Koulun uniikki historia

Kasvatuksen historian ja filosofian kesäpäivillä 14-15.6.2021 esitin erään tutkimusidean, koska työelämäni aikana olen ehtinyt tutustua monenlaisiin kouluihin. Viime syksynä sain käteeni äskettäin ilmestyneen piispa Gustav Björkstrandin kirjoittaman Uudenkaarlepyyn kristillisen kansanopiston satavuotishistoriikin. Edellisenä vuonna peruskoulu Villa skola Kokkolassa oli julkaissut 125-vuotishistoriikkinsa.  Kaikki historiikit eivät käsittele noin vanhoja kouluja. Esim. Kauniaisten ruotsinkielinen lukio julkaisi vuonna 2007 30-vuotis historiikkinsa. Melkein joka vuosi ilmestyy yksi tai kaksi ruotsinkielistä kouluhistoriikkia.

Nämä historiikit osoittavat, että opettajien tekemää työtä arvostetaan ja monet entiset oppilaat mielellään muistavat kouluaikaansa. On varmaan kirjoitettu satoja tällaisia kouluhistoriikkeja, jotka kaikki painottavat oman koulun ainutlaatuisuutta. Nimekkäistä kouluista on ehditty kirjoittaa useita historiikkeja, kun toisista taas ei ole kirjoitettu ainuttakaan. Lähdekriittisestä näkökulmasta tällaiset historiikit edustavat aitoa historianäkemystä, mutta voi olettaa, että ne yleensä ovat taipuvaisia näkemään kyseisen koulun positiivisessa valossa. Aikakriteerin mukaan mitä pitempää aikaväliä historiikki käsittelee, sitä vanhemmista teksteistä se saattaa olla riippuvainen. (Marklund, 2020)

Saadakseni kuvan historiikkien määrästä olen alkanut laatia verkkoon luetteloa Suomen ruotsinkielisistä kouluista, koska ne ovat Suomen vanhimpia. Myös Sipoon koulumuseo on laatinut omasta kunnastaan verkkoon samantapaisen luettelon kunnan kaikista kouluista, mutta monesta kunnasta ei ole mitään valmiita luetteloita. Tässä työssä olen saanut paljon apua internetissä olevista suomenkielisistä luetteloista Suomen oppikouluista ja kansakouluista. Wikipediassa on myös luettelo, joka on osa pidempää luetteloa kaikista Suomen oppilaitoksista. Tässä luettelossa on kuitenkin vain 62 ruotsinkielistä oppilaitosta, joista 28 ovat peruskouluja ja vain 5 vanhempia kouluja eivätkä muutenkaan ole täysin luotettavia. Nämä luettelot eivät sisällä vanhimpia kouluja kuten triviaali- ja alkeiskouluja, koska ne olivat pääasiassa latinakouluja. On vaikea yksiselitteisesti määritellä koulua, koska sama koulu on saattanut esiintyä erinimisenä ja eri kunnissa, tai kuten ammatillisella puolella nykyisin yhdistettynä suuremmaksi yhtymäksi. Kuntien yhdistäminen ei ainakaan ole helpottanut koulujen laskemista. Koulu on opettajien ja oppilaiden työpaikka.

Helmikuussa kun yritin laskea oman luetteloni ruotsinkielisiä kouluja, pääsin lukuun 859 koulua, mutta monista tiedän vain nimen. Arvelen kuitenkin, että mainittuun koululuettelooni ovat päässeet yli 90 % Suomen ruotsinkielisistä kouluista. Noin puolelle näistä olen tähän mennessä löytänyt muitakin tietoja kuin pelkän koulun nimen.

Selitys tuohon hämmästyttävään suureen lukuun on, että monella koululla on ollut eriniminen edeltäjä johtuen koulujärjestyksen ja paikallisten olojen muutoksista.  Jos samaksi kouluksi laskisi sellaiset koulut, joita katsotaan olevan koulun edeltäjiä, laskisi kokonaisluku huomattavasti. Esimerkkinä eräs Suomen vanhimpia kouluja, nykyinen Porvoon lukio – Borgå gymnasium, jolla on vuodesta 1409 ollut yli 10 edeltäjää. Melkein kaikilla oppikouluilla ja lukioilla on ollut useita edeltäjiä. Kansakouluja taas oli aikaisemmin melkein joka kylässä. 1970-luvulla ne kansakoulut ja oppikoulut, joita ei lopetettu muutettiin peruskouluiksi. Koska Suomen kouluverkko on muuttunut niin voimakkaasti tuo luku 859 ruotsinkielistä koulua saattaa olla alakantissa. Vain osalle kouluista on kirjoitettu historiikki, mutta jo se, että koulun nimi tunnetaan mahdollistaa sen historian selvittämistä. Kun otsikossa kuvailen koulun historiaa käyttäen sanaa uniikki, teen sen nimenomaan painottaakseni, että vaikka kauan on pyritty laatimaan yhtenevää koulujärjestelmää, jokaisen koulun historia eroaa toisten koulujen historiasta monista erilasisista syistä.

