Monthly Archives: January 2019

Elevantagningen på länsstyrelserna

Åren 1970 – 2010 hade länsstyrelserna en skolavdelning, senare benämnd bildningsavdelning, som skötte skolinspektionen, skolbyggnadsärenden och elevantagningen (från 1978)  till andra stadiets utbildning. Elevantagningen vid länsstyrelsen eftersträvade att ge alla elever likvärdiga möjligheter att antas till den utbildning de sökte. I princip antogs eleverna på basen av sitt grundskolebetyg.

Huruvida eleverna gavs lika möjligheter kunde man ändå ifrågasätta eftersom likvärdigheten var beroende av de övriga sökanden till läroanstalten ifrågavarande år. Om någon utbildningsanstalt var särskilt populär steg tröskeln för att komma in i just den skolan ibland väldigt mycket. Till en annan likadan läroanstalt kunde det vara mycket lättare att bli antagen på annan ort eller ett annat år. Det innebar att betygsnivån oftast måste vara mycket högre i städerna och särskilt i huvudstadsregionen än utanför dessa områden.

Den gemensamma elevantagningen till andra stadiets utbildning riktades till yrkesläroanstalter och gymnasier. Senare ändrades namnet till gemensam ansökan. Länsstyrelsen fick uppgifter om elevernas vitsord direkt från grundskolorna. Andra måste själva visa upp sitt betyg och fylla i sin blankett och sända den eller hämta den till länsstyrelsen. Det fanns också sökande som kom och diskuterade med länsstyrelsens tjänsteman innan de på plats fyllde i sitt ansökningsformulär. Det kunde också hända att elevens föräldrar uppenbarade sig på länsstyrelsen för att diskutera elevens fortsatta utbildning.

Formulären kontrollerades för hand av tjänstemannen på länsstyrelsen. Länsstyrelsens förslag innehöll alltid ett första alternativ, men också reservalternativ. Länsstyrelsen sände sedan uppgifterna till Statens statistikcentral, VTTK, som matade in dem i en databas ur vilken skolorna fick uppgifterna om de sökandes poäng, önskemål och prioriteringar. Genom poängsystemet, som baserade sig på elevens framgång i grundskolan uträknades elevernas möjlighet att komma in i önskad skola på andra stadiet.

Ett ökande antal läroanstalter började med åren utöver den av VTTK meddelade rangordningen också tillämpa s.k. lämplighetstest som kunde jämföras med inträdesprov. Detta gällde först inom hälsovårdsområdet, men utökades senare också till andra områden.

Elever som hade haft anpassad undervisning fick poäng som alla andra, men det noterades ändå att deras skolgång hade varit anpassad. Alltid var det inte så enkelt att ge läroanstalterna ett entydigt förslag eftersom det fanns sökande som t.ex. hade gått i skola i Sverige eller av annan orsak saknade jämförbara vitsord. De kunde därför inte beaktas i poängsystemet. Länsstyren gav sitt förslag direkt till läroanstalterna på andra stadiet. Det var ändå läroanstalten som fattade det slutliga antagningsbeslutet.

Länsstyrelsens förslag nådde vanligen läroanstalterna i början av juni varefter eleverna meddelades och skulle bekräfta att de tog emot den anvisade studieplatsen. I augusti kunde läroanstalterna ännu anta elever ifall det fanns lediga platser, men då gick ansökan inte via länsstyrelsen.

Elevantagningen överfördes till Utbildningsstyrelsen ett par år innan regionförvaltningsverken bildades 2010. På länsstyrelsens svenskspråkiga bildningsavdelningar sköttes arbetet av

Yvonne Bergholm, byråsekreterare, Helsingfors

Desirée Hindström, byråsekreterare, Åbo

Margareta Strömman, byråsekreterare, Vasa

Byråsekreterarna fortsatte med andra uppgifter på regionförvaltningsverket, bl.a. fortbildning, fakturering, och statistikuppföljning. Numera har elevantagningen helt delegerats till de enskilda läroanstalterna.

