Monthly Archives: August 2020

Några enastående skolhus i Svenskfinland

Även om vi nu lever i corona-tider och måste använda ofattbara summor för hälsovården och för att hålla samhället igång är jag ändå benägen att betrakta utbildningssystemet som samhällets ryggrad, varutan något högre samhälle inte kan existera. Det är genom utbildningen som samhället och dess elit formas. Samhällets kvalitet är därför direkt avhängig av utbildningssystemets kvalitet.

Många skolor har under de senaste decennierna blivit tvungna att tidvis verka i enkla baracker bestående av fyra väggar, tak och golv med standardiserade fönster och dörrar. Sådana byggnader är inte värdiga en läroinstitution. Det är man medveten om och är därför angelägen om att framhålla att det endast är en tillfällig lösning.

I Svenskfinland har under tidernas lopp uppförts ett stort antal skolhus. Särskild omsorg har dragits om de som har uppförts för lärdomsskolor och läroverk. Många av dem är alltjämt i användning som gymnasieskolor. Av skolornas arkitektur framgår vilken hög status dessa skolor har haft som centrum för den högre utbildningen. I dessa skolhus tillbringade landet framtida elit sin ungdom i väntan på mera betydande uppdrag. Här presenterar jag ett urval av dessa skolhus som nog i hög grad har präglat de studerandes lärmiljö. Några av dessa skolhus är rent av byggda på nästan samma sätt som 1700-talets rokokoslott med en stor park på ena sidan. För skolorna fungerade dock denna park som en plantage av växter som användes i utbildningen eller skolköket. Exempel på sådana skolor är Borgå och Jakobstads gymnasium. Dessa skolor saknade dock de för slotten typiska vingarna. Emellertid fick dessa skolor senare ändå tilläggsutrymmen som förlängde helhetsintrycket av skolbyggnaden.

Jakobstads gymnasium med sina tilläggsutrymmen längs gatan (Foto 2018).

Vasa övningsgymnasium har ingen trädgård intill skolhuset utan en riktig stadspark på andra sidan gatan emedan skolhuset ligger inne stadens centrum. Men det skolhuset har fått oberoende ”vingar” som avgränsar skolgården på bägge sidor vilket gör skolgården till ett slags “place d´honneur” – äroplats för den svenskspråkiga lärarutbildningen. Den centrala gamla skolbyggnaden byggdes i början av 1900-talet, men vingarna först efter 1975 då skolan omvandlades till en övningsskola för gymnasielärare vid högskolan Åbo Akademi.

Vasa övningsskolas gymnasium med sin ”place d’honneur” (Foto 2019).

I Åbo byggdes nuvarande Katedralskolan inom domkyrkans närområde. Här har också skolans föregångare stått sedan kanske 800 år. Under byggnadens grund har utgrävningar gjorts som visar att den står på en länge bebodd plats. Den nuvarande skolbyggnaden från 1900-talet har en stram exteriör i en stil som kan ha hämtat inspiration såväl från nyklassicismen som från modernismen. Det övervägande intryck byggnaden ger är i vart fall seröst och myndigt.

Katedralskolans myndiga fasad. (Foto 2015)

Sibbo gymnasium byggdes vid övergången till grundskolan i Finland cirka 1975. Denna byggnad står isolerad från ett stort komplexet av grundskolor. Som för att markera sin högre status förseddes den med en rad pelare framför ingången. Ett gymnasium upplevdes som en markering för framgång i en kommun som trots sin närhet till huvudstaden länge levde främst av jordbruk.

Sibbo gymnasium med sina pelare framför ingången (foto 2015).

Ett helt annat intryck ger läroverket Brobans skolhus. Detta läroverk var den första samskolan för högre undervisning i Finland. Det är ett läroverk byggt i rödtegel med stora fönster, en framträdande entré och många fantasifulla tinnar på taket, vilket ger huset ett palatslikt intryck. Det är som om skolhuset skulle vilja framkalla en sagolik fantasi om framtida succé.

