensijaan jos vertailee peruskoulun periaatteisin voi todeta, että Odertin periaatteista moni on hävitetty matkan varrella. Mihin on Odertin ajatus siitä, että nuorten on opittava liikkumalla paljon ulkona tai kieltenopetuksen puhumisen ensisijaisen tärkeys hävinnyt. Onneksi kokonaisopetus, jossa eri aineet paremmin kytketään toisiinsa on nähnyt pienen renessansin. Tosin täytyy muistaa, että Odertin koulut eivät olleet ihan koko kansan kouluja, vaan siellä oli enimmäkseen hyväosaisten perheiden lapsia, joten peruskoulun haasteet ovat hieman erilaisia. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, ettei hänen periaatteitaan vain sen takia pitäisi hylätä, vaan ryhmät olisi syytä muodostaa sen kokoisiksi, että niitä voitaisiin toteuttaa. En edes sulkisi pois mahdollisuuksia perustaa yksityisiä kouluja, joissa voitaisiin kokeilla uudenaikaisimpia opetusmenetelmiä vapaammin kuin nykyisessä peruskoulujärjestelmässämme.

Lähteet:

Odert Gripenbergin kasvatusperiaatteet Kuujon mukaan siteerattu Kari Rydmanin kirjoitelmassa Woipalan (Johannesbergin) kartano Gripenbergin aikana 1783-1842 sekä Odert ja Sebastian Gripenbergin merkitys Sääksmäen koulujen alkuhistoriassa. Valkeakosken kulttuuritoimisto 2008.

Kuujo E. O. (1955) Odert Gripenbergin internaattikoulu 1812-1822. Historiallinen arkisto 55. Helsinki 1955.