Monthly Archives: May 2018

Oletko saanut stipendin koulussa?

Miksi jotkut oppilaat kouluvuoden lopussa saavat apurahan, mutta toiset eivät? Mitkä säännöt koskevat stipendienjakoa? Radiotoimittaja Nina Sederlöf keskusteli mm. oppilaiden ja opettajien kanssa joku vuosi sitten Radio Vegassa koulustipendeistä/kouluapurahoista. Ehkä hän ei koskaan itse saanut stipendiä koulussa.

Se, että on hieman vaikeuksia saada tietoja stipendeistä saattoi myös olla syy toimittajan kiinnostukseen asiasta. Kun itse rupesin kyselemään kouluista, mitä stipendejä jaetaan ja kuinka niistä päätetään kohtasin vaikeuksia vaikka rehtorit olivat kyllä avuliaita. Sain esimerkiksi ainoastaan yhden vastauksen kun Facebookin kautta kyselin yleisesti ja erityisiin henkilöihin kohdistetusti koulujen apurahoista. On varmaan olemassa useita syitä miksi asia on näin. Yksi syy voi olla, että monet stipendit on yhdistetty suurempiin kokonaisuuksiin ja niiden perustamisasiakirjoista ainoastaan osa on koulun arkistossa.

Ehkä monet opettajat myös kokevat stipendijakoa hieman hankalaksi, koska silloin päinvastoin kuin oppimisen etiikkaa ohjaava oikeudenmukaisuus joutuu jakamaan sellaisia ylimääräisiä palkintoja, joihin emme ole tottuneet tasa-arvoisessa koulujärjestelmässämme. Lisäksi on suuri ero siinä, missä koulussa opiskelija käy, sillä koulujen apurahat voivat olla hyvin eri suuruiset. Minua kiinnosti myös kysymys, mistä tämä stipendi-ilmiö on saanut alkuunsa.

 

Koottu tieto stipendeistä on puuttunut

Tietoja stipendeista ei ole tietääkseni kerätty aikaisemmin. Tavallisesti stipendit on mainittu koulun vuosikertomuksessa ja ehkä jossakin kouluhistoriassa. Apurahojen syntyperä näyttää olevan kaukana menneisyydessä. Erityisesti kuuluisissa oppilaitoksissa ilmiö aloitettiin aikaisin. Pyysin tietoja vanhoista ruotsinkielisistä lukioista Turussa, Kauniaisissa, Porvoossa ja Helsingissä. Vanhin tieto, jonka löysin oli, että “kuolleen luutnantti Simon Gustaf Wurmpzin” leski Helena Frosterus testamentissaan, tehty 14. kesäkuuta 1759, lupasi antaa 1000 taaleria kuparikolikoina lukion opiskelijoille. Vuodesta 1761 alkaen tämän rahaston korkoja jaetaan vuosittain nimellä Stipediarius Wurmpzianus Borgå gymnasiumin yhdelle oppilaalle. Muutama vuosi myöhemmin lukio sai seuraavan rahastonsa, josta vuosittain jaetaan stipendi kahdelle oppilaalle. Autonomian aikana rahastojen määrä lisääntyi kahdeksalla. Nykyisin koululla on noin 20 erilaisia rahastoa. Rehtori Monica Johansson kiinnitti huomioni siihen, että Folke Nyberg on kirjoittanut rahastoista historiikissaan Borgå gymnasiumista, joka vuonna 1723 muutettiin Viipurista Porvooseen.

Turun Katedralskolanin rehtori Marianne Pärnäinen totesi, että vanhimmat lahjotuskirjeet, jotka hänellä on ovat vuodelta 1907 eikä ole enää mahdollista jäljittää niiden alkuperää. Voi hyvin arvata, että myös Turussa ensimmäiset rahastot ovat syntyneet Ruotsin vallan aikana. Katedralskolanin lukio on perinyt rahastojaan aikaisemmista kouluista kuten Classicumista ja Samskolanista, osittain Åbo svenska flickskolanista, jonka rahastot periytyivät Svenska fruntimmerskolanista (1844-1955) ja Heurlinska skolanista (1861-1955). Nykyinen ruotsinkielinen lukio, Katedralskolan on peräisin  samannimisestä koulusta, joka vuonna 1276 perustettiin Turkuun ja josta vuonna 1630 muodostettiin lukio. Nykyisessä Katedralskolanissa on n. 40 rahastoa.

