Monthly Archives: October 2017

Erasmus-programmet

 

Av de europeiska utbildningsprogrammen torde Erasmus-programmet vara det mest kända. Namnet är en akronym av programmets engelskspråkiga namn European Region Action Scheme for the Mobility of University Students. Programmet fick sitt namn efter den holländska munken och filosofen Disiderius Erasmus av Rotterdam (1466-1566), som opponerade sig mot den då förhärskande religiösa uppfattningen, dogmatismen. Erasmus krävde en reform av den katolska kyrkan, men var ändå kritisk mot reformatorn Martin Luther och reformationens filosof Melanchton. Han ifrågasatte inte påvens ställning i kyrkan, men har genom sina kritiska skrifter blivit en föregångare för senare tiders humanism.

Europeiska unionens Erasmus-programm inleddes redan år 1987 som ett frivilligt samarbete mellan elva europeiska länder. Från år 1993 blev det till en del av den ’europeiska dimensionen’. Genom Erasmus-program eftersträvades ökad rörlighet för EU-medborgarna då studerandeutbyte mellan olika EU-länder möjliggjordes. Målet är att ge de studerande internationell erfarenhet. Programmet gällde till en början enbart studieprestationer, men efter år 2010 då programmet utvidgades till yrkesutbildningen utvecklades det till att också innefattar praktikperioder. De studerande som deltar i programmet förväntas framför allt lära sig språk, tolerans och en förmåga att anpassa sig till en annan kultur – särskilt studiekultur.

Erasmus-programmet inkorporerades 1994 i det nya Sokrates-programmet, var syfte var att erbjuda möjligheter till utbildning inom hela Europa. Då programmet Socrates I avslutades ersattes det från följande år, år 2000, av Sokrates II. I samma väva inkorporerades EU:s program för livslång utbildning i det förnyade Sokrates II-programmet. Då EU:s målprogram 2010 definierades och de studerandes marknadsanpassning betonades i högre grad kom också praktikperioder in i Erasmusprogrammet.

Från 2006 till slutet av 2013 fanns det ett skilt Erasmus Mundu program som möjliggjorde studentutbyte också med länder utanför EU. Då Erasmus-programmet omvandlades till Erasmus+ inkorporerades också Erasmus Mundu-programmet. Därmed fick Erasmus-programmet en mera global prägel.

Precis detta år fyller Erasmus-programmet 30 år. Nu har det blivit EU:s program för utbildning, ungdom och idrott i Europa. Hittills har över tre miljoner europeiska studenter genom programmet haft möjlighet att studera och praktisera en period i ett annat europeiskt land. De mest populära länderna att resa till har varit Spanien, Frankrike, Tyskland och Storbritannien. Erasmus+ har utvecklats från ett specifikt EU-projekt till ett unikt globalt nätverk. Med Erasmus+ kan studenter, personal och unga från hela världen nu komma till Europa och européerna kan åka till andra delar av världen. Erasmus+ gynnar inte bara de enskilda deltagarna. Universitet och ungdomsorganisationer i partnerländerna får också ta del av idéer och kunskaper som lägger grunden för den kompetens som Europa behöver i en allt mer globaliserad ekonomi. De personliga kontakterna inom Erasmus+ speglar andan i EU:s utrikespolitik och syftar till att stärka EU:s ställning och relationer med omvärlden. Erasmus+ är därför en del av EU:s utrikespolitik och diplomatiska förbindelser som  i EU-Afrika-strategin där samarbetet gällande högre utbildning och ungdomsfrågor spelar en väsentlig roll.

EU beslöt att mellan 2014 och 2020 låta omkring 17 procent av budgeten för Erasmus+ gå till internationella projekt och stipendier. Genom Erasmus Mundus kan 180 000 studenter och anställda delta i utbyten mellan Europa och resten av världen. Under perioden delas 30 000 stipendier ut till studenter i hela världen, som vill delta i något av de 300 gemensamma masterprogrammen. En del av budgeten går också till 1 000 projekt som ska stärka den högre utbildningen. Erasmus+ omfattar 20 000 universitetsavtal som möjliggör personal- och studentutbyten. På webplatformen ErasmusIntern kan företag och organisationer erbjuda plats för studerande och praktikanter.

