Pestalozzin oppipojka Suomessa

Kun osallistuin sukuyhdistyksen matkaan Sääksmäelle tutustuin professori Kari Rydmaniin, joka musiikin lisäksi myös on opiskellut kansanelämäntutkimusta ja tutkinut erityisesti Sääksmäen historiaa. Tämä historia on suuressa määrin Gripenbergien tarina Voipaalan kartanossa. Kartanon aikanaan komean päärakennuksen rakennutti Hans Henrik Gripenberg (1754-1813), joka toimi Hämeen rykmentin päällikkönä Ruotsin ajan lopulla. Hans Henrik huolehti siitä, että hänen lapsensa sen ajan tavan mukaan saivat korkealuokkaisen koulutuksen yksityisopettajan, J.F. Ahlstedtin, johdolla. Ahlstedtista tuli myöhemmin matematiikan professori Turussa.

Hans Henrikin pojista vanhin, Odert Gripenberg (1799-1848), aloitti ajan tapansa mukaan uransa sotilaana Suomessa Ruotsin armeijan palveluksessa. Häntä pidettiin lahjakkaana miehenä, jolla olisi loistavia tulevaisuudenmahdollisuuksia armeijassa. Venäjän vallattua Suomen 1808-1809 vuoden sodassa Odert lähti Ruotsiin. Siellä kruununprinssi Karl August myönsi Odertille runsaan matka-apurahan niin, että hän tammikuussa 1810 pääsi aloittamaan uraauurtavan opintomatkan Saksaan ja Sveitsiin, jossa hän oppi tuntemaan kuuluisan kasvatustieteilijän Heinrich Pestalozzin ja hänen ajatuksiaan. Vastaavalla matkalla aloitti myös kansakoulun isänä tunnettu Uno Cygnaeus uransa. Palattuaan Ruotsiin joulukuussa samana vuonna Odert perusti opintotoverinsa Jacob Ulricin kanssa koulun Tukholmaan.

Isä, kenraaliluutnantti Hans Henrik, joka sodan jälkeen oli palannut kartanoonsa Sääksmäkeen ja sittemmin toimi Venäjän armeijassa oli käydessään Pietarissa ja keisarin luona saanut tietää, että keisari auttaisi hänen poikiaan kaikin tavoin jos he palaisivat Suomeen. Siksi isä ehdotti, että Odert tulisi takaisin maahamme.

Kun Odert kohta sen jälkeen esiteltiin keisarille yritti tämä saada hänet Venäjän armeijan palvelukseen, mutta Odert piti kiinni siitä, että tämä ei ollut se mitä hän tavoitteli. Hän katsoi tehtävänsä olevan omistautua nuorten koulutukseen koska hän katsoi kasvatustieteen olevan tieteenhaaroista korkeimman.

Pietarissa Odert ei onnistunut perustamaan koulua, mutta joittenkin vaikeuksien jälkeen hän pystyi maaherra G. Fr. Stjernvallin myöyävaikutuksella perustamaan pienen sisäoppilaitoksen pojille Hämeenlinnaan. Suomen ensimmäisestä reaalikoulusta julkaisi Odert ilmoituksen 4.7.1812 Åbo Allmänna Tidningar:issa. Ilmoituksessa hän esitteli oppilaitoksen opetussuunnitelmaa.Sen pääpaino oli reaaliaineissa kuten matematiikka ja luonto-oppi vaikkakin uskonto ja kielet myös olivat suunnitelmassa sen ajan tavan mukaan. Koulun taloudelliset vaikeudet olivat kuitenkin suuria koska Hämeenlinnassa koulu ei saanut edes 20 oppilasta. Lisäksi maaherra ja jotkut muut ylhäiset vanhemmat pettyivät kun oppilaat eivät heti saavuttaneet heidän odotuksiensa mukaisia tuloksia.

