Kriittiset yhteiskunnalliset näkemykset koulun historiasta

Kasvatuksen historian ja filosofian kevätpäivät 2021 järjestettiin virtuaalisesti 14.-15.6.2021. Molemmat päivät alkoivat yleisellä luennolla. Päivän aikana pidettiin pari istuntoa, joissa tutkijat esittelivät ideoitaan, suunnitelmiaan tai havaintojaan.

Maanantain yleisluennon (keynotes) piti Olli-Pekka Moisio Jyväskylän yliopistosta suomeksi ja tiistaina Joesphine Hoegaerts Helsingin yliopistosta englanniksi. Molemmat luennot käsittelivät huonossa asemassa olevia yhteiskuntaryhmiä ja erityisesti Moisio viittasi paljon kriittiseen ajatteluun, kun taas Hoegaerts korosti käsitettä subaltern. Termi nimeää ja tunnistaa väestön osaa, joka on sosiaalisesti, poliittisesti ja maantieteellisesti suljettu valtahierarkian ulkopuolelle. Termi juontaa juurensa kolonialismin tutkimuksesta.

Moision otsikkona oli Utopia, demokratia ja kasvatus. Luennollaan hän viittasi paljon utopistiin William Morrisiin ja hänen ajatukseensa siitä, miten kapitalismi vaikuttaa yhteiskuntaan. Hän käsitteli myös useita muita utopistisia opettajia, kuten Freireä ja John Deweytä, ja korosti, että lapsen alisteinen asema opetusympäristössä ei tue demokraattisen lähestymistavan kehittämistä yhteiskunnassa.

Hoegaertin otsikko oli Measuring Silence and Letting the Subalters Shout: Attending to Sounds and Voices in the History of Education. Hän korosti lapsen kyvyttömyyttä puolustaa itseään suullisesti koulutuksen yhteydessä. Päättäjät kokevat lasten äänet usein vain meluksi. Antonio Gramsci kehitti termin subaltern tunnistaakseen kulttuurisen hegemonian, joka sulkee pois ja syrjäyttää tietyt ihmiset ja yhteiskuntaryhmät yhteiskunnan sosioekonomisista instituutioista. Hän väitti, että lapset voidaan nähdä tällaisena ryhmänä. Olisi hyvä kuunnella enemmän heidän tarpeitaan kuin antaa päättäjien asettaa puitteet koulutukselle. Suuri haaste on pystyä kuuntelemaan lasten ääntä.

Päivien neljä työryhmää käsittelivät kouluhistoriaa, kasvatusfilosofiaa, kasvatustiedettä ja kasvatuksen historiaa.

Teemassa kouluhistoria aloitin omalla puheenvuorollani ”Koulun uniikki historia”, jota käsittelin edellisessä blogissani. Sen ydin on, että jokaisella koululla on ainutlaatuinen historia vaikka koulujärjestyksillä pyritään tekemään kaikista samantyyppisistä kouluista samanlaisia.

Matti Roisio ja Heli Valtonen puhuivat koulutuksen järjestämisestä kriisin jälkeen.  Erja Kosonen ja Annika Tammela kertoivat tutkimuksestaan laulamisen tärkeydestä ja sen kehittymisestä. He olivat käyneet läpi monia vanhoja koulussa käytettyjä laulukirjoja ja osoittivat kuinka virsilaulusta on Orff-musiikin kautta kehittynyt moderni musiikinopetus.

Pedagogisen filosofian teeman alla Eeva Kallio puhui modernista viisauden tutkimuksesta ja siitä, mitä se voi tuoda koulutusjärjestelmälle.

Henri Pettersson puhui kriittisestä ajattelusta, kriittisestä pedagogiikasta ja valaistumisen perinnöstä.

Matti Taneli ja Veli-Matti Rissanen tulkitsivat Ciceron ja Kantin moraalin merkitystä koulunkäynnille.

Esko Harni ja Janna Inkeroinen keskustelivat siitä, mitä poliittisen talouden koulutusosaaminen voi tarkoittaa.

Pedagogiikan teeman alla Minni Matikainen puhui aiheesta “Transformatiivisen oppimisen problematisointi aikuiskoulutuksen tavoitteena”. Transformatiivinen oppiminen on pedagoginen teoria, jonka on kehittänyt amerikkalainen sosiologi Jack Mezirow. Teoriana se tarkoittaa, että “perspektiivimuunnoksen” prosessilla on kolme ulottuvuutta: psykologiset (muutokset itsensä ymmärtämisessä), vakaumukselliset (uskomusjärjestelmien uudistus) ja käyttäytymismallit (elämäntavan muutokset).

Sari Niukkanen keskusteli esikoulunopettajien tulkinnasta koskien lasten oikeuksia.

Eetu Pikkarainen puhui suomalaisen pedagogiikan teoreettisesta rakenteesta. Valitettavasti kuuntelijan keskittymiskyky herpaantuu niin monen teoreettisen esityksen jälkeen vaikka teema olisi kuinka kiinnostava.

Koulutushistorian teeman aikana Arja Turunen puhui kansalaisena yhdistyksestä 9 ja radikaalin seksivalistusideologian kasvatuksesta.

Niko Noponen puhui vapausmyssyn historiasta ja sen puolueen kasvatusajatuksista. En ollut kuullut tällaisesta myssystä aikaisemmin, mutta ymmärrän sen liittyvän jotenkin niihin ajatuksiin, joita myssypuolue puolusti Ruotsissa Vapausaikana (1700-luku).

Karoliina Puranen puhui oppikoulujen kurinalaistavista ja kategorisoivista rangaistuskäytänteistä.

Anna Niiranen puhui tulevaisuuden tekijöistä: raskaudesta, äideistä ja lapsuudesta 1800-luvun ohjaavassa kirjallisuudessa.

Näkemykseni on, että ohjelma oli monipuolinen, palkitseva ja monessa suhteessa ajankohtainen. Hieman yllättynyt olin siitä, mitä koin vahvana vasemmistolaisena ideologiana useissa esityksissä. Se, että tämä yllätti minut, johtui jyrkästä vastakohdasta vallitsevalle konservatiiviselle sosiaaliselle hengelle, jossa populistiset puolueet ovat viime vuosina menestyneet aika hyvin. Sen ei ehkä olisi pitänyt yllättää minua niin paljon, koska ennen kaikkea konservatiivien ja radikaalien välinen kuilu on kasvanut tänä aikana.

Nyt aiempaa selvemmin koulutushistorian tutkimus Suomessa on siirtynyt kouluista ja kouluhallinnosta yliopistojen hoidettavaksi. Tämä on johtanut myös painopisteen siirtymiseen koulun arjesta periaatteellisiin ja filosofiseen päättelyyn koulutuksen tehtävistä. Tämä voidaan nähdä tervetulleena kehityksenä sisäänpäin lämpenevästä lähinäköisyydestä laajempiin perspektiiveihin.

Martin Gripenberg


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s