Erasmusprogrammet möjliggör studier eller praktik utomlands under 3-12 månader. Ett omfattande Erasmusprogram kan bestå av 10 månader studier och två månader praktik. Deltagarna erhåller ett Erasmus-stipendium som är avsett att täcka levnadskostnaderna i landet där studierna eller praktiken utförs. Det ordinarie bidraget till en Erasmusstudent är 150 euros per månad, vilket är litet jämfört med vad det kostar att studera utomlands. Därmed har många studenter inte möjlighet att åka. Enligt en studie av den socio-ekonomiska bakgrunden hos deltagarna har en stor andel av Erasmusstudenterna en ekonomisk situation över genomsnittet i sitt land. Hälften av Europas studenter framhåller finansiella orsaker till varför de inte kan delta i programmet. Arbetsgivarna prioriterar emellertid ofta sökande som genom att delta i Erasmusprogram har visat sin förmåga att anpassa sig till annorlunda förhållanden.

Genom Erasmusprogrammet har över 60 000 studerande från Finland deltagit i studier och över 6000 utfört praktik på annat håll i Europa. Finland har berikats med 83 000 högskolestuderande för motsvarande studier eller praktik.

Källor:

http://ec.europa.eu/programmes/erasmus-plus/node_en

https://erasmusintern.org/

https://sv.wikipedia.org/wiki/Erasmus_(utbytesprogram)

https://ec.europa.eu/programmes/erasmus-plus/anniversary/spotlight-erasmus-worldwide_sv

http://www.cimo.fi/ohjelmat/erasmusplus/korkeakoulutukselle

http://erasmusprogramme.com/the_erasmus.php

 

 

Martin Gripenberg

Erasmus-ohjelma

Europpalaisista koulutusohjelmista Erasmus-ohjelma lienee meille tutuin. Nimi on akronyymi ohjelman englanninkielisestä nimestä European Region Action Scheme for the Mobility of University Students. Ohjelma sai nimensä hollantilaisen Rotterdamista kotoisin olevan munkin ja filosofin Disiderius Erasmuksen (1466-1566) mukaan, joka väitteli sen ajan uskonnollisten käsitysten dogmaattisuutta vastaan. Hän vaati katolisen kirkon uudistamista, mutta oli silti kriittinen reformaattori Martin Lutheria ja filosofi Melanchtonia kohtaan. Erasmus ei kyseenalaistanut paavin asemaa kirkossa. Kriittisten kirjoitustensa takia hänet nähdään nykyisin humanismin edelläkävijänä.

EU:n Erasmusohjelma aloitettiin jo vuonna 1987 yhdentoista eurooppalaisen maan vapaaehtoisena yhteistyönä. Vuonna 1993 siitä tuli osa ’eurooppalaista ulottuvuutta’. Erasmus-ohjelmalla tavoiteltiin opiskelijavaihdon avulla lisätä liikkuvuutta EU-kansalaisten kesken. Ohjelman tavoitteena on siten antaa opiskelijoille kansainvälisiä kokemuksia. Alussa ohjelma koski lähinnä opiskelua opiskelusaavutuksia varten, mutta vuoden 2010 jälkeen sisällytettiin ohjelmaan myös harjoittelujaksoja, koska silloin ohjelma laajeni yliopistokoulutuksesta ammattikoulutukseen. Ohjelmassa opiskelijoiden odotetaan lähinnä oppivan kieliä, toleranssia ja kykyä sopeutua toisenlaiseen kultuuriin – erityisesti opiskelukulttuuriin.

Erasmusohjelma liitettiin vuonna 1994 uuteen Sokrates-ohjelmaan, jonka tavoitteena oli tarjota koulutusmahdollisuuksia koko Euroopan alueella. Kun Sokrates I-ohjelma lopetettiin sitä korvattiin seuraavana vuonna, vuonna 2000, ohjelmalla Sokratres II. Samassa yhteydessä EU:n ohjelma elinikäiseksi koulutukseksi sisällytettiin uusittuun Sokrates II -ohjelmaan. Kun EU:n uusi tavoiteohjelma 2010 määriteltiin, ja opiskelijoiden markkinasoveltuvuuteen kiinnitettiin suuremmassa määrin huomiota, tulivat myös harjoittelujaksot Erasmusohjelman osaksi.

Vuodesta 2006 on ollut olemassa erillinen Erasmus Mundu-ohjelma, joka mahdollisti opiskelijavaihtoa myös EU:n ulkopuolisiin maihin. Kun Erasmus-ohjelma kehitettiin Erasmus+ ohjelmaksi sisällytettiin tämä Erasmus Mundu-ohjelma siihen, jonka seurauksena Erasmus+ ohjelma sai globaalisemman luonteen.