 

Stipendi-ilmiön juuret ovat 1500-luvulta

Teoksessa ”Tidsbilder från Åbo” on Carl Johan Gardberg artikkelissaan koskien Katedralskolan todennut, että muinoin koulun teinit pidempien opiskelutaukojen kuten joulu, pääsiäinen, juhannus ja Mikaeli-pyhien aikana lähtivät pitäjänvaellukseen, jonka aikana he kulkivat tietyissä pitäjissä kerjäämässä rahaa ja muuta pystyäkseen jatkaamaan koulutustaan. On myös vahvistettu että Juhana herttua ”vuonna 1557 antoi muutaman markan koulutuvan teineille, jotka leikkivät esityksen laskiaisena ja esittivät komedian”. Tällaisten tapahtumien voi kyllä katsoa olevan apurahailmiön alku.

Kauniaisissa aloitettiin apuraharahastot vuonna 1918, mutta uusimmat stipendirahastot ovat ainoastaan muutaman vuoden ikäisiä. Eniten uusia stipendirahastoja perustettiin siellä vuosina 1940-1969. yhteensä 14 rahastoa, mikä ilmenee koulun historiikista.

Apuraharahastojen määrä koulussa ei anna selvää kuvaa tilanteesta, koska vuonna 1958 määrättiin rahastoille minimiarvo. Pystyäkseen kuitenkin käyttämään pienimpiä rahastoja kerättiin pienemmät rahastot suuremmiksi kokonaisuuksi. Turussa kerättiin Flickskolanin aikaisemmista 18 eri rahastoista kuusi rahastoa.

Radiotoimittaja mietti eritysesti stipendien oikeudenmukaisuusnäkökulmaa. Useimmat rahastot antavat oppilaalle pienen rahasumman, olemassaolon kultareuna, lukiossa tänään ehkä 50-500 euroa, mutta esim. Kauniaisissa suurin stipendi on nykyään yli 2000 euroa oppilasta kohden.

Nykyiset stipendit syntyivät oppikouluissa, joilla oli verrattain korkeat lukukausimaksut. Nämä estivät vähävarisia oppilaita jatkamaan kansakoulusta oppikouluun. Muutamalle oppilaalle, joilla oli hyvä koulumenestys, mutta heikko taloudellinen asema annettiin vapaaoppilaspaikka oppikoulussa. Porvoossa määräsi kauppias Henrik Jerpenius jo vuonna 1821, että ne stipendit, joita hänen rahastostaan annettaisiin jaettaisiin kahdelle köyhimmälle ja ahkerimmalle lukiolaisille.

 

Ilmainen koulutus muutti stipendien perusidea

Tilanne muuttui kuin koulu-uudistus 1970-luvulla teki peruskoulun ilmaiseksi. Lukiossa oppimateriaalit päinvastoin kuin peruskoulussa eivät kuitenkaan vielä ole ilmaisia. Siksi esim. Kauniasissa muutettiin vapaaoppilasrahasto siten, että oppilaat voisivat saada kalliit lukiokirjat maksutta.

Kauniaisissa erotetaan toisistaan palkintorahastot ja muut rahastot. Palkintorahastoilla on aina lahjoituskirje, jossa määrätään millä ehdoilla stipendit jaetaan. Rahastojen peruskirjoissa määrätään usein hyvin seikkaperäisesti varojen käytön ehdot. Voi esim. lukea, että rahaston tuotosta kaksi kolmasosaa jaetaan kahdelle oppilaalle sen jälkeen kun 10 % tuotosta on sijoitettu uudelleen rahastoon. Tämä rajoittaa jakajien mahdollisuuksia päättää varojen käytöstä. Siksi saattaa tapahtua, että sama oppilas vuodesta toiseen saa stipendin kun toinen oppilas joka on huomattavasti parantanut tuloksiansa jää ilman. Joillakin rahastoilla on hyvin tarkkoja määräyksiä kun toiset taas antavat vaihtoehtoja kuten hyvä piirustuksen tai musiikin taito.

