Rooman perussopimuksessa EU huomioi koulutuspolitiikan, mutta päätti pysyä siitä erossa

Kesäkuun blogikirjoituksessani olin ajatellut kirjoittaa Euroopan unionin koulutuspolitiikasta, mutta asia osoittautui monimutkaisemmaksi kuin olin ajatellut. Lisäksi muun muassa kylmän kevään takia pieni kasvihuoneemme vaati tavallista enemmän huomiota.  Siksi totean vain, että kansainväliset aatteet ja mallit ovat kaikkina aikoina vaikuttaneet kansallisiin käsityksiin siitä kuinka koulutus pitäisi järjestää, mutta globalisaatio ja internet ovat nyt saaneet aikaan sen, että ajatuskuviot leviävät aikaisempaa nopeammin. Kun peruskoulu-uudistus toteutettiin Suomessa 70-luvun lopussa oleellisimmat arvot liittyivät hyvinvointiyhteiskunnan järjestämiseen. Sen ajatusmallin mukaan poliittinen, yhteiskunnallinen ja sosiaalinen tasa-arvo oli koulutuksen perusarvoja. Heikoimpia oppilaita piti tukea ja katsottiin, että lahjakkaimmat selviävät peruskoulusta tuesta riippumatta.

Globalisaatiota kuitenkin ajaa uusliberalistinen yhteiskuntanäkemys. Tässä ideologiassa priorisoidaan yksilön oikeutta vapaaseen valintaan yli valtion päätösvallan. Siksi yksilöllä tai lasten vanhemmilla pitää olla oikeus valita koulutus, koulumuoto, opetustavoitteet ja -sisällöt. Käytännössä tämä myös johtaa sosiaalisesti homogeenisempiin kouluihin ja siten syvempään koulutuskuiluun varakkaiden ja vähävaraisten välillä. Uusliberalismi mittaa tuloksia panoksen tuotoksena ja pyrkii sen tähden muuttamaan kaiken inhimillisen toiminnan yritykselliseksi. Omaa markkina-arvoa yksilö voi korottaa kouluttautumalla. Siksi yrittäjäpohjaisen markkinamallin ajatellaan saavan aikaan yleisesti korkeampaa koulutustasoa.

Tämä uusliberalistinen näkemys on myös havaittavissa EU:n lainsäädännössä. Siitä johtuu, että Rooman sopimuksessa 1957 (EU:n perussopimus) artiklassa 128 korostettiin, että jokainen jäsenmaa päättää koulutuksesta itse (toissijaisuusperiaatteen mukaan). Samalla EU:lta kiellettiin oikeus määritellä yhteistä koulutuspolitiikkaa jäsenmaille (ns. yhdenmukaistamisperiaate). Poikkeus olivat ammatilliset loppututkinnot, joita oli tarpeen kehittää sellaiseen suuntaan, että yhtenäisempi ammatillinen koulutus edistäisi väestön liikkuvuutta EU:n sisällä.

Toivon, että ehtisin ensi kuussa kirjoittaa aiheesta ja Suomen asemasta EU:n koulutavoitteisiin nähden enemmän.

Martin Gripenberg

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s