Koko tämän kiinnostuksen Suomen kouluhistorian tutkimukseen herätti jo 1770-luvulla Åbo Akademin rehtori Henrik Gabriel Porthan, kun hän julkaisi aiheesta artikkeleita sanomalehdessään ”Tidningar utgifna av et Sällskap i Åbo”. Sen seurauksena

Porvoon lukion silloinen rehtori Magnus Jakob Alopaeus aloitti tutkimuksensa Viipurin lukion historiasta. Viipurin lukio oli perustettu 1641, mutta vaikka se oli tuomiokirkon koulu se ei koskaan saanut katedraalikoulun asemaa. Lisäksi koulu joutui lopettamaan 1710 kun Uudenkaupungin rauhassa Viipuri sekä muut rajan itäpuolella olevat alueet joutuivat Venäjälle. Siinä yhteydessä paljon asiakirjoja tuhottiin. Alopaeus joutui siksi kaivamaan tietoja Ruotsin arkistoista, kun hän aloitti tutkimuksensa noin 60 vuotta koulun lopettamisen jälkeen.

Vuonna 1776 hän piti asiasta puheen Porvoon lukiossa. Hän kirjoitti myös lehteen siitä, kuinka Viipurin lukiolaiset olivat osallistuneet Venäjänvastaiseen sotaan 1656. Tässä hän käytti tekstiä Viipurin lukion matrikkelista.

Oikeastaan Alopaeus oli laatimassa Porvoon poikalukion historiaa. Asia oli nimittäin niin, että sodan jälkeen päätettiin siirtää Viipurin lukio Porvooseen. Tänäkin päivänä Porvoon lukiossa on ainutlaatuinen kirjasto, josta löytyy Viipurin lukiosta peräisin olevia teoksia jopa 1600-luvulta alkaen. Lopuksi Alopaeuksen historiikki valmistui viitenä niteenä.

Suomen vuoden 1872:n koulujärjestyksellä lukioista tuli 8-luokkaisia lyseoita ja sen mukaan Viipuriin perustettiin uudestaan koulu nyt lyseon muodossa. Tämä koulu ehti toimia aina viime sotien aikaan asti, jonka jälkeen opettajat ja oppilaat taas jouduttiin siirtämään Suomeen. Tätä koulua ei kuitenkaan käsitellä Porvoon lukion historiikissa.

Sitten vuonna 1975 peruskouluun siirtymisen yhteydessä Porvoon lyseo yhdistettiin tyttökouluun ja kolmeluokkainen Borgå gymnasium syntyi uudestaan yhteiskouluna. Sen jälkeen lukiosta on tullut luokaton ja se hyväksyy opiskelujen venymisen neljään vuoteen sekä on aloittanut yhteistyön ammatillisen koulun kanssa siten, jonka opiskelijat pystyvät kirjoittamaan ylioppilaaksi Borgå gymnasiumista. Näemme siis, että sekä koulujärjestykset että paikalliset olosuhteet ovat vaikuttaneet tämän koulun historiaan.

Alopaeuksen historiikki Viipurin ja Porvoon lukioista ei ole ainoa näistä kouluista. Viipurin lukion seuraajasta Porvoon lukiosta on kirjoitettu ainakin kymmenkunta historiikkia, jokainen oman aikansa tyylillä painottaen asioita, jotka kulloinkin tuntuivat mielenkiintoisilta. 7

Koska 1800-luvun keskivaiheille asti kaikki Suomen koulut olivat ruotsinkielisiä, on ollut käytännöllistä rajata kiinnostukseni nimenomaan Suomen ruotsinkielisiin kouluihin. Toisaalta täytyy todeta, että kaikki aikaisimmat koulut, joilla oli oletettavasti ruotsinkielistä opetushenkilökuntaa eivät opettaneet ruotsin kielellä vaan latinan kielellä. Aina noin 1700-luvulle asti opetuskieli oli latina, koska koulut valmistivat opiskelijoita pääasiassa pappisvirkoihin ja aikansa koulutettuun yhteiskuntaan, jossa latina kauan oli ainoa kieli, jonka katsottiin olevan sivistyskieli, vaikka saksan ja ranskan kielten merkitys vähitellen kasvoi.

Pariisin yliopistossa vuodesta 1547 kaunopuheisuuden professorina toiminut Pierre de la Ramée totesi, että sivistyskielenä kreikka oli latinaa paljon vanhempi, koska koulutuksen juuret olivat Kreikassa. Siksi hän halusi sisällyttää kreikan kielen silloisten koulujen opetussuunnitelmaan. Kreikkalaisen kulttuurin mukaan hän halusi myös opetuksen muuttuvan käytännön-induktiivisemmaksi. Siksi hän painotti, että opetukseen tulisi sisällyttää enemmän reaaliaineita ja opiskelijoiden äidinkieltä tulisi käyttää useammin (Hanho 1943, 20).