Vaikka rahastoja hallinnoidaan joissakin kouluissa sitä varten nimetyssä erityisessä elimessä, ehdotukset stipendin saajaksi yleensä tulevat opettajilta. Kauniaisissa Stiftelsen för Grankulla samskola hallinnoi suurinta osaa stipendirahastoista. Turussa Åbo Akademi hallinnoi joitakin rahastoja.

Kauniaisissa eritellään palkintorahastot muista rahastoista. Palkintorahastoja on siellä  28. Lisäksi on kymmenkunta muuta rahastoa. Palkintorahastot on usein nimetty sen henkilön mukaan, jonka muistoa halutaan kunnioittaa rahastolla. Useimmiten kyseessä on aikaisempia opettajia tai rehtoreita, mutta myös oppilaita, jotka kuolivat koulunkäynnin aikana tai heti sen jälkeen esim. kaatuivat sodissa. Apurahoista tulee näin tapa ylläpitää henkilökohtaisen ponnistelun muistoa. Tämän lisäksi on enemmän vaatimattomia rahastoja, kuten käsityö-, musiikki-, tai laulurahasto, jossa lukuainetta eikä rahaston perustajan tai jonkun toisen henkilön tai tapahtuman muistoa, vaalitaan.

Myös pankit ja yritykset antavat stipendejä rohkaistakseen opiskelijoita harrastamaan asioita, joilla on merkitystä antajan silmissä. Nämä stipendit yleensä eivät perustu rahastoon vaan vuotuisesti annettuun lahjotukseen koululle. Pääkaupunkiseudulla aikaisemmin esim. Helsingfors sparbank antoi stipendejä kouluille, jotka käyttivät pankin palveluja. Nykyisin Aktiapankin säätiö on luultavasti jatkanut tätä käytäntöä. Myös paikalliset järjestöt kuten Koti- ja kouluyhdistykset, Lions Club, Rotary tai 4H-yhdistykset antavat stipendejä jollekin koulun oppilaalle. Lisäksi on olemassa yksityisiä stipendejä kun jokin opettaja päättää, että stipendi jaetaan hänen aineessaan.

 

Ei-rahallisia stipendejä

Liikunnalla ja urheilulla on oma palkintomaailmansa. Myös siinä jaetaan stipendejä ansioituneille oppilaille, mutta ei ainoastaan stipendejä vaan myös pokaaleja. Urheilussa painiotetaan erityisesti kilpailumomenttia ja siinä on luonnollista korostaa henkilökohtaista panosta. Urheilussa palkiseminen on eniten hyväksyttyä. Päättäjäisten kohokohta on saada jakaa tällaisia pokaaleja. Stipendit ovat siinä hieman erilaisia, koska ne ovat rahalahjoja, joita ei välttämättä pidä käyttää tietojen ja taitojen parantamiseen.

Yhdistykset kuten Pohjola-Norden ja ulkomaiset lähetystöt antavat usein kirjalahjoja ylioppilaille, jotka ovat osoittaneet hyviä taitoja kielessä: mm. saksan, ranskan tai espanjan kielessä. Mutta voi käydä kuten espanjan kielessä vuonna 2015, että oppilas jolla on parhaat arvosanat kielessä jää ilman, koska määrätään espanjalaisen näkemyksen mukaan, että stipendi jaetaan sille oppilaalle, jolla on parhaat suulliset taidot. Sinä vuonna kirjat eivät myöskään riittäneet kaikille kouluille, joilla oli opetusta määrätyllä tasolla.

Joissakin kouluissa paikallislehdet, Hufudstadsbladet tai Helsingin sanomat antavat vuositilauksen oppilaalle, joka on osoittanut kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin. Katedralskolanissa oppilas saattaa myös saada Kemia-lehden tai Finlands natur-lehden tilauksen vuodeksi.

