Besök i Tallin

Statstjänstemännen inom det regionala bildningsväsendet rf:s seniorsektion besökte Tallinn 11-13.5 och återupptog därigenom tidigare kontakter.  Resan organiserades av Seniorgruppens ordförande Tuire Jankko och mig. Pauli Rautama föreslog researrangemangen. Totalt var vi tolv deltagare i resan, varav 8 var VSV seniorer.

Programmet inleddes redan på båten, Tallink Europa. Där redogjorde Heikki K. Lyytinen för Finlands utbildningsexport, som en del av oss redan fått ramarna förklarade för sig vid Timo Juntunens framställning i Tammerfors för ett år sedan.

Utbildningsexport avser både intellektuella och fysiska produkter, som inhandlas av en lokal partner eller internationell organisation. Utbildningen kan emellertid lika väl ske i Finland som utomlands.  En uppskattning är att Finlands utbildningsexport rör sig om c 400 miljoner euro, vilket utgör bara en bråkdel av den världsomfattande utbildningsmarknaden på 3300 miljarder euro. Finland borde därför väsentligt kunna öka värdet på sin utbildningsexport i synnerhet som det i utvecklingsekonomierna finns ett mycket stort behov då där genomförs stora utbildningsreformer. I Finland har man emellertid ännu inte riktigt vaknat upp till denna möjlighet.

Undervisningsministeriets mål är att inom ramen för ett spetsprojekt öka Finlands export med en tredjedel till år 2018. För att lyckas förutsätter det en mycket klarare formulering av Finlands utbildningsbrand. Dessutom borde man skapa långvariga utbildningsrelationer till målländerna.  Emellertid försvåras detta av nedskärningarna inom utbildningssektorn i Finland. Det saknas också lämpliga personresurser i Finland, emedan man först nu planerar en utbildning för verksamheten på högre nivå vid Hämeenlinnan ammattikorkeakoulu. Konkurrensen om projekten är emellertid stenhård och länder som har satsat på utbildningsexport såsom USA, Australien, Nya Zeeland, Storbritannien, Tyskland och Nederländerna har ett så stort försprång att Finlands möjligheter att delta bäst kunde ske genom att samarbeta med sådana länder. Finland borde ha goda möjligheter att öka värdet på sin utbildningsexport.

Det är inte nog med att Finlands utbildningsväsen har ett gott rykte, utan det måste också finnas mångsidigt och högklassigt kunnande, som också gäller marknadsföringen. Särskilt gäller det att ha utmärkta kunskaper om skolsystemet i landet, tillräckliga muntliga och skriftliga kunskaper i språket, tålamod, stark yrkesidentitet och förmåga att stå ut med osäkerhet och lösa konflikter. Man måste klara av att bemöta krav på korruption i många av länderna. Dessutom kan de rent fysiska förhållandena med diskriminering, kriminalitet, oroligheter och ohyra försvåra atmosfären i projektet.

Heikki berättade att han i början av sin karriär hade stora svårigheter med chefernas attityd till hans engagemang inom utbildningsexporten eftersom de bara såg att han var frånvarande från sitt egentliga arbete. Själv måste jag av motsvarande orsaker sköta största delen av det Interreg-projekt i Estland som jag var med och ledde som deltidspensionerad. Å andra sidan är det nog tjänstemännen på riks- och regional nivå som har det bästa kontaktnätet inom landet.

Senast ledde Heikki ett projekt i Egypten gällande utbildningsutvärdering där utvecklingen av bl.a. lagstiftning, organisation, kunskapskapacitet och fortbildning ingick. Projektets budget gick lös på 1,3 miljoner euro och det räckte 2,5 år. Projektet utfördes i samarbete med tyska kolleger. Projektet genomfördes denna gång i en synnerligen orolig miljö, då det bland befolkningen rådde enorm fattigdom och brist på grundläggande utbildning. Terrorism och revolution under president Mursis presidentperiod försvårade genomförandet av projektet. Två gånger måste hela projektet avbrytas. Den egyptiska projektorganisationens chef hamnade i fängelse och byttes ut. Personkonflikterna var svårlösta och det var stora allt annat än lätt att engagera sakkunniga. Resultatet blev ändå att den lokala organisationens kunskap väsentligt ökades och användningen av informationsteknologi inleddes, men tillämpningen av utvärderingssystemet och strukturförändringarna blev ännu på hälft.

Heikki konstaterade bl.a. att målorganisationens verkliga behov måste analyseras noggrannare, rekryteringen av sakkunniga borde inledas i ett tidigare skede. Man borde alltid uppgöra en riskanalys, som kontinuerligt följs upp. Också de interkulturella aspekterna borde beaktas i högre grad särskilt med tanke på de sakkunnigas insats såsom användningen av kvinnliga experter i arabländerna.

