Utbildning för demokrati

Idag ser vi demokratin som det naturliga samhällssystemet och utgår då från att alla medborgare har den kunskapa som behövs för att förstå vilka ledare de bäst kan lita på. Genom att utveckla en grundutbildning och en vuxenutbildning som ger medborgarna de kunskaper som anses nödvändiga för att kunna delta i samhällsbygget tror vi oss kunna garantera ett demokratiskt system som i tillbörlig utsträckning beaktar alla medborgares intressen.

Emellertid förefaller det som om vår syn på sambandet mellan utbildning och demokrati ännu skulle vara mycket bristfällig. Världen har alltid haft faraoner, tyranner, självhärskare och diktatorer. Sådana finns det gott om alltjämt. Skillnaden är att de inte längre kan hävda sig vara utsedda av en gudomlig makt. Nu uppger de sig vara utsedda av folket, helst genom ”demokratiska” val och härskar med stöd av ett parlament. Det händer förstås att valen är manipulerade och fusket omfattande, men det går att avslöja.

En annan sak är hur detta parlament valts och hur folkets vilja har kommit till uttryck. En gammal sanning är att skickliga härskare lyckas manipulera folket att välja rätt härskare genom olika slag av konster. Till de konsterna hör uttryckligen att snedvrida och begränsa informationen och påverka utbildningen. Det är knappast förvånande att en amerikansk vicepresidentkandidat (Pence) förnekar evolutionsteorin och Big Bang och anser att sådan ”falsk” information bör bannlysas ur det amerikanska skolsystemet.

Värre är det att det finns tydliga tecken på att utomstående fientliga makter kan komma åt att påverka den information som ges allmänheten och som skolorna förmedlar. Det kan vara svårt att entydigt bevisa, men misstanken kvarstår t.ex. att Ryssland trots sina egna ekonomiska svårigheter prioriterar att ekonomiskt stöda odemokratiska krafter i andra länder för att därigenom få makt över dessa. Det hävdas att Marie LePens Front nacional i Frankrike har fått miljoner för sin rasistiska verksamhet, att Brexit-förespråkarna likaså stöddes med stora summor för sina falska påståenden om EU och att Donald Trump går helt i Putins ledband pga det enorma ekonomiska stöd han erhållit från ryskt håll.

Om informationen på sådant sätt snedvrids kan inte undervisningen i skolan ske objektivt. Barnen blir från första början indoktrinerade att uppfatta världen på ett visst sätt. Det kunde man uppleva i det av apartheid styrda Sydafrika, kulturrevolutionens Kina och i dagens Nordkorea, Ryssland, Turkiet och flera arabländer.

Vilken världsbild vill vi ge våra barn? Det handlar inte bara om rättskrivning, matematik och biologi. Modersmålsundervisningen, historieundervisningen, geografi- och mycket annat vi sysslar med i skolan skapar den världsbild skolan vill ge eleverna. För de elever som inte klarar sig så bra i skolan eller som är särskilt intelligenta är det emellertid inte sagt att den auktoritet skolan utövar innebär att de godkänner skolans och lärarnas syn på världen.

Också i moderna demokratiska samhällen ser vi att utbildningen inte alltid har önskad effekt att ge alla medborgare insikt i hur samhället bäst kan fungera. Människor är olika och det uppstår därför lätt bildningsfientliga strömningar som sammankopplar utbildning med en elit som håller resten av befolkningen som sina lata mindre vetande undersåtar. Skickliga politiker kan i en demokrati utnyttja dessa strömningar och dessa folkgrupper för sina egna syften.

Utomstående fientliga krafter kan dra nytta av sådana tendenser och göra sitt bästa för att förstärka dem. Därför är det viktigare än tidigare att i undervisningen lära sig källkritik och diskutera också syftet bakom den information, den kunskap som delges och som eleverna, de studerande förväntas anamma.  De handlar ju inte bara om att avslöja reklammakarna, utan om att avslöja de som vill påverka vår världsbild. En viktig fråga är vilka slutsatser eleven förväntas dra av den givna informationen. Genom att ställa den frågan avslöjas ofta syftet med informationen, i bästa fall också informationens ursprungskälla. En betydligt svårare fråga är sedan vilken världsbild som vi kan anse vara sann och på vilka grunder vi anser det? Olika grupper av människor lever ju i olika situationer med olika upplevelser av verkligheten.

Koulutus demokratian takaajana

Tänään näemme demokratian luonnollisena yhteiskuntajärjestelmänä ja lähdemme siitä, että kaikilla kansalaisilla on tarvittavat tiedot ymmärtää mihin johtajiin parhaiten pystyvät luottamaan. Kehittämällä sellaista perusopetusta ja aikuisopetusta, joka antaa kansalaisille tarvittavat tiedot osallistuakseen yhteiskuntarakennukseen uskomme pystyttävän takaamaan toivomaamme demokraattista järjestelmää, joka oikeudenmukaisesti ottaa kaikkien kansalaisten intressit huomioon.

Kuitenkin näyttää siltä, että näkemyksemme koulutuksen ja demokratian yhteydestä edelleen on hyvin puutteellinen. Maailmassa on aina ollut faaraoita, tyranneja, itsehallitsijoita ja diktaattoreita, jotka ainakin omasta mielestään ovat pelastaneet yhteiskuntaa kaaoksesta. Sellaisia on valitettavasti edelleen aika paljon. Erona aikaisempaan on, että he eivät enää pysty väittämään olevansa nimitettynä jumalallisesta voimasta. Nyt he ovat mielestään kansan, mieluiten ”demokraattisilla” vaaleilla valitsemia ja hallitsevat usein jonkinlaisen parlamentin tuella, parlamentin, joka ehkä on valittu manipuloidulla vaalilla tai vaalilla, jossa on ollut huomattavaa vilppiä.

Vanha totuus on, että taitavat hallitsijat pystyvät manipuloimaan kansaa valitsemaan oikean hallitsijan eri temppujen avulla. Niihin kuuluu ennen kaikkea tiedon vääristämistä ja rajoittamista ja koulutukseen vaikuttamista. Ei ole hämmästyttävää, että amerikkalainen varapresidenttiehdokas (Pence) haluaisi amerikkalaisesta koulujärjestelmästä kieltää evoluutioteorian ja Big Bang-teorian valheellisina totuuksina, koska ne ovat ristiriidassa hänen radikaalisen kristillisen näkemyksensä kanssa.

Pahempaa on, että nyt on olemassa merkkejä siitä, että ulkopuoliset vihamieliset voimat yrittävät vaikuttaa yleisölle ja kouluissa annettavaan tietoon. Voi olla vaikeaa yksiselitteisesti todistaa, mutta on paljon merkkejä siitä, että esim. Venäjä omista taloudellisista huolistaan huolimatta taloudellisesti tukee epädemokraattisia voimia muissa maissa pyrkimyksenään lisätä omaa valtaansa niissä maissa. Väitettään, että Ranskassa Marie LePenin Front nacional on saanut Venäjältä miljoonia rasistisille toiminnalleen, että myös Brexit-kannattajia tuettiin valtavilla rahamäärillä EU-valheellisten väitteittensä levittämiselle  sekä että amerikkalainen presidenttiehdokas Donald Trump  kulkisi täysin Putinin ohjenuorassa koska hänkin on saanut niin suurta tukea venäläiseltä taholta.

Jos tietoa vääristetään tällä tavalla koulunkaan opetus ei pysty toimimaan asiallisesti. Lapset tulevat alusta alkaen indoktrinoiduksi ymmärtämään maailmaa tietyllä tavalla johtuen opettajan suuresta auktoriteetista. Tällaista pystyttiin näkemään apartheid järjestelmän Etelä-Afrikassa, kulttuurivallankumouksen Kiinassa ja nyt tämän päivän Pohjois-Koreassa, Venäjällä, Turkissa ja useassa arabimaassa, jossa länsimaat ja läntinen demokraattisempi kulttuuri kuvataan viholliseksi ja halventavaksi, koska lännessä näitä paikallisia hallitsijoita ei nähdä oikeudenmukaisesti valittuina.

Minkälaisen maailmankuvan haluamme lapsillemme antaa? Kysymys ei ole pelkästään kirjoitustaidosta, matematiikasta tai biologiasta, mutta se sisältyy siihen opetukseen. Äidinkielen-, historian-, maantiedonopetus ja paljon muuta, jonka kanssa touhumme koulussa kehittävät maailmankatsomuksen, jonka koulu pyrkii luomaan oppilaille. Ei ole kuitenkaan varmaa, että oppilaat, jotka eivät selviydy koulusta niin hyvin tai ovat erityisen älykkäitä hyväksyvät koulun harjoittamaa auktoriteettia ja opettajien välittämää maailmannäkemystä.

Myös moderneissa demokraattisissa yhteiskunnissa näemme, että koulutuksella ei ole odotettua tehoa antamaan kaikille kansalaisille elämyksen siitä miten yhteiskunta parhaiten voisi toimia. Ihmiset ovat erilaisia, jonka takia helposti syntyy sivistyksen vastaisia virtauksia, jotka yhdistävät koulutusta eliittiin, jonka katsotaan pitävän muu väestö laiskoina, vähemmän tietoisina alamaisina. Taitavat poliitikot pystyvät demokratiassa vääristetyillä tai valheellisilla tiedoilla käyttämään näitä virtauksia hyväkseen omien etujensa puolesta.

Ulkopuoliset viholliset voimat voivat hyötyä näistä virtauksista ja tehdä parhaansa vahvistaakseen niitä. Siksi on aikaisempaa tärkeämpää opetuksessa oppia lähdekritiikkiä ja myös keskustella oppilaiden kanssa tarkoituksesta, joka on oppilaille opetettavan tiedon ja taidon takana, jota oppilaiden odotetaan oppivan. Kysymyksessä ei ole ainoastaan mainostajien paljastamista, vaan niiden jotka tahtovat muuttaa maailmankatsomuksemme, esim. siitä mitä on demokratia. Tärkeä kysymys on mitkä johtopäätökset oppilaiden odotetaan vetävän annetusta tiedosta. Asettamalla tällaisen kysymyksen paljastetaan tiedon tarkoitus ja parhaassa mahdollisessa tilanteessa myös tiedon alkuperä.  Paljon hankalampi kysymys on sitten minkä maailmankuvan mielestämme voimme katso todeksi? Eri ihmisryhmät elävät eri tilanteissa erillisillä todellisuuden kokemuksilla.