Monthly Archives: December 2017

Är också skolan ett fenomen?

Härom veckan stod det mycket i tidningarna om ett ljusfenomen som observerats i Lappland. På basen av observationerna spekulerades det i att det skulle ha varit en ovanligt stor meteorit som splittrades innan nedslaget i trakten av Enare sjö. Det där med fenomen är både litet spännande och utmanande.

En betydelsefull skoladministratör framhöll att i deras stad skall eleverna i framtiden studera olika fenomen. En sådan undervisning har ett visst stöd i läroplanen. Ändå störde mig den här åsikten. Orsaken till det är nog att begreppet fenomen är så svamlig, subjektivt och svårt att definiera.

Enligt Focus uppslagsbok från år1958 är ett fenomen egentligen det som visar sig, en syn, en sällsam eller underbar företeelse. Filosoferna ser fenomen som verkligheten sådan den ter sig till skillnad från verkligheten sådan den verkligen är. Fenomenalism är en filosofisk uppfattning enligt vilken vår kunskap begränsas till fenomenen och inte når fram till tingen själva. Fenomenologin som definierades av den tyska filosofen Edmund Husserl (1859 – 1938) ville bana en väg för en objektiv giltighet genom en undersökning av själva meningen, ”väsendet” i medvetandet om olika innehåll.

Wikipedia beskriver fenomen som ‘observerbart skeende’. Ett fenomen kan ibland förklaras utifrån tankemässigt enklare fenomen tills man når förmodade grundfenomen, som inte ytterligare kan förklaras. Några exempel på fenomen är åska, solförmörkelsenorrsken och en orkan. Adjektivet fenomenal avser något fantastiskt och oväntat bra.

Fenomenografi är en kvalitativ forskningsmetod som särskilt Ference Marton använt för att exponera människornas olika uppfattning om det undersökta fenomenet. Utgångspunkten är att människorna har mycket olika och från varandra avvikande uppfattningar om fenomenet som undersöks vid en given tidpunkt.

Då filosoferna har så olika och svävande uppfattningar om begreppet fenomen betyder det inte att det för eleverna i skolan skulle var omöjligt att studera olika fenomen och av det lära sig förstå sin verklighet på ett djupare plan. Emellertid borde de få medel och metoder för sina studier.

Då man talar om fenomen tänker man ofta först på naturfenomen, som i exemplen ovan. Hur studerar man fenomen som t.ex. åskan eller norrsken? Då man studerar ett fenomen måste man först utreda om det är verkligt eller en hallucination. Sedan måste man räkna upp de olika sätt på vilka fenomenet kommer till synes. För åskans del kan man konstatera hettan före, åskmolnen, mörkret, blixtarna, mullret, de häftiga vindilarna och de piskande regnskurarna. Därefter kan man ta reda på orsakerna till dem, processen som förorsakar dem såsom mötet mellan luftmassor med olika temperatur, olika elektriska laddningar luftens fuktighetsprocent osv. Också följderna av åskan såsom brutna träd, översvämningar, eldsvådor m.m. upplevs som en del av fenomenet.

Ett fenomen är alltid en stark upplevelse. Därför stannar det kvar i deltagarens minne och har ett betydande pedagogiskt värde. Fenomenet kan ofta förklaras om man avslöja dess orsak och upphov.

Sociala fenomen är minst lika vanliga som naturfenomen. På gränsen mellan naturfenomen och sociala fenomen finns bl.a. fåglarnas flyttning, extrema idrottsprestationer, massarbetslöshet och trolleriföreställningar. Helt sociala fenomen är t.ex. krig, internet, presidentval och rusningstid. Dessutom upplever jag som fenomen sådant som kanske inte är så spektakulärt, men nog ett observerbart skeende. Sådana fenomen är tidningspress, sjukhus och skola.  På annan plats eller annan tid kunde de däremot vara nog så spektakulära. Ett vanligt gymnasium i det forntida Egypten, ett modernt sjukhus för beduinerna i Sahara, en grundskola i 1800-talets Finland skulle vara verkliga mirakel och därför fenomen

Som fenomen visar sig skolan i form av bl.a. klassrum, lärare, olika slags lektioner, skolkamrater, raster och skolmat. Som ting är skolan ett hus, där allt detta försiggår. För eleven är följderna av skolgång bättre förståelse för och förmåga att anpassa sig i samhället samt ett betyg som möjliggör arbetsansökan och fortsatt utbildning.