Ett syfte med besöket i Estland var att se hur en modern estnisk skola fungerar och att besöka Tallinns universitet där också lärarutbildning försiggår. Där hoppades vi kunna diskutera utvecklingen inom det estniska utbildningsväsendet

Genast efter att Estland åter hade blivit självständigt 1991 besökte några tjänstemän från undervisningsministerium Finland för att bekanta sig med det finländska skolväsendet.  Inspektor Pauli Rautama fick köra omkring bl.a. Meelis Kond till skolor i Österbotten. Ungefär följande år besökte finländska skolinspektörer under ledning av Risto Härkönen det estniska undervisningsministeriet i Tallinn. Bilaterala kontakter upprätthölls under de följande åren. Heikki K. Lyytinen ledde ett projekt med yrkesskolorna. Inspektörer från Nylands län hade mycket kontakt med estnisk undervisning och socialvård i västra Estland. Själv besökte jag Hapsal och den svenska skolan på Björkö. Därefter ledde jag under c. tio år finsk-estniska Interreg-projekt i miljöfostran med skolor från Sydöstra Finland och nordöstra Estland. Efter att det estniska undervisningsministeriet hade utlokaliserats till Tartu organiserade skolinspektörernas under Esko Lukkarinens tid som ordförande ett besök dit. Nu återupptogs denna kontakt eftersom det hade förflutit så lång tid sen senast.

Redan under de tidigare besöken hade vi konstaterat att undervisningen i de estniska skolorna ofta höll hög nivå även om utrustningsstandarden och lokaliteterna ännu inte var moderna. De bristerna kanske delvis överskuggade uppfattningen om den pedagogiska kvaliteten. Under det här besöket fick vi återknyta kontakten till Meelis Kond som nu var rektor i skola 21 i Tallinn. Han förklarade att han inte hade velat flytta med ministeriet bort från huvudstaden till Tartu och därför först verkade inom Tallinns skoladministration ett antal år, men i takt med att utbildningsväsendet i Estland liksom i resten av EU har decentraliserats och avreglerades insåg att det är konkret inom skolan som han vill arbeta.

Det estniska grundskolsystemet är uppbyggt ungefär som det finska, men räknar med tre klasstadier 3+3+3. Grundskolan avslutas med slutprov i två valbara och ett fritt valt ämne. Läroplanen anses vara rätt akademisk liksom också lärarnas utbildning. Elever med inlärnings- eller anpassningssvårigheter bestraffas oftare än de får hjälp. Kvarstanning på klassen är inte ovanligt i grundskolan. Följden är att det finns oväntat många elever som avbryter grundskolan. För dem har organiserats egen yrkesutbildningsväg.

Tidigare utgick statsandelen till skolorna utgick från skolans elevantal. Då årsklasserna kraftigt minskade medförde det en omfattande slakt av de små skolorna på landet.  Numera försöker man i statsbidragssystemet beakta regionala behov och utgår mera från antalet grupper. I Tallinn och nordöstra Estland finns många ryskspråkiga skolor, även om en allt större andel av de ryskspråkiga familjerna föredrar att sätta sina barn i estniskspråkig skola för att de säkert skall lära sig en tillräckligt god estniska.

Specialundervisningen i det estniska skolsystemet sköts av specialskolor, medan integrerad specialundervisning är så gott som obekant. Då jag i början på 2000-talet försökte inleda ett Interreg- projekt med integrerad specialundervisning, mötte det knappast alls någon förståelse från den estniska skoladministrationen.  Det estniska skolväsendet har på vissa delområden i PISA-mätningarna nått minst lika goda resultat som det finska. De finska resultaten kan förklaras med en regional och social jämställdhet. Det skulle vara intressant att få en förklaringen till de goda estniska PISA-resultaten.

I Estland är gymnasiet 3-årigt och eleverna antas på basen av sina grundskolebetyg. Av eleverna inom den grundläggande undervisningen fortsätter 70–80 % i gymnasiet. Enligt Meelis Kond påverkar detta undervisningens nivå. Den allmänna attityden är att om en elev går från grundskolan direkt till yrkesutbildningen upplevs hen som en ”looser”. Det här gör att avbrytarfrekvensen i gymnasiet är hög. Också gymnasiet avslutas med en examen i flera ämnen ungefär som Finlands studentexamen. Liksom i Finland fortsätter många elever efter gymnasiet i en yrkesutbildning. I Estland är studiehandledningen emellertid ännu rätt outvecklad.

Vårt besök inleddes i Kooli21 med att Meelis Kond hälsade oss välkomna. Därefter fick elevkårens ordförande och viceordförande i uppdrag att visa oss skolan. Skolhuset ligger på Raua 6 mitt inne i Tallinn och byggdes i början av 1900-talet, men har nu byggts till med en modern del där eleverna i den grundläggande utbildningen studerar. Skolan har inte förskola. Förskoleundervisningen sköts ännu helt inom socialvården. Då skolorna konkurrerar om de bästa eleverna har de ofta inträdesprov redan till första klassen.