Broban, Läroverket för gossar och flickor – nu använt som designmuseum (Foto 2014)

Ett annat framträdande exempel på hur läroverkets status har betonats är skolan i Kristinestad, nu gymnasiet. Denna skola byggdes på en hög kulle centralt i staden intill kyrkan som står på så mycket lägre mark att kyrktornet knappt når så högt som till skolbyggnadens stengrund. Det är som om skolbyggnaden skulle vilja framhålla att nu är den nya tiden här och religionen måste underordna sig det världsliga vetandet och makten.

Kristinestad gymnasium högt uppe på ett berg (Foto 2019).

Det fanns också ett annat och mera funktionellt sätt att framhålla skolbyggnadens betydelse. Det gjordes genom om att bygga ett relativt högt, isolerat komplex som till exempel Norsen (Svenska normallyceum) i Helsingfors eller Lovisa Svenska läroverk, nu Lovisa gymnasium. Här är det en mer modern arkitektonisk bild av byggnaden som dominerar och kan ge eleven, läraren och förbipasserande ett intryck av koncentrerad kunskap. Kunskap är som känt nyckeln till makt. Så dessa byggnader framhåller elevernas potentiella framtida samhälleliga maktposition.

Tidigare skedde utbildningen för gymnasielärare i denna skolbyggnad. Den var därför en av de viktigaste i det svensktalande samhället. Det kan sägas att den här typen av skolbyggnader är mer introvert än extrovert och ett exempel på ett rationellt och mer enhetligt sätt att uppskatta utbildningen som bara en av många viktiga sociala aktiviteter.

Norsens skolbyggnad, som nu har degraderats till att inhysa en högstadieskola (foto 2014).

Av särskilt intresse är att tendensen att framhäva att skolbyggnaden mera sällan kan ses i grundskolornas byggnader, såvida de inte är förenade med en gymnasieskola. Detta kommer fram bla. i Hangö. Där är gymnasiet inrymt i en mer än 100 år gammal låg träbyggnad som efter 1975 reserverades främst för gymnasiets verksamhet. Hangö svenska högstadium som restes intill den gamla läroverksbyggnaden byggdes i en helt annan modern stil. Arkitekturen för högstadieskolan framhåller skolans mindre teoretiska natur då de olika aktiviteterna i utbildningen har erhållit separata byggnader. Där finns en huvudbyggnad för klassrumsundervisning, medan specialutrymmen för undervisningen i teknisk- textilslöjd och huslig ekonomi har egna hus.

Hangö gymnasium till vänster i den gamla byggnaden och högstadiet till höger i nya, moderna byggnader. (Tavla av Antonia Ringbom)

Skillnaden mellan lägre och högre utbildning kommer markerat fram också vid Jan Magnus Janssons plats i Helsingfors. Där reser sig på ena sidan yrkeshögskolan Arcada med en hög glasfasad och framträdande ingång, medan yrkesinstitutet Prakticum på andra sidan trycker likt en enorm industrihall med en undangömd ingång som man nästan måste söka för att finna.

Arkada med sin resliga entréfasad. (Bild från internet)

För bygget av folkskolor stipulerade skolstyrelsen tidigt villkor som gav dem som byggnader en särställning på landsbygden. De skulle stå på en tillräckligt stor och torr tomt centralt i bygden och invändigt alla vara nästan lika konstruerade med ett klassrum för de yngre och ett för de äldre eleverna samt ha lärarbostad i övre våningen. De kom att bli ett komplex som i relation till byns övriga byggnader ofta framträdde som större och mera betydande. Deras mest framträdande drag var ofta en tydlig ingångstrappa och höga fönster som skulle ge eleverna naturligt ljus under skoldagen.

Vreta folkskola i Kimito med sin höga entrétrappa. (Foto 2020)

Som kontrast till de ovannämnda kan man framhålla att det också rests en hel del skolbyggnader i mer eller mindre modernistisk stil. Ett typexempel på sådana skolor är Vallgårds svenska folkskola i Helsingfors, som när man betraktade den lika väl kunde ha tagits för en kontorsbyggnad eller ett hyreshus. Genom sin anonyma fasad manifesterade den stadens likgiltighet för den verksamhet som försiggår bakom ytterväggarna. Verksamheten kan nästan upplevas som något nödvändigt ont som staden är tvunget att slösa medel på. Hur månne lärarna och eleverna upplevde den här skolbyggnaden? Var det utbildning organiserad som industri – råmaterial in och färdiga produkter ut?

