Monthly Archives: June 2016

Olycklig akademisk konkurrens

Professor Gunilla Holm och universitetslektor Fritjof Sahlgren har fått Bragdpriser 2016 för att de mot alla odds lyckades starta upp en svenskspråkig klasslärarutbildning vid Helsingfors universitet. Bragdpriset utdelas av Enheten för Svenska ärenden vid Helsingfors universitet. Klasslärarutbildningen startar i augusti 2016 med ett 20 tal studerande. Till utbildningen sökte över 100. Meningen var först att utbildningen skulle ske i samarbete med Åbo Akademis pedagogiska fakultet. Det gladde mig för att jag hoppades att Åbo Akademi skulle kunna bli en ömsesidig förmedlare av pedagogiska impulser mellan det finska Finland och de skandinaviska länderna. Därav blev dock inget, eftersom man inte lyckades enas om samarbetsvillkoren.

När samarbetet misslyckades informerade Åbo Akademi om att de startar en egen konkurrerande klasslärarutbildning i Helsingfors. ÅA sökte och fick understöd från Svenska kulturfonden. Några månader senare när det hade blivit klart att Helsingfors universitets svenskspråkiga klasslärarutbildning kommer igång backade Åbo Akademi och de studerande som redan antagits till utbildningen fick beskedet att de kan komma till utbildningen i Vasa istället. Till ÅA:s förargelse återkrävde Svenska kulturfonden det utbetalade understödet. Det blev således en mycket genant historia för Åbo Akademi, som fick se sitt försök att torpedera Helsingfors universitets svenskspråkiga klasslärarutbildning stoppat . Åbo Akademi hade emellertid ännu en trumf i bakfickan. De hade en ledig tjänst som tillförordnad professor i tillämpad pedagogik. Till den kallades i april universitetslektor Fritjof Sahlstedt från första augusti 2016. Fritjof Sahlstedt hade utmärkt sig som vapendragare för HU:s svenska klasslärarutbildning, men hade också starka band till Österbotten. Sahlstedt har säkert goda meriter för en professorstjänst, så det är bara att gratulera honom till den nya tjänsten!

Så här lämnades professor Gunilla Holm utan sin viktigaste vapendragare för genomförandet av en ny svenskspråkig klasslärarutbildning i Helsingfors. Som tur finns det också andra duktiga personer vid Helsingfors universitet som kan bistå med genomförandet av klasslärarutbildningen. Emellertid var det här inte första gången Åbo Akademi drog det längre strået. Före Gunilla Holm verkade en kort tid i Helsingfors en aktiv och duktig professor i pedagogik, Michel Uljens. Precis när han hade stadgat sin position i huvudstaden utsågs han till professor i Vasa. Visst kan man illvilligt se det här som Åbo Akademis omsorg om att pedagogiken på svenska i huvudstaden inte får bli så stark att den på något sätt hotar en kanske inte så stark pedagogisk fakultet i Vasa. Sanningen är emellertid nog betydligt mera mångfaceterad. Det är så att Österbotten allt sedan folkskollärarseminariets tid i Nykarleby har utgjort en gynnsam grogrund för duktiga svenskspråkiga pedagoger. Då det inte har funnits tillräckligt många goda tjänster i Vasa har en och annan av dem sökt sig söderut till huvudstadsregionen, skaffat sig meriter här och sedan återvänt till Vasa där de har kommit närmare sin uppväxtmiljö och fått en betydligt kraftigare svenskspråkig pedagogisk miljö.

Att man i huvudstadsregionen inte till fullo kunnat uppskatta den här utvecklingen beror nog på att PF trots ibland litet halvhjärtade ansträngningar inte har lyckats råda bot på den tidvis helt katastrofala lärarbristen i södra Finland. De omkring 500 kilometrarna har helt enkelt varit ett för stort avstånd att överbrygga i synnerhet som det i många avseenden också är annorlunda språkliga förhållande i söder och det också finns ett mentalt avstånd.