Gymnasiet verkar i skolhusets ursprungliga del så att var och en av de tre våningarna är reserverade för ett visst ämnesområde, med naturvetenskaperna och historien högst uppe. Till gymnasiet söker eleverna från hela staden, så att åtminstone 60 % av eleverna utgörs av elever utifrån.

Det estniska utbildningsväsendet bygger i hög grad på konkurrens. Skolorna rangordnas enligt resultaten i studentexamen och åtminstone 15 % av skolorna strävar efter att höra till de mest konkurrenskraftiga. Därför har det uppstått 6 elitskolor, i Tallinn 4 och i Tartu 2. Kooli21 är kanske den främsta av dessa elitskolor. Fokuseringen på studentexamensresultaten har lett till att lärarna är synnerligen ämnescentrerade. Den nyliberala samhällsmentaliteten som fokuseras på konkurrens och effektivitet leder till att eleverna fruktar att bli förlorare. Utbildningen strävar därför till att skapa förutsättningar för akademisk framgång och vilket också uppfattas såsom elevernas utveckling.

Väggarna i gymnasiets representativa trappuppgång var dekorerade med porträtt av tidigare elever i skolan som blivit framgångsrika och kända medborgare i det estniska samhället. I en av ramarna fanns en spegel med texten att du kanske är den följande som får ditt porträtt här på väggen. Mellan de två byggnadskropparna hade installerats en glastäckt atriumgård med gröna växter där eleverna tillbringar raster och håltimmar. Skolan har ett stort bibliotek där vi genom glasväggarna såg många elever i färd med intensiva studier. Skolan har också ett dataklassrum, men i övrigt föreföll mig satsningen på digital undervisning ännu vara i barnskorna.

I det estniska skolorna får eleverna huvudsakligen gratis skolmåltid och skolböcker också i gymnasiet. Gymnasisterna har också en skoluniform som används vid högtidliga tillfällen, men inte till vardags. Skolan har ett utvecklat system med elevutbyte, men syftet är närmast att till den egna skolan få begåvade utländska elever. De egna eleverna uppmanar skolan inte att delta i elevutbytet.

Ämnesövergripande teman ingår vanligen inte i den normala undervisningen i estniska skolor. Därför är skolan särskilt stolt över sina stora kulturprojekt. Året innan hade skolan haft ett storstilat Japanprojekt, innevarade läsår gällde projektet Storbritannien och många väggar täcktes av jättemålningar med Storbritannien som tema. Särskilt drottning Elisabeth var ett omtyckt motiv.

I Estland uppfattas elitskolorna inte negativt, emedan samhället anses ha så mångsidiga krav att det i ett litet land är viktigt med ett tillräckligt diversifierat utbildningssystem. Jag skulle inte bli överraskad om liknande tankar skulle få understöd också i Finland.

Tallinns universitet ligger på kort gångavstånd från Kooli21, helt nära hamnen, men att hitta rätt i det stora universitetskomplexet krävde frivilliga lokala guider. Komplexet består av flera sammanbundna hus som i nära framtid utökas ytterligare. Många av husen var renoverade och ombyggda gamla hus, men också nya huskroppar hade uppförts. Vi kom aldrig att fråga om finansieringen av utrymmena, men jag fick intrycket att en stor del av den kommer från EU. Då vi var i universitet en stund i förtid fick vi möjlighet att besöka det nya utrymme där mediekunskap och filmkonst undervisas och studion där filmerna spelas in. Just före vårt besök hade scenografin för en stor film tyvärr hunnit plockas bort så nu var utrymmet helt tomt.

Av Estlands tre statliga universitet är det i Tallinn det minsta. Universitetet grundades år 2005 genom sammanslagning av flera högskolor. Universitetet har 6 institut, 2 regionala campus (Hapsal och Rakvere), 5 spetsenheter, 8 forskningscentra och 13 stödenheter. Undervisningsämnen är humaniora, juridik och samhällsvetenskaper, men naturvetenskap och medicin får en allt viktigare roll i universitetet. I Tallinn undervisas medicin närmast som friskvård, medan sjukvård undervisas i Tartu. Pedagogik undervisas i Innovationscentret för utbildning, men den 18 månader långa egentliga lärarutbildningen är i Tartu. Trots mängden ryskspråkiga skolorna saknas lärarutbildning på ryska.