 

Källa:

Intervju med Yvonne Bergholm hösten 2018

 

Martin Gripenberg

Lääninhallitusten oppilasvalinta

Vuosina 1970-2019 lääninhallituksilla oli kouluosasto, sittemmin nimellä sivistysosasto, joka hoiti kouluntarkastukset, koulunrakentamisasiat ja oppilasvalinnat/yhteishaut (vuodesta 1978) toisen asteen oppilaitoksiin. Lääninhallitusten oppilasvalinta pyrki antamaan kaikille oppilaille samanarvoisia mahdollisuuksia päästä hakemaansa oppilaitokseen. Periaatteessa oppilaat otettiin oppilaitoksiin peruskoulutodistuksensa perusteella. Voidaan kuitenkin kyseenalaistaa, myönnettiinkö oppilaille yhtäläiset mahdollisuudet koska samanarvoisuus oli riippuvainen muista hakijoista kyseisenä vuonna kyseiseen oppilaitokseen. Jos jokin oppilaitos oli erityisen suosittu, kynnys päästä kyseiseen kouluun nousi joskus hyvin paljon. Vastaavaan oppilaitokseen voisi olla paljon helpompi tulla hyväksytyksi muualla tai toisena vuonna. Tämä tarkoittaa, että todistus oli yleensä oltava paljon parempi kaupungeissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla kuin näiden alueiden ulkopuolella.

Yhteisvalinta toisen asteen koulutukseen suuntautui ammatillisiin oppilaitoksiin ja lukioihin.  Myöhemmin nimi muutettiin yhteishauksi. Lääninhallitukset saivat tiedot oppilaiden arvosanoista suoraan luokalta 9. Toisten oli näytettävä todistuksensa ja täytettävä lomakkeensa itse ja lähetettävä se lääninhallitukselle. Oli myös hakijoita, jotka tulivat ja keskustelivat lääninhallituksen virkamiehen kanssa ennen kuin he siellä ollessaan täyttivät hakemuslomakkeensa. Tapahtui myös, että oppilaan vanhemmat ilmestyivät lääninhallitukseen keskustelemaan oppilaan jatkokoulutuksesta.

Lääninhallituksen virkamies tarkasti lomakkeet käsin. Lääninhallituksen ehdotus sisälsi aina ensimmäisen vaihtoehdon, mutta myös varavaihtoehtoja. Sitten lähetettiin lomakkeet Valtio tietokonekeskukselle, VTTK: lle, joka syötti ne tietokantaansa, josta koulut saivat tietoa hakijoiden pisteistä, toiveista ja prioriteeteistä. Pisteytysjärjestelmän avulla, joka perustui opiskelijan menestykseen peruskoulussa, laskettiin oppilaiden mahdollisuus päästä haluttuun kouluun toisella asteella.

VTTK: n ilmoittaman sijoituksen lisäksi yhä useammat oppilaitokset alkoivat vuosien varrella vaatimaan n.s. sopivuustestiä, jota voitaisiin verrata sisäänpääsytesteihin. Tämä koski ensiksi terveydenhuoltoalaa, mutta laajennettiin myöhemmin myös muille aloille.

Mukautetun opetuksen oppilaat saivat pisteitä kuten kaikki muutkin, mutta todettiin kuitenkin, että heidän koulutustaan oli ollut mukautettu. Ei aina ollut helppoa antaa selkeää ehdotusta oppilaitoksille, koska oli hakijoita, jotka esimerkiksi olivat käyneet koulua Ruotsissa tai jolta vertailukelpoiset arvosanat toisesta syystä puuttuivat. Siksi heitä ei voitu ottaa huomioon pistejärjestelmässä. Lääninhallitus antoi ehdotuksensa suoraan toisen asteen oppilaitoksille. Kuitenkin oppilaitos itse teki lopullisen hyväksymispäätöksen.

Lääninhallitusten päätökset saapuivat yleensä oppilaitoksiin heinäkuun alussa. Sen jälkeen oppilaan oli vahvistava, että hän ottaa osoitetun opiskelupaikan vastaan. Elokuussa oppilaitokset pystyivät vielä hyväksymään oppilaita vapaaksi jääneille opiskelupaikoille, mutta silloin hakemus ei enää käynyt lääninhallituksen kautta.

Oppilaanotto siirrettiin Opetushallitukselle pari vuotta ennen kuin aluehallintovirastot perustettiin vuonna 2010. Lääninhallitusten ruotsinkielisillä sivistysosastoilla työn olivat hoitaneet:

Yvonne Bergholm, toimistosihteeri, Helsingissä

Desirée Hindström, toimistosihteeri, Turussa

Margareta Strömman, toimistosihteeri, Vaasassa

Lääninhallitusten lakkauttamisen jälkeen nämä toimistosihteerit jatkoivat aluehallintovirastoissa toisissa tehtävissä kuten täydennyskoulutuksessa, laskutuksessa ja tilastojen seurannassa. Nykyään oppilasvalinta on siirretty täysin yksittäisille oppilaitoksille.

 

Lähde:

Haastattelu Yvonne Bergholmin kanssa syksyllä 2018

 

Martin Gripenberg