Österbotten är en aktiv, mycket svenskspråkig region, med nära band till Sverige och ett systeruniversitet i Umeå, men ur sydfinländskt perspektiv en udda och perifer region, jämförbar med Karelen. Det syns också i många beslut av den nuvarande regeringen. Att pedagogiska fakulteten i tiden placerades i Vasa var ur finlandssvensk synvinkel en nödvändig lösning för att öka jämlikheten i Svenskfinland. Österbotten, som potentiellt var en aktiv ekonomisk region, var avsevärt eftersatt i fråga om egna utbildningsresurser. Åbo Akademis och andra högskolors satsningar i Vasa och Österbotten har burit riklig frukt, men också medfört att den akademiska konkurrensen har fått flera egendomliga drag. Bland annat har den svenskspråkiga lärarutbildningen kommit att ta mera intryck från Sverige än från motsvarande finskspråkiga institutioner. Genom att svenskan samtidigt har marginaliserats i den finskspråkiga högskolevärlden har det medfört en ömsesidig isolering. Kanhända de skillnader som uppmätts i PISA-utvärderingarna mellan svensk- och finskspråkiga elever till en inte obetydlig del beror också på denna språkmur mellan högskolorna. Därför såg åtminstone jag ett samarbete mellan Åbo Akademi och Helsingfors universitet som ett sätt att rasera muren och åstadkomma mera växelverkan mellan den svenskspråkiga och de finskspråkiga högskolorna.

Om jag minns rätt av vad jag läst i olika skolhistoriska verk är det så att pedagogiken redan i slutet av 1600-talet kom till Finland från Sverige då Kungliga Akademin i Åbo grundades som ett av Sveriges fyra universitet och en professur i pedagogik inrättades i Åbo. Att den sedan indrogs som obehövlig ett århundrade senare är för mig obegripligt. Som tur återinrättades den i Helsingfors efter Åbo brand då Akademin återuppstod här som Alexandersuniversitetet. Efter självständigheten blev det ju Helsingfors universitet och pedagogiken stärktes där ytterligare. I början av 1900-talet fick universitetet flera namnkunniga professorer i pedagogik såsom Karl Bruhn (1894-1978) och Matti Koskennimi (1908-2001).  Efter Andra världskriget och under senare hälften av 1900-talet inrättades flera nya universitetsinstitutioner runt om i landet, vilket också innebar flera nya professurer i pedagogik och större geografisk jämlikhet i folkets utbildningsmöjligheter. Naturligtvis innebar det också en ökad akademisk konkurrens. Att den konkurrensen särskilt på finlandssvenskt håll har fått så negativa drag är olyckligt och kan påverka hela det finländska universitetsväsendet, som i många avseenden har isolerats från den naturliga nordiska referensramen.  Den anglo-amerikanska högskolevärlden är visserligen mycket högt utvecklad, men i samhälleligt avseende förvånande främmande för den finländska och nordiska samhällsmodellen.

Martin Gripenberg

Onneton akateeminen kilpailu

Professori Gunilla Holm ja yliopistolehtori Fritjof Sahlgren ovat saaneet Saavutuspalkinnon vuonna 2016 siitä, että ovat suurista vaikeuksista huolimatta onnistuneet aikaansaamaan ruotsinkielisen luokanopettajankoulutuksen Helsingin yliopistossa. Saavutuspalkinnon jakaa Helsingin yliopiston ruotsinkielinen yksikkö hyvästä ruotsinkielisestä saavutuksesta yliopistossa. Luokanopettajankoulutus käynnistyy elokuussa vuonna 2016 noin 20 opiskelijalla. Hakijoita oli yli 100. Tarkoitus oli alun perin, että koulutus järjestettäisiin yhdessä Åbo Akademin kanssa. Olin iloinen kun kuulin siitä, koska toivoin, että ÅA kehittyisi ajatusten välittäjäksi suomalaisen ja pohjoismaisen kasvatustieteen kesken. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska ei onnistuttu  sopimaan yhteistyöehdoista.

