Koulutuspoliitikot unohdetaan

Kun tutkii kouluhistoriaa kohtaa toinen uudistuskasvatustieteilijän toisensa jälkeen, mutta heistä ainoastaan harvat ovat pystyneet suoraan vaikuttamaan koulujärjestelmän kehitykseen. Sen sijaan on olemassa pitkä rivi enemmän tai vähemmän anonyymejä poliitikoita, jotka kasvattajien ajatusten perusteella ovat saaneet aikaan merkittävää koulutusjärjestelmän kehitystä.

Suomen kouluhistoriasta on ehkä tyypillisin esimerkki kansakoulun perustaminen. Useat kasvatustieteilijät ja erityisesti Uno Cygnaeus kehittivät ajatuksen siitä minkälainen kansakoulu voisi olla Suomessa. Mutta asian ydin on, että Uno Cygnaeus ei koskaan olisi pystynyt perustamaan sellaista kansakoulua, jonka hän halusi ilman että eräät ratkaisevat poliitikot olisivat ajaneet sellaista uudistusta, jonka hän oli suunnitellut. Kansakoulusta ei tullutkaan heti sellainen kuin hän olisi halunnut. Alakoulu jätettiin ulkopuolelle, jotteivat taloudelliset ja poliittiset rasitteet olisi tulleet liian suuriksi yhteiskunnalle. Kansakouluakaan ei perustettu yhdellä kerralla, vaan se sai kasvaa esiin paikallisten voimien turvin tullakseen koko kansan kouluksi vastakohtana niihin aikaisempiin kouluihin, joita kirkko ylläpiti.

Ilman valistuneita poliitikkoja kansakoulusta ei koskaan olisi tullut sellaiseksi mitä tuli riippumatta siitä kuinka paljon Cygnaeus olisi kehittänyt ajatuksiaan. Jos hänen tärkein vastustajansa J.V. Snellman olisi saanut oman näkemyksensä läpi siitä olisi vain tullut kehittyneempi kirkollinen koulutusmuoto. Mutta onneksi Cygnaeus kirjoitti ensimmäinen ehdotuksensa 1857  kansakouluopetuksesta senaattori, vapaaherra Sebastian Gripenberg Kurkijoen kartanolla Viipurin läänissä veljien Odert ja Sebastian Gripenbergin vaikutuksen alla. Siksi Sebastian ja muut edistykselliset poliitikot ajoivat Cygnaeuksen ajatuksia läpi.

Että kansakoulu sitten noin 120 vuotta myöhemmin 1970-luvulla pystyttiin korvaamaan peruskoululla johtui taas siitä, että tärkeiden kasvatustieteilijöiden ajatukset tasavertaisemmasta koulujärjestelmästä saivat vastakaikua poliitikoissa, jotka muotoilivat ajatukset koulujärjestelmäksi kaikille Suomen lapsille 1968. Sosiaalidemokraatti Ulf Sundqvist oli johtava poliitikko, joka onnistui ajamaan läpi sellaisen peruskoulun, jonka riittävän suuri enemmistö pystyi hyväksymään. Onneksi hänellä ei ollut yhtä merkittävää vastustajaa, kun Cygnaeuksella ollut. Sen sijaan pääkaupunkiseudun oppikoulunrehtorit saivat läpi, että heidän oppikouluistaan tuli ns. vastaavia peruskouluja, jotka kuitenkin seurasivat samaa opetussuunnitelmaa kuin peruskoulukin.

Toisen asteen koulutuksen kehittäminen on kolmas esimerkki siitä, kuinka koulutuspoliitikot ovat kasvatustieteiljäasiantuntijoden ajatusten perusteella onnistuneet kehittämään ihan uuden ja mullistavan koulutusjärjestelmän, joka ratkaisevalla tavalla on parantanut nuorison koulutusmahdollisuuksia. Yksittäiset rehtorit kuten Pekka Ahonen Tampereella kehittivät ensin oman näkemyksensä siitä miten ammattikoulutusta pystyttäisiin kehittämään hänen teknillisellä alallaan, mutta opetusministeri Jaakko Itälä oli se poliitikko, joka 1974 nosti esiin ammattiopetuksen kokonaisuudistuksen maassa.

Asian ydin on, että pedagogit konkreettisten kokemustensa perusteella pystyvät kyllä laatimaan hyviä kehitysehdotuksia, mutta heiltä puuttuu sellainen poliitikoiden laaja näkemys, joka on välttämätön, jotta aikaansaataisiin ne suuret parannukset, joita havitellaan. Kansakouluopettaja ei koskaan olisi voinut opettaa kuten peruskoulunopettajaa ilman itse uudistusta riippumatta siitä kuinka hyvä opettaja hän olisi ollut.

Martin Gripenberg

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s