Kun osallistuin sukuyhdistyksen matkaan Sääksmäelle tutustuin professori Kari Rydmaniin, joka musiikin lisäksi myös on opiskellut kansanelämäntutkimusta ja tutkinut erityisesti Sääksmäen historiaa. Tämä historia on suuressa määrin Gripenbergien tarina Voipaalan kartanossa. Kartanon aikanaan komean päärakennuksen rakennutti Hans Henrik Gripenberg (1754-1813), joka toimi Hämeen rykmentin päällikkönä Ruotsin ajan lopulla. Hans Henrik huolehti siitä, että hänen lapsensa sen ajan tavan mukaan saivat korkealuokkaisen koulutuksen yksityisopettajan, J.F. Ahlstedtin, johdolla. Ahlstedtista tuli myöhemmin matematiikan professori Turussa.
Hans Henrikin pojista vanhin, Odert Gripenberg (1799-1848), aloitti ajan tapansa mukaan uransa sotilaana Suomessa Ruotsin armeijan palveluksessa. Häntä pidettiin lahjakkaana miehenä, jolla olisi loistavia tulevaisuudenmahdollisuuksia armeijassa. Venäjän vallattua Suomen 1808-1809 vuoden sodassa Odert lähti Ruotsiin. Siellä kruununprinssi Karl August myönsi Odertille runsaan matka-apurahan niin, että hän tammikuussa 1810 pääsi aloittamaan uraauurtavan opintomatkan Saksaan ja Sveitsiin, jossa hän oppi tuntemaan kuuluisan kasvatustieteilijän Heinrich Pestalozzin ja hänen ajatuksiaan. Vastaavalla matkalla aloitti myös kansakoulun isänä tunnettu Uno Cygnaeus uransa. Palattuaan Ruotsiin joulukuussa samana vuonna Odert perusti opintotoverinsa Jacob Ulricin kanssa koulun Tukholmaan.
Isä, kenraaliluutnantti Hans Henrik, joka sodan jälkeen oli palannut kartanoonsa Sääksmäkeen ja sittemmin toimi Venäjän armeijassa oli käydessään Pietarissa ja keisarin luona saanut tietää, että keisari auttaisi hänen poikiaan kaikin tavoin jos he palaisivat Suomeen. Siksi isä ehdotti, että Odert tulisi takaisin maahamme.
Kun Odert kohta sen jälkeen esiteltiin keisarille yritti tämä saada hänet Venäjän armeijan palvelukseen, mutta Odert piti kiinni siitä, että tämä ei ollut se mitä hän tavoitteli. Hän katsoi tehtävänsä olevan omistautua nuorten koulutukseen koska hän katsoi kasvatustieteen olevan tieteenhaaroista korkeimman.
Pietarissa Odert ei onnistunut perustamaan koulua, mutta joittenkin vaikeuksien jälkeen hän pystyi maaherra G. Fr. Stjernvallin myöyävaikutuksella perustamaan pienen sisäoppilaitoksen pojille Hämeenlinnaan. Suomen ensimmäisestä reaalikoulusta julkaisi Odert ilmoituksen 4.7.1812 Åbo Allmänna Tidningar:issa. Ilmoituksessa hän esitteli oppilaitoksen opetussuunnitelmaa.Sen pääpaino oli reaaliaineissa kuten matematiikka ja luonto-oppi vaikkakin uskonto ja kielet myös olivat suunnitelmassa sen ajan tavan mukaan. Koulun taloudelliset vaikeudet olivat kuitenkin suuria koska Hämeenlinnassa koulu ei saanut edes 20 oppilasta. Lisäksi maaherra ja jotkut muut ylhäiset vanhemmat pettyivät kun oppilaat eivät heti saavuttaneet heidän odotuksiensa mukaisia tuloksia.
Tässä vaiheessa isä Hans Henrik toimi ostaen 1813 Porista kirkkokorttelissa sijainneen suuren 18- huoneisen talon kouluksi Odertin oppilaille. Odert onnistui saamaan luvan siirtää koulunsa Poriin, johon oli sijoitettu maan tunnetuin rykmentti. Täällä koulu onnistui huomattavasti paremmin ja oppilasluku nousi ajoittain jopa 40:een. Jo ensimmäisen lukuvuoden jälkeen 1814 maaherran asettamat tarkastajat antoivat kiitettävän lausunnon sekä opettajien että oppilaiden tiedoista. Vastustakseen ilkeämielisiä huhuja ja tuomiokapitulin vastustusta antoi Odert heinäkuussa 1817 “kansakunnan jalommalle osalle” mahdollisuuden itse todeta koulun taso julkisessä kevättutkinnossa.