Universitetet leds av en senat, som utser professorerna. Under senaten fungerar en direktion och kollegiet. Universitetet följer Bolognaprocessen på samma sätt som universiteten i Finland. Processen syftar till att alla högskoleexamina skall vara gångbara inom hela unionen. Emellertid finns det flera mindre privata universitet i Estland till skillnad från Finland. Dessa måste godkännas av undervisningsministeriet som kontrollerar undervisningens nivå. Tallinns universitet har omkring 8000 studerande och en personal på 900, varav 400 är forskare. Många studerande arbetar dagtid så därför sköts en stor del av undervisningen på kvällstid och veckoslut, vilket också vi märkte då många utrymmen var rätt tomma under vårt dagsbesök. I magisterprogrammet deltar 700 studerande, men i doktorsprogrammets har antal studerande detta år halverats till 20 studerande. Vår reseledare Tuire Jankko har i tiden själv doktorerat i detta universitet. Av de studerande faller 20 % i allmänhet bort under det första läsåret. Å andra sidan tar 47 % av de studerande två magisterprogram.

Universitetet deltar i 14 europeiska projekt och leder ett av dessa. Universitetet deltar också aktivt i Erasmus-projektet. Som prorektor för Innovationscentret för utbildning framhöll Priit Reiska, som tog emot oss, att Erasmus-projektet inte så mycket handlar om substanskunnande utan mera om att ge de studerandena erfarenheter av internationella studier i en annorlunda utbildningskultur. Av universitetets lärare är 11 % från andra länder. Undervisningen på estniska är gratis, men för de engelskspråkiga kurserna måste alla studerande betala. Det är ovanligt att estniska studerande deltar i Erasmus-programmet. Detta år har universitetet studerande från utlandet från Tyskland (45), Tjeckien (29), Italien (25) och Spanien (23). Populära studieämnen är juridik, ekonomi, medie- och organisationspsykologi samt etologi.

Meelis Kond hade hävdat att lärarnas position i det estniska samhället är hög, medan vi sedan i Tallinns universitet av prorektor Priit Reiska fick en helt annan version där lärarbristen är stor pga. lärarnas låga status i ett samhälle som genomsyras av nyliberalistiska tankegångar. Lärarlönen anses ligga i en grop och det är svårt att få lärarna till fortbildningskurser, emedan de inte vill erkänna att de har brister på något område.

Kvällen använde vi till att besöka Estonia teatern där den statliga symfoniorkestern med omkring 100 musiker under ledning av den norska dirigenten Christan Vásquez uppförde uvertyr-fantasin Hamlet av Pjotr Tjajkovskij och Dimitri Sjostakovitjs bombastiska symfoni nr 5 d-moll op. 47 från år 1937. Dessutom spelade Kristiina Rokashevitch som solist tre verk ur Bela Bartoks pianokonsert nr 3 E-dur. Koncerten var synnerligen lyckad. Återresan skedde sedan gemensamt på lördagen.

Martin Gripenberg

Referens:

Suomalainen ja virolainen koulutus ja EU:n uusi koulutuspolitiikka (toim. Risto Rinne, Larissa Jõgi, Riina Leppänen, Marjaana Korppas ja Kirsi Klemelä). Interreg III A-hankeen loppuraportti. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisua A:208. 2008 Turku.

 

Vierailu Tallinnassa

Valtion alueellisen sivistyshallinnon virkamiesten seniorit kävivät Tallinnassa 11-13.5.2017. Näin jatkoimme aikaisempia yhteyksiämme virolaiseen kouluhallintoon. Matkan järjesti seniorien puheenjohtaja Tuire Jankko ja minä. Pauli Rautama ehdotti matkajärjestelyä. Meitä oli yhteensä 12 henkilöä, joista kahdeksan VSV:n senioreja.

Ohjelma aloitettiin jo Tallink Europa-laivalla, jossa Heikki K. Lyytinen kertoi meille Suomen koulutusviennistä. Siitä osa meistä oli jo saanut alustavia tietoja Timo Juntusen esityksestä Tampereella vuosi sitten.

Koulutusvienti tarkoittaa sekä älyllisiä että fyysisiä tuotteita, joita paikallinen partneri tai kansainvälinen järjestö ostaa Suomesta. Varsinainen koulutus voi yhtä hyvin tapahtua Suomessa kuin ulkomailla. Suomen koulutusviennin arvioidaan olevan n. 400 miljoonan euron arvoinen. Tämä on kuitenkin vain murto-osa maailmanlaajuisesta koulutusmarkkinasta, jonka arvio on n. 3300 miljardia euroa. Erityisesti kehittyvissä maissa on suuri tarve hankkia tällaisia tuotteita koska näissä maissa toteutetaan suuria koulutusuudistuksia. Suomen olematon osuus markkinoista johtuu siitä, että toistaiseksi ei olla herätty tähän mahdollisuuteen. Heikki oli alussa itse joutunut taistelemaan päälliköiden asenteita vastaan, jotta hän saisi mahdollisuuden osallistua tällaiseen työhön. He näkivät asian ainoastaan siten, että hän oli poissa varsinaisesta työstään. Kilpailu koulutushankkeista on kivenkovaa ja sellaisilla mailla, jotka ovat satsanneet koulutusvientiin kuten USA, Australia, Uusi Seelanti, Iso-Britannia, Saksa ja Alankomaat on niin suuri etulyöntiasema, että Suomen mahdollisuudet osallistua hankkeisiin tapahtuu parhaiten yhteistyössä tällaisten maiden kanssa.  Suomella olisi kuitenkin hyvät mahdollisuudet nostaa koulutusvientinsä arvoa.

