Tammikuun blogissani kirjoitin siitä, ettei käsitettä sivistys enää arvosteta yhtä paljon kuin aikaisemmin. Nyt sattui niin, että Reijo Miettinen kirjoitti pidemmän artikkelin asiasta yliopistojen näkökulmasta. Siinä hän vertailee saksalaisen filosofin ja tiedemiehen Wilhelm Humboldtin ajatuksia Berliinin uudesta yliopistosta J. V. Snellmanin näkemykseen suomen kansan sivistyksestä.
Teoksessaan ”On the limits of state action,1916” (Ideen zu einem Versuch die Grenzen der Wirksamkeit des Staats zu bestimmen) Humboldt kirjoittaa, että sivistyksen tavoite on kehittää yksilön kaikkia ainutlaatuisia voimia. Tällaisen kehityksen edellytys on vapaus monipuoliseen vuorovaikutukseen sosiaalisen ja aineellisen ympäristön kanssa. Teoksessaan ”The Theory of Bildung” (Theorie der Bildung der Menschen, 1794) hän korostaa erityisesti järkeä, mielikuvitusta ja aistimuksia sielun voimina, jotka vahvistavat ihmisen sisäistä voimaa. Voima, josta Humboldt puhuu, on luonnon perusvoima, joka ilmenee myös ihmisessä. Tämä käsitys perustuu varhaiseen romanttiseen näkemykseen ihmisestä.
Humboldt palaa toistuvasti yksilön vapauteen toteuttaa itseään ilman kenenkään oikeutta puuttua asiaan niin kauan kuin hän ei vahingoita toista henkilöä. Samalla hän myös oikeuttaa yliopiston vapauden valtiosta, joka ei millään tavoin saisi puuttua tai vaikuttaa sen toimintaan. Tavoitteena on itsenäinen tiedeyhteisö, jonka maailmankatsomukseen valtio, hallitus tai poliitikot eivät saa vaikuttaa. Koulutuspolitiikan kannalta Humboldt katsoi, että lähtemällä valaistuksen ajan elementeistä kansan sivistyksellä voidaan luoda hyviä ja moraalisia kansalaisia.
Saksalainen sosiologi Georg Simmel kritisoi Humboldtin sivistysihanteita epärealistisina, koska ihmiskunnan henkiset resurssit ovat kasvaneet niin suuressa määrin, että yksilö pystyy hyödyntämään ainoastaan osaa niistä. Simmelin mukaan sivistyksen täytyy myös ottaa huomioon tarpeet työnjaosta. 1800-loppupuolella tieteet käsitettiin kuitenkin yhteiskunnan ja tuotantovälineiden ohjauksen resursseina. Tämä teki ajatuksen ”puhtaasta” tieteestä epärealistiseksi. Yhteiskunnan kehitys on myöhemmin muuttunut niin, että tutkijoita pidetään yhä enemmän vastuullisina yhteiskunnallisesta kehityksestä.
J.V. Snellman edusti tällaista realistisempaa kuvaa ihmisestä ja sivistyksestä, kun hän koki, että yksilö muodostaa suhteen kulttuuriperinteeseen ja yhteiskuntaan. Hän katsoi, että sivistys koostuu perinnekehityksestä ihmisten osallistuessa yhteiskuntakehitykseen. Tieto on siten yksilön riippumattoman perinteen ja tietoisen minä-kokemuksen yhdistelmä, joka ilmenee subjektiivisessa, moraalisessa maailmankatsomuksessa, sellaisessa, jonka puolesta yksilö on valmis taistelemaan.
Snellmanin sivistyskäsitettä on kritisoitu siitä, että yksilö liian suuressa määrin sidotaan esivallan perinteisiin, vaikka ajatus oli korvata byrokraattinen yhteiskunta kansalaisyhteiskunnalla, joka perustuu mm. lehdistövapauteen, kansakoulukoulutukseen, kansalliseen kirjallisuuteen, liiketoiminnan vapauteen ja vapaaseen moderniin kommunikaatioon hyvin toimivassa verkostossa. Perustavaksi sivistysvaatimukseksi Snellman asetti, että ihminen ymmärtää oman aikansa kehitysvaatimuksia. Yksilön pitäisi täten pystyä näkemään esillä olevan tiedon relevanssi kyseessä olevassa ajanjaksossa. Siksi Snellman kritisoi yliopistojen vaatimuksia siitä, että opiskelijat pänttäisivät ”kuollutta” tietoa, tietoa josta puuttuu ajankohtaisuutta.