Stipendit olivat kauan oppikouluilmiö, mutta levittäytyivät myös kansakouluihin. Monessa kunnassa hyväksyttiin, että koulun talousarviossa varattiin rahaa stipendejä varten esim. oppilaalle, jolla on luokan korkein keskiarvo. Siirryttäessä peruskouluun oppikoulujen stipendivarat jaettiin lukion ja yläkoulun välille. Usein lukio veti pidemmän korren ja sai suuremman osan varoista. Peruskouluilla on kuitenkin melkein aina jokin stipendi jaettavana. Myös ammattioppilaitoksissa esintyy stipendien jakoa vastaavanlaisella tavalla.

Jotkut stipendit jaettiin rahastoista kuten Signe ja Ane Gylllenbergin säätiön rahasto, joka perustui Wärtsilän osakkeisiin. Nimenomaan tämän rahaston stipendit jaetaan toveruusstipendinä, jossa luokan oppilaat itse äänestävät luokan parhaasta toverista.

 

Epäselviä jakoperusteita

Koulun vuosikertomuksessa mainitaan usein kuka on saanut minkäkin stipendin. Siitä, kuka on päättänyt stipendin jakaamisesta tai millä perusteilla se on päättynyt juuri sille oppilaalle ei mainita. Siitä kuinka oppilas käyttää stipendin ei ole koskaan seurattu, vaikka se olisi paikallaan ainakin suurempien stipendien osalta.

Rahastojen perustamiskirjoissa määrätään millä tavalla rahastoa käsitellään suurempien muutosten kuten peruskouluun siirtymisen yhteydessä.

Voi myös pohtia stipendien tarkoituksia. Perustamisasiakirjoissa mainitaan usein, että stipendi on  oppilaalle rohkaisu. Opiskelijalta odotetaan siis vähintään yhtä hyvää tulosta jatkossa. Kai rohkaisun ja palkinnon välillä on pieni ero vaikka molemmat koetaan palkkioksi hyvästä työstä. Palkkiot voivat olla ulkoisia kuten kiitos, stipendi, arvosana tai pokaali, mutta se voi myös olla sisäistä laatua kuten tyytyväisyyttä tavoitteen saavuttamisesta.

Kun uutistoimistojen lukiosijoittelussa, jossa lukiot sijoitetaan paremmuusjärjestykseen ylioppilastulostensa perusteella verrattuna oppilaiden kolme vuotta aikaisempiin keskiarvoihin peruskoulun päästötodistuksessa Katedralskolan sijoittuu hämmästyttävän hyvin maan lukioitten joukossa, näyttää ihan kuin olisi jokin yhteys tulosten ja stipendien määrän kesken. Rehtori Marianne Pärnänen korosti kuitenkin haastattelussa (HBL 2015) että lukiossa sekä opiskelijat, että opettajat palaavat innosta tehtävässään. Sisäinen motivaatio on kaikkein tärkein hyvän tuloksen saavuttamisessa.

Totean, että apurahat aikojen saatossa ovat muuttuneet siten, että ne eivät enää ole opiskelun edellytys vaan palkintoja, joka hyville oppilaille antavat kultareunan elämään.

 

Lähteet:

Heurlinska skolan: en minnesskrift 1961.

Hufvudstadsbladet 15.6.2015, sivu 6.

Svenska Fruntimmersskolan, Svenska Flickskolan i Åbo 1844-1955

Krokfors Krister: Västra Skolstigen 3, Gymnasiet Grankulla samskola 30 år. Helsingfors, 2007

Nyberg Folke: Borgå gymnasium – Från Viborg till Borgå 1641-1991

Tidsbilder från Åbo. Turkuseura – Åbosamfundet. 2009, Åbo.

Fick du stipendium i skolan?

Varför får några elever stipendium vid skolårets slut men andra inte? Vilka regler gäller för stipendieutdelningen? Redaktör Nina Sederlöf pratade med elever och lärare för något år sedan i ett program i Radio Vega under temat stipendier. Hon kanske själv aldrig hade fått ett stipendium.

Att det är en del svårigheter att få information om stipendierna var väl en orsak till redaktörens intresse för det. Då jag började fråga om vilka stipendier skolorna kan dela ut och hur man besluter om dem mötte också jag svårigheter, fastän rektorerna nog hjälpte mig att få klarhet i saken. Jag fick t.ex. bara ett napp på mina frågor allmänt och till specifika personer via Facebook. Det finns nog flera orsaker till att det är så här. En orsak är säkert att många stipendier har sammanslagits till större helheter och endast en del av stadgarna för dem finns i skolans arkiv.

