Oppilas asiakkaana koulutuskaupassa

Henkilö, joka saapuu hankkiakseen uutta tietoa, on aikojen saatossa saanut kymmeniä eri nimikkeitä kuten opetuslapsi, aloittelija, kisälli, noviisi, oppilas, opiskelija yms. Uusliberalismi lisää siihen käsitteen asiakas, mikä antaa oppilaskäsitteeseen uuden sävyn.

Kun aikaisemmin harvoin oli olemassa vaihtoehtoisia paikkoja, joista oli mahdollista hankkia tietoja, oppilas oli pitkälti sitoutunut kouluun tai oppimispaikkaan. Käytännössä oppilas pystyi kuitenkin vaihtamaan toiseen oppimispaikkaan, vaikka se aiheutti suurempia hankaluuksia kuin tänä päivänä.

Erikoista asiakaskäsitteessä on, että se painottaa oppilaan valintamahdollisuuksia ja mahdollisuuksia valita pois tarjottuja vaihtoehtoja. Suomen laki määräkin oppimisvelvollisuudesta eikä koulupakosta kuten monessa muussa maassa. Tosin suomalainen yhteiskunta on tarjonnut kansakoulua, kansalaiskoulua ja oppikoulua, tänä päivänä korvattuna peruskoululla, ammattikoululla ja lukiolla. Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko käyttää näitä yhteiskunnan tarjoamia palveluja. Myös koulussa oppilas pystyy tekemään valintoja eri kouluaineiden välillä esim. tekstiili- ja puutyön tai eri kielten välillä. Oppilaalla on useimmiten myös mahdollisuus valita lisäaineita tai valita vähemmän tai enemmän vaativaa koulutustasoa.

1990-luvulla sain kerran tehtäväkseni matkustaa etelä-Viroon Võrun kaupunkiin puhumaan niihin aikoihin Suomessa ajankohtaisista koulukysymyksistä. Nyt sattui niin, että Helsingissä keskusteltiin silloin koulumaailmassa asiakaskäsitteestä. Keskustelu oli luultavasti lähtenyt lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolta. Sain siis tehtäväkseni selvittää Võrun opettajille, että heidän pitäisi käsitellä oppilaitaan asiakkaina. Tämä ei alkuunkaan vastannut opettajien käsityksistä, koska Virossa lähdettiin vielä silloin siitä, että valtiolla on kaikki oikeat tiedot siitä mistä ja miten oppilaiden pitäisi hankkia tietonsa. Opettajat eivät olleet ainoastaan auktoriteetteja omassa luokassaan ja koulussaan vaan oikeastaan vastuussa siitä, että kaikki nuoret saisivat välttämättömät tiedot ja taidot.

Tässä yhteydessä asiakaskäsite on kyllä hiukan merkillinen. Asiakasideologian mukaan asiakas on aina oikeassa. Asiakas valitsee mitä hän haluaa kuluttaa, eli koulutuksen sisältöineen. Oppilaskäsitteen mukaan koulutuksen järjestäjä päättää koulutustarjonnastaan ja koulutuksen sisällöstä kuten peruskoulun opetussuunnitelmassa. Näin oppilaan ainoa valinta on osallistua tai olla osallistumatta ehdotettuun koulutukseen. Tämä valintamahdollisuus koski myös Võrun opettajia. Virkasuhteen mukaan heidän piti sinä lauantaina osallistua koulutukseen, mutta heillä oli valinnanmahdollisuutena minun luentooni tai kevyempää ”viihdeohjelmaa”. Siksi suuri osa olikin valinnut kevyemmän ohjelman.

