Kesäkuussa kirjoitin, että Rooman sopimuksessa vuonna 1957 silloisen Euroopan talousyhteisön jäsenmaat Ranska, Saksa ja Italia päättivät jättää koulutuspolitiikan jäsenmaiden omaksi asiaksi, paitsi ammatinopetuksen osalta. Sen jälkeen Euroopan Unionin koulutuspolitiikkaan on vaikuttanut joukko globaalisia toimijoita kuten UNESCO, OECD, WTO, Maailmanpankki, IMF, IEA ja GATT. Näistä useat katsovat koulutusta rahapolitiikan näkökulmasta eikä pelkästään ihmisten kehityksen näkökulmasta. Esim. OECD:n tavoite on korkein mahdollinen taloudellinen kasvu ja pienin mahdollinen työttömyys. OECD on kuitenkin todennut, että koulutuksella on myönteinen vaikutus näiden tavoitteiden pääsemiseen. Siksi organisaatio on perustanut sekä koulutuskomitean että koulutustutkimuskeskuksen. Tutkimuskeskuksen nimi lyhennetään CERI. Tämä tutkimuskeskus hallinnoi mm. tutkimusohjelmaa PISA, jolla selvitetään eri maiden nuorten oppimistuloksia.
Maastrichtin sopimus 1993 teki Euroopan yhteisöstä Euroopan unionin. Tässä sopimuksessa koulutus nousi ensimmäisen kerran tärkeäksi asiaksi itsenäisenä teemana, eikä ainoastaan työvoimapolitiikan näkökulmasta. Unionin valta jäi kuitenkin vielä varsin vähäiseksi koulutusasioissa. Artikloissa 127 ja 128 todettiin, että unioni avustaa jäsenmaita laadukkaan koulutuksen järjestämisessä. EU:n vihreä kirja 1993 esitteli koulutuspolitiikassa käsitteen eurooppalainen ulottuvuus. Tähän liitettiin vuonna 1993 jo 1987 aloitettu Erasmus-ohjelma. Tämä ohjelma mahdollisti opiskelijavaihdon eri maiden välillä. Erasmus-ohjelma liitettiin uuteen Sokrates-ohjelmaan, jonka tavoitteena oli tarjota mahdollisuuksia koko Euroopan laajuisen koulutuksen alueella. Sokrates ohjelmassa oli Erasmuksen lisäksi seitsemän muuta ohjelmaa, joista tärkeimmät olivat Comenius, Grundtvig, Lingua ja Minerva. Koska EFTA maat heti pääsivät osallistumaan EU:n ohjelmiin, Suomikin sai osallistua niihin. Vuonna 1995 Suomi sitten liittyi Euroopan unioniin.
Vuonna 2002 hyväksyttiin koulutusohjelmien tulevaisuuden tavoitteita koskeva työohjelma. Ohjelma keskittyi kolmeen tavoitteeseen:
- EU-maiden koulutusohjelmien laadun ja vaikuttavuuden parantamiseen,
- koulutusohjelmiin pääsyn helpottamiseen ja
- koulutusohjelmien ja ympäröivän maailman lähentäminen toisiinsa.
Vuonna 2007 Lissabonin sopimuksessa todettiin Euroopan olevan suuren muutoksen äärellä. Globalisaatio ja tietoon perustuva talous asettivat uusia vaatimuksia hyvinvoinnin edistämiselle. Koulutus nähtiin merkittävänä tekijänä EU:n tavoitteessa tulla maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi tietoon perustuvaksi taloudeksi. 2000-luvulla on unionin koulutuspolitiikka huomattavasti aktivoitunut. Laadittiin kokonaisohjelma unionin koulutuspolitiikalle. Koulutuksen tavoiteohjelmassa 2010 määriteltiin kolme päätavoitetta:
- Ensimmäinen oli koulun laadun ja vaikuttavuuden merkittävä parantaminen huolehtimalla opettajien ja kouluttajien laadusta. Samalla määriteltiin myös ne perusvalmiudet, jotka Euroopan unionin kansalaisten tulisi saada peruskoulutuksesta.
- Toinen koski koulutukseen pääsemistä ja yksilön mahdollisuuksia kouluttautua haluamallaan tavalla. Lisäksi panostettiin tekijöihin, jotka vaikuttavat opiskelumotivaatioon. Tässä yhteydessä puhuttiin myös oppimisvaikeuksista, vammaisista ja syrjäisillä alueilla asuvista.