Må inte många lärare också upplever stipendieutdelningen som litet besvärlig, eftersom man då tvärtemot den rättviseaspekt som styr läraretiken måste börja dela ut sådana extra belöningar, som vi i vårt egalitära skolsystem inte är vana vid. Därtill är det stor skillnad i vilken skola eleven går, då skolornas stipendieresurser kan vara så olika. Mig intresserade också frågan om hur detta stipendiefenomen har uppkommit.

 

Samlad info om stipendierna har saknats

Vad jag vet har uppgifter om stipendierna inte tidigare samlats in. Vanligen finns de nämnda i skolans årsberättelse och kanske i någon skolhistorik. Stipendierna har anor som ser ut att gå långt tillbaka i tiden. Särskilt i anrika läroanstalter inleddes systemet tidigt. Jag bad om uppgifter särskilt från Katedralskolan i Åbo, Gymnasierna i Grankulla och Borgå samt Norsen i Helsingfors. Den äldsta uppgiften jag kom fram till var att ”den avlidna löjtnanten Simon Gustaf Wurmpz’ änka Helena Frosterus i ett testamente, upprättat den 14 juni 1759 överlämnade en summa på 1000 daler kopparmynt till studerandena vid gymnasiet.” Fondens räntor har från år 1761 utdelats till en gymnasist vid gymnasiet i Borgå såsom Stipediarius Wurmpzianus. Redan några få år senare erhöll skolan sin följande stipendiefond som utdelades till två gymnasister årligen. Under autonomins tid tillkom sedan ytterligare åtta fonder. Numera har Borgå gymnasium ett 20-tal olika fonder. Rektor Monica Johansson uppmärksammade mig på att Folke Nyberg har skrivit om stipendierna i sin historik om Borgå gymnasium, som flyttades från Viborg till Borgå år 1723.

Rektor Marianne Pärnänen vid Gymnasiet Katedralskolan i Åbo konstaterade att det äldsta donationsbrev hon har är från 1907, men vad som har hänt med den här fonden tidigare det går det inte att spåra. Man kan nog gissa att också i Åbo har de första fonderna tillkommit under den svenska tiden. Skolan har ärvt sina stipendier dels från sina föregångare Classicum och Samskolan, dels från Åbo svenska flicklyceum. Av de senare härstammar en del från Svenska fruntimmerskolan i Åbo (1844-1955) och Heurlinska skolan (1861-1955. Det nuvarande gymnasiet har sitt ursprung i den katedralskola som grundades år 1276 i Åbo och år 1630 ombildades till ett gymnasium. Idag har skolan ett 40-tal fonder.

 

Stipendiefenomenet har rötter i 1500-talet

Carl Jacob Gardberg har i en artikel om Katedralskolan i verket Tidsbilder från Åbo konstaterat att djäknarna förr under längre avbrott som jul, påsk, midsommar och Mikaeli begav sig ut på s.k. sockenvandring under vilken de vandrade runt i bestämda socknar och tiggde pengar och annat för att kunna fortsätta sin skolgång. Det finns också belagt att hertig Johan ”1557 gav några marker åt djäknarna från skolstugan som lekte fastlagsspel och agerade en komedi”. De här företeelserna kan nog ses som stipendiefenomenets upphov.

I Grankulla inleddes stipendiefonderna år 1918, men de nyaste stipendiefonderna är bara något år gamla. Flitigast grundades nya stipendiefonder i Grankulla åren 1940-1969, hela 14 fonder.  Det här framgår av ett stycke i skolans historik.

Antalet stipendiefonder en skola har ger inte en tydlig bild av situationen, emedan det år 1958 stadgades ett minimivärde för fonderna.  För att också kunna använda de minsta fonderna samlades flera mindre fonder till större helheter. I Åbo samlades då det som idag kallas för flickskolans stipendiefonder till sex olika stipendiefonder. Dessförinnan hade de bestått av 18 olika fonder.

Radioredaktören funderade särskilt på rättviseaspekten i stipendieutdelningen. De flesta stipendier ger eleven en liten summa pengar, en guldkant i tillvaron, i gymnasierna idag kanske 50-500 euro, men t.ex. i Grankulla är de största stipendierna nu på över 2000 euro/elev.