Ei ole minun asiani kritisoida opettajien valintaa, samoin kuin ei ole viranomaisten asia kritisoida oppilaiden valintoja.  Mutta sitä voi kylläkin kritisoida, että osa oppilaista pyrkii välttämään kaikkea koulutusta. Sellainen voi nimittäin vaikuttaa yhteiskunnan kustannuskehitykseen, kun he sitten eivät pysty hankkimaan elantoaan. Siksi valitsemme käyttämän käsitteitä kuten oppilas tai potilas, vaikka uusliberalistit näkevät heidät asiakkaina, joilla on eri tarpeita. Tarpeet synnyttävät kysynnän. Asiakkaat tekevät ostopäätöksiä, joka synnyttää markkinan, josta joku voi tienata tarjoamalla palveluksen. Tämän tyypistä keskustelua käydään nyt Suomessa sosiaali- ja terveyshuollossa. Virossa ja Ruotsissa käydään samantyyppisiä keskusteluja myös koulutussektorilla. Näitä keskusteluja ei ole ankkuroitu hyvinvointiyhteiskunnan ideologiaan, vaan markkinajohtoiseen yhteiskuntamalliin

Jälkimmäisessä merkityksessä oppilas on koulutusjärjestelmän asiakas. Miten asennoituu koulutuksen järjestäjä siinä tapauksessa asiakkaiden puutteelliseen mielenkiintoon, järjestelmäkritiikkiin tai haluttomuuteen ymmärtää koulutuksen merkitystä? Suomessa useimmilla paikkakunnilla valintamahdollisuudet ovat hyvin rajoitettuja. Silloin vaihtoehdot tarkoittavat ei ainoastaan koulunvaihtoa, kaveripiirin vaihtoa vaan myös asuinpaikan vaihtoa jne. On tosin hyvä, että mahdollisuuksia on, mutta monet oppilaat ja heidän vanhempansa eivät koe asiaa näin, koska asunto ja työpaikka sitovat perheen paikkakuntaan. Siksi markkinamalli on mahdollinen ainoastaan suurissa asutuskeskuksissa tai koko valtakuntaa koskevassa koulutuksessa.

Tätä taustaa varten pitää ymmärtää niitä ”asiakkaita”, jotka tavalla tai toisella luopuvat, kun eivät löydä tarjontaa, joka vastaa heidän tarpeitaan. Markkinatoimijoiden palvelujen ja tarjonnan pitää olla mitoitettua asiakkaiden enemmistöä ajatellen. Siksi ei kannata yrittää tyydyttää pienten oppilasryhmien erikoisia ehkä epämääräisiä tarpeita. Ne tarpeet ovat koulutuksenjärjestäjien mielestä ongelmallisia. Tällä kaikella on hyvin vähän markkinamallin kanssa tekemistä niin kauan kun siitä ei voi tulla voittoa tuottavaa toimintaa. Siksi monet katsovat hyvinvointimallin olevan koulutusjärjestelmälle parempi malli.

Uusliberalismi voidaan myös nähdä suunnanmuutoksena oppilaan arvioinnissa. Periaatteessa kaikki oppilaat ovat yhtä arvokkaita, mutta käytännössä oppilaita arvostetaan heidän saavutuksiensa mukaan. Hyvinvointimallissa oppilaan opiskelusaavutukset ja arvosanat ovat tärkeitä. Luokan paras ja parhain urheilija yleensä ovat arvostetuimmat oppilaat. Uusliberalismin näkökulmasta nämä mittarit eivät ole ilman merkitystä, mutta paljon tärkeämpi on oppilaan taloudellinen merkitys eli siis kuinka suurta voittoa hän voi tuottaa koulutuksen järjestäjälle. Saman aikaan näkökulma rajoitetaan koulutuksenjärjestäjän yrittäjänäkökulmaan. Loppupäässä tämä johtaa yhteiskunnan epätoivottavaan kahtiajakoon meidän ja muiden välille, asiakkaiden ja heidän, jotka eivät ole asiakkaita. Mielestäni tämä näkemys on vastoin YK:n ja UNESCO:n näkemystä suotuisasta yhteiskuntakehityksestä.

 

Kirjallisuus:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Asiakas

https://fi.wikipedia.org/wiki/Uusliberalismi

Margareta Gustafsson: Myndigheternas kunder är vi allihopa? Språkbruk 4/2014

https://www.sprakbruk.fi/-/myndigheternas-kunder-ar-vi-allihopa .

 

Martin Gripenberg

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s