Kun 20.4.2009 tulin Ruotsinkielisen kouluhistoriallisen yhdistyksen sihteeriksi eräs hallituksesta eroava jäsen kehotti minua vaihtamaan yhdistyksen logon modernimmaksi. Tämä kehotus on seurannut minua näinä vuosina ja olen pohtinut miten asia hoituisi parhaimmin. Logo esittää kukkoa, joka joskus on painettu Aakkosen kanteen.
Sitten osallistuin kuudenteen koulutushistorialliseen konferenssiin Uppsalassa ja satuin keskustelemaan erään henkilön kanssa Ruotsin koulutushistoriallisesta yhdistyksestä, joka mm. esitteli yhdistyksensä vuosikirjoja. Kun hän näki yhdistyksemme logon, hän kertoi, että heidän vuosikirjassaan, jonka teemana olivat lukukirjat, on lyhyt artikkeli Aakkosten kukosta. Artikkeli on oikeastaan lyhennelmä yhdestä luvusta (18 sivua) Ingeborg Willken saksankielisestä väitöskirjasta Aakkosista Ruotsissa ja Saksassa.
Miksi kukko on Aakkosessa? Hänen selvityksensä mukaan kukko esiintyi ensimmäisen kerran Ruotsissa latinankielisessä Aakkosessa vuonna 1637. Jälkeenpäin kukko on koristanut myös useita ruotsinkielisiä aakkosia. Kukon esiintymistä suomenkielisissä aakkosissa ei ole selvitetty, mutta aakkosten merkitystä suomalaisissa kouluissa painotti minulle joukko suomenkielisiä luokanopettajia kun kurssilla Heinolassa vuosikymmenen takaa esitin lukemisopetusmenetelmää ’lukeminen puheen perusteella’.
Useimmiten kukko oli aakkosten takakannessa ja piirretty ankarana opettajana karttakepin ja risun kanssa, mutta myös rinkilän ja laakeriseppeleen kanssa. Kukko pystyi siis sekä rankaisemaan laiskoja lapsia että palkitsemaan ahkeria. Eräässä aakkosessa on runo ruotsinkielestä käännettynä:
Kukko munii sinulle palkinnon,
jos olet ahkera ja kiltti.
Mutta laiskana ja ilkeänä
sinulle risut antaa.
Willke selostaa useita teorioita kukon pääsystä aakkosiin. Banaalisin teoria on, että Frankfurtissa oli kirjanpainaja, joka ensimmäisenä painatti kukon aakkosiin vuonna 1637 korostaakseen että kirja oli painettu siinä kaupungissa, jonka vaakunassa oli kukko.
Lukukirjoilla on uskonnollinen tausta. Ensimmäiset lukukirjat olivat yksinkertaistettuja katekismuksia. Katekismus oli kirja oikeasta Raamatuntulkinnasta luterilaisesta näkökulmasta. Eläinkuvat olivat hyviä vertauskuvia erilaisista ihmisten ominaisuuksista. Aina varuillaan olevasta kukosta tuli vertauskuva ihismielestä, joka on varuillaan valheellisten uskonnon oppien vuoksi. Siksi kukko komeilee monen pohjoiseurooppalaisen kirkon tornin huipulla. Aakkosissa kukko seisookin usein pienellä laatalla, joka voisi olla tornin huippulaatta.
Varhaisissa lukukirjoissa viikinkien ruunilla oli tärkeä rooli auttaa ymmärtämään miten aakkoset toimivat. Ilmeisesti ruunilla oli pitkään tärkeä apumerkitys maaseudulla. Oli helppo kaivertaa niitä puuhun. Myöhemmin aakkosissa käytettiin eläinkuvia osoittamaan kirjaimia ja niiden nimiä ja äänteitä. Ensimmäinen tällainen aakkonen, jossa oli eläinkuvia ilmestyi kuitenkin vasta 1830 Lundissa, joten se oli lähinnä seuraus siitä, että kukko symboloi lukukirjoja, kuin seuraus siitä, että kukko tuli Aakkosiin.
Sitten voi tietysti pohtia yhdistyksen logoa. En tiedä varmuudella mistä lukukirjasta juuri tämä kukko on lainattu. Tämä logo ei vastaa nykypäivän käsitystä selkeästä ja selvästä logokuvasta. Sehän näyttää lähinnä antiikkiselta. Siksi ymmärrän hyvin kehotuksen vaihtaa se johonkin nykypäiväisempään. Toisaalta kukko symboloi erittäin hyvin koulutuksen luonnetta. Tänään harvoilla lapsilla on omaa kokemusta kukosta. Pohjoismaisissa kaupunkilaistuneissa yhteiskunnissa kukot on suljettu valtaviin halleihin näkymättömiin tavallisilta kansalaisilta. Ennen oli toisenlaista, kun kanat ja kukot juoksivat vapaina kylissä.
Kansansivistys käyttää symbolina kynttilää ja Amnesty on kynttilän ympärille käärinyt piikkilangan. Koulu on vanhempi ilmiö, joka painottaa lapsen roolia koulutuksessa, siksi kukko kuitenkin voi jäädä kouluhistoriallisen yhdistyksen symboliksi. Jos tietäisin varmuudella mistä lukukirjasta yhdistyksen kukko on lainattu voisin kenties etsiä kuvaa, joka olisi selkeämpi ja ajanmukaisempi. Mutta toistaiseksi en haluaisi lähteä muuttamaan sellaista, joka varmaan harkitusti on valittu symboloimaan juuri tätä yhdistystä. Useat asiat viittaavat siihen, että kuva on lainattu aakkosesta, joka on painettu Turussa J.C. Frenckellin kirjapainossa vuonna 1830.
Lähteet:
Willke Ingeborg: ABC-Bücher in Schweden. Ihre Entwicklung bis Ende des 19. Jahrhunderts und ihre Beziehung zu Deutschland. Lund, 1965.
Tuppen i ABC-boken enligt Ingeborg Willke, sisältyy vuosikirjaan nimellä Nyare läsläror. En analys av läseböcker från 1900-talet av Ebbe Lindell. Årsböcker i svensk undervisningshistoria, 219. Uppsala 2014.
Martin Gripenberg