Skolplanscher till salu

I ett EU-projekt år 2010 vid namn ”History on well charts in an European perspective” deltog aktörer från Danmark, Tyskland och Nederländerna. Projektets syfte var digitaliseringen av skolplanscher. Senare har de 12 500 planscher digitaiserats i Danmark. De kan nu ses på en plattform upprättad av Århus universitet. Motsvarande officiella planschsamlingar på nätet känner jag inte till att skulle ha gjorts på annat håll.

Johan Amos Comenius(1592 – 1670) var en tjeckisk pedagog, biskop och författare. Han är bland annat känd för att ha skrivit världens första bilderbok och för att han betonade åskådlighetens betydelse i undervisningen. Från början av 1800-talet utgav många olika förlag planscher för skolorna. Dessa användes åtminstone i hela Nord- och Mellaneuropa. Särskilt i Tyskland trycktes många planscher som spreds också till Finland.

När Uno Cygnaeus på 1850-talet återvände till Finland från sin studieresa i Schweitz och Tyskland framhöll han skolplanschernas betydelse för att åskådliggöra undervisningen. Därför kom de i flitig användning i övningsskolorna och folkskollärarseminarierna. Men det gjordes också skolplanscher för läroverken och användningen av dem lärdes ut i samband med lektorernas auskultering.

Skolplanscherna fick en väsentligt betydelse i den aktivitetspedagogik som var populär under första hälften av 1900-talet. Många av den tidens betydande pedagoger framhöll elevernas egen aktivitet som det mest väsentliga elementet i inlärningen. Till de pedagogerna hörde Johann Pestalozzi, John Dewey, Maria Montessori, och Celestine Freinet. Alla dessa använde inte skolplanscher utan t.ex. Freinet föredrog observation av verkligheten, vilket förutsätter en vidare tidsanvändning.

En skolplansch är en plansch med beskrivande bilder i stort format, vilken kan hängas upp för att användas i skolornas undervisning. Huvudtanken var att eleverna genom sina observationer av detaljerna i en bilden skulle få insikt i hur världen ser ut och fungerar. Planscherna hade många fördelar då de var så lätta att använda och oftast formade ett bestående minne. Abstrakta förlopp kunde konkretiseras i planscherna och den spänning som kunde byggas in i planscherna stimulerade elevernas fantasi. Undersökningar har visat att många åldringar ännu har klara minnen av sådant som tavlorna visade.

Skolplanscherna förmedlade den gängse uppfattningen om hur saker och ting stod till. Det var den då korrekta politiska synen t.ex. rasläran. Tavlorna öppnar därför ett fönster för nutidsmänniskan till tänkandet i början av 1900-talet. Ur nutidens synvinkel förstärkte många av tavlorna dåtidens fördomar om den vita rasens överlägsenhet. De bilder som publicerades av Osakeyhtiö Valistus, var särskilt avsedda att inte bara undervisa utan också väcka moderlands kärlek.

För användningen av skolplanscher skrevs det också handböcker som förklarade hur eleverna kunde öva upp både sin iakttagelseförmåga, förmåga att formulera sina iakttagelser i ord och diskutera dem i klassen. Då skolplanscherna var av störst betydelse kom de i Danmark att under några decennier ge upphov till ett eget läroämne, ungefär som vi kring millennieskiftet 2000 hade datateknik som ett läroämne i grundskolan.

En orsak till att skolplanscherna förlorade sin betydelse var att kritikerna hävdade att man skulle göra iakttagelserna i verkligheten och inte på tillrättalagda bilder som var någon annans syn på verkligheten.

Efter andra världskriget kom skolplanscherna i allt högre grad att ersättas av tekniska nymodigheter som diabilder och bilder som projicerades med overheadprojektor. I synnerhet de senare fick en så dominerade ställning i den högre undervisningen att man t.ex. på finka började säga ”kalvoton mies on kelvoton”, dvs. en man utan overheadbilder duger inte. Snart började man ändå klaga på talare som byggde hela sin undervisning på alltför många overheadbilder.