Många av de nuvarande stipendierna kom till i läroverken som hade relativt höga terminsavgifter. Dessa hindrade mindre bemedlade elever att fortsätta från folkskolan till läroverket. Några få elever med god skolframgång, men svag ekonomisk situation kunde emellertid få status som frielev i läroverket. I Borgå stadgade handlanden Henrik Jerpenius redan 1821 att de stipendier som utdelas från hans fond skulle ges till två av de fattigaste och flitigaste gymnasisterna.

 

Gratis utbildning förändrade grunden för stipendierna

Då skolreformen på 1970-talet gjorde utbildningen gratis i förändrades situationen, men läromedlen i gymnasiet är ännu inte gratis, som i grundskolan. Därför ändrades t.ex. i Grankulla en frielevsfond till att elever istället kunde erhålla de dyra gymnasieböckerna utan vederlag.

I fondernas urkunder stadgas ofta mycket noggrant villkoren för utdelningen av medel.  Det kan t.ex. stå att av avkastningen av fonden skall utdelas till två elever efter det att 10 % av avkastningen återinvesterats i fonden. Det här begränsar utdelarnas möjligheter att besluta om utdelningen. Det kan därför hända att samma elev år efter år får samma stipendium, medan en annan elev trots tydliga förbättringar under skolåret blir utan.

Fastän fonderna administreras på sina håll av något för ändamålet särskilt utsett särskilt organ är det vanligen lärarna som föreslår vem som skall få stipendiet. I Grankulla är det Stiftelsen Grankulla samskola som administrerar de flesta stipendiefonderna. I Åbo är det Åbo Akademi som förvaltar ett antal fonder.

I Grankulla skiljer man mellan premiefonder och övriga fonder. Premiefonderna är 28. Därtill finns ett tiotal övriga fonder. Premiefonderna har alltid ett donationsbrev i vilket det stadgas på vilka villkor stipendiet delas ut.  En del fonder har mycket exakta villkor, medan andra ger flera alternativa utdelningsgrunder såsom god förmåga i teckning eller musik. Premiefonderna är ofta namngivna efter den person vars minne man önskar komma ihåg genom fonden. Vanligen är det fråga om tidigare lärare eller rektorer, men också några elever som avlidit under eller strax efter skolgången t.ex. stupat i krigen. Stipendiefonderna blir så här ett sätt att föreviga minnet av en personlig insats. Visst finns det också mera anspråkslösa fonder som en handarbetsfond, en musik- och sångfond etc. där ämnet och inte donatorn eller minnet av en person eller händelse betonas.

Banker och företag ger också stipendier för att uppmuntra studerande att intressera sig för teman som har betydelse för givaren. De här stipendierna är sällan fondbaserade, utan ges ofta som en årligen återkommande donation. I huvudstadsregionen gav förr t.ex. Helsingfors sparbank stipendier särskilt i skolor som använde banken. Numera torde Aktiastiftelsen ha övertagit den här rollen. Också lokala organisationer som Hem och skola, Lions Club, Rotary Club eller 4H-föreningen ger stipendier åt någon elev i skolan. Det förekommer också privata stipendier så att en lärare beslutar att det skulle utdelas ett stipendium i hens läroämne.

 

Icke-pekuniära stipendier

Gymnastik och idrott har sin egen belöningsvärld. Också i den utdelas stipendier till förtjänta elever, men inte bara stipendier utan också pokaler. I idrotten är tävlingsmomentet särskilt accentuerat och här är det naturligt att framhålla den personliga insatsen. Det är idrottsprestationerna som har den bästa acceptansen. Visst utgör det en höjdpunkt på en avslutningsfest att få dela ut sådana pokaler. Stipendierna är då litet annorlunda emedan de handlar om en penninggåva, som inte nödvändigtvis behöver användas till att ytterligare befrämja prestationsförmågan.