Vallgårds svenska folkskola med en helt anonym fasad. (Bild ur bok)

Ur stadens eller kommunens synvinkel är det naturligt att koncentrera och rationalisera utbildningen så att kostnaderna blir så låga som möjligt per elev. Men för eleven är det viktigt att uppleva sig bli sedd. Därför byggdes läroverken för ett begränsat elevantal. Där var det viktigt att den framtida eliten skulle uppleva sig vara viktig redan i skolan. I en skolbyggnad med många hundra eller tom. tusen elever finns det ingen möjlighet varken för lärare eller elever att lära känna någon större del av de personer de dagligen möter i byggnaden.

För att studera skolbyggnadens betydelse för utbildningsprocessen behöver man veta vilken typ av utrymme utbildningen behöver. Behovet är både rent fysiskt, men också mentalt. För den fysiska verksamheten borde det finnas olika slag av utrymmen såsom klassrum, slöjd och gymnastiksal mm. Ur mental synvinkel borde utrymmena vara tilltalande och inbjudande. Höga luftiga salar med stora fönster gör att skolhuset oftast upplevs som inbjudande i motsats till trånga mörka korridorer.

Arkitekturen har ofta utgått från praktbyggnader som har rests för att framhålla byggherrens storhet och makt. Redan de egyptiska pyramiderna, de antika templen, medeltida slotten restes i sådant syfte. I ett demokratiskt samhälle eftersträvas en demokratisk arkitektur som inte framhäver ledarnas makt utan deras förmåga att tjäna folket. Det har emellertid medfört en onödig slätstrukenhet som inte gör skillnad mellan olika typer av byggnader. Byggnadens funktion har av en del arkitekter utraderats, men jag tycker att det väl borde framgå av utformningen, emedan olika verksamheter kräver olika slag av utrymmen. En skolbyggnad borde skilja sig från ett bostadshus, ett kontor eller ett sjukhus. Hur mycket byggnadens funktion framgår av byggnadens utsida kan beror på vilken status och vikt byggnadens funktioner tillmäts i samhället. Om institutionen är mycket uppskattad kommer samhället att investera mer i byggnadens yttre skepnad. Det här ser man just nu i ombyggnaden av Olympiastadion i Helsingfors som utan någon stor upprördhet har väsentligt fått överskrida budgeten (HBL 2020). Genom investeringen understryks betydelsen för medborgarna och lyfts statusen för de som arbetar i denna byggnad på ett liknande sätt som barockpalatsen öppnade sig i ett försök att kontrollera och stämpla sin miljö (Gympel 2000, 56)

Arkitekturen har ofta utgått från praktbyggnader som har rests för att framhålla byggherrens storhet och makt. Redan de egyptiska pyramiderna, de antika templen, medeltida slotten restes i sådant syfte. I ett demokratiskt samhälle eftersträvas en demokratisk arkitektur som inte framhäver ledarnas makt utan deras förmåga att tjäna folket. Det har emellertid medfört en onödig slätstrukenhet som inte gör skillnad mellan olika typer av byggnader. Byggnadens funktion har av en del arkitekter utraderats, men jag tycker att det väl borde framgå av utformningen, emedan olika verksamheter kräver olika slag av utrymmen. En skolbyggnad borde skilja sig från ett bostadshus, ett kontor eller ett sjukhus. Hur mycket byggnadens funktion framgår av byggnadens utsida kan beror på vilken status och vikt byggnadens funktioner tillmäts i samhället. Om institutionen är mycket uppskattad kommer samhället att investera mer i byggnadens yttre skepnad. Det här ser man just nu i ombyggnaden av Olympiastadion i Helsingfors som utan någon stor upprördhet har väsentligt fått överskrida budgeten (HBL 2020). Genom investeringen understryks betydelsen för medborgarna och lyfts statusen för de som arbetar i denna byggnad på ett liknande sätt som barockpalatsen öppnade sig i ett försök att kontrollera och stämpla sin miljö (Gympel 2000, 56).