Juuri tänä vuonna Erasmus-ohjelma täyttää 30 vuotta. Nyt siitä on tullut EU:n ohjelma koulutukselle, nuorille ja urheilulle Euroopassa. Tähän mennessä on yli kolmella miljoonalla eurooppalaisella opiskelijalla ollut ohjelman kautta mahdollisuus opiskella ja harjoitella jonkin aikaa toisessa eurooppalaisessa maassa. Suosituimmat maat ovat olleet Espanja, Ranska, Saksa ja Iso-britannia. Erasmus+ on kehittynyt erityisestä EU-ohjelmasta ainutlaatuiseksi globaaliseksi verkostoksi. Erasmus+ohjelman avulla pystyvät opiskelijat, henkilöstö ja nuoret koko maailmasta tulemaan Eurooppaan ja eurooppalaiset  lähtemään maailman toisiin osiin. Erasmus+ ei ainoastaan hyödytä yksittäisisiä osallistujia. Yliopistot ja nuorisojärjestöt partnerimaissa pääsevät myös hyödyntämään ideoita ja tietoja, jotka tulevat sen kompetenssin osaksi, jota Eurooppa tarvitsee globaalisoidussa taloudessa. Henkilökohtaiset yhteydet Erasmus+ sisällä peilaavat EU:n ulkopolitiikan henkeä, joka tavoittelee EU:n aseman ja yhteyksien vahvistamista ulkoiseen maailmmaan. Siksi Erasmus+ on osa EU:n ulkopolitiikkaa ja diplomaattisia yhteyksiä kuten EU-Afrikka strategia, jossa korkeakouluyhteistyöllä ja nuorisokysymyksillä on tärkeä rooli.

Vuosien 2004 ja 2020 välillä EU käyttää noin 17 % Erasmus+ ohjelman talousarvosta kansainvälisiin hankkeisiin ja apurahoihin. Erasmus Mundu-ohjelman avulla 180 000 opiskelijaa ja palkattua työntekijää voivat osallistua vaihtoon Euroopan ja muun maailman välillä. Tämän ajanjakson aikana annetaan 30 000 apurahaa koko maailmassa opiskelijoille, jotka haluavat osallistua johonkin niistä ohjelmaan kuluvista 300:sta yhteisestä maisteriohjelmasta. Talousarvosta osa käytetään myös 1 000 hankeeseen, joiden tavoite on vahvistaa korkeakoulutusta. Erasmus+ ohjelmassa on mukana 20 000 yliopistosopimusta ja se mahdollistaa 180 000 harjoittelija- tai opiskelijavaihtoa. Nettipaikassa ”ErasmusIntern” yritykset ja järjestöt voivat ilmoittaa paikkoja opiskelijoille ja harjoittelijoille.

Erasmusohjelma mahdollistaa opiskelua tai harjoittelua ulkomailla 3-12 kuukauden ajaksi. Täysi ohjelma voi koostua 10 kuukauden opiskelusta ja 2 kuukauden harjoittelusta. Osallistujat saavat Erasmusapurahan, jonka on tarkoitus vastata elinkustannuksista  kohdemaassa. Vakituinen Erasmusapuraha on 150 euroa kuukadessa, mikä on pieni summa verrattuna ulkomaan opiskelukustannuksiin. Sen takia monelta opiskelijalta puuttuu mahdollisuus lähteä mukaan ohjelmaan. Erään osallistujien sosio-ekonomisesta tilanteesta tehdyn selvityksen mukaan yli puolella osallistujista sosio-ekonominen tausta on keskiarvoa korkeampi maassaan. Puolet Euroopan opiskelijoista väittää, että taloudellisista syistä he eivät voi osallistua ohjelmaan. Työnantajat usein priorisoivat hakijoita, jotka osallistumalla ovat osoittaneet sopeutuvansa hyvin erilaisiin olosuhteisiin.

Erasmusohjelman kautta on yli 60 000 opiskelijaa Suomesta saanut osallistua opiskeluun ja yli 6 000 saanut harjoittelua muualla Euroopassa. Suomi on rikastunut ottamalla vastaan 83 000 korkeakouluopiskelijaa vastaavia opiskeluja tai harjoittelua varten.

Lähteet:

http://ec.europa.eu/programmes/erasmus-plus/node_en

https://erasmusintern.org/

https://sv.wikipedia.org/wiki/Erasmus_(utbytesprogram)

https://ec.europa.eu/programmes/erasmus-plus/anniversary/spotlight-erasmus-worldwide_sv

http://www.cimo.fi/ohjelmat/erasmusplus/korkeakoulutukselle

http://erasmusprogramme.com/the_erasmus.php

 

Martin Gripenberg