Kun yhteistyöstä ei tullut mitään tiedotti Åbo Akademi, että se aloittaa oman kilpaiIevan luokanopettajakoulutuksen Helsingissä.  ÅA haki ja sai avustusta tähän koulutukseen Ruotsinkielisestä kulttuurisäätiöstä. Muutama kuukausi myöhemmin kun oli selvinnyt, että Helsingin yliopiston ruotsinkielinen luokanopettajakoulutus kuitenkin toteutuu peruutti Åbo Akademi omansa ja sinne hyväksytyille opiskelijoille ilmoitettiin, että he saavat aloittaa opiskelunsa Vaasassa. ÅA:n harmiksi Ruotsinkielinen kulttuurisäätiö vaati jo maksetun avustuksensa takaisinmaksua. Åbo Akademin yrityksestä torpedoida Helsingin yliopiston luokanopettajakoulutus tuli hyvin kiusallinen tarina.

Åbo Akademillä oli kuitenkin vielä yksi valtti takataskussaan. Vaasassa oli vapaana tilapäisen soveltavan pedagogiikanprofessorin virka.  Siihen kutsuttiin Fritjof Sahlstedt elokuun alusta 2016. Hän oli kunnostautunut Helsingin yliopiston ruotsinkielisen luokanopettajakoulutuksen puolestapuhujana ja järjestäjänä, mutta hänellä oli myös vahvat siteen ruotsinkieliseen Pohjanmaahan. Sahlstedtillä on varmaan vahvoja ansioita professorinvirkaan, joten en voi muuta kun onnitella häntä uuteen virkaan!

Professori Gunilla Holm jätettiin näin ilman tärkeintä taistelupariaan uuden ruotsinkielisen luokanopettajakoulutuksen toteuttamisessa. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta kun Åbo Akademi veti pidemmän tikun. Ennen Gunilla Holmia toimi lyhyen ajan aktiivisena ja hyvänä ruotsinkielisenä kasvatustieteen professorina Michael Uljens. Juuri kun hän oli vahvistanut asemansa Helsingissä hänet nimitettiin professoriksi  Åbo Akademin yksikköön Vaasaan. Kyllä tätä voi ilkeästi  nähdä Åbo Akademin huolena siitä, ettei  ruotsinkielinen kasvatustiede Helsingissä saisi tulla niin vahvaksi, että se millään tavalla uhkaisi ÅA:n ehkä ei niin vahvaa Vaasan yksikköä. Totuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Ruotsinkielinen Pohjanmaa on jo Uusikaarlepyyn ruotsinkielisen kansakoulunopettajaseminaarien ajalta ollut hyvin suotuisa maa hyville ruotsinkielisille kasvatustieteilijöille. Kun ei ole ollut riittävästi hyviä virkoja Vaasassa ovat heistä yksittäiset henkilöt hakeutuneet etelämpään hankkiakseen ansioita ja sitten tilanteen avautuessa hakeutuneet takaisin Pohjanmaahaalle lähemmäs kasvatusympäristöänsä ja siellä päässeet paljon vahvemman ruotsinkieliseen kasvatukselliseen ympäristöön.

Kun pääkaupunkiseudulla ei täysin olla arvostettu tätä kehitystä johtuu se kyllä siitä, että Åbo Akademi tehtävästään huolimatta ei ole onnistunut poistamaan välillä hyvinkin katastrofaalista ruotsinkielisestä opettajapulaa eteläsuomessa. ÅA:n ponnistukset on nähty aika laimeina. N.  500 km on yksinkertaisesti ollut liian pitkä etäisyys erityisesti koska eteläsuomessa kysymyksessä on myös erilaiset kielioöosuhteet ja henkinen etäisyys huomattava.