Skolans allmänna status markerarar statusen för de som arbetar i skolbyggnaden. Gymnasielärare och elever upplevs i allmänhet som förmer än lågstadie och förskole dito eftersom de genom sina studier har uppnått en större förståelse av världen.

Källor:

Gympel Jan (2000) Arkkitehtuurin historia. Antiikista nykyaikaan.

Geber Erik (2019) De svenska privatskolorna och deras betydelse. Skolhistoriskt Arkiv 37.

Olympiastadion sprängde budgeten. Hufvudstadsbladet 1.8.2020, 9.

Martin Gripenberg

Joitakin ainutlaatuisia koulurakennuksia Suomen ruotsinkielisten koulujen joukossa.

Vaikka nyt elämme korona-aikaa ja joudumme käyttämään käsittämättömiä summia yhteiskunnan terveydenhuollon toiminnan jatkamiseen, olen edelleen taipuvainen pitämään koulutusjärjestelmää yhteiskunnan selkärankana, jota ilman korkeampi yhteiskunta ei voi olla olemassa. Yhteiskunta ja sen eliitti muotoillaan koulutuksen avulla. Yhteiskunnan laatu riippuu siis suoraan koulutusjärjestelmän laadusta.

Viime vuosikymmeninä monet koulut ovat joutuneet toimimaan toisinaan yksinkertaisissa parakeissa, jotka koostuvat neljästä seinästä, katosta ja lattiasta standardisoiduilla ikkunoilla ja ovilla. Tällaiset rakennukset eivät ole koulutuslaitoksen arvoisia. Siitä ollaan tietoisia ja siksi halutaan korostaa, että ratkaisu on vain väliaikainen.

Suomen ruotsinkielisiä varten on ajan mittaan rakennettu suuri määrä koulurakennuksia. Erityistä huomiota on kiinnitetty niihin, jotka on rakennettu oppikouluille. Monet niistä ovat edelleen käytössä lukioina. Koulujen arkkitehtuuri osoittaa näiden koulujen korkean aseman korkeamman koulutuksen keskuksena. Näissä koulutaloissa maan tuleva ruotsinkielinen eliitti on viettänyt nuoruutensa odottaen merkittävämpiä tehtäviä. Esittelen tässä valikoiman näistä koulurakennuksista, jotka ovat todennäköisesti vaikuttaneet suuresti opiskelijoiden oppimisympäristöön.

Jotkut näistä koulurakennuksista on suorastaan rakennettu tavalla, joka muistuttaa 1800-luvun rokokoolinnoja, koska niiden yhteydessä on ollut suuri puisto. Kouluille tämä puisto toimi kuitenkin istutuksena koulun opetusta tai koulun keittiötä varten. Esimerkkejä tällaisista koulutaloista ovat Porvoon ja Pietarsaaren lukiot. Näistä kouluista puuttuivat kuitenkin yleensä linnoille tyypilliset siipirakennukset. Myöhemmin nämä koulut saivat silti lisätiloja, jotka laajensivat koulukompleksin kokonaisvaikutelmaa.

Pietarsaaren ruotsinkielinen lukio lisärakennuksineen kadun varrella. (Kuva 2018)

Vaasan harjoittelulukiossa ei ole puutarhaa koulurakennuksen vieressä, mutta todellinen kaupunginpuisto kadun toisella puolella, koska koulurakennus sijaitsee kaupungin keskustassa. Mutta tälle koulutalolle on annettu itsenäiset “siivet”, jotka rajaavat koulupihan molemmin puolin ja tekevät siitä eräänlaisen place d´honneur— ruotsinkielisen opettajankoulutuksen kunniapaikan. Keskeinen vanha koulurakennus rakennettiin 1900-luvun alussa, mutta siivet vasta vuoden 1975 jälkeen, kun koulu muutettiin Åbo Akademin- yliopiston lukio-opettajien harjoituskouluksi, ja sen piti korvata Helsingissä sijanneen perinteisen normaalikoulun Norsenin.