Opetusministeriön tavoitteena onkin kärkihankkeen osana lisätä Suomen koulutusvientiä kolmanneksella vuoteen 2018 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Suomen koulutusbrändi pitäisi muotoilla paljon selvemmin. Lisäksi pitäisi luoda pitkäaikaisia koulutusyhteyksiä kohdemaihin. Valitettavasti leikkaukset koulutusalalla vaikeuttavat huomattavasti näiden tavoitteiden saavuttamista. Suomesta puuttuu myös sopivia henkilöresursseja koska vasta äskettäin on aloitettu alan koulutus korkeammalla tasolla Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa.

Ei riitä, että Suomen koulutuksella on hyvä maine, vaan tarvitaan myös monipuolista ja korkealaatuista osaamista, joka myös koskee markkinointia. Erityisesti pitäisi olla erinomaisia tietoja kohdemaan koulujärjestelmästä, riittäviä suullisia ja kirjallisia taitoja maan kielellä, kärsivällisyyttä, vahva ammatti-identiteetti ja kyky kestää epävarmuutta sekä ratkaista konflikteja. Monessa maassa pitää pystyä kohtaamaan korruptiovaatimuksia. Lisäksi suoraan fyysiset olosuhteet, syrjintä, rikollisuus, rauhattomuus ja syöpäläiset vaikeuttavat hankkeen toteuttamista.

Viimeksi Heikki johti hanketta Egyptissä, jonka teemana oli koulutuksenarviointi. Hankkeessa käsiteltiin mm. lainsäädäntöä, organisaation kehittämistä, tiedonhankintaa, ja täydennyskoulutusta. Hankeen budjetti oli 1,3 miljoona euroa ja kesto oli 2,5 vuotta. Hanke toteutettiin yhteistyönä saksalaisten kollegojen kanssa. Toteutus tapahtui tällä kertaa erittäin rauhattomassa ympäristössä, jossa kansan keskuudessa vallitsi valtava köyhyys ja peruskoulutuksen puute. Terrorismi ja vallankumous presidentti Mursin aikana vaikeutti hankkeen läpivientiä. Kaksi kertaa jouduttiin peruuttamaan koko hanke. Egyptiläisen hankejärjestön päällikkö joutui vankilaan ja vaihdettiin. Henkilökonfliktit olivat hankalasti ratkaistavissa ja oli haastavaa sitouttaa ulkomaisia asiantuntijoita. Tuloksena paikallisen organisaation tietomäärä karttui. Se rupesi hankkeen ansiosta käyttämään tietoteknologian menetelmiä. Arviointijärjestelmän soveltaminen ja rakennemuutokset jäivät kuitenkin puolen tiehen.

Heikki totesi, että olisi syytä analysoida kohdeorganisaation todelliset tarpeet tarkemmin, asiantuntijoiden hankinta pitäisi aloittaa aikaisemmin, Hankkeelle olisi laadittava riskianalyysi, joka jatkuvasti päivitettävä. Myöskin kulturelliset näkökohdat pitäisi paremmin ottaa huomioon erityisesti asiantuntijoiden suhteen esim. naispuolisten asiantuntijoiden käyttöä arabimaassa.

Tallinnan käynnin tarkoituksena oli tutustua moderniin virolaiseen kouluun ja Tallinnan yliopistoon, jossa on myös opettajankoulutusta. Toivoimme pystymään keskustella virolaisen koulutusjärjestelmän kehityksestä.

Heti Viron uudelleenitsenäisyyden jälkeen 1991 muutama virkamiestä Viron opetusministeriöstä kävivät Suomessa tutustumaan meidän koululaitokseen. Tarkastaja Pauli Rautama joutui ajamaan mm. Meelis Kond eri kouluihin Pohjanmaalla. Noin vuosi myöhemmin kävivät suomalaisia kouluntarkastajia Viron opetusministeriö Tallinnassa VKV:n silloisen puheenjohtajan Risto Härkösen johdolla. Keskinäisiä yhteyksiä ylläpidettiin seuraavina vuosina. Heikki K. Lyytinen johti ammattikouluhankkeita Virossa, Uudenmaanläänin tarkastajilla oli yhteyksiä ja hankkeita pohjoisvirossa. Itse kävin Haapsalussa ja Noarootsin ruotsinkielisessä lukiossa. Lisäksi johdin kymmenen vuotta suomalais-virolainen ympäristökasvatushanketta Kaakkois-Suomen ja Koillis-Viron alueilla. Sen jälkeen, kun Viron opetusministeriö oli siirretty Tarttoon järjesti VSV tutustumismatkan sinne Esko Lukkarisen aikana. Nyt tämä yhteys palautettiin koska viimeisestä tapaamisesta on kulunut pitkä aika.