För att förstå fenomenet skola rätt måste man känna till bakgrunden, varför skolor grundats och hur de verkar. Endast så kan man förstå effekterna av undervisningen. För eleverna är det nog tillräckligt att veta att skolan finns till för dem och för att de skall få goda förutsättningar att klara sig i de vuxnas samhälle. Emellertid finns det stora grupper av elever, som upplever skolan helt fel, som en pinobänk, eftersom de saknar förståelse för orsakerna till att skolan har grundats och varför skolämnena måste studeras. Då de lever bara för ögonblicket saknar många elever en verklig tidsuppfattning.

Processen är en väsentlig egenskap hos alla fenomen. Därför skulle det vara viktigt att få eleverna att genom studier av fenomen uppfatta dem som en process. Den insikten kunde också befrämja deras skolmotivation.

 

Martin Gripenberg

Onko myös koulu eräs ilmiö?

Toissa viikkona lehdissä oli uutinen valoilmiöstä, joka oli nähty Lapissa. Havaintojen perusteella pohdittiin, että kysymyksessä olisi ollut harvinaisen suuri meteoriitti, joka hajosi ennen kuin se syöksyi maahan Inarinjärven tienoilla. Ilmiöt ovat sekä hieman jännittäiä että haastavia.

Merkittävä kouluhallintonainen painotti, että oppilaiden hänen kaupungissaan tulevaisuudessa tulisi opiskella erilaisia ilmiöitä.  Tämäntyyppinen opetus saa tukea nykyisessä opetussuunnitelmassa. Tämä väite kuitenkin häiritsi minua, koska ilmiö käsitteenä on niin epämääräinen, subjektiivinen ja vaikea määritellä.

Vuodelta 1958 sanakirjan mukaan ilmiö on oikeastaan jotain, joka näyttäytyy, näky, harvinainen ja ihmeellinen asia. Filosofit näkevät ilmiön todellisuutena, sellaisena kun se näyttää olevan, ei niin kuin se todellisuudessa on. Fenomenalismi on filosoofinen suuntaus, jonka mukaan  tietomme rajoittuvat ilmiöihin eivät ulotu asioihin itseensä. Fenomenologia, jonka saksalainen filosofi Edmund Husserl 1859 – 1938) määritteli, pyrkii pääsemään objektiiviseen pätevyyteen tutkimalla ”olemuksen” tarkoitusta kun tiedostetaan eri sisältöjä.

Wikipedia kuvailee ilmiötä ’havaittavissa olevana tapahtumana’. Ilmiötä voidaan selittää ajatuksellisesti yksinkertaisemmista ilmiöstä kunnes päästään oletettaviin perusilmiöihin, joita enää ei pystytä selvittämään. Esimerkkejä ilmiöistä ovat ukkonen, auringonpimennys, revontulet ja hirmumyrsky. Adjektiivi ilmiömäinen tarkoittaa jotain erinomaista ja odottamatonta hyvää.

Fenomenogaafia on erityisesti Ference Martonin kasvatustieteessä käyttämä laadullinen tutkimusmenetelmä, jonka tavoitteena on tuoda päivänvaloon ihmisten erilaisia käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Lähtökohtana on ajatus siitä, että ihmisillä on hyvinkin erilaisia ja toisistaan poikkeavia käsityksiä kulloinkin tutkittavasta asiasta.