Den stora skillnaden mellan skolplanscherna och overheadbilderna var att de förra vanligen var konkreta och engagerande, medan de senare allt oftare bestod av mera abstrakta verbala formuleringar. I den bemärkelsen utgjorde overheadprojektorns bilder en återgång till den verbala och abstrakta typ av undervisning som hade föregått aktivitetspedagogiken. En pedagogik som framför allt sysslade med att bena ut skillnaderna mellan olika begrepp och sambanden mellan begreppen. Det är synd för många av skolplanscherna skulle alltjämt kunna användas i skolan även om de kanske har hunnit bli litet kantstötta. Overheadbilderna visade sig inte vara särskilt väl lämpade för de lägre klasserna.

I ett skolmuseum har skolplanscherna en given plats. Problemet är att det sällan kan uppbringas medel för upprätthållande av sådana museum. Men t.ex. i Esbo skolmuseum i gamla Lagstad skola finns några av skolans planscher utställda. Men Svenska skolhistoriska föreningen i Finland var år 2015 i brist på förvaringsutrymmen tvungen att digitalisera de c 400 skolplanscher som fanns i dess ägo innan de såldes eller förstördes. Dessa kan nu ses på en plattform på föreningens hemsida. De planscher som föreningen har digitaliserat var avsedda för olika läroämnen. Så avsågs nästan 40 % av planscherna för biologiundervisningen. Också för nästan alla övriga läroämnen finns planscher. Flest planscher fanns det i biologi, religion och geografi. För teckning och gymnastik har jag inte sett några planscher.

I Sverige har skolplanscherna uppmärksammats på olika sätt bl a med handelsplatser för sådana. De anses utgöra mycket eftertraktade inredningsdetaljer i vintage-stil. Det samma har skett med de skolplanscher som har använts i finskspråkiga skolor. För de svenskspråkiga skolorna i Finland torde det inte särskilt ha tillverkats planscher utan man har använt vad man har kommit över: mest planscher från Sverige, men också från Tyskland och Danmark eller finskspåkiga planscher.

Skolplanschernas åskådliggörande och aktiverande betydelse framgår av att många av dem nu långt senare har mötts av ett betydande intresse. Många av skolplanscherna utgjorde riktiga konstverk, som folk idag gärna har på sina väggar. Därför har de blivit föremål för en inte helt obetydlig handel nu då de inte längre används i skolorna. Priset ligger ofta på 40-60 € per plansch Det har tom. funnits försök med nyproduktion av gamla planscher i försäljningssyfte.

Genom att skolplanscherna på många håll har blivit handelsvara har de lagts ut på nätet, men de har inte sammanställts till enhetliga samlingar förutom i Danmark och i vår förenings regi. Någon metodisk analys av deras betydelse i undervisningen har jag inte sett. Dessutom är det närmast de mera spektakulära planscherna som på det här sättet får uppmärksamhet.

Ett särskilt problem med att lägga dessa planscher på nätet är upphovsrättsfrågorna. Då upphovsrätten vanligen upphör efter 70 år är många av tavlorna fria att lägga ut på nätet, men ännu inte de allra nyaste.

Referenser:

Annette Eklund Hansen: Anskuelsetavlens historie og digitaoliseringen af det moderne gennebruds læremiddel. 52. årsbog fra Selskabet for Skole- og Udannelsehistorie. 2018.

Upphovsrättsfrågor:

https://www.opettajantekijanoikeus.fi/2012/03/koulun-kuvataulujen-digitointi-verkkoon/

Divari Kangas:  https://www.divarikangas.fi/?page=tuotteet&action=limitbygenre&ryhma=6&laji=61&start=0

Till salu i Sverige: https://www.skolkartor.com/skolplanscher2/

Martin Gripenberg

Koulujen kuvatauluja myynnissä

EU-projektissa vuonna 2010 nimellä ”History on well charts in an European perspective” osallistui tahoja Saksasta, alankomaista ja Tanskasta. Projektissa aloitettiin koulujen kuvataulujen digitalisoiti. Sittemmin Tanskassa on digitalisoitu 12 500 kuvataulua, joita nyt voi nähdä Århusin yliopiston laatimassa foorumissa. En tiedä, että muualla olisi tehty vastaavaa virallista kuvataulukokoelmaa.

