Monthly Archives: October 2015

Ruotsinkielisen kouluhistoriallisen yhdistyksen logo

Logo

Kun 20.4.2009 tulin Ruotsinkielisen kouluhistoriallisen yhdistyksen sihteeriksi eräs hallituksesta eroava jäsen kehotti minua vaihtamaan yhdistyksen logon modernimmaksi. Tämä kehotus on seurannut minua näinä vuosina ja olen pohtinut miten asia hoituisi parhaimmin. Logo esittää kukkoa, joka joskus on painettu Aakkosen kanteen.

Sitten osallistuin kuudenteen koulutushistorialliseen konferenssiin Uppsalassa ja satuin keskustelemaan erään henkilön kanssa Ruotsin koulutushistoriallisesta yhdistyksestä, joka mm. esitteli yhdistyksensä vuosikirjoja. Kun hän näki yhdistyksemme logon, hän kertoi, että heidän vuosikirjassaan, jonka teemana olivat lukukirjat, on lyhyt artikkeli Aakkosten kukosta. Artikkeli on oikeastaan lyhennelmä yhdestä luvusta (18 sivua) Ingeborg Willken saksankielisestä väitöskirjasta Aakkosista Ruotsissa ja Saksassa.

Miksi kukko on Aakkosessa? Hänen selvityksensä mukaan kukko esiintyi ensimmäisen kerran Ruotsissa latinankielisessä Aakkosessa vuonna 1637. Jälkeenpäin kukko on koristanut myös useita ruotsinkielisiä aakkosia. Kukon esiintymistä suomenkielisissä aakkosissa ei ole selvitetty, mutta aakkosten merkitystä suomalaisissa kouluissa painotti minulle joukko suomenkielisiä luokanopettajia kun kurssilla Heinolassa vuosikymmenen takaa esitin lukemisopetusmenetelmää ’lukeminen puheen perusteella’.

Useimmiten kukko oli aakkosten takakannessa ja piirretty ankarana opettajana karttakepin ja risun kanssa, mutta myös rinkilän ja laakeriseppeleen kanssa. Kukko pystyi siis sekä rankaisemaan laiskoja lapsia että palkitsemaan ahkeria. Eräässä aakkosessa on runo ruotsinkielestä käännettynä:

Kukko munii sinulle palkinnon,

jos olet ahkera ja kiltti.

Mutta laiskana ja ilkeänä

sinulle risut antaa.

Willke selostaa useita teorioita kukon pääsystä aakkosiin. Banaalisin teoria on, että Frankfurtissa oli kirjanpainaja, joka ensimmäisenä painatti kukon aakkosiin vuonna 1637 korostaakseen että kirja oli painettu siinä kaupungissa, jonka vaakunassa oli kukko.

Lukukirjoilla on uskonnollinen tausta. Ensimmäiset lukukirjat olivat yksinkertaistettuja katekismuksia. Katekismus oli kirja oikeasta Raamatuntulkinnasta luterilaisesta näkökulmasta. Eläinkuvat olivat hyviä vertauskuvia erilaisista ihmisten ominaisuuksista. Aina varuillaan olevasta kukosta tuli vertauskuva ihismielestä, joka on varuillaan valheellisten uskonnon oppien vuoksi. Siksi kukko komeilee monen pohjoiseurooppalaisen kirkon tornin huipulla. Aakkosissa kukko seisookin usein pienellä laatalla, joka voisi olla tornin huippulaatta.

Varhaisissa lukukirjoissa viikinkien ruunilla oli tärkeä rooli auttaa ymmärtämään miten aakkoset toimivat. Ilmeisesti ruunilla oli pitkään tärkeä apumerkitys maaseudulla. Oli helppo kaivertaa niitä puuhun. Myöhemmin aakkosissa käytettiin eläinkuvia osoittamaan kirjaimia ja niiden nimiä ja äänteitä. Ensimmäinen tällainen aakkonen, jossa oli eläinkuvia ilmestyi kuitenkin vasta 1830 Lundissa, joten se oli lähinnä seuraus siitä, että kukko symboloi lukukirjoja, kuin seuraus siitä, että kukko tuli Aakkosiin.

Sitten voi tietysti pohtia yhdistyksen logoa. En tiedä varmuudella mistä lukukirjasta juuri tämä kukko on lainattu. Tämä logo ei vastaa nykypäivän käsitystä selkeästä ja selvästä logokuvasta. Sehän näyttää lähinnä antiikkiselta. Siksi ymmärrän hyvin kehotuksen vaihtaa se johonkin nykypäiväisempään. Toisaalta kukko symboloi erittäin hyvin koulutuksen luonnetta. Tänään harvoilla lapsilla on omaa kokemusta kukosta. Pohjoismaisissa kaupunkilaistuneissa yhteiskunnissa kukot on suljettu valtaviin halleihin näkymättömiin tavallisilta kansalaisilta. Ennen oli toisenlaista, kun kanat ja kukot juoksivat vapaina kylissä.

Kansansivistys käyttää symbolina kynttilää ja Amnesty on kynttilän ympärille käärinyt piikkilangan. Koulu on vanhempi ilmiö, joka painottaa lapsen roolia koulutuksessa, siksi kukko kuitenkin voi jäädä kouluhistoriallisen yhdistyksen symboliksi. Jos tietäisin varmuudella mistä lukukirjasta yhdistyksen kukko on lainattu voisin kenties etsiä kuvaa, joka olisi selkeämpi ja ajanmukaisempi. Mutta toistaiseksi en haluaisi lähteä muuttamaan sellaista, joka varmaan harkitusti on valittu symboloimaan juuri tätä yhdistystä. Useat asiat viittaavat siihen, että kuva on lainattu aakkosesta, joka on painettu Turussa J.C. Frenckellin kirjapainossa vuonna 1830.