Ruotsi-Suomessa koulujärjestykset kirjoitettiin alussa aina latinan kielellä, kunnes vuonna 1696 Pierre de Raméen hengessä kirjoitettiin ensimmäinen koulujärjestys ruotsin kielellä. Tätä vuotta voi pitää käänteentekevänä äidinkielen merkitykselle. Tietenkään se ei tarkoittanut, että kaikkien koulujen opetuskieli olisi heti muuttunut ruotsiksi. Äidinkielistä opetusmateriaalia ja sanastoa puuttui pitkään. Tässä hengessä piispa Mikael Agricola aloitti myös suomentamaan Raamattua ja aapista. Tarkoitus oli, että niitä käytettäisiin alueilla, joilla oli enemmän suomenkielisiä oppilaita. Opetuskielen muutos oli kuitenkin hidas prosessi ja Porvoon lukion historiikissa kerrotaan, että tässä ruotsinkielisessä koulussa joskus 1800-luvun alussa luettiin suomenkielistä Raamattuakin. Ehkä siksi, että koulussa oli myös suomenkielisiä oppilaita, koska suomenkielisiä kouluja ei vielä ollut.

Turun Katedraalikoulu on Suomen kaikkein vanhin koulu, perustettu ilmeisesti jo vuonna 1276. Koulu toimi pitkään Turun tuomiokirkon ympärysmuurissa olevassa tilassa. Aikaa myöten tämäkin koulu on toiminut eri koulujärjestelmissä ja siksi myös eri nimisenä ja välillä Turun sijasta Raumalla. Tietysti opetuskieli tässäkin koulussa oli pitkään latina, mikä muuttui joskus parisen sataa vuotta sitten ruotsiksi. Latinaa käytettiin myös pedagogioissa, joita jo 1600-luvulla oli perustettu ympäri Suomea. Näin pyrittiin valmistamaan rahvaan eniten lukuhaluisia poikia pappisvirkaan. Joskus kansankieltä ehkä jouduttiin käyttämään pedagogioissa avuksi sen mukaan, kuin opettajat sitä hallitsivat.

Pedagogioissa ei yleensä opetettu aatelissukujen poikia. Heitä yleensä opetettiin kotona perheessä informaattorin toimesta. Nämä olivat usein pidemmälle ehtineitä rahvaasta tulleita yliopisto-opiskelijoita, jotka opiskelujensa aikana ottivat pidempiä työjaksoja kerätäkseen varoja seuraavaa opiskelujaksoaan varten. (Larsson, Westberg 2019, 93-104; Stenberg 2014).

Koulua voi katsoa siltä kannalta, että se on aikaan sidottu ilmiö, jolla on tietty historia, henkilökunta, oppilaskunta ja rakennuksia. Koulujen kesken voi tietysti löytää joitakin yhteisiä vaiheita esim. niiden perustamisista ja lopettamisesta ja koulujärjestysten aiheutettuja muutoksia, mutta paikalliset olosuhteet ovat myös voineet vaikuttaa. Yksittäisen koulun perustamiseen on saattanut tapahtua hyvin ainutlaatuisissa olosuhteissa.  Porvoon lukio ja Turun Katedraalikoulu ovat hyviä esimerkkiä siitä.

Oppikoulujen perustaminen Helsinkiin osoittaa myös miten eri yhteiskuntaryhmät ovat tahtoneet kouluja, jotka vastasivat ryhmän näkemykseen yhteiskunnan koulutustarpeesta. Siksi perustettiin Helsinkiin klassillisia kouluja, reaalikouluja, naisten kouluja, yhteiskouluja ja jonkun tietyn pedagogiikan kouluja. Maaseudulla monet koulut perustettiin viranomaisten toimesta. Toisaalta, kun viranomaisilta puuttui kiinnostusta tai resursseja, kansakoulut perustettiin yksityiskouluina, jotka usein myöhemmin kunnallistettiin.