Ruotsinkielinen Pohjanmaa on aktiivinen ja kielellisesti hyvin tietoinen alue, jolla on läheiset suhteet Ruotsiin ja sisaryliopistoon Uumajaan. Eteläsuomalaisesta näkökulmasta alue on sinänsä outo ja syrjäinen, verrattavissa Karjalaan. Tämä näkyy myös hallituksemme viimeaikaisissa päätöksissä, jossa ruotsinkielinen Pohjanmaa on syrjäytetty useassa päätöksessä. Aikoinaan oli suomenruotsalaisesta näkökulmasta välttämättömyys sijoittaa ruotsinkielisen kasvatustieteen tiedekunnan Vaasaan koulutuksellisen tasa-arvon lisäämistä varten. Pohjanmaa oli potentiaalisesti aktiivinen alue, jonka kaupalliset yhteydet länteen ja etelään olivat hyvin vahvat, mutta joka koulutuksellisesti oli hämmästyttävän jälkeenjäänyt. Åbo Akademin ja muiden korkeakoulujen ponnistukset Vaasassa ja Pohjanmaalla ovat kantaneet runsaasti hedelmiä, mutta ruotsinkielisten kesken myös aiheuttaneet vakavaa akateemista kilpailua useilla oudoilla piirteillä. Ruotsinkielinen opettajankoulutus on ottanut paljon enemmän vaikutteita Ruotsista kuin vastaavanlaisesta suomenkielisestä. Kun ruotsin kieli samanaikaisesti on tullut yhä marginaalisemmaksi suomenkielisessä korkeakoulumaailmassa on tämä aiheuttanut molemminpuolista eristäytymistä. Mahdollisesti ne erot, joita PISA-tuloksissa on todettu ruotsinkielisten ja suomenkielisten oppilaiden kesken johtuvat osaltaan myös tästä kielimuurista korkeakoulujen kesken. Siksi ainakin itse näin yhteistyön Åbo Akademin ja Helsingin yliopiston kesken tavaksi purkaa muuria ja aikaansaada enemmän vuorovaikutusta ruotsinkielisten ja suomenkielisten korkeakoulujen kesken.

Jos muistan oikein mitä olen lukenut koulutushistoriallisesta kirjallisuudesta, on niin, että kasvatusoppi tuli Suomeen jo 1600-luvun lopulla kun Kungliga Akademin perustettiin Turkuun yhtenä Ruotsin neljästä ensimmäisestä yliopistoista ja kasvatusopillinen professuuri perustettiin. En ymmärrä miksi professuuri sitten lopetettiin noin sata vuotta myöhemmin. Onneksi professuuri palautettiin kun Turun palon jälkeen Kungliga Akademi:stä tuli Aleksanterin yliopisto Helsingissä. 1900-luvun alussa Helsingin yliopisto sai useita tunnettuja kasvatustieteen professoreita kuten Karl Bruhn (1894-1978) ja Matti Koskenniemi (1908-2001). Vuonna 1918 perustettiin Åbo Akademi maailman ainoaksi täysin ruotsinkieliseksi yliopistoksi Ruotsin ulkopuolella. Kasvatuksellisen tiedekuntansa Vaasassa se sai peruskoulun perustamisen yhteydessä 1970-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen ja 1900-luvun lopussa perustettiin useita uusia yliopistoja maan eri alueille, mikä myös tarkoitti useita uusia kasvatustieteen professorinvirkoja ja parempaa maantieteellistä tasa-arvoa kansalaisten koulutusmahdollisuuksissa. Tietysti tämä myös tarkoitti suurempaa akateemista kilpailua. Että tämä kilpailu erityisesti ruotsinkielisten laitosten kesken on saanut niin negatiivisia piirteitä on onnetonta ja voi vaikuttaa koko suomalaiseen yliopistokenttään, joka monessa suhteessa on eristäytynyt sen luonnollisesta pohjoismaisesta viitekehästä. Anglo-amerikkalainen korkeakoulumaailma  on tosin hyvin korkeasti kehittynyt, mutta yhteiskunnallisessa  suhteessa hämmästyttävän vieras suomalaisesta  ja pohjosmaisesta yhteiskuntamallista.

Martin Gripenberg