Turussa nykyinen ruotsinkielinen Katedralskolan rakennettiin tuomiokirkon välittömään läheisyyteen samoin kuin edeltäjänsä mahdollisesti 800 vuoden aikana. Rakennuksen perustan alla on tehty kaivauksia, jotka osoittavat paikalla olleen pitkään asutusta. Nykyisen 1900-luvulta peräisin olevan koulurakennuksen etusivu on tyyliltään karu. Se on saattanut saada inspiraatiota sekä uusklassismista että modernismista. Hallitseva vaikutelma, jonka rakennus antaa, on ainakin vakava ja virallisen näköinen.

Vakavan- ja virallisen näköinen katedraalikoulu Turussa. (Kuva 2015)

Sipoon lukio rakennettiin Suomen peruskouluun siirtymisen aikana noin vuonna 1975. Tämä rakennus on sijoitettu erilleen suuresta peruskoulujen keskuksesta. Ikään kuin osoittaakseen sen korkeampaa asemaa se varustettiin rivillä pylväitä sisäänkäynnin edessä. Tässä kunnassa, jossa aikaisemmin ei ollut lukiota koulua pidettiin merkkinä menestyksestä. Kunta, jossa pääkaupungin läheisyydestä huolimatta asui pitkään lähinnä maataloudessa työskentelevää väestöä.

Sipoon ruotsinkielinen lukio pilareineen. (Kuva 2017)

Aivan toisenlaisen vaikutelman antaa Brobanin koulutalo. Tämä oppikoulu oli ensimmäinen tytöille ja pojille yhteinen oppikoulu Suomessa. Tällä punatiilestä rakennetulla koululla on suuret ikkunat, näkyvä sisäänkäynti ja monet mielikuvitukselliset huiput katolla, mikä antaa talolle palatsimaisen vaikutelman. On kuin koulutalo haluaisi saada aikaan upeaa fantasiaa tulevaisuuden menestyksestä.


Broban, Läroverket för gossar och flickor – nyt designmuseon käytössä. (Kuva 2014)
 

Toinen näkyvä esimerkki oppikoulun aseman korostamisesta on Kristiinankaupungin nykyinen ruotsinkielinen lukio. Tämä koulu rakennettiin korkealle kukkulalle kaupungin keskustassa kirkon vieressä. Kirkko seisoo niin paljon alempana, että sen torni nousee tuskin yhtä korkealle kuin koulurakennuksen kiviperusta. Vaikuttaa siltä, että koulurakennus haluaa korostaa, että nyt on uusi aika täällä ja uskonnon täytyy alistua maalliseen tietoon ja valtaan.

Kristiinankaupungin ruotsinkielinen lukio (Kuva 2019)

Oli myös toinen ja toimivampi tapa korostaa koulurakennuksen merkitystä. Tämä tehtiin rakentamalla suhteellisen korkea, eristetty kompleksi, kuten Norsen (Svenska normallyceum) Helsingissä tai Loviisan ruotsinkielinen oppikoulu, nykyinen Loviisan ruotsinkielinen lukio. Siinä hallitsee modernistinen arkkitehtuurikuva rakennuksesta, joka voi antaa oppilaalle, opettajalle ja ohikulkijoille vaikutelman keskittyneestä tiedosta. Kuten hyvin tiedetään, tieto on avain valtaan. Joten nämä rakennukset korostavat oppilaiden potentiaalista korkeaa yhteiskunnallista asemaa tulevaisuudessa.

Aiemmin lukionopettajien koulutus tapahtui tässä koulurakennuksessa. Siksi se oli yksi tärkeimmistä ruotsinkielisessä yhteiskunnassa. Voidaan sanoa, että tämäntyyppinen koulurakennus on enemmän introvertti kuin ekstraverti ja esimerkki järkevästä ja yhtenäisemmästä tavasta arvostaa koulutusta yhtenä monista tärkeistä sosiaalisista aktiviteeteista.