Isän kuoleman jälkeen 1813 Odert joutui ottamaan vastuun Voipaalan kartanosta. Siksi hän möi koulutalon Porissa ja siirsi vähitellen koulunsa Sääksmäkeen. Mutta siellä koululle tuli taas taloudellisia vaikeuksia. Hän pohti, että valtion laitoksena koulun talous olisi turvattuna ja perusteli sen sillä että valtion kasvatukseen uhraamat varat tuottaisivat sen kautta korkeimman koron.
Odertin pikkuveli Sebastian joka järjesti tärkeän osan keisarin 1819 suorittamasta kiertomatkasta onnistui saamaan hänet käymään myös Voipaalassa ja tutustumaan Odertin kouluun. Keisarin kanssa käyneiden keskustelujen jälkeen ja parantaakseen koulunsa toimintamahdollisuuksia ja koulutusta Suomessa yleensä Odert ehdotti kirjeessä maan korkeimmalle päättäjälle valtioneuvos R.H. Rehbinderille, että Sääksmäen koulu kehitettäisiin normaalikouluksi 40 oppilaille ja koulun yhteyteen perustettaisiin opettajaseminaari sekä normaalikoulu talonpoikien lapsille. Tarkoitus oli, että koulussa kokeiltaisiin uusia moderneja opetusmenetelmiä. Odertin suunnitelma näyttää olleen sen suunnitelman perustana, jolla Uno Cygnaeus puoli vuosisataa myöhemmin pääsi toteuttamaan kansakoulun perustamista.
Vielä samana vuonna Rehbinder pyysi konservatiiviselta koulukomissiolta lausunnon ehdotuksesta, mutta tämä vanhoillinen, pappisjohtoinen ja vastahakoinen toimielin viivytteli asian kanssa niin pitkään, ettei suunnitelmista tullut mitään. Odert lähti itsekin hoviin Pietariin edistääkseen suunitelmansa.
Pietarissa Odert tutustui kenraalimajuuri Thesleffiin, joka toimi Haminan kadettikoulun päällikkönä. Hän oli todennut, että Odertin koulusta tulleet oppilaat menestyivät erityisen hyvin kadettikoulussa. Siksi hän ehdotti Odertille koulun siirtämistä Haminaan kadettikoulun alkeiskouluksi.
Tämän takia Odert luovutti Voipaalan kartanon pikkuveljelleen Sebastianille ja muutti koulunsa ja perheensä kanssa Haminaan, jossa koulu aloitti toimintansa maaliskuussa 1813 Kadettikoulun kaksivuotisena pohjakouluna suurin piirtein samanlaisella opetussuunnitelmalla kuin aikaisemmin sillä erolla, että nyt suomen kieli lisättiin uutena oppiaineena. Odertin terveys kuitenkin heikkeni ja hänen näkökykynsä huononi huomattavasti, jonka takia hän erosi Haminan koulusta 1828 ja muutti Sipooseen.
Kun Odert tällä tavalla oli vapautettu jokapäiväisistä velvollisuuksistaan pystyi hän vapaasti antamaan tilaa kasvatuksellisille ajatuksilleen perustamalla Suomen ensimmäisen kasvatuksellisen lehden: Veckoblad för uppfostran och undervisning. Lehti sisälsi enimmäkseen hänen itsensä kirjoittamia artikkeleita. Lehdestä ilmestyi 27 numeroa kunnes se 1835 joutui lopetettavaksi rahoituksen puutteessa.
Sinä vuonna hän kuitenkin pystyi vaimonsa, lukkarintyttö Frédrique (f. Nymander), kanssa perustamaan maan ensimmäisen oikean tyttökoulun Helsinkiin. Koulu sai hyvän maineen ja toimi vuoteen 1844 asti vaikka valtio myöhemmin myös perusti tyttökoulun samaan kaupunkiin. Gripenbergien tyttökoululla oli myös oma ala-aste tyttöille ja pojille..
Odert sai 12 lasta, joista monet kuolivat nuorella iällä, mikä siihen aikaan oli tavallista. Naimaton tytär Vilhelmina toimi monta vuotta Svenska Fruntimmerskolanin rehtorina Turussa. Sanotaan, että tämä aika oli koulun loistoaika.
Hans Henrik ja Odert Gripenberg ovat kyllä sukulaisiani, mutta eivät kantaisiäni.
Lähde:
Rydman Kari: Woipalan (Johannisbergin) kartano Gripenbergin aikana 1783-1842 sekä Odert ja Sebastian Gripenbergin merkitys Sääksmäen koulujen alkuhistoriassa. Valkeakosken kulttuuritoimisto 2008.