Föreningar som Pohjola-Norden och utländska beskickningar ger ofta bokstipendier till studenter med goda kunskaper i språket: tyska, franska, spanska mm. Men det kan gå så som i spanska år 2015 att eleven med det bästa vitsordet blir utan då det stipuleras att stipendiet enligt spanskt synsätt skall ges till elev med de bästa muntliga kunskaperna. Böckerna räckte inte heller till för alla skolor med undervisning i spanska på stadgad nivå.

I vissa skolor ger lokaltidningar, Hufvudstadsbladet och Helsingin Sanomat en årsprenumeration t.ex. åt elev som visat samhällsintresse.  I Katedralskolan kan elev också få en prenumeration på Kemia-lehti eller Finlands natur

Stipendierna var länge ett läroverksfenomen, men spreds också till folkskolorna. I många kommuner godkändes att skolan i sin budget kunde reservera en summa för utdelning som stipendier t.ex. för eleven med högsta medeltalet i klassen. Vid övergången till grundskolan fördelades läroverkens stipendier mellan grundskolan och gymnasiet. Ofta var det gymnasiet som fick de flesta stipendiefonderna, men grundskolorna har vanligtvis åtminstone något stipendium att dela ut. Också i yrkesläroanstalter förekommer stipendieutdelning på motsvarande sätt.

En del stipendier var kopplade till fonder såsom Signe och Ane Gyllenbergska stiftelsens fond som baserade sig på Wärtsilä aktier. Just den fondens stipendier utdelas som kamratskapsstipendier. Då det nästan alltid annars är lärarna som besluter om vilken elev som skall få ett stipendium och på så vis kan fördela dem så jämnt som möjligt mellan eleverna. I kamratskapsstipendiet är det emellertid eleverna i klassen som har i uppdrag att rösta fram den bästa kamraten.

 

Oklara utdelningsgrunder

Oftast nämns vem som erhållit stipendierna i skolans årsberättelse. Däremot står där kanske inte alltid enligt vilka kriterier stipendiet hade utdelats. Vem som tagit beslutet vid stipendieutdelningen framgår inte av årsberättelserna. Hur eleverna som mottog stipendiet använde medlen har nog aldrig följts upp även om det kunde vara befogat vid stora stipendier.

I fondernas stadgar anges också hur det skall begås med stipendiemedlen vid större förändringar som t.ex. övergången till grundskolan.

Sedan kan man fundera över syftet med stipendierna. I stadgarna står det ofta att de är en uppmuntran för eleven. Den studerande förväntas således göra minst lika gott ifrån sig också i fortsättningen. Det är väl en liten skillnad på uppmuntran och belöning, men nog kan man uppfattade stipendierna som belöning för gott arbete. Belöningar kan vara sådana yttre som beröm, stipendium eller vitsord, pokal etc., men de kan också var av en inre art som tillfredsställelse över att ha uppnått ett mål.

I samband med FNB:s gymnasieranking där gymnasiernas studentexamensresultat jämfördes med medeltalet på avgångsbetyget från grundskolan för de elever som tre år tidigare började i gymnasiet placerade sig t.ex. Katedralskolan i Åbo ofta otroligt bra bland landets gymnasier. Då ser det ju ut som om det kunde finnas ett samband mellan det rika stipendieutbudet i skolan och studentexamensprestationerna. Men med tanke på den här placeringen framhöll rektor Marianne Pärnänen att man i skolan både bland lärare och studerande brinner för vad man gör. Det är den inre motivationen som behövs för att man ska uppnå ett bra resultat (HBL, 2015).

Jag konstaterar att stipendierna under tidernas lopp har förändrats från att ha varit en förutsättning för utbildningen för mindre bemedlade elever till att ha blivit ett belöningssystem som ger duktiga elever en guldkant i tillvaron.

 

Källor:

Heurlinska skolan: en minnesskrift 1961.

Hufvudstadsbladet 15.6.2015, sida 6.

Svenska Fruntimmersskolan, Svenska Flickskolan i Åbo 1844-1955

Krokfors Krister: Västra Skolstigen 3, Gymnasiet Grankulla samskola 30 år. Helsingfors, 2007

Nyberg Folke: Borgå gymnasium – Från Viborg till Borgå 1641-1991

Tidsbilder från Åbo. Turkuseura – Åbosamfundet. 2009, Åbo.

 

Martin Gripenberg