Norsenin rakennus, joka nyt on alennettu toimimaan yläaste-kouluna. (Kuva 2014)

Erityisen kiinnostavaa on, että taipumus korostaa itse koulurakennusta voidaan harvemmin nähdä peruskoulun rakennuksissa, elleivät ne liity lukioon. Tämä tulee esiin muun muassa Hangossa. Siellä ruotsinkielinen oppikoulu oli sijoitettu yli sata vuotta vanhaan matalaan puurakennukseen. Vuoden 1975 jälkeen tämä rakennus varattiin pääasiassa lukion toimintaan. Hankon ruotsinkielinen ylä-aste, joka rakennettiin vanhan koulurakennuksen viereen, nousi täysin erilaisen modernin tyylin rakennusryppäänä. Yläasteen arkkitehtuuri korostaa koulun vähemmän teoreettista luonnetta, koska koulutuksen eri toiminnot ovat saaneet erillisiä rakennuksia. Siellä on päärakennus luokkaopetukselle, kun taas erityisiä tiloja teknisen-, tekstiilikäsityön ja kotitalouden opettamista varten on rakennettu omat talot.

Hangon ruotsinkielinen lukio vasemmalla vanhassa rakennuksessa ja yläaste oikealla uusissa, moderneissa taloissa. (Taulun on maalannut Antonia Ringbom)

Alemman ja ylemmän koulutuksen eroa näkee myös Jan Magnus Janssonin torlla Helsingissä. Torin toisella puolella kohoaa ammattikorkeakoulu Arcada korkealla lasisivulla ja näkyvällä sisäänkäynnillä, kun taas toisella puolella ammattiopisto Prakticum makaa valtavana teollisuushallin näköisenä merkityksettömällä sisäänkäynnillä, joka on melkein etsimällä etsittävä löytääkseen sen.

Ammattikorkeakoulu Arcada korkeine sisääntulosivuineen (Kuva internetistä 2020)

Kansakoulujen rakentamista varten kouluhallitus jo varhain vahvisti ohjeita, jotka antoivat rakennuksille erityisen aseman maaseudulla. Niitä piti rakentaa riittävän suurelle ja kuivalle tontille asutuksen keskustassa, ja niiden sisäpuolelle rakennettaisiin useimmiten yksi luokka nuoremmille ja toinen vanhemmille oppilaille, ja opettajan asunto oli yleensä toisessa kerroksessa. Niistä tuli rakennelma, joka suhteessa kylän muihin rakennuksiin usein näytti olevan samanlainen, mutta suurempi ja merkittävämpi. Ei ole yhtään ihmeellistä, että monet näistä rakennuksista on myöhemmin myyty kesähuviloiksi tai asuinrakennuksi. Niiden koulutalojen näkyvimmät ominaisuudet olivat usein selkeät sisäänkäynnit ja korkeat ikkunat, jotka antaisivat oppilaille luonnonvaloa koulupäivän aikana.

Vretan kansakoulu Kemiössä korkeine sisääntulorapusineen. (Kuva 2020)

Koulutus on opettajien ja opiskelijoiden välinen prosessi, joka tapahtuu tiettynä ajankohtana ja tietyssä paikassa. Tätä paikkaa kutsutaan kouluksi, instituutiksi tai vastaavaksi. Koulurakennuksen tärkein ominaisuus on, että se soveltuu koulutusprosessiin, jossa tarvitaan luokkahuoneita ja muita erityisiä koulutuspaikkoja sekä tiloja opiskelijoiden ja henkilökunnan sosiaalisiin tarpeisiin. On luonnollista, että koulurakennukset ottavat mallia ympäristöstään.

Toisin kuin yllä, voidaan painottaa, että myös monet koulurakennukset rakennettiin enemmän tai vähemmän modernistiseen tyyliin. Tyypillinen esimerkki tällaisista kouluista oli Helsingissä Vallilan ruotsinkielinen kansakoulu, jota olisi voinut yhtä hyvin luulla toimistoksi tai asuinrakennukseksi. Anonyymin julkisivun kautta se tuntui osoittavan kaupungin välinpitämättömyyttä ulkoseinien takana tapahtuvaan alemman koulutuksen toimintaan. Rakennus voidaan melkein nähdä välttämättömänä pahana, johon kaupungin on tuhlattava rahaa. Kuinka opettajat ja oppilaat kokivat tämän koulurakennuksen? Koettiinko koulutus teollisuudeksi – raaka-aineita sisään ja lopputuotteita ulos?