Snellmanin mukaan maanviljelijän sivistys on siinä, että hän hankkii tietoja viljelymenetelmistä, kehittää niitä, osallistuu kansalaisliikkeisiin ja kansantalon rakentamiseen, lukee lehtiä, osallistuu yleiseen keskusteluun ja on ylipäänsä kiinnostunut omassa maassa ja maailmassa tapahtuvista asioiista.
Avauspuheessaan 2003 yliopistorehtori Ilkka Niiniluoto painotti, että se että yliopisto seuraa dynaamisesti yhteiskunnan kehitystä, ei tarkoita sitä, että sen pitäisi sopeutua vaan että yliopiston on arvioitava ja korjattava virheellisiä käsityksiä ja harhoja ympäristössään.
Humboldtin ja Snellmanin näkemyksissä sivistyksestä tutkimus tulisi kytkeä opetukseen, koska sivistys koskee lähinnä elämää sellaisena kuin se on. Miettinen kritisoi artikkelissään kehitystä, joka irrottaa tutkimuksen opetuksesta siten, että opetustehtävä sysätään heille, jotka jäävät ilman tutkimusrahoja. Pitäisi olla päinvastoin sekä tutkimuksen että koulutuksen ajantasaisuutta ajatellen.
Voi todeta, että kun Humboldt määritteli sivistyksen tavoiteeksi ihmisen kehityksen on yhteiskunnan lisääntynyt monimutkaisuus antanut sivistykselle monta erilaista ilmaisumuotoa ja eri ammattiroolien tietotaitoa antaa sivistyskäsitteelle tärkeän sisällön. Mietin itse yleisön käsitystä sivistyskäsitteestä ja näen sen aika erilaisena maailmana tieteellisen käsitteeseen verrattuna. Nykypäivää tiedon hallitsemista mielletään tärkeimmäksi sivistyskäsitteeksi, jolloin suhde tiedon ja perinteisen sivistyksen välillä sumenee.
Media tukee usein hajanaista ja populistista sivistysnäkymästä erilaisilla kyselyillä ja visailuilla, joissa asiat koskevat pinnallisia tapahtumia, kuten urheilutuloksia, musiikkiesityksiä ja julkisuutta, joita nykyisen sivistyneen henkilön odotetaan tuntevan. Tämä osoittaa kuitenkin, että sivistys nykymuodossaan on korkeasti arvostettua. Olisi mielenkiintoista tutusta raporttiin, joka vertailee eri tietokilpailujen kuvaa maailmastamme.
Kysymys on nimittäin, josko tämä ajankohtainen tietomäärä on nykysivistyksen kontakti aikansa kehitykseen. Silloin perinnesivistyksen käsite joutuu ainakin osittain uuteen valoon. Tulokset PISA-mittauksissa määrittävät silloin sivistyksen tasoa. Se mitä helposti kutsumme pinnallisuudeksi näkyy myös siinä, että sivistämismotivaatio voi tänä päivänä olla sosiaalinen eikä itse sivistyksen inspiroima
Viittaukset:
Reijo Miettinen: Humboldt vai Snellman? Minkälainen sivistysyliopisto? Tieteessä tapahtuu 1/2018.
Ilona Noponen: Sivistynyt pysyy kartalla. Kolumni Varkauden lehdessä 8.4.2016.
Leonardo Tapas & Lounge Annelie Schoultz: Ett quist kan för guide: Pubquiz i Göteborg hela veckan. Göteborgs-Posten 21.5.2015.
Bundeszentrale für politische Bildung, http://www.bpb.de/lernen/formate/quiz/ 19.3.2018
Common knowledge: https://integrity.mit.edu/handbook/citing-your-sources/what-common-knowledge 19.3.2018.
Martin Gripenberg