Tässä vaiheessa isä Hans Henrik toimi ostaen 1813 Porista kirkkokorttelissa sijainneen suuren 18- huoneisen talon kouluksi Odertin oppilaille. Odert onnistui saamaan luvan siirtää koulunsa Poriin, johon oli sijoitettu maan tunnetuin rykmentti. Täällä koulu onnistui huomattavasti paremmin ja oppilasluku nousi ajoittain jopa 40:een. Jo ensimmäisen lukuvuoden jälkeen 1814 maaherran asettamat tarkastajat antoivat kiitettävän lausunnon sekä opettajien että oppilaiden tiedoista. Vastustakseen ilkeämielisiä huhuja ja tuomiokapitulin vastustusta antoi Odert heinäkuussa 1817 “kansakunnan jalommalle osalle” mahdollisuuden itse todeta koulun taso julkisessä kevättutkinnossa.

Isän kuoleman jälkeen 1813 Odert joutui ottamaan vastuun Voipaalan kartanosta. Siksi hän möi koulutalon Porissa ja siirsi vähitellen koulunsa Sääksmäkeen. Mutta siellä koululle tuli taas taloudellisia vaikeuksia. Hän pohti, että valtion laitoksena koulun talous olisi turvattuna ja perusteli sen sillä että valtion kasvatukseen uhraamat varat tuottaisivat sen kautta korkeimman koron.

Odertin pikkuveli Sebastian joka järjesti tärkeän osan keisarin 1819 suorittamasta kiertomatkasta onnistui saamaan hänet käymään myös Voipaalassa ja tutustumaan Odertin kouluun. Keisarin kanssa käyneiden keskustelujen jälkeen ja parantaakseen koulunsa toimintamahdollisuuksia ja koulutusta Suomessa yleensä Odert ehdotti kirjeessä maan korkeimmalle päättäjälle valtioneuvos R.H. Rehbinderille, että Sääksmäen koulu kehitettäisiin normaalikouluksi 40 oppilaille ja koulun yhteyteen perustettaisiin opettajaseminaari sekä normaalikoulu talonpoikien lapsille. Tarkoitus oli, että koulussa kokeiltaisiin uusia moderneja opetusmenetelmiä. Odertin suunnitelma näyttää olleen sen suunnitelman perustana, jolla Uno Cygnaeus puoli vuosisataa myöhemmin pääsi toteuttamaan kansakoulun perustamista.

Vielä samana vuonna Rehbinder pyysi konservatiiviselta koulukomissiolta lausunnon ehdotuksesta, mutta tämä vanhoillinen, pappisjohtoinen ja vastahakoinen toimielin viivytteli asian kanssa niin pitkään, ettei suunnitelmista tullut mitään. Odert lähti itsekin hoviin Pietariin edistääkseen suunitelmansa.

Pietarissa Odert tutustui kenraalimajuuri Thesleffiin, joka toimi Haminan kadettikoulun päällikkönä. Hän oli todennut, että Odertin koulusta tulleet oppilaat menestyivät erityisen hyvin kadettikoulussa. Siksi hän ehdotti Odertille koulun siirtämistä Haminaan kadettikoulun alkeiskouluksi.

Tämän takia Odert luovutti Voipaalan kartanon pikkuveljelleen Sebastianille ja muutti koulunsa ja perheensä kanssa Haminaan, jossa koulu aloitti toimintansa maaliskuussa 1813 Kadettikoulun kaksivuotisena pohjakouluna suurin piirtein samanlaisella opetussuunnitelmalla kuin aikaisemmin sillä erolla, että nyt suomen kieli lisättiin uutena oppiaineena. Odertin terveys kuitenkin heikkeni ja hänen näkökykynsä huononi huomattavasti, jonka takia hän erosi Haminan koulusta 1828 ja muutti Sipooseen.

Kun Odert tällä tavalla oli vapautettu jokapäiväisistä velvollisuuksistaan pystyi hän vapaasti antamaan tilaa kasvatuksellisille ajatuksilleen perustamalla Suomen ensimmäisen kasvatuksellisen lehden: Veckoblad för uppfostran och undervisning. Lehti sisälsi enimmäkseen hänen itsensä kirjoittamia artikkeleita. Lehdestä ilmestyi 27 numeroa kunnes se 1835 joutui lopetettavaksi rahoituksen puutteessa.

Sinä vuonna hän kuitenkin pystyi vaimonsa, lukkarintyttö Frédrique (f. Nymander), kanssa perustamaan maan ensimmäisen oikean tyttökoulun Helsinkiin. Koulu sai hyvän maineen ja toimi vuoteen 1844 asti vaikka valtio myöhemmin myös perusti tyttökoulun samaan kaupunkiin. Gripenbergien tyttökoululla oli myös oma ala-aste tyttöille ja pojille..