Lähteet:

Willke Ingeborg: ABC-Bücher in Schweden. Ihre Entwicklung bis Ende des 19. Jahrhunderts und ihre Beziehung zu Deutschland. Lund, 1965.

Tuppen i ABC-boken enligt Ingeborg Willke, sisältyy vuosikirjaan nimellä Nyare läsläror. En analys av läseböcker från 1900-talet av Ebbe Lindell. Årsböcker i svensk undervisningshistoria, 219. Uppsala 2014.

Martin Gripenberg

Skolhistoriska föreningens logo

När jag år 20.4.2009 blev utsedd till sekreterare I Svenska skolhistoriska föreningen I Finland uppmanade en avgående styrelsemedlem mig att se till att föreningens logo byts ut till något modernare. Den här uppmaningen har följt mig dessa år och jag har emellanåt grubblat över logon. Logon föreställer en tupp sådan den någon gång trycktes i en ABC-bok.

Så besökte jag i augusti den sjätte nordiska skolhistoriska konferensen i Uppsala och kom i samspråk med en person från Föreningen för svensk undervisningshistoria som bl.a. presenterade föreningens årsböcker. När han såg vår förenings logo framhöll han att i deras volym 219 om läsläror finns en kort artikel om tuppen i ABC boken. Artikeln är egentligen ett sammandrag av ett kapitel (18 s.) i Ingeborg Willkes tyskspråkiga avhandling om läseböcker i Sverige och Tyskland.

Vad har tuppen i ABC-boken att göra? Enligt hennes utredning förekom den första gången i en latinsk ABC-bok i Sverige år 1637. Efteråt har prytt otaliga ABC-böcker också på svenska. Förekomsten av tuppen i finska ABC-böcker har nog inte utretts, men Aakkonen har haft en central roll i läsinlärningen på finskspråkigt håll. Det framhöll finskspråkiga klasslärare för mig när jag under en Heinola-kurs för ett decennium sedan förespråkade läsinlärningsmetoden ’läsning på talets grund’.

Oftast fanns tuppen på bakpärmen och tecknad som en sträng lärare med peksticka och ris, men också med kringla och lagerkrans. Tuppen kunde alltså både straffa lata barn och belöna de flitiga. I en ABC-bok finns versen:

Tuppen värper åt dig priset,

om du flitig är och snäll.

Men om lat och elak,

riset ger dig smäll.

Willke redovisar för flera olika teorier till att tuppen kom in i ABC-boken. Den banalaste teorin är att det var en boktryckare i Frankfurt som trycke den först för att betona att boken var tryckt i hans stad som har tuppen i sitt stadsvapen.

ABC-boken har en religiös bakgrund. De första läslärorna var egentligen förenklade katekeser. Katekesen är en bok om den rätta uttolkningen av Bibeln ur ett lutherskt perspektiv. Djurbilder var goda allegorier för olika egenskaper och den vaksamma tuppen kom tidigt att bli en allegori för ett sinne som är vaksamt mot falska läror om religionen. Därför ståtar tuppen på många kyrkspiror i det lutherska nordeuropa. I ABC-böckerna står tuppen också ofta på en platta som kan tolkas som tornspirans spets.

I tidiga läsläror spelade vikingarnas gamla runor en betydande roll som hjälp att förstå hur alfabetet fungerade. Det tyder på att runorna på landet länge hade en viktig stödfunktion. De var ju lätta att rista in i trä. I ABC-böckerna användes senare ofta djurbilder för att markera de olika bokstäverna och hur de ljuder. Den första ABC-boken av det slaget gavs emellertid ut först 1830 i Lund, så de var nog mera en följd av att tuppen symboliserade läsläran än en orsak till att just tuppen kom in i ABC-boken.

Sedan kan man förstås undra över föreningens logo. Från vilken ABC-bok logon är hämtad vet jag tyvärr inte. Som logo motsvarar den inte vår tids uppfattning om en klar och redig bild. Den verkar ju närmast antik. Därför förstår jag mycket väl uppmaningen till mig att byta ut den mot något mera tidsenligt. Å andra sidan symboliserar den i allra högsta grad utbildningens väsen. Idag är det inte många barn som lägre har egna erfarenheter av en tupp. I vårt nordiska urbaniserade samhälle hålls tupparna instängda i väldiga hallar osynliga för vanliga medborgare. Annat var det förr då tuppar och höns gick fritt ute i bondbyn.

Folkbildningen använder ett ljus som symbol för utbildningen och Amnesty har dragit en taggtråd runt det ljuset. Skolan är ett äldre fenomen som betonar barnets roll i utbildningen, därför kanske tuppen ändå kan stå som symbol för en skolhistorisk förening. Skulle jag veta från vilken ABC-bok föreningens tupp är lånad kunde jag tänka mig att söka en bild som skulle vara klarare och mera tidsenlig, men än så länge vill jag ogärna gå och peta på något som säkert med eftertanke har fått symbolisera just den här föreningen. Mycket tyder nämligen på att bilden är från en ABC-bok som trycktes i Åbo på J.C. Frenckells tryckeri år 1830.

Logo