Johan Amos Comenius (1592-1670) oli tsekkiläinen koulumies, piispa ja kirjailija. Hän on tunnettu siitä, että hän on laatinut maailman ensimmäisen kuvakirjan, ja siitä, että hän painotti  havainnoinnin merkitystä opetuksessa. Kuvatauluja ovat 1800-lulta lähtien julkaisseet monet eri kustannusyhtiöt, ja niitä käytettiin ainakin koko Pohjois- ja Keskieuroopassa. Erityisesti Saksassa painettiin monta kuvataulua, jotka levisivät myös Suomeen. Kun Uno Cygnaeus 1850-luvulla palasi Suomeen opintomatkaltaan Saksaan ja Sveitsiin, hän painotti koulujen kuvataulujen merkitystä opetuksen havainnollistamisessa. Siksi tauluja käytettiin ahkerasti kansakouluseminaareissa ja harjoituskouluissa.  Tuotettiin myös kuvatauluja oppikouluja varten ja niiden käyttö opetettiin lehtoreiden auskultoinnin yhteydessä.

Koulujen kuvataulut saivat myös oleellisen merkityksen 1900-luvun alkupuolen aktiviteettikoulutuksessa, jonka puolesta puhuivat kasvatustieteilijät kuten Johann Pestalozzi, John Dewey, Maria Montessori ja Celestine Freinet. Vaikka heistä kaikki eivät olleet nimenomaan kuvataulujen puolesta puhuja. Esim. Freinet painotti ennen muuta todellisuuden havainnointia. Todellisuuden havainnointi saattaa kuitenkin olla enemmän aikaa vievää.

Koulujen kuvataulu on suurikokoinen taulu selventävällä kuvalla, jonka pystyy ripustamaan luokan eteen käytettäväksi opetuksessa. Pääajatus oli, että oppilaat havainnoimalla yksityiskohtia kuvassa saisivat oivalluksen siitä miltä maailma näyttää ja miten se toimii. Kuvilla oli monia etuuksia, koska ne olivat helppoja käyttää ja muodostivat pysyvän muistijäljen.  Abstraktit asiat voitiin konkretisoida ja jännitys, joka pystyttiin rakentamaan kuvien sisään stimuloi oppilaiden fantasiaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että jotkut kuvataulut ovat pysyneet ihmisten mieleen vielä vanhuusaikanakin.

Taulut välittivät yleistä mielipidettä siitä, miten asioiden laita katsottiin olevan. Se oli silloinen poliittisesti korrekti näkemys esim. rotuopista. Näin taulut avaavat myös nykyihmiselle ikkunan 1900-luvun alkupuolen ajattelulle. Esim. ne kuvat, joita Osakeyhtiö Valistus julkaisi oli tarkoitettu ei ainoastaan opettamiseen vaan myös herättämään rakkautta kotimaata kohtaan. Nykymaailman näkökulmasta katsottuna monet tauluista vahvistivat sen ajan ennakkoluuloja valkoisen rodun paremmuudesta.

 

Kuvataulujen käyttöä varten kirjoitettiin myös käsikirjoja, jotka selittivät, miten oppilaat pystyisivät harjoittamaan havainnointikykyään, kykyään ilmaista havaintojaan sanallisesti ja keskustella niistä luokassa. Silloin kun koulujen kuvataulujen merkitys oli suurimmillaan, muodostettiin siitä Tanskassa oma oppiaine muutaman vuosikymmenen aikana, suurin piirtein kuten me vuosituhannenvaihteen 2000 aikana peruskouluisa otimme käyttöön ATK-tunteja.

Yksi syy siihen, että kuvataulut menettivät merkityksensä oli kriitikkojen väite, että pitää tehdä havainnot itse todellisuudessa eikä sellaisten kuvien perusteella, jotka edustivat jonkun toisen todellisuusnäkemystä. Toisen maailmansodan jälkeen yleistyivät tekniset uutuudet kuten diakuvat ja opetusprojektorien kalvot. Erityisesti jälkimmäiset saivat niin suuren merkitykset, että ruvettiin sanomaan, että ”kalvoton mies on kelvoton”. Toisaalta kohta ruvettiin myös puhumaan kalvosulkeisista, kun puhujalla oli liikaa kalvoja.