Odert sai 12 lasta, joista monet kuolivat nuorella iällä, mikä siihen aikaan oli tavallista. Naimaton tytär Vilhelmina toimi monta vuotta Svenska Fruntimmerskolanin rehtorina Turussa. Sanotaan, että tämä aika oli koulun loistoaika.

Hans Henrik ja Odert Gripenberg ovat kyllä sukulaisiani, mutta eivät kantaisiäni.

Lähde:

Rydman Kari: Woipalan (Johannisbergin) kartano Gripenbergin aikana 1783-1842 sekä Odert ja Sebastian Gripenbergin merkitys Sääksmäen koulujen alkuhistoriassa. Valkeakosken kulttuuritoimisto 2008.

 

 

 

En Pestalozzi lärjunge i Finland

Under en resa med släktföreningen till Sääksmäki kom jag att bekanta mig med professor Kari Rydman som utom musik också har studerat folklivsforskningv och forskat särskilt i Sääksmäkis historia. Dess historia är i hög grad historien om Gripenbergarna på Wojpala gård. Gårdens en gång i tiden ståtliga huvudbyggnad uppfördes av Hans Henrik Gripenberg (1754-1813). Han var befälhavare för Tavastehus regemente i slutet av svenska tiden. Hans Henrik såg till att hans barn fick en högklassisk utbildning av en privatlärare, J.F. Ahlstedt, som senare blev professor i matematik i Åbo. Systemet med privatlärare i finare hem var ju kutymen på denna tid.

Äldsta sonen Odert Gripenberg (1799-1848) inledde enligt tidens sed också sin bana som militär genom utbildning i Finland och tjänst i Sverige efter att Ryssland hade erövrat Finland i 1808-09 års krig. Han upplevdes som en begåvad man med lysande framtidsmöjligheter i arméen. Sveriges kronprins Karl August beviljade Odert ett rikligt resestipendium så att han i januari 1810 kunde inleda en banbrytande studieresa till Tyskland och Schweitz där han lärde känna den berömda pedagogen Heinrich Pestalozzi och hans tankegångar.Med en liknande resa inledde också Uno Cygnaeus sin bana som folkskolans fader. Efter återkomsten till Sverige i grundade Odert i december 1810 tillsammans med studiekamraten Jacob Ulrici en skola i Stockholm.

Fadern, generalmajor Hans Henrik Gripenberg, som efter kriget hade återvänt till Sääksmäki och nu tjänstgjorde i ryska arméen, hade emellertid under ett besök hos kejsaren i St. Petersburg fått veta att denne skulle hjälpa hans söner på allt sätt om de skulle återvända till Finland. Därför uppmanade han Odert att återvända hem.

Odert blev snart presenterad för kejsaren, som försökte förmå honom att ta tjänst i den ryska armén, men Odert framhärdade i att det inte var vad han siktade på. Han ansåg det som sin uppgift att ägna sig åt utbildningen av de unga. för ur hans synvinkel var pedagogiken den högsta av vetenskaper.

I St. Petersburg lyckades Odert inte komma igång med någon skola, men efter en del svårigheter kunde han med landshövding G. Fr. Stjernvalls stöd grunda ett litet pojkinternat i Tavastehus. Odert införde 4.7.1812 en annons i Åbo Allmänna Tidningar vari han beskrev läroplanen i Finlands första realskolan. Huvudvikten skulle vara lagd på realämnen som matematik och naturlära även om också religion och språk ingick i enlighet med den tidens tradition. Skolans ekonomiska svårigheter blev emellertid stora då skolan i Tavastehus inte ens fick 20 elever. Dessutom blev landshövdingen och några andra förnäma föräldrar besvikna över att eleverna inte genast lyckades uppnå de prestationer de hade förväntat sig.