Vallilan ruotsinkielinne kansakoulu täysin anonyymillä julkisivulla. (Kuva kirjasta)

Kaupungin tai kunnan kannalta on luonnollista keskittää ja rationalisoida koulutus niin, että kustannukset ovat mahdollisimman pienet oppilasta kohden. Mutta oppilaan kannalta on tärkeää kokea tulevansa nähdyksi. Siksi oppikoulut rakennettiin rajoitetulle määrälle oppilaita. Siellä oli tärkeää, että tuleva eliitti tunsi olevansa tärkeä jo kouluaikana. Koulurakennuksessa, jossa on useita satoja tai jopa tuhat oppilasta, opettajilla tai oppilailla ei ole mahdollisuutta tutustua suurimpaan osaan ihmisistä, joita he päivittäin kohtaavat käytävillä.

Tutkittaessa koulurakennuksen merkitystä opetusprosessille on tiedettävä, minkä tyyppistä tilaa koulutus tarvitsee. Tarve on sekä puhtaasti fyysinen että myös henkinen. Fyysistä toimintaa varten tulisi olla erityyppisiä tiloja, kuten luokkahuoneet, käsityö- ja voimistelusali jne. Henkiselta kannalta tilojen tulisi olla houkuttelevia ja kutsuvia. Korkeat ilmavat salit, joissa on suuret ikkunat, tekevät koulurakennuksesta paljon kutsuvamman kuin jos siinä on kapeita, pimeitä käytäviä.

Arkkitehtuuri on usein perustunut upeisiin rakennuksiin, jotka on rakennettu korostamaan rakentajan suuruutta ja voimaa. Jo Egyptin pyramidit, muinaiset temppelit ja keskiaikaiset linnat pystytettiin tällaisessa tarkoituksessa. Demokraattisessa yhteiskunnassa etsitään demokraattista arkkitehtuuria, joka ei korosta johtajien valtaa, vaan heidän kykyään palvella kansaa. Se on kuitenkin johtanut tarpeettomaan tasapäisyyteen, joka ei tee eroa erityyppisten rakennusten välillä.

Jotkut arkkitehdit ovat rakennuksen ulkonäöstä poistaneet rakennuksen toiminnan, mutta mielestäni sen toiminta tulisi näkyä rakennuksen ulkonäöstä koska rakennuksen toiminta vaatii erillisratkaisuja. Koulurakennuksen pitäisi erottua asuinrakennuksesta, toimistosta tai sairaalasta. Se, kuinka paljon rakennuksen toiminta näkyy rakennuksen ulkopuolella, voi riippua toimintojen tilasta ja merkityksestä yhteiskunnassa. Jos toimintaa arvostetaan paljon, odotetaan yhteiskunnan panostavan enemmän rakennuksen ulkomuotoon.

Tämä näkyy nyt Helsingin Olympiastadionin uusinnassa, joka ilman suurta tunnekuohua on saanut huomattavasti ylittää budjettinsa (HBL 2020). Sijoitus korostaa rakennuksen merkitystä kansalaisille ja nostaa rakennuksessa toimivien asemaa samalla tavalla kuin barokkipalatsi, joka avautui ulospäin pyrkien hallitsemaan ja leimaamaan ympäristöäänkin (Gympel 2000, 56)

Koulun yleinen asema osoittaa koulurakennuksessa työskentelevien asemaa. Lukion opettajia ja -opiskelijoita pidetään yleensä tärkeämpinä kuin ala-asteen ja esiopetuksen opettajia, koska opintojensa kautta he ovat saaneet paremman ymmärryksen maailmasta.

Lähteet:

Gympel Jan (2000) Arkkitehtuurin historia. Antiikista nykyaikaan.

Geber Erik (2019) De svenska privatskolorna och deras betydelse. Skolhistoriskt Arkiv 37.

Olympiastadion sprängde budgeten. Hufvudstadsbladet 1.8.2020, 9.

Martin Gripenberg