- Kolmas koski koulutuksen lähentämistä muun ympäristön kanssa. Lähentäminen määriteltiin tiiviimpänä yhteistyönä elinkeinoelämän, tutkimuksen ja koko yhteiskunnan Tällä tavalla toivottiin edistettävän mm. yrittäjyyttä. Konkreettisena tavoitteena todettiin, että kaikkien tarvitsisi osata ainakin kahta vierasta kieltä.
Jäsenmaiden keskeiset vertailut 2010-luvulla olivat siinä mielessä masentavia, että annetuista lisäresursseista huolimatta jäsenmaiden tulokset eivät vastanneet odotuksia. Erot eri maiden välillä olivat hyvin suuret. Jo tästä syystä koulutuspolitiikkaa painotettiin EU:n tavoiteohjelmassa 2020. Tämä näkyy erityisesti seitsemällä painopistealueella. Jotta koulutuspolitiikka perustuisi faktoihin EU on päättänyt seurata määritettyjä indikaattoreita ja vertailuarvoja. Nämä määriteltiin jo vuoden 2010 tavoiteohjelmassa. Nyt EU pyrkii siihen, että vuoteen 2020 sekä koko unionissa että jäsenmaissa
- Vähintään 95 % kaikista yli 4 vuotiaista alle kouluikäisistä lapsista osallistuisivat esikoulutoimintaan.
- Vähemmän kun 15 % alle 15 vuotiaista koululaisista on puutteellisia taitoja lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä.
- Alle 10 % koululaisista jättävät koulunkäyntinsä ja koulutuksensa kesken.
- Vähintään 40 % kaikista 30-34-vuotiaista on korkeakoulukoulutusta.
- Vähintään 15 % aikuisväestöstä (25-64-vuotiaat) osallistuu jatkuvaan koulutukseen.
- Kaikista 19-34-vuotiaista vähintään 20 % korkeakoulukoulutuksen ja vähintään 6 % perusammattikoulutuksen omaavista on suorittanut harjoittelujakson ulkomailla.
- 20-34-vuotiaista, jotka viimeisten 13-vuoden aikana ovat suorittaneet korkeakoulu- tai ammattitutkintonsa, on vähintään 82 % saanut työpaikan.
Vaikka tiedostamme erilaisia puutteita koulutusjärjestelmässämme Tilastokeskuksemme mukaan Suomi täytti jo 2005 suurimman osan EU:n esittämistä kriteereistä. Tilastokeskus totesi kuitenkin, että Suomessa meillä on toisenlainen näkökulma koulutustavoitteisiin. Meillä ei tarvitse olla huolissaan lapsista, jotka jättävät peruskoulun kesken, vaan nuorista, jotka jättävät ammattikoulutuksen kesken. Turun Sanomissa vuonna 2017 julkaistun uutisen mukaan Suomi olisi ainoa EU-maa, joka täyttäisi kaikki asetetut kriteerit.
Sekä meillä että muualla Euroopassa on vielä pitkä matka siihen, että kaikki aikuiset osaisivat käyttää kahta vierasta kieltä. Jos EU päätäisi vertailla jäsenmaitaan sen suhteen missä ainakin puolet aikuisväestöstä pystyy käyttämään kahta vierasta kieltä tulisivat kyllä Belgia ja Suomi listalle hyvin korkealle, koska näissä maissa jo on kahta virallista kieltä, jotka eivät ole englantia.
Martin Gripenberg
Lähteet:
Suomalainen ja virolainen koulutus ja EU:n uusi koulutuspolitiikka. Toim. Risto Rinne, Larissa Jõgi, Riina Leppänen, Marjaana Korppas & Kirsi Klemelä. Turku 2008.
EU:n kotisivu:
http://www.europarl.europa.eu/atyourservice/fi/displayFtu.html?ftuId=FTU_5.13.3.html
http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/table.do?tab=table&init=1&language=en&pcode=t2020_40&plugin=1
http://ec.europa.eu/europe2020/pdf/europe2020stocktaking_annex_fi.pdf
Tilastokeskuksen kotisivu:
http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-09-26_008.html?s=0
Huttunen Sakari, Koskela Ville: Eurooppalaisen koulutuspolitiikan vaikutus Suomeen 2000-luvulla. Progradu tutkielma Tampereen yliopiston kasvatustieteellisessä yksikössä. Tampere 2012.