Koulutus oli alun perin tarkoitettu vain pojille. Rahvaan tytöille yleensä ei ollut muuta koulutusta, kun mitä äiti tai joku kyläläinen saattoi antaa. Kylissä järjestettiin kuitenkin jo 1600-luvulla kinkereitä rahvaan uskonnontiedon ja lukutaidon tarkistamiseksi. Aatelisneidot olivat kuitenkin toisessa asemassa. Heille järjestettiin koulutusta kotona vastaavalla tavalla kuin aatelispojille, sillä erolla, että tyttöjen opettajalla yleensä ei ollut mitään muodollista koulutusta. Suomen ensimmäinen tyttökoulu perustettiin vasta vuonna 1835 Helsinkiin. Esikuvana taisi olla Viipurin saksankielinen Töchterschule. Tätä koulua seurasi sitten 1800-luvulla useita muita tyttökouluja paikkakunnilla, joissa asui yläluokkaa. Näissä kouluissa opetuskieli oli ruotsi, koska se oli opettajien hallitsema kieli, vaikka oletettavasti tytöistä varmaan monet saattoivat olla kotoisin suomenkielistä kodeista. Suomenkielistä oppimateriaaliakaan siihen aikaan ei vielä juuri ollut.

Eri koulujen historiikkien muodot ovat huomattavasti muuttuneet Alopaeuksen ajalta. Kun Viipurin lukion historiikki käsitteli lähinnä koulun opettajia, uudemmissa historiikeissa, kuten Uudenkaarlepyyn kristillisen kansanopiston historiikissa käsitellään asioita laajemmin, kuten koulun luonne, sen perustaminen, talous ja tilat sekä luottamushenkilöt, kouluelämä, opettajat, oppilaat, oppilaanhankinta, opetuslinjat, kurssimuotoisuus ja kansainvälinen toiminta. Jopa koronakriisi on mahtunut tähän historiikkiin.

Monelle historiikille yhteistä on kuitenkin, että historiikki on jaksotettu rehtoreiden mukaan, koska he ovat antaneet oman leimansa koulun henkeen. Vakiona historiikeissa ovat yleensä koulun perustaminen, talous ja tilojen hankinta, rehtorit ja oppilaat, opetuksessa tapahtuneet muutokset ja yhteistyö muiden koulujen kanssa. Tärkeää on myös koulun tulevaisuudennäkymät tai lopetettujen koulujen osalta se, kuinka koululle ja sen rakennuksille sitten kävi.

Kun vertailee Viipurin ja Porvoon lukioiden historiaa Suomen vanhimpaan koulun Turun Katedraalikoulun historiaan huomaa, että kovin paljon yhtäläisyyksiä ei ole. Tämä on luonteenomaista koulujen historialle. Ne ovat usein hyvin erilaisia, koska koulujen historia liittyy kyseisen alueen merkitykselliseen historiaan. Kun kouluja on yhdistetty tulevat ne edustamaan yhä suurempaa aluetta. Jokainen koulu edustaa tietyn sosiaalisen ja maantieteellisen ryhmän alueen tai seudun koulutuspyrkimyksiä. Alueen ja koulun kehitys ovat riippuvaisia toisistaan. Koulun henki, opettajakunta, tilat, palvelut ja oppilaskunta vaihtelevat siksi koulusta toiseen.

Koulujen erilaisuus on kiinnostavaa, koska eri kouluissa on pyritty toteuttamaan hieman erilaista koulutusfilosofiaa, ja tämä monimuotoisuus antaa oppilaille mahdollisuuden kehittyä edellyttäen, että koulun filosofia ja oppilaan koulutustarpeet kohtaavat. Ajatus yhtenäisen koulujärjestelmän perustamisesta peruskoulujärjestelmän muodossa oli hyvä ajatus, mutta se ei merkitse, että kaikki peruskoulut olisivat samanlaisia ja yhtä sopivia kaikille oppilaille. Koulu on hallinnollinen ratkaisu, joka ei välttämättä sinänsä sovi kaikille oppilaille. Eli ei ole yhdentekevää missä koulussa oppilas saa koulutuksensa.

Lähteitä:

Björkstrand Gustav skolan för livet. Ett sekel med Kristliga Folkhögskolan i Nykarleby 1920-2020. Estland 2020.

Esbjörn Larsson, och Johannes Westberg (red.) Utbildningshistoria, Lund 2019, 93-104;

Festskriften 125 år Villa skola

Hanho: Suomen oppilaitoksen historia, ensimmäinen osa, Porvoo 1947

Marklund, Emil: Läroverket i Skellefteå 100 år. Högtidsfirandet och historik i minnes- och inbjudningsskrifter. Ingår i Föreningen för svensk undervisningshistorias skrift 224: Skolans högtider. Stockholm 2020.

Pehr Stenbergs levernesbeskrivning 1758- 1807, Umeå 2014

Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomalaiset_oppilaitokset

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomen_ruotsinkieliset_oppilaitokset

Sipoon koulut: https://www.google.com/maps/d/u/0/viewer?mid=1sNg0_VJaK4ydZVlsGSzCr7miyWsytdhU&fbclid=IwAR3L1g2FsWr7NZhDVnmpeaAy8X8H8U-0WyLEKzlDu7eRmDqQhma5QdvaWHE&ll=60.48475989168134%2C25.226443193554687&z=12

Martin Gripenberg

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s