I det här skedet ingrep Hans Henrik och inköpte 1813 i Björneborg ett hus med 18 rum i kyrkokvarteret till skola för Oderts elever. Odert lyckades utverka tillstånd att flytta skolan hit till staden där landets främsta regemente var förlagt. Här lyckade skolan betydligt bättre och elevantalet steg tidvis till 40. Redan efter det första skolåret gav de av landshövdingen tillsatta inspektörerna 1814 ett berömligt utlåtande både beträffande lärarnas och elevernas kunskaper. För att motarbeta illasinnade rykten och domkapitlets motstånd inbjöd Odert i juni 1817 “nationens ädlaste” att själv komma och konstatera skolans höga standard.

Efter faderns död 1813 blev Odert tvungen att överta Woipala gård. Därför sålde han skolhuset i Björneborg  och flyttade småningom också skolan till Sääksmäki. Men i Sääksmäki drogs skolan åter med ekonomiska svårigheter. Han insåg att endast som statsskola skulle dess ekonomi vara garanterad och motiverade det med att de av statens resurser som används till utbildning skulle ge den största avkastningen.

Oderts lillebror Sebastian som organiseradew en väsentlig del av kejsarens rundresa i Finland lyckades också få honom att besöka Woipala och Oderts skola därstädes. Efter de diskussioner som då fördes föreslog Odert för att förbättra sin skolans verksamhetsmöjligheter och utbildningen i Finland i allmänhet i ett brev till landets högsta styresman statsrådet R.H. Rehbinder att Sääksmäkiskolan skulle utvecklas till en normalskola för 40 elever och att det i samband med den skulle inrättas ett lärarseminarium samt en normalskola för böndernas barn. Meningen var att man i skolan skulle pröva ut nya modernare undervisningsmetoder. Oderts förslag förefaller att ha utgjort grunden till den plan för införandet av folkskolan som Uno Cygnaeus ett halvt sekel senare fick möjlighet att genomföra.

Rehbinder begärde ännu samma år landets skolkommissionens utlåtande, men det här konservativa, prästledda och motsträviga organet tövade så länge med sitt utlåtande att planen i det skedet rann ut i sanden. Odert försökte själv utan framgång befrämja planen genom att resa  till hovet i St. Petersburg.

Under sin vistelse i St. Petersburg lärde Odert känna generalmajor Thessleff, som var kadettskolans chef i Fredrikshamn. Denne hade konstaterat att Oderts elever hade klarat sig extra bra i kadettskolan. Därför föreslog han att Odert skulle flytta sin skola till Fredrikshamn. Där skulle den kunna tjäna som förberedande skola för kadettskolan.

Odert överlät därför Woipala gård till sin lillebror Sebastian och flyttade med familjen och skolan till Fredrikshamn. Där inledde skolan sin verksamhet i mars 1823 som en två-årig bottenskola med i stort sett samma läroplan som tidigare, endast med den skillnaden att nu togs också finska in som nytt läroämne. Emellertid sviktade Oderts hälsa och hans syn försämrades avsevärt, vilket gjorde att han 1828 avgick och flyttade till Sibbo.

Då Odert på detta sätt hade befriats från de dagliga plikterna i skolan fick han möjlighet att ge utlopp för sina  pedagogiska idéer genom att 1834 grunda Finlands första pedagogiska tidskrift: Veckoblad för uppfostran och undervisning. Detta kom främst att innehälla artiklar han själv skrivit. Av tidskriften utkom sammanlagt 27 nummer innan den 1835 måste upphöra i brist på medel.

Samma år kunde han emellertid tillsammans med sin hustru, klockardottern Frédrique (f. Nymander), grunda landets första egentliga flickskola i Helsingfors. Skolan fick ett gott rykte och fungerade ända till 1844, trots att staten senare också grundade en flickskola i staden. Gripenbergarnas flickskola hade också ett eget lågstadium för både flickor och pojkar.

Odert fick 12 barn av vilka många dog i späd ålder, vilket var vanligt på denna tid. Den ogifta dottern Vilhelmina kom att under många år fungera som rektor för Svenska fruntimmersskolan i Åbo. Det sägs att skolan hade sin glansperiod under hennes tid.

Hans Henrik och Odert Gripenberg hör nog till mina släktingar, men är inte mina förfäder.

Källa:

Rydman Kari: Woipalan (Johannisbergin) kartano Gripenbergin aikana 1783-1842 sekä Odert ja Sebastian Gripenbergin merkitys Sääksmäen koulujen alkuhistoriassa. Valkeakosken kulttuuritoimisto 2008.