Jo aikaisemmissa yhteyksissä olimme todenneet, että opetus virolaisissa kouluissa usein on korkeatasoista, vaikka koulutilat ja varustetaso eivät vielä olleet uudenaikaisia. Nämä puutteet monta kertaa varjostivat käsityksen kasvatuksellisesta laadusta. Tämän käynnin aikana saimme taas kerran tavata Meelis Kond, joka nyt oli rehtorina Kooli21:ssä Tallinnassa. Hän selitti, ettei hän halunnut siirtyä Tarttoon opetusministeriön kanssa, vaan siirtyi muutamaksi vuodeksi Tallinnan kouluhallintoon. Nyt kun koululaitos Virossa kuten muualla EU:ssa on hajautettu ja sääntelyt purettu hän katsoi käytännön työskentelyn koulussa paremmaksi.

Viron peruskoulutusjärjestelmä muistuttaa Suomen, mutta on jaettu kolmeen vuosiluokkaryhmään 3+3+3. Peruskoulu päätetään loppukokeella kahdessa valinnaisissa ja yhdessä vapaavalinnaisessa aineessa.  Opetussuunnitelma katsotaan olevan aika akateeminen, kuten opettajien koulutuskin. Oppilaat joilla on oppimis- tai käytösongelmia useammin rangaistaan, kun autetaan. Luokalle jääminen ei ole epätavallista perusopetuksessa. Seurauksena monet oppilaat jättävät peruskoulun kesken. Sellaisille oppilaille on järjestetty omaa ammattikoulutusväylää. Aikaisemmin peruskoulujen valtionosuudet perustuivat oppilasmäärästä. Kun vuosiluokkien oppilasmäärät olennaisesti laskivat seurauksena oli huomattavan määrän pienten koulujen lakkauttamista erityisesti maaseudulla. Nykyisin yritetään valtionosuusjärjestelmässä ottaa alueelliset tarpeet huomioon ja valtionosuusjärjestelmä lähtee oppilasryhmien määrästä. Tallinnassa ja koillisvirossa on edelleen paljon venäjänkielisiä kouluja, vaikka yhä suurempi osuus venäjänkielisistä oppilaista aloittavat virolaisessa koulussa oppiakseen viron kieltä riittävästi.

Erityisopetus virolaisessa koulujärjestelmässä hoidetaan erityiskouluilla, sen sijaan integroitu erityisopetusta on melkein tuntematonta. Kun 2000-luvun alussa yritin aloittaa Interreg-hankeen integroidusta erityisopetuksesta osoittautui, että ajatusta ei ollenkaan ymmärretty Viron kouluhallinnossa. Viron koululaitos on PISA-mittauksissa kuitenkin saanut ainakin yhtä hyviä tuloksi kuin Suomen tietyillä osa-alueilla. Kun Suomen hyvät tulokset selittyvät alueellisesta ja sosiaalisesta tasa-arvosta, samat selitykset tuskinpa koskevat Viron tuloksia.

Virossa lukio on kolmevuotista. Oppilaat otetaan lukioon perusopetustodistusten perusteella. 70-80 % perusopetuksen oppilaista jatkavat lukioon, mikä Meelis Kondin mukaan näkyy opetuksen tasossa. Yleinen asenne on, että oppilas, joka perusopetuksesta siirtyy suoraan ammattiopetukseen katsotaan olevan ”looseri”.  Kuitenkin monet lukioon siirtyneet oppilaat jättävät koulun kesken jo ensimmäisen vuodan aikana. Lukio päätetään kokeella useassa aineessa, vähän kun Suomen ylioppilaskirjoitukset. Kuten Suomessa monet oppilaat siirtyvät lukion jälkeen ammattiopetukseen. Opinto-ohjaus on kuitenkin vielä hyvin kehittymätöntä Virossa.

Meelis Kond tervehti meitä saapuessamme Kooli21:een. Sen jälkeen oppilaskunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja saivat tehtäväkseen näyttää koulun meille. Koulu sijaitsee osoitteessa Raua 6 keskellä Tallinna ja rakennettiin alun perin 1900-luvun alussa. Nyt koulutalo on kunnostettu ja siihen on lisätty nykyaikainen rakennus, jossa perusopetuksen oppilaat saavat opetuksensa. Koulussa ei ole esiopetusta, vaan sen hoitaa Virossa sosiaalitoimi. Koska koulut Virossa kilpailevat parhaimmista oppilaista, monella on sisäänpääsykoe ensimmäiselle luokalle.