Se että filosoofeilla on niin erilaisia ja epämääräisiä käsityksiä käsitteestä ilmiö ei tarkoita, etteivät oppilaat koulussa voisi tutkia tällaisia ilmiöitä ja siitä oppia ymmärtämään todelliseuuttaan syvemmällä tasolla. Heille pitäisi kuitenkin antaa välineitä ja menetelmiä tutkimuksiansa varten.

Kun puhutaan ilmiöistä tulevat ensin mieleen luonnonilmiöt kuten yllämainitut ilmiöt. Miten tutkitaan ilmiötä kuten ukkosta tai revontulta? Kun tutkii ilmiötä pitää ensin selvittää onko se todellista vai hallusinaatiota. Sitten ilmiön erilaiset ilmaisumuodot pitäisi luetella, ukkosen osalta ilman kuumuus ennen, ukkospivet, pimeys, salamat, melu, äkilliset tuulenpuuskat ja piiskaavat sadekuurot. Sen jälkeen voi ruveta tutkimaan ilmaisumuotojen syitä ja niitä prosesseja, jotka aiheuttavat niitä kuten erilämpöisten ilmamassojen kohtaaminen, sähkövaraukset, ilman kosteusprosentti jne. Myös ilmiön seuraukset ovat ihmisten mielessä osaa ilmiötä: katkennet puut, tulvat, tulipalot jne.

Ilmiö on aina voimakas kokemus. Siksi se jää osallistujan mieleen ja sillä on merkittävä pedagooginen arvo. On usein mahdollista selittää ilmiö, kun pystyy selvittämään sen alkuperän ja syyn.

Sosiaaliset ilmiöt ovat vähintään yhtä tavallisia kun luonnonilmiöt. Luonnon ja sosiaalisen ilmiön rajalla ovat mm. lintujen muutto, massatyöttömyys, äärimmäiset urheilulliset suoritukset, ja taikuriesitykset. Täysin sosiaalisia ilmiöitä ovat esim. sota, internet, presidentinvaali ja ruuhka-aika. Lisäksi koen ilmiöksi sellaista, joka ei ole niin näyttävä, mutta on kuitenkin havaittavissa oleva tapahtuma. Tällaisia ilmiöitä ovat lehdistö, sairaala ja koulu. Toisessa ajassa tai paikassa nämä olisivat hyvin näyttäviä. Tavallinen lukio muinaisessa egyptissä, moderni sairaala Saharan beduineille, peruskoulu 1800-luvun Suomessa olisivat todellisia ihmeitä ja siksi ilmiöitä.

Ilmiön ilmaisumuodot koulun oppilaille ovat mm. luokkahuoneet, opettajat, erilaiset oppitunnit, koulukaverit, välitunnit ja ruokailu. Asiana koulu on talo, jossa kaikki tämä tapahtuu. Oppilaille koulunkäynnin seuraukset ovat luonnon ja yhteiskunnan parempi tuntemus sekä todistus, jonka avulla nuori voi menna töihin tai jatko-opiskeluun.

Jotta ymmärtäisi ilmiötä koulu oikein pitää myös selvittää sen taustaa, miksi niitä on perustettu ja miten ne pystyvät toimimaan. Ainoastaan sillä tavalla on mahdollista ymmärtää koulun vaikutukset. Oppilaille on yleensä riittävää tietää, että koulu on olemassa heitä varten ja sen tarkoitus on antaa heille hyvät mahdollisuudet selviytyä aikuisten yhteiskunnassa. Mutta on myös paljon sellaisia oppilaita, jotka kokevat koulun ihan väärin; piinapenkkinä, koska heiltä puuttuu ymmärtämystä siitä miksi koulu on perustettu ja miksi kouluaineita pitäisi lukea. Eläessään vain nykyhetkessä, monelta oppilaalta puuttuu todellinen aikataju.

Kaikille ilmiöille prosessi on oleellinen ominaisuus. Siksi olisi tärkeää oppilaiden ilmiöopiskelun avulla opettaa heitä näkemään ilmiöt prosesseina. Tämä oivallus voisi myös edesauttaa oppilaiden koulumotivaatiota.

 

Martin Gripenberg