Varsinainen ero koulujen kuvataulujen ja kalvojen kesken on, että edelliset yleensä olivat konkreettisia ja innoittavia taideteoksia, kun jälkimmäiset usein koostuivat abstraktisemmista, verbaalisista sanamuotoiluista. Siinä mielessä kalvot olivat paluu verbaaliseen abstraktiseen opetustapaan, joka oli ollut vallitseva ennen aktiviteettipedagogiikan ja kuvataulujen käyttöönottoa. Se oli pedagogiikkaa, joka ennen kaikkea erottaa eri käsitteet toisistaan ja yrittää selittää niiden väliset suhteet. On vahinko, että kävi näin koska kuvatauluilla monista olisi edelleen ollut käyttöä kouluissa, vaikka ne saattoivat olla hieman säröisiä. Kalvojen käyttö ei myöskään oikein soveltunut ensimmäisten luokkien opetukseen.

Koulumuseossa kuvatauluilla on selkeä paikka. Ongelmana on, että harvoin löytyy varoja koulumuseon ylläpitämiseen. Esim. Espoon koulumuseossa vanhan Lagstadin koulussa kuvatauluja on kuitenkin hienosti esillä. Mutta Ruotsinkielisen kouluhistoriallisen yhdistyksen hallussaan pitämiä n 400 kuvataulua oli tilapuutteen takia pakko digitalisoida v. 2015 ennen kuin niitä jouduttiin myymään tai hävittämään. Nyt niitä voi nähdä yhdistyksen ylläpitämässä foorumissa yhdistyksen kotisivulla. Digitalisoidut kuvataulut on järjestetty oppiaineiden mukaan. Siten n. 40 % tauluista kuvaavat biologiaan kuuluvia teemoja. Myös melkein kaikki muut oppianeet ovat edustettuina. Eniten kuvatauluja on biologiassa, uskonnossa ja historiassa. Kuvaamataitoa ja voimistelua varten en ole nähnyt kuvatauluja.

Ruotsissa koulujen kuvatauluja on esitetty eri tavalla mm. kauppapaikkoina, missä niitä voi ostaa. Niiden katsotaan olevan erittäin haluttuja vintage-tyylisiä sisustusesineitä. Niin on myös käynyt niille kuvatauluille, joita on käytetty suomalaisissa kouluissa. Suomen ruotsinkielisiä kouluja varten ei ole tuotettu erillisiä kuvatauluja, vaan kouluihin on päättynyt eniten kuvatauluja Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta, Myös suomenkielisiä on hankittu.

Koulujen kuvataulujen havainnollisuuden ja aktivointimerkityksen huomaa siitä, että niitä kohtaan tänä päivänäkin osoitetaan huomattavaa kiinnostusta. Monet ihmiset pitävät niitä mielellään seinillään. Siksi niiden kanssa käydään jonkin verran kauppaa nyt kun niitä ei enää käytetä kouluissa. Myynnissä kuvataulujen hinta on usein ollut 40-60 euroa riippuen teemasta, toteutuksesta ja taulun kunnosta. On jopa yritetty teettää vanhoja kuvatauluja uudestaan myyntitarkoituksella.

Koska kuvatauluista on tullut kauppatavaraa, niitä on esitetty netissä useassa kohdassa, mutta mitään yhteistä kokoamista ei ole tehty muualla kuin Tanskassa ja Suomessa yhdistyksemme puolesta. Mitään metodista analyysiä en ole nähnyt niiden merkityksestä opetuksessa. Lisäksi verkkoon päättyvät lähinnä näyttävimmät taulut, kun opetuksen kannalta ehkä tärkeimmät jäävät unohdukseen.

Erityinen ongelma taulujen verkkoon laittamisessa ovat tekijänoikeuskysymykset. Kun tekijänoikeudet yleensä loppuvat 70 vuoden jälkeen suuri osa kuvista on vapaasti laitettavissa nettiin, mutta uusimpien taulujen kohdalla tämän ehkä ei vielä pitäisi olla mahdollista.

 

Viitteet:

Annette Eklund Hansen: Anskuelsetavlens historie og digitaoliseringen af det moderne gennebruds læremiddel. 52. årsbog fra Selskabet for Skole- og Udannelsehistorie. 2018.

Tekijänoikeuskysymyksiä:

https://www.opettajantekijanoikeus.fi/2012/03/koulun-kuvataulujen-digitointi-verkkoon/

Divari Kangas:  https://www.divarikangas.fi/?page=tuotteet&action=limitbygenre&ryhma=6&laji=61&start=0

Myynnissä Ruotsissa: https://www.skolkartor.com/skolplanscher2/

 

Martin Gripenberg