Lukio toimii alkuperäisessä koulutalossa siten, että jokaisella aineryhmällä on oma kerroksena. Luonnontieteet ja historia toimivat ylimmässä kerroksessa. Lukioon pääsevät oppilaat perusopetustodistuksensa perusteella. Siksi n. 60 % tämän lukion oppilaista tulevat koulun ulkopuolelta.

Virolainen koulutusjärjestelmän perusteena on suuressa määrin kilpailu. Koulujen tuloksista ilmoitetaan lehdissä ja ne laitetaan paremmuusjärjestykseen. Ainakin 15 % kaikista kouluista pyrkivät kuulumaan kilpailukykyisimpiin. Siksi on syntynyt 6 eliittikoulua, Tallinnassa 4 ja Tartossa 2. Kooli21 saattaa olla kaikkein kilpailukykyisin. Keskittyminen ylioppilastuloksiin on johtanut siihen, että opettajat ovat erittäin ainekeskeisiä. Uusliberaalinen yhteiskuntamentaliteetti, joka keskittyy kilpailuun ja tehokkuuteen johtaa siihen, että oppilaat pelkäävät tulevansa häviäjiksi. Koulutus keskittyy ennen kaikkea luomaan edellytykset akateemiseen menestykseen, joka katsotaan olevan yhtä kuin oppilaiden kehitystä.

Lukion edustavan rapun seinät oli koristeltu sellaisten entisten oppilaiden kuvilla, jotka olivat tulleet tunnetuiksi ja arvostetuiksi virolaisen yhteiskunnan kansalaisiski. Yhdessä kehyksessä oli peili tekstillä, joka mainitsi, että sinä voi on seuraava, joka saa kuvasi tälle seinälle.     

Kahden rakennuksen välille oli laadittu lasikatteinen sisäpiha vihreine kasvineen, jossa oppilaat viettivät välitunteja ja vapaa-aikaa. Koululla on suuri kirjasto, jossa lasiseinien takana näimme monen oppilaan suorittavan kiihkeitä opintojaan. Koululla on myös tietokonehuone, mutta sain kuvan, että digitaalinen opiskelu edelleen on jotenkin alkuvaiheessa.

Virolaisessa koulujärjestelmässä myös lukion oppilaat saavat pääosin ilmaisen kouluruon ja ilmaiset koulukirjat. Lukiolla on myös oma koulupuku, joka käytetään avokkaisissa tilaisuuksissa, muttei päivittäin. Koululla on kehittynyt oppilaanvaihtojärjestelmä, jonka tavoitteena on lähinnä saada lahjakkaita oppilaita ulkomailta kouluun. Sen sijaan omia oppilaita ei kehoteta erityisen innokkaasti lähtemään ulkomaille.

Aineita ylittäviä teemoja harvoin sisältyy normaaliin opetukseen. Siksi koulu on hyvin ylpeä suurista kulttuurihankkeistaan. Viime vuonna koululla oli teemana Japani ja tänä vuonna Iso-britannia. Erityisesti kuningatar Elisabeth II oli jättimaalauksissa pidetty kohde.

Virossa eliittikoulua ei hahmoteta mitenkään negatiivisesti, koska yhteiskunnalla katsotaan olevan niin monipuolisia vaatimuksia, että pienessä maassa on tärkeää, että koulujärjestelmä on riittävän hajautettu. En olisi kovin yllättynyt jos tällaiset ajatukset jossain vaiheessa saisivat kannatusta myös Suomessa.

Tallinnan ylipisto sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Kooli21:stä ihan sataman tuntumassa. Löytääkseemme oikean tilan aika suuressa ja hajanaisessa yliopistokompleksissa saimme onneksi vapaaehtoisia oppaita.  Yliopistorakennus koostuu useasta yhdistetystä rakennuksesta, joita tulevaisuudessa vielä aiotaan täydentää uusilla. Taloista monet olivat remontoituja ja muunneltuja vanhoja taloja, mutta myös uusia oli rakennettu. Emme koskaan kysyneet yliopiston rahoituksesta, mutta sain käsityksen, että suuri osa rakennuskustannuksista varmaan on EU-rahoja. Satuimme tulemaan yliopistoon hieman ennenaikaisesti mikä antoi meille mahdollisuuden käydä uusissa tiloissa, jossa media- ja elokuva taidetta opetetaan. Astuimme elokuvastudion suureen ja korkeaan saliin, joka valitettavasti sattui olemaa tyhjä juuri silloin, koska edellisen viikon elokuvahankeen näyttämöön rakennetut rakenteet oli juuri purettu.

Tallinnan yliopisto on Viron kolmesta valtiollisista opinahjoista pienin. Yliopisto perustettiin vuonna 2005 yhdistämällä useita korkeakouluja. Yliopistolla on 6 laitosta, 2 alueellista osastoa (Haapsalussa ja Rakveressä), 5 huippuyksikköä, 8 tutkimuskeskusta ja 13 tukiyksikköä. Opetuksen aineina ovat enimmäkseen humanioora, lakitiede ja yhteiskuntatiede, mutta luonnontiede ja lääketiede ovat saamassa yhä tärkeämmän aseman yliopistossa.  Tallinnassa lääketiede on lähinnä terveyskasvatuksen suuntaus, kun sairauden hoito opetetaan Tartossa. Kasvatustiedettä opetetaan Koulutusalan innovaatiokeskuksessa, mutta 18 kuukautta kestävä varsinainen opettajankoulutus sijaitsee Tartossa. Venäjänkielellä ei järjestetä opettajankoulutusta ollenkaan.

Yliopistoa johtaa senaatti, joka valitsee professorit ja jonka alla toimivat johtokunta ja kollegio.  Yliopisto seuraa Bolognan prosessia samalla tavalla kuin Suomen yliopistot, jotta tutkinnot olisivat yhdenvertaisia Euroopassa. Virossa on kuitenkin useita pienempiä yksityisiä korkeakouluja. Viron opetusministeriö hyväksyy näitä ja tarkistaa, että opetus saavuttaa vaaditun tason. Tallinnan yliopistolla on n. 8000 opiskelija ja henkilöstöä on n. 900, siitä 400 ovat tutkijoita. Monet opiskelijat ovat päiväsaikana töissä, joten opetus tapahtuu suurelta osin iltaisin ja viikonloppuisin. Tämän huomasimme koska tullessamme keskipäivällä monet tilat olivat aika tyhjiä. Maisteriohjelmassa on 700 opiskelijaa, mutta tohtoriohjelman opiskelijamäärä on tänä vuonna puolittunut 20:een. Matkanjohtajamme Tuire Jankko oli aikanaan itse väitellyt tässä yliopistossa. Opiskelijoista 20 % putoaa yleensä pois jo ensimmäisen opiskelijavuoden aikana. Toisaalta n. 47 % opiskelijoista suorittavat kaksi maisteriohjelmaa.

Yliopisto osallistuu 14 eurooppalaiseen hankkeeseen ja johtaa niistä yhtä sekä on aktiivinen osallistuja Erasmus hankkeessa. Vararehtori Priit Reiska Koulutuksen innovaatiokeskuksesta, joka otti meitä vastaan, tähdensi että näissä opiskelijavaihdoissa kysymys ei niinkään ole substanssitiedoista vaan enemmän siitä, että vaihto-opiskelijat saavat kokemuksia kansainvälisestä opiskelusta toisenlaisessa koulutuskulttuurissa. Yliopiston opettajista 11 %:lla on ulkomaalainen tausta. Opetus vironkielisillä kursseilla on ilmainen, mutta englanninkieliset kurssit ovat maksullisia kaikille. Virolaiset opiskelijat harvemmin lähtevät vaihtoon ulkomaille. Tänä vuonna yliopistolla on opiskelijoita Saksasta (45, Turkista (39), Tšekistä (29), Italiasta (25 ja Espanjasta (23). Suosittuja opiskelualueita ovat lakitiede, talous, viestintä- ja järjestöpsykologia sekä etologia.

Meelis Kondin mielestä opettajien asema virolaisessa yhteiskunnassa on korkea, mutta vararehtori Priit Reiskan mielestä Virossa vallitseva suuri opettajapulaa johtuu siitä, että opettajien asema on alhainen yhteiskunnassa jossa uusliberalistiset ajatukset ovat johtavia. Opettajien palkat ovat kuopassa ja on vaikeaa saada opettajia täydennyskoulutukseen. He mieltävät sen siten, että syy täydennyskoulutukseen osallistumiseen on taidon ja tiedon puute, jota he eivät halua myöntää.

Illan kävimme Estoonia teatterissa, jossa Viron valtiollisen 100-henkinen sinfoniaorkesteri soitti norjalaisen orkesterinjohtajan Christian Vásquezin johdolla Pjotr Tšaikovskin alkusoitto-fantasia Hamlet ja Dimitri Sostakovitsin mahtipontinen symfonia nr 5 d-moll op 47 vuodelta 1937. Lisäksi  Kristiina Rokashevitch soitti solistina kolme osaa Bela Bartokin hienosta pianokonsertista 3 E-dur. Koko konsertti oli erittäin onnistunut. Paluumatka oli sitten yhdessä lauantaina.

Martin Gripenberg

Viite:

Suomalainen ja virolainen koulutus ja EU:n uusi koulutuspolitiikka (toim. Risto Rinne, Larissa Jõgi, Riina Leppänen, Marjaana Korppas ja Kirsi Klemelä). Interreg III A-hankeen loppuraportti. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisua A:208. 2008 Turku.