Koulu tarvitsee positiivisen assenneilmaston

Suomessa sanotan olevan yksi maailman parhaimpia koulutusjärjestelmiä ja vielä halpa sellainen. Kuitenkaan ei ole mitään syytä erityisesti kehua sitä. Nimittäin suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on olemassa hyvin suuria ongelmia, vaikka nämä ehkä eivät ovat ilmeisiä pinnalliselle katsojalle. Suomalaisen koulujärjestelmän hyvä maine on syntynyt siitä, että järjestelmä on luonut tasa-arvoa alueiden välille ja erilaisilla tukitoimeenpiteillä auttanut oppilaita, joilla on ollut vaikeuksia.

Luonnossa toimii Darwinin laki, joka määrä että parhaiten sopeutunut jää eloon. Tämä on säälimätön ja häikäilemätön laki. Vastaava laki toimii liike-elämässä tunnuslauseella ”voita tai häviä”. Aika suuressa määrin tämä periaate toimii myös suomalaisessa koulumaailmassa. Periaatteessa kaikille annetaan samat mahdollisuudet, mutta jos joku syystä tai toisesta ei pysty käyttämään mahdollisuuksiaan kohtaa häntä seuramuksia. Kaikkein selvimmin tämä tulee nyt näkyviin ammattikoulutuksessa, jossa säästötoimeenpiteet tarkoittavat, että opiskelijat yhä useimmilla kurssilla joutuvat hoitamaan oppimisensa ilman opettajan osaavaa ohjausta.

Tukitoimenpiteiden tavoite on ollut huolehtia lahjakkuusreservistä, joka muuten menisi hukkaan yksipuolisessa kilpailuyhteiskunnassa. Vielä tärkeämpi vaikutin on humanistinen. Kaikilla yksilöillä on oikeus tulla nähdyksi ja kaikilla on vahvoja puolia, joiden pitäisi saada kehittyä. Näissä asioissa suomalaisella koulujärjestelmällä on vielä paljon haasteita. Kouluampumiset ovat vain henkisen epäterveyden, viihtymättömyyden, eksyksissä olemisen ja näköalattomuuden jäävuoren huippu, joka on kätkeytynyt koulujärjestelmämme taisteluun kehittää oppilaiden korkeaa tieto-taitotasoa.

Eri selvitykset osoittavat, että esim. masennuksesta on tullut yhä tavallisempi ongelma koululaistemme joukossa. Tämä masennus ei kuitenkaan ole yhdistynyt huonoon koulumenestykseen, vaan on yleisempää niiden keskuksessa, jotka ovat menestyneet hyvin. Oppilaat kokevat olevansa riittämättömiä suhteessa koulutoverien, opettajien ja vanhempien odotuksiin. Kouluyhteiskunta korostaa paljon enemmän oppilaiden epäonnistumia kuin heidän hyviä tuloksiaan. Oppilaan pitäisi parantaa sitä ja tätä. Huipuille ja oppilaille, jotka huomattavasti pystyvät parantamaan tuloksiaan annetaan kyllä kiitosta, muttei oppilaalle omana itsenään. Eihän oppilas ole vain matematiikka- tai kielinero, jalkapallokuningas tai voimistelukuningatar. Oppilas on yksilö yhteyksissä, perheen ja toverien joukossa.

Kova koulukilpailu tärvelee kuitenkin usein toveruussuhteet niin, että yhä useimmat oppilaat näinä digitalisoinnin aikana muuttuvat yksinäisiksi susiksi, jolta puuttuu toverisuhteiden hyvä tuki. Ei pitäisi olla hämmästyttävää, että tarvitaan yhä hienostuneimpia menetelmiä, jotta huomattaisiin ja estettäisiin kiusaamista erityisesti, kun oppilasmateriaali on tullut yhä heterogeenisemmaksi maahanmuuton ja eri vaikeuksista kärsivien oppilaiden integroitumisella. Ainoastaan oppilaat, jotka pystyvät luomaan riittävää etäisyyttä suoritusjännitykseen ja syrjäytymisvaaraan pystyvät vahvistamaan henkilökohtaisen yksityisyytensä ja siten sopeutumaan kouluyhteiskuntaan.

Ehkä on vain yksi tapa taistella näitä ongelmia vastaan ja se on me-hengen luominen. Tämä ei kuitenkaan ole kovin helppoa, kun koulurakenne rikkoo useat ryhmät ja erottaa oppilaita olemassa olevista rakenteista nimittämällä asiantuntijoita hoitamaan sitä tai tätä ongelmaa.

Asiantuntijoissa ei ole mitään vikaa ja he tekevät varmasti hyvää työtä, mutta he eivät pysty korvaamaan ryhmän arvostusta ja yhteisiä pyrkimyksiä.  Olen itse ollut asiantuntijoiden puolestapuhuja aineenopettajina, erityisopettajina, koulukuraattorina ja koulupsykologina, mutta joskus pohdin tekevätkö he enemmän vahinkoa kuin hyötyä, kun vaarantavat oppilaita nimittämällä ja eristämällä heitä luonnollisista yhteyksistä. Luonnollisesti ei tarvitse käydä niin, mutta tämä vaatisi, että oppilaan pitäisi kokea saavansa etua siitä, että hän saa tehdä työtä tämän asiantuntijan kanssa.

 

Martin Gripenberg

1 thought on “Koulu tarvitsee